Teatteridiplomi-ilta kokosi jälleen yhteen joukon martsarilaisten taidonnäytteitä

Teatteridiplomi-ilta 24.10.2018. Lukiomme yksi hienoimmista, opiskelijoiden koostamista iltamista. Tämän vuoden teatteridiplomi-ilta koostui neljästä esityksestä, joista jokainen omasi hienon tarinankerronnan ja toi esille oppilaiden taitavan näyttelemisen. Yhdessä valo- ja äänitekniikan kanssa saatiin aikaan upea kokonaisuus, joka toi iltaan niin sanotusti hippusen taikaa.

Illan ensimmäisen esityksen Shakki ja Matti olivat valmistaneet Helmi Salin ja Oskari Brinck. Esityksen alkuasetelma oli kahden henkilön välinen shakkipeli. Pelin edetessä näyttelijöiden hahmojen välille syntyi riitoja, joita voisi kuvata sanoilla “absurdi” ja “hupsu”. Kumpikaan näytelmän hahmoista ei suostunut tekemään kompromissia tai antamaan periksi toisen väitteille, olivat ne faktoja tai eivät, ja tämä johti jopa shakkilaudan lentämiseen pöydältä alas nappuloineen kaikkineen. Näytöksen valo- ja äänitekniikasta vastasi Teemu Kulmala, joka toi valotekniikalla oivia lisäyksiä esitykseen muun muassa tuomalla pimeydestä esiin kirjastonhoitajan, esitystä tukevan näyttelijän Teemu Puurusen, joka hyssytteli riitelevää parivaljakkoa aina silloin tällöin.

Seuraavaksi lavalle astui Niina Lahtinen psykologiasta inspiraatiota saaneella esityksellään Tyhjän yksiön yksinäisyys, joka kuvasi hyvin ensimmäistä kertaa omilleen muuttavan ihmisen henkistä vuoristorataa. Esityksessä tuli aiheina esille muun muassa nuoren aikuisen itsenäistyminen, mielenterveys, ja se, kuinka vaikeistakin tilanteista voidaan päästä yli, kunhan antaa itselleen aikaa ja tarvittaessa pyytää apua. Lavalla nähtiin, kuinka yksin muuttaminen muuttui kiinnostavasta ahdistavaksi ja lopulta näyttelijän hahmo vaipui masennuksen tapaiseen tilaan. Apua oli vaikea pyytää, koska lupasi muille, että pärjäisi. Kuitenkin ajan kanssa elämä alkoi taas hymyilemään ja lavalla nähty esitys päättyi lopulta onnellisesti. Valo- ja äänitekniikasta vastasi Juri Laitinen, joka omalla osaamisellaan muun muassa sai korostettua hahmon lavalla kokemia tunteita.

Teatteridiplomien tekijät yhteiskuvassa. 

Mitä jos vuosia kestänyt erimielisyys olisikin ollut täysin turha ja puhumalla asiat halki olisi vältytty monelta mielipahalta? Illan kolmas esitys oli Veera Witikaisen ja Maija Kyllösen näytelmä nimeltään 323, joka vastaa juurikin tähän kysymykseen. Esitys oli täynnä väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä näyttelijöiden hahmojen välillä. Esityksessä korostettiin hahmojen erilaisuutta, joka välittyi hienosti. Ideana oli saada kaksi henkilöä samaan paikkaan sattumalta sekä saamaan heidät kommunikoimaan vuosia sitten sattuneet erimielisyydet auki. Valo- ja äänitekniikasta vastasi Eero Koskinen. Esityksen takauma-kohtaukset oli tehty taidokkaasti yhdessä valojen ja äänien yhteistyössä ja lopputulos oli niin sanotusti “vallan loistava”.

Illan kruunasi Inari Kolehmaisen ja tekniikasta vastanneen Veeti Jaakkolan esitys nimeltä Palikat, jossa nerokkaasti tuotiin esille monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten liikakuluttaminen, onnellisuus ja tekopyhyys.Vuoden suunnitteluprosessi tuotti tuloksena idean, joka näyttelijän mukaan on “Kaikki tiet johtaa takas sinuun ittees”. Esityksessä oli paljon lainattua tekstiä näytelmäkirjoista, ja esitys olikin muotoiltu kauniisti kyseisten tekstien ympärille. Poiketen muista esityksistä, joissa liikkeet olivat niin sanotusti “arkiliikettä”, Kolehmaisen esitykseen oli tuotu uusia ulottuvuuksia esimerkiksi tanssin ja laulun muodossa. Yhteistyössä Jaakkolan ääni- ja valotekniikan kanssa esitys oli vertaansa vailla.

Teksti: Kristiina Räsänen
Kuva: Martsarin Facebook