Martsarin uusi apulaisrehtori: Anssi Nevalainen

Martsarilaisen toimitus on perinteisesti haastatellut uusia opettajia ja halusimme tänä vuonna esitellä myös uuden apulaisrehtorimme, vaikka hänet varmasti moni jo tuntee. Kyselimme Anssilta uusista apulaisrehtorin hommista sekä muutamia liikuntaan ja terveystietoon liittyviä kysymyksiä.

Apulaisrehtorin homman parhaat puolet?

Työn monipuolisuus ja vaihtelevuus. Päivät koostuvat sekä normaalista opetuksesta että erilaisista hallinnollisista töistä.

 

Miten olet valmistautunut täyttämään Terhin saappaat?

Pitkällä aikavälillä näihin tehtäviin liittyvät opinnot sekä kokemukset erilaisista töistä. Tässä lukuvuoden alussa työhön on varattava myös ylimääräistä aikaa ja vältettävä muuta liiallista kuormitusta, sillä uusien asioiden opettelu vie aina tavanomaista enemmän aikaa ja energiaa.

 

Miltä siisti sisätyö maistuu?

Toivottavasti ei liian hyvältä, jotta päiviin saa sopivan määrän myös kevyttä liikkumista. Onneksi liikuntatuntejakin vielä aika paljon.

 

Anna vinkki tervelliseen välipalaan?

Riippuu tosi paljon tilanteesta, sillä terveellinen ruokavalio on kokonaisuus. Usein syötyinä välipaloina esimerkiksi monet hedelmät voivat olla sekä ravitsemuksen että kuljetettavuuden kannalta hyviä vaihtoehtoja. Joskus voi huoletta syödä herkkujakin, jos yleisesti ottaen syö terveellisesti. Ravitsemuksellisestikaan hyvä välipala ei välttämättä ole terveellinen, jos sen valinta aiheuttaa liikaa paineita ja rentous katoaa.

 

Lempi liikuntalaji? Entä lempi tanssi vanhoissa? 

Tähän olisi monia hyviä vaihtoehtoja. Usein arkeen sopivina ja suht helppoina lajeina ihan lenkkeily ja kuntosaliharjoittelu. Toisaalta liikunnan sosiaalinen puoli on itselleni tärkeä, joten lisätään listalle tennis ja sulkapallo.

Katrilli on mukavan vauhdikas ja yhteisöllinen tanssi.

Martsarin uudet opet: Maria Hakkarainen & Johanna Riihimäki

Kuka olet ja mistä tulet? 

Olen Maria ja olen kotoisin Helsingistä, jossa asun nykyään. Asuin kuitenkin lähes koko lapsuuteni Vantaalla ja olen käynyt kaikki koulut täällä

Mitä ainetta opetat ja miksi?

Opetan äikkää ja S2:sta. Menin lukioon jälkeen opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Valitsin tämän alan aika lyhyen harkinnan perusteella enkä ottanut siitä mitään selvää etukäteen. Onneksi valitsin pääaineeni intuitiivisesti, sillä huomasin nopeasti, että kirjallisuuden opiskelu oli ihanaa. Sain opiskella tentteihin lukemalla romaaneja ja runokirjoja, ja esseiden kirjoittaminen tuntui luovalta salapoliisityöltä, kun analysoin tekstien salattuja merkityksiä.

Kolmantena opiskeluvuotena aloin tehdä oman alan töitä sekä kustannusalalla että opettajan sijaisena. Sijaistaminen oli aluksi suoraan sanottuna aika kamalaa, koska en oikein tiennyt opettamisesta mitään. Tykkäsin kuitenkin alusta asti viettää aikaa lasten ja nuorten seurassa. Vähitellen sain lisää kokemusta ja omia kursseja opetettavaksi, ja työstä tuli koko ajan mukavampaa.

Mikä on mottosi?

Mottoni on Eeva Kilven sitaatti: "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." Tähänastinen elämäni on ajoittaisista vaikeuksista huolimatta ollut jännittävää ja seikkailullista, ja pyrin siihen, että se olisi sitä myös jatkossa.

Mikä on tekemäsi hurjin tai hölmöin asia?

Hölmöintä on ollut juoruta kavereista selän takana tai jättää tarttumatta joihinkin tilaisuuksiin, joita elämä on tarjonnut. Hurjinta on ollut se että oon tehnyt paljon asioita, jotka ovat pelottaneet etukäteen, esim. menin vapaaehtoistöihin Ranskaan yksin kolmeksi viikoksi 18-vuotiaana. Sitten on myös jotain hurjia kokemuksia, joita en voi kertoa tässä.

Mitä pitsan päälle?

Kesäkurpitsaa, munakoisoa, tomaatteja, mozzarellaa, pinjansiemeniä!

Mp Martsari?

Martsarissa on ollut alusta asti tosi mukavaa. Sekä oppilaat että muut opettajat ovat kivoja, ja olen saanut apua kaikessa missä olen tarvinnut. Lähiopetus tuntuu pitkän etäjakson jälkeen innostavalta, ja odotan että pääsen mukaan kaikkiin kouluvuoden tapahtumiin. Odotan kyllä myös jo vähän syyslomaa.

Kuka olet ja mistä tulet? 

Olen Johanna, tykkään ihmisistä, luonnosta ja keskustelemisesta. Muutin Vantaalle länsirannikolta Porista, missä asuin vuosia.

Mitä ainetta opetat ja miksi?

Opetan matematiikkaa ja fysiikkaa, koska matematiikka on niin kaunista ja fysiikka mielenkiintoista. Minulla oli lukiossa älyttömän hyvä matematiikan opettaja, ja innostuinkin matematiikasta vasta lukiossa.

Mikä on mottosi?

"Se on asenteesta kiinni."

Mikä on tekemäsi hurjin tai hölmöin asia?

Yksi hölmö teko on Pallaksen vaellukselta. Päätimme poiketa merkityltä reitiltä ja oikaista tunturin huipulle. Jossain vaiheessa nousua tajusimme, että rinne on paljon jyrkempi, kivikkoisempi ja vaarallisempi kuin olimme olettaneet. Kivet liikkuvat jalkojen alla, aurinko porotti kuumasti, pohkeet huusivat ja syke oli tapissa. Pelotti. Pääsimme lopulta huipulle ilman haaveria, mutta viisas olisi valinnut toisen reitin.  

Mitä pitsan päälle?

Sienet ja katkaravut ja vain vähän juustoa

Mp Martsari?

Pirteä. Opiskelijat fiksuja, työkaverit avuliaita ja ystävällisiä. 6/5

Perjantaiessee: Is there anybody out there?

Beep

Beep

Beep

The woman slouching in her chair seemed to be ignoring the monotone beeping coming from the control panel in front of her. She fidgeted with the sleeve of her Starfleet Science Officer uniform, deep in thought. She and her crew were on a mission, trying to find intelligent life. 

The lab was dimly lit and almost empty. She had volunteered to take the ”night” shift, and the others were currently fast asleep. For the sake of maintaining some normalcy, the ship would artificially replicate the day-night cycle on Earth, but someone had to stay awake, in the case that their radars caught something. 

She knew it was mathematically improbable, almost impossible, that she and her crew would be the ones to receive a signal. Humans were the only known species to have the technology to build communication devices, let alone travel in space. It was hard for life to develop, even on Earth. The conditions had to be just right, and it seemed like a miracle that humanity was able to evolve. 

She also knew that considering the grand scheme of things, it was also almost impossible, that there was no one else out there. There had to be life, in some form, out there. It might look different, and maybe they wouldn’t even recognise it as life at first, but there had to be something! Right?

Beep

Beep

Nevertheless, there was a certain comfort in not knowing, she thought. There was a certain beauty to it. Since the dawn of time, humankind had looked to the stars with curiosity and empathy. Ancient civilisations had assigned meaning and power to the stars above, finding purpose and comfort in them. When they had the means, they had sent satellites and signals to the vast emptiness of space, attaching messages and greetings full of life. Even if her ship failed its task, the search would continue. As long as there were people around, they would call to the stars: 

”Is there anybody out there? You are not alone.” 

Teksti: Aada