Vaihtovuosi antaa monia uusia kokemuksia ja opettaa itsenäistymään

Heippa! Mun nimi on Jenna ja olin lukuvuoden 2017-18 vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Vietin mun vuoden Greenville-nimisessä pienessä kylässä Michiganissa ja mun host perheeseen kuuluivat äiti, iskä, mua vuotta nuorempi sisko sekä jo kotoa pois muuttaneet toinen sisko ja veli. Meillä oli myös kaksi kissaa ja yksi koira.

Mun vaihtovuosi starttasi käyntiin elokuussa 2017 New Yorkista. Lähdin siis Explorius Suomi -järjestön kautta, joka järjestää vaihto-oppilaille Soft Landing Camp -nimisen “aloitusleirin” New Yorkissa. Siellä vietin ensimmäiset viisi päivää, kunnes mun oli aika lentää Michiganiin host perheen luo. Mun host perhe oli tosi ihana ja pidän niihin vieläkin melkein päivittäin yhteyttä!

Kävin Greenville High School -nimistä koulua, jossa on tapana laittaa kaikki vaihtarit senioreiksi, että he saavat kokea esim. promi ja graduationin. Mun koulussa järkättiin senioreille ennen koulujen loppumista myös senior mystery trip eli koulu järjesti meille matkan, mistä meille ei kerrottu mitään, vaan me menimme bussiin ja saimme tietää vasta perillä missä olemme. Koulu Jenkeissä oli todella erilaista Suomeen verrattuna. Tottakai riippuu ihan osavaltiosta ja koulusta, mutta esim. mulla koulu oli aika helppoa. Aineina mulla oli matikka, enkku, USAn hissa, kuvis, sosiologia ja current issues. Keväällä mulla vaihtuivat sosiologian ja current issuesin tilalle filosofia ja word&excel kurssi. Joka päivä oli myös sama aikataulu. Koulu alkoi 7.35 ja loppui 14.30. Myös melkein kaikki harrastukset pyörivät koulun ympärillä.

Koulussa meillä oli aika tiukat säännöt. Reppuja ei saanut tuoda luokkaan, vaan ne piti säilyttää kaapeissa. Jos halusi mennä vessaan tai käymään kaapilla, joutui kysymään opettajalta erillisen luvan ja sitten sai “käytäväpassin”, jolloin oli lupa liikkua siellä käytävällä kesken tunnin. Koulualueelta ei saanut poistua kesken päivän ja sen lisäksi oli vielä pukukoodi eli ei saanut käyttää liian lyhyitä shortseja, eikä paitoja, joissa on alle kolmen sormen paksuinen olkain eli periaateessa vaan t-paitoja pystyi käyttämään.

Koulun ohella pääsin reissaamaan jonkun verran. Helmikuussa olin vaihtarimatkalla Havaijilla ja maaliskuun lopulla mun host perheen ja muutaman kaverin kanssa Floridassa, jonne ajoimme autolla 21 tuntia. Sen lisäksi pääsin matkustamaan mun perheen kanssa Michiganin sisällä. Mun vuoden kohokohdiksi nousivat ehdottomasti Havaiji, Florida, New York, senior mystery trip ja prom. Tämän lisäksi mulla oli todella monia muita ihania kokemuksia ja hetkiä mun hostien ja kavereiden kanssa!   

Jos joku miettii vaihtoon lähtemistä, niin suosittelen sitä ehdottomasti! Siinä itsenäistyy, oppii puhumaan sujuvasti kohdemaan kieltä, näkee maailmaa ja oppii ymmärtämään ja arvostamaan eri kulttuureita. Sanoisin myös, että vaikka vaihtarit saavat vuoden monesti näyttämään ja kuulostamaan ihanalta, niin se ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Vaihto-oppilaana oleminen on välillä todella rankkaa ja sinne ei lähdetä “lomailemaan”, niinkuin moni luulee, vaan sinne mennään opiskelemaan. Kaikesta huolimatta tulet aina kokemusta rikkaampana takaisin kotiin! Kymmenen kuukautta Jenkeissä opetti mulle paljon kaikkea ja sain siitä paikasta mulle toisen kodin ja perheen! :)

Teksti: Jenna Piiroinen

Kuvat: Jenna Piiroinen

LUMA-luokka ihmetteli kuivajääkuplia Kumpulan kampuksella

Millaista on Helsingin yliopistossa? Tähän kysymykseen pureutui LUMA-luokkamme 18E keskiviikkona 5. syyskuuta, kun pääsimme retkelle Kumpulan kampukselle. Arkkitehtuurisestikin mielenkiintoista kampusta ympäri kahlatessa tutustuimme paikkaan ja opiskelijoiden arkeen monipuolisesti. Oli mukava päästä ulos luokasta, mitä kylläkin LUMA-luokkalaisina olemme tehneet rutkasti tämän retken lisäksi. Iltapäivän ohjelmassa oli kemiaa, maantiedettä ja matikkaa, ja pääsimme kokeilemaan monia mielenkiintoisia asioita.

Kumpulan kampuksella tutustuttiin fysiikan opiskeluun muun muassa kuivajääkuplia tekemällä.

Kemianluokka Gadolinissa pääsimme tekemään aavemaisia kuplia kuivalla jäällä, eli jäisellä hiilidioksidilla, ja saippualla. Meitä opasti entinen Martinlaakson lukion oppilas, emmekä olisi halunneet lähteä laboratoriosta pois.

Geopisteessä kuulimme maantiedon opinnoista ja meille kerrottiin muun muassa droneista, joita käytetään maaston kuvaamiseen. Saimme myös tietää Helsingin yliopiston olevan maailman parhaita maantiedon opiskelupaikkoja.

Matikan osalta Summamutikassa pääsimme leikkimään palikoilla ratkoessamme sudokunkaltaista peliä. Pelilautoja nopeasti ja helposti ratkoessa matikka tuntui hauskalta. Matikan alueen käytävillä oli pöytiä, joihin sai tussilla ratkoa tehtäviä, ja seinät olivat puoliksi liitutaulua samaan tarkoitukseen. Lähes puolet näkemistämme ihmisistä olivat uppoutuneet shakkiin. Se oli huvittavaa nähtävää ulkopuoliselle.

LUMA-luokkalaisena oli tietenkin äärimmäisen kiinnostavaa päästä tälle retkelle, koska kyseiset aineet voivat hyvinkin olla jotain, jota opiskelemme tulevaisuudessa. Retken tarkoituksena olikin tutustuttaa meitä syvemmin jatko-opintomahdollisuuksiin. Koko luokalla oli hauskaa ja osa olisi varmaan tahtonut jäädä kampukselle vielä pidemmäksikin aikaa.

Matilda, Anniina ja Saku ratkomassa matemaattista ongelmaa Summanmutikka-luokassa.

Teksti: Laura Siltala
Kuvat: Martinlaakson lukion Facebook

Ihmissuhdetaitoja harjoittelemassa

“Olin kuullut siitä paljon kaikkea hyvää ja se oli vaihtelua perus lukio-opintoihin. Lisäksi se vaikutti mielenkiintoiselta.” Niin mikä? Jokainen martsarilainen on varmasti kuullut ihmissuhdetaitokurssista eli tutummin IS-kurssista; helppo kurssi, mukava tapa ystävystyä muihin ykkösiin ja sosialisoitua uusien ihmisten kanssa. Kurssin tavoitteena on oppia lisää itsestään ja uskaltaa elää. Tänä vuonna ensimmäiset kurssilaiset viettivät päiväleirin Holmassa 23.-24. elokuuta. Monia ykkösiä jännitti aluksi kurssille tuleminen, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Saavuttuamme leirikeskus Holmaan asetuimme piiriin ja aloitimme kurssin nimikierroksella. Aluksi esittäytyivät opettajat Laura ja Anja, sen jälkeen tutorit Keisse, Oiva, Joel, Anna, Minttu ja Arttu. Tutorit vetivät kurssilaisille tutustumisleikkejä, minkä jälkeen koko seurue lähti majoittumaan toiseen rakennukseen.

Seuraavaksi alkoi itse oppiminen: Tapa jolla IS-jumalat tahtovat riivata kurssilaisten vapaa-ajan pallopelejä ja popitussessioita. Syy, joka mahdollistaa kurssisuorituksen saamisen tästäkin kurssipahasesta - mitkä muutkaan kuin opetustuokiot!

Anjan ja Lauran luennoilla käytiin läpi ihmisten monikerroksisuutta, ihmisen elämänkaarta, ongelmien käsittelyä, vuorovaikutustaitoja, rakkautta, seurustelua ja ylipäätään muiden ja itsensä kohtelua. Ilmapiiri oli rento, eikä asioita tahdottu takoa opiskelijoiden päähän, vaan annettiin jokaisen itse miettiä mitä mieltä asioista oli. Luentoja oli muutama päivässä, ja ne usein osallistivat kuuntelijat mukaan pohtimaan ja kertomaan avoimesti omia mielipiteitään. Jokainen osaa ottanut poistui Holmasta hieman tietoisempana ihmisyydestä ja itsestään.

Kurssilla yksi tehtävä oli rasteilla kierteleminen. Eräs kurssin rasteista oli nimeltään pimeä huone, jota kolme tutoria pitivät. Siinä oli tarkoitus tunnustella yhtä huonetta silmät sidottuna, jotta ei näe, mitä on missäkin. Kun kurssilaiset olivat omasta mielestä tunnustelleet tarpeeksi, oli ideana piirtää paperille kaikki, mitä muisti huoneesta. Rasti meni hyvin, ja kaikki saivat suhteellisen onnistuneesti piirrettyä huoneen esineet oikeille paikoilleen.

Ykköset pimeä huone -rastilla

Toinen pisteistä sisälsi draamaa ja teatteria. Draamapisteellä ryhmät saivat teeman, jonka perusteella piti tehdä lyhyt esitys. Annetun teeman piti käydä ilmi esityksestä ilman, että sitä mainitaan esityksen aikana. Pistettä veti kolme tutoria, jotka ovat tämän vuoden proggiksessa mukana. He auttoivat pisteellä ideoinnissa ja antoivat vinkkejä esitykseen. Lopuksi näytökset näytettiin iltaohjelmassa muille.

Myös leirin ohjaajat Anja ja Laura pitivät omia rastejaan. 

Ihmissuhdetaitokurssin iltaohjelmaan sisältyi saunomista ja uimista porukalla sekä iltapalan syömistä. Tämän jälkeen oli aika esittää koko kurssilaisille pienissä ryhmissä tehtyjä lyhyitä näytelmiä, joita oltiin valmisteltu aikaisemmin päivällä tutoreiden pitämässä draamarastissa. Näytelmien teemoina oli kurssiin liittyviä käsitteitä, kuten Rakkaus, Rehellisyys ja Ystävyys. Näytelmien jälkeen tutorit esittivät lyhyen improvisaationäytelmän, jossa yleisö sai päättää kaikki tapahtumat lavalla sekä vapaaehtoiset saivat tulla mukaan improvisoimaan. Niin tutorit kuin ykköset pitivät tästä todella paljon. Sitten oli aika pienelle rentoutumishetkelle, jossa ryhmäläiset hieroivat toisiaan tennispalloilla. Viimeisenä ohjelmana ennen nukkumaan menoa oli aika keskustella ja halutessaan avautua koko ryhmälle jostain ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. Saimme kuulla ykkösiltä ja tutoreilta hyvin rohkeita ja koskettavia tarinoita. Tämän jälkeen olikin jo aika mennä nukkumaan ja odottamaan, mitä tutorit olivat keksineet seuraavalle päivälle.

Aaron, Oiva, Juho, Joonas, Karoliina ja Arttu improvisoivat iltaohjelmassa.

Ykkösillä ei ollut suurempia odotuksia leirin suhteen, mutta kaikille jäi hyvä fiilis leirin jälkeen. Monet kokivat oppineensa, että ihmisiin onkin helpompi tutustua kuin luulisi ja isossa porukassa oleminen onkin ihan kivaa. Tajuttiin myös se, että erilaisten ihmisten kanssa on helppoa tulla toimeen ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on ihan okei. Mitään parhaita ystäviä ei tässä ajassa kerennyt saamaan, mutta uusia tuttavuuksia tuli paljon lisää, sekä vanhat ystävyyssuhteet syventyivät.

Teksti: Kristina Harinen, Oiva Kovanen, Joel Kukkonen, Anna Gärkman, Minttu Kanerva, Arttu Juvonen

Kuvat: Kristina Harinen, Oiva Kovanen, Anja Tolonen

Tervetuloa Martsariin ykköset!

Martsarissa juhlittiin tiistaina jälleen perinteisesti toisen vuosiluokan järjestämää ykkösten tervetulotapahtumaa. Ensimmäisen vuosiluokan opiskelijoille koko päivä on yleensä yhtä hupia, kun taas osa abeista joutui esimerkiksi viime vuonna istumaan prelikokeessa kaiken hauskan sijaan. Tänä vuonna pukukoodeina olivat ykkösille harrastukset, kakkosille matkustaminen ja abeille tuttuun tapaan jumalolennot.

Sattuipa sopivasti tiistaille myös Mercurian 110-vuotisjuhlapäivä, jonka vuoksi myös tänä vuonna päästiin nauttimaan ilmaisista berliinimunkeista, mikäli onnistui saamaan käsiinsä munkkilipukkeen ja ehtimään MerCafén luo ennen munkkiryntäyksen jäljiltä tiskille jätettyä lappua: "Munkit loppu! :)"

Tässä lyhyt kuvakooste abi-jumalan näkökulmasta varsinaisesta tervetulotapahtumasta salissa. Tervetulojuhlaan kuuluu olennaisena osana abien jumalallisiin toogiin pukeutuneina suorittama tervehdys uusille ykkösille.

Kuvat: Kristiina Räsänen
Teksti: Sanja Tuovila

Ykköset tutustumassa Martinlaakson kirjastoon

Niin sitä vaan lähti taas uusi lukuvuosi käyntiin!

Ensimmäisten viikkojen aikana me kaikki ykköset kävimme äidinkielen kurssilla tutustumassa Martinlaakson kirjastoon. Osalle Martsarin kirjasto oli täysin uusi tuttavuus, mutta osalle, kuten meille, kirjasto oli jo ennestään tuttu.

Suomalaiset tunnetaan aktiivisesta kirjaston käyttämisestä, joka on meidänkin mielestämme loistava juttu. Ensinnäkin kirjastosta saa lainattua kirjoja, joten luonnonvaroja ja omia rahoja ei tarvitse tuhlata siihen, että saa ostettua uutuuskirjat omaan hyllyynsä. Kirjojen lainaamisen lisäksi kirjasto tarjoaa loistavat tilat esimerkiksi opiskeluun. Jos kotona ei löydy omaa rauhaa ja hiljaisuutta, kirjastosta sitä löytää varmasti. Kirjastosta saa helposti lainattua myös musiikkia, leffoja ja lautapelejä, ja vaikka mitä muuta! Kokeilepa kirjoittaa Helmet-sivuston aineisto hakuun vaikkapa ukulele tai kävelysauvat. Voit yllättyä siitä mitä kaikkea kirjastosta voi löytää! Tässä kohtaa on myös hyvä muistuttaa, että tämä kaikki on tosissaan ilmaista. Ihan sairaan mahtava juttu!

Meille ykkösille kirjasto vierailuun sisältyi kirjaston omia tehtäviä sekä äidinkielen tunnilla itse valitun lukukirjan genreen liittyviä ryhmätöitä. Meillä genreinä olivat rakkausromaanit ja dekkarit. Ne, joilla ei kirjastokorttia vielä ollut, saivat sen viimeistään tässä vaiheessa hankittua ja tutustuivat kirjaston toimintaan muutenkin. Retki kirjastoon oli kivaa vaihtelua tunnilla istumiseen, jäi hyvä mieli!

Kuvat ja teksti: Reetta Salovirta, Noora Köykkä, Matleena Vaara 18D