Kotona koska korona # 2.3

 

Kuva: Peura

Yksi meistä | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Ken lienee se seesteistä esittävä ihminen
leikkimässä menneisyydellään,
verraten itseään tietynlaiseen eläjään?
Identiteetin leimaa heitellen lienee
henkilö eksynyt ennen minnekään etenemistäkään.
Sellainen henkilö elää pelastuksen spektristä
erittäin etäällä ehtimättä seuraamme 
etenemättä kirien, keskuutemme,
keskellemme, elämiimme, sieluihimme,
Meiksi itseksemme
Yksi meistä
Tervetuloa!

Menneisyyttä mietiskelemättä 
mieluummin eläisin hetkessä.
Itse asiassa siten elää jokainen.
Se hetki vain menee pikaisesti,
ellei siirrä silmiään siitä, mitä ei näe.
Ainakaan vielä.
Mietimme liikaa menneitä sekä sitä,
mitä ehtisimme vielä miettiä pitkäänkin
esittämättä kiinnostusta siihen, mikä liikkuu edessämme.
Keskuudessamme.
Meissä itsessämme
Yksi meistä

Ensimmäisessä säkeistössä esittelemäni henkilö
ei liene erilainen tapaus siitä, mihin viittasin.
Mutta sitä miettiäkseni en mene menneisyyteen,
siihen hetkeen, jossa luit sen tekstin.
Me elämme hetkessä.
Ja pian se hetki menee silmiemme edestä.
Siihen viittaaminenkin rikkoo identiteettini.
Ehkä se seesteistä esittävä olenkin minä.
Hetkestä toiseen elin elämääni
Keskuudessanne
Teissä itsessänne
Yksi teistä
Vain hetken verran.

Tuukka Kontio

Kotona koska korona # 2.2

 

Kuva: Peura

Kotona koska korona # 2.1

 

Kuva: Peura

Kotona koska korona - kausi 2 (teaser)

Kuva: Peura

Haastattelu | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Lapsinero Leo kertoi lellikkinsä 

upo-upo-uudessa runossaan.

Napero nakkeli sanoja tarkkaan

ajatellen alkusointuja ja sanomaa

samaan aikaan raatelematta sanan tavoitetta.

• Leo, kertokaahan mielikuvituksestanne. 

Miten mietteet etenevät mielessänne?

• Samaa asiaa saan aina vain

kuulla kysyttävän. Hyvin tylsä kysymys,

jonka toit ilmoille olettaen osaavani

vastata sanatarkasti 

ikusiseen kliseeseenne.

• Massiiviset pahoittelut, pienokainen

kai kaivamme maahan sellaisen

suurikokoisen montun, johon 

survomme tuon huonon suosionosoituksen

• En rehellisesti mietteeni ilmaisten

ylipäänsäkään ymmärrä, mitä

aiotte saada aikaiseksi vastauksillani,

sillä mitään miettimättä päästäni päästämää

älköön käytettäkö runouden A:na ja O:na.

Pakanat palvonevat kaikkia sanojani.

• Leo, aiomme palata aivan pian asiaan,

sanon vain anagnostille pari sanaa.

• Älkää suotta,

Olen loputon.

Leon paisunut kallo taitaa vaahdota varsin

mahtailevista ajatuksista tavoitteena saada

itsensä pitämään minäänsä isompana kuin on.

Vaikka narsistit saavat minussa aikaan raivoa,

jatkakaamme haastattelua nauraen pakotetusti.

• Hei Leo, edetkäämme keskustelussa,

täytyy kysyä lisää tylsiä kysymyksiä

• Arvostan aitoutta vaan palvomalla

saat aikaan vain harmia kaikille.

En mene halpaan helposti, 

siis anna mahdollisen raivon vapautua

ja haastattele haistatellen päin näköä

kätkemättä pään sisäistä kiehuntaa.

• Leo te ette…

-

Arvostan aitoutta

siinä, missä sinäkin.

Vaan valkoiset valheet 

saattavat valaista ankeaa

atmosfääriä parantaen taakkaa

• Kirkkauden ilmetessä keinotekoiseksi

ajautuu huijattu ankeampaan atmosfääriin.

Maailman valo kajastaa vain havaittavia aaltoja.

Kavuttuaan aikansa askelmia aivan tappiinsa asti

alkavat astinlaudat ajan kanssa palata takaisin

alas, alas, alas kauemmas kauniista latvasta

ajaen ahdistuneen aikaistakin pahempaan

ankeuteen. Saa astua takaisin maahan.

• Tajuan sanomasi tarkasti vaan

kaikkien ei tarvitsisi alkaa

hajottamaan autuutta

paloitellen valkeita

valheita, ja…

-

Olkoon

maa

ta-

saan-

tuu.

• Maailma on ankea, mutta kaikki sanani ovat vain ajatuksia.

Ajattele, miten tahdot.

Elä

Nyt ja aina.

• Jaaha, aikahan katosi aivan

silmiemme edessä. 

Tahdotko sanoa lukijalle vielä jotain?

• Oikeaa onnea eivät ankeat faktat kaada.

Leo Paher