torstai 7. helmikuuta 2019

PERJANTAIESSEE: Erilaiset identiteetit luovat monipuolisen maailman

Kansallinen identiteetti on vahva osa ihmistä ja se voi muodostua monista eri osista. Jokaisen ihmisen pitäisi saada sanoa ylpeästi, mistä maasta on kotoisin. Näin asia ei valitettavasti aina ole. Vantaalainen lukiolainen Faisa Kahiye kertoo blogitekstissään Luulin olevani osa tätä yhteiskuntaa (21.10.2015, Ihmisoikeusliitto) kokemuksistaan siitä, minkälaista on tuntea olevansa ulkopuolinen.

Minä tunnen itseni suomalaiseksi, koska olen syntynyt Suomessa, äidinkieleni on suomi ja elän suomalaisten tapojen mukaan. Suomalaisuuteni perustuu varmasti myös osittain siihen, että kukaan ei kyseenalaista kansallisuuttani. Kahiye taas kokee, että hän ei ole suomalainen, koska ihmiset eivät miellä häntä suomalaiseksi. Kahiye on myös saanut osakseen rasistista vihapuhetta. Tämä herättää minussa paljon ärtymystä ja hämmennystä. Miksi ihmiset määrittelevät toisen kansallisuuden ihonvärin mukaan? Ihonväri on yksi sellaisista asioista, joka kulkeutuu juurien mukana sukupolvelta toiselle. Siihen ei yksinkertaisesti voi vaikuttaa, eikä sillä pitäisi olla edes mitään väliä. Artisti Ikenna Ikegwuonu laulaa version Eppu Normaalin kappaleesta Murheellisten laulujen maa (HOK-elannon Youtube-kanava, 5.12.2015) suomalaisuudesta, suomalaisista ja Suomesta. Videolla esiintyvillä ihmisillä on jokaisella oma erilainen etninen taustansa. Ihmisistä välittyy kunnioitus ja arvostus suomalaisuutta sekä omia juuria kohtaan. Kaikilla meillä pitäisi olla samalla lailla kuin videossa esiintyvillä henkilöillä oikeus kokea ylpeyttä omista juuristaan. Niiden mukana tulleista ulkonäöllisistä piirteistä, kuten ihonväristä sekä muista tavoista ja perinteistä. Ihmisten erilaiset lähtökohdat ovat rikkaus ja niitä pitäisi osata arvostaa.

Kahiye kertoo, että maahanmuutosta ja pakolaisista keskustelu on viime aikoina muuttunut. Poliitikoista osa on vastustanut pakolaisia, ja vihapuhe on voimistunut. On mielenkiintoista pohtia, minkälainen kansallinen identiteetti pakolaisilla ja maahanmuuttajilla on. Jos syntymämaassa asiat ovat todella huonosti, kuinka paljon silloin omaa kotimaata pystyy arvostamaan? Uskon, että kokemus asiasta on jokaisella maahanmuuttajalla ja pakolaisella erilainen. Osalle uusi kotimaa voi tuntua todella vieraalle ja oudolle, ja kaipuu entiseen maahan on suuri, kauheuksista, kuten sodista huolimatta. Joillekin taas uusi maa voi olla uusi alku, ja kansallinen identiteetti voi olla helppo rakentaa niin sanotusti puhtaalle pöydälle. Asiaan vaikuttaa myös se, miten me Suomessa syntyneet otamme ihmisiä tänne vastaan. Jos pakolainen kokee epäystävällistä käyttäytymistä muilta, voi kansallinen identiteetti silloin juurtua syntymämaahan. Tällöin on varmasti vaikeaa sopeutua Suomeen. Jos taas suomalaiset kohtelevat kaikkia tasavertaisesti, voi pakolaisen kansallinen identiteetti saada lisämaustetta suomalaisuudesta, ja tällöin Suomi voi tuntua enemmän kodilta kuin pakopaikalta. Niin kuin Ikegwuonukin laulaa: “Syyttömänä syntymään sattui hän”, kukaan ei voi valita mihin maahan syntyy ja siksi on tärkeää, että kohtelemme kaikkia ihmisinä, lähtökohdista riippumatta.

HOK-elannon videosta jää hyvä mieli, vaikka kappaleen sanat ovatkin hieman murheelliset ja surkuhupaisat. Kappaleessa lauletaan juomisesta, kylmästä lumesta, kirveestä, järvistä ja katajaisesta kansasta, joka rypee itsesäälissä. Asioista, jotka mielletään suomalaisiksi. Kulttuuri onkin yksi vahvoista tekijöistä, jotka määrittelevät kansallista identiteettiä. Ilman kulttuuria, maat erottuisivat toisistaan vain maantieteellisesti. Suomalaiseen kulttuurin kuuluu kappalleessa mainittujen asioiden lisäksi muun muassa hiljainen, ystävällinen ja nöyrä käytös. Hirveän usein ei kuule tuntemattomien suomalaisten juttelevan keskenään bussissa, saatipa sitten kehuskelevan itseään suuressa väkijoukossa. Kulttuuriimme kuuluu tietysti myös ruisleipä, salmiakki ja sauna. Kahya arvostaa sitä, että Suomessa on hyvä koulutus ja terveydenhuolto. Nämä asiat vahvistavat myös omaa identiteettiäni. Tunnen kuuluvani yhteisöön, jossa meitä yhdistää jokin. Kahya korostaa myös kiitollisuuttaan Suomea kohtaan, mutta toivoo, että ihmiset täällä suhtautuisivat avoimemmin häneen ja muihin valtaväestöstä erottuviin ihmisiin. Luulisi, että toivo ihmisten hyvyydestä häviää pikkuhiljaa, jos itse olet ystävällinen muille, mutta sinua kohdellaan kuin mitäkin muukalaista. Loppujen lopuksi kukaan ei jaksa arvostaa sellaista maata, jossa toisia kohdellaan kaltoin.

Elämä maapallollamme sujuisi helpommin, jos me kaikki hyväksyisimme toisemme sellaisina kuin olemme. Jokaisen ihmisen identiteetti muodostuu eri asioista, sillä olemmehan erilaisia. Yhdelle identiteetin vahva osa on uskonto, toiselle se on omat juuret. Kolmas pitää tärkeänä omaa kulttuuriaan. On rikkaus, että ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Muistetaan siis kunnioittaa toinen toisiamme!


Vilma Roos, 18D

---

Martsarilaisen Perjantaiessee-palstalla julkaistaan tasaisin väliajoin äidinkielen kursseilla kirjoitettuja esseitä.