Abin albumista 2024

Kuvasarja ja tunnelmia abishowsta ja penkkareista, olkaa hyvä!

Kuvat: Henri Lommi

CH-CH-CH-CHERRY BOMB!

Martinlaakson lukiossa kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua teatteriesitysten tekoon. Draaman ja teatterin moduuleissa valmistetaan pieniä ja isoja esityksiä. Tämän vuoden iso teatteriproduktio päätyi aina Suomen Kansallisteatterin lavalle asti!

Martsarin vuoden 2024 näytelmä, Kirsikkapommi, toteutettiin valmiin käsikirjoituksen pohjalta, jonka on kirjoittanut Marko Järvikallas. Teksti oli luotu Nuori näyttämö -hanketta varten, joka yhdistää nuorisoteatteriryhmiä ympäri Suomen. Keväällä kaikki 27 osallistujaryhmää esiintyvät teatterifestareilla omien kummiteattereidensa lavoilla. Martinlaakson lukio sai hankkeessa kummiteatterikseen Kansallisteatterin, ja meidän oma teatterikummimme oli näyttelijä Jani Karvinen. Projektin aikana Karvinen vieraili harjoituksissamme, ja myös työryhmällä oli mahdollisuus käydä Kansallisteatterissa katsomassa näytelmää, jossa kummimme esiintyi. Näytelmä oli Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin.

Intensiivinen harjoituskausi käynnistyi marraskuussa, ja näytelmän ensimmäiset kohtaukset esitettiin tammikuussa Tiede- ja taideviikolla lukiomme Studioteatterissa. Kirsikkapommi-näytelmä sai ensi-iltansa huhtikuun 18. päivä, ja viikko sen jälkeen se esitettiin Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Esiintyminen oli hieno ja unohtumaton kokemus produktiossa mukana olleille. 

Produktioryhmän näyttelijät olivat toisen vuoden lukio-opiskelijoita. Näytelmä kertoi erään pojan tarinan vuodelta 1987. Näytelmässä kuultu musiikki oli myös 80-luvun musiikkia, jonka koulumme MU4-moduulin opiskelijat harjoittelivat, soittivat ja äänittivät näytelmää varten. Näytelmän ohjasi Anna Heinonen, ääni- ja valosuunnittelusta vastasi Henri Lommi, ja Heli Groschup lavasti ja puvusti näytelmän opiskelijoiden avustuksella.

Teksti: Helin Inal ja Anna Heinonen

Kuvat: Heli Groschup, Henri Lommi

Palautehetki menossa esityksen jälkeen Kansllisteatterissa. 

Kansallisteatterissa menossa lavasteiden roudaus.

Festaripäivän aurinkoisia tunnelmia Tokoinrannassa. 

Sarja kuvia oman koulun esityksistä. 

Transatlantic Classroom Program - Yhteistyötä Atlantin yli

This school year, our school took part in an international program called the Transatlantic Classroom. The program was funded by the U.S. Embassy in Finland and the Finnish  National Agency for Education. The aim was to provide upper secondary schools in Finland and the United States with opportunities to collaborate and learn from each other. Our students had the chance to get to know students at an American high school, Essex High School in Vermont. 

In this article, our students Christine, Mariam, Melina and Purvi tell us about their experiences. 

How did you become interested in this program?

- I had friends who were interested in this program.
- I have been interested in the United States school system for a very long time and was intrigued when I heard about an opportunity to get to know some high schoolers. 

- English is my most spoken language, so hearing about this program made me excited, since it made me feel like I could actually take part in it without worrying about my language skills. I’ve also been interested in the American school system, so participating in this program helped me learn more realistic things about it. 

You all made short introductory videos about yourselves and you also saw the introductory videos of the American students. How was it to make a video of yourself and what did you think about the videos that you saw?

- Making a video was a bit scary because I wasn’t sure what exactly to say and how to describe myself but in the end I got it together and it was pretty fun. 

- It was a bit challenging to make the video because I had a hard time finding the words to describe myself. I had to look at last year’s introduction videos to use an example on what to say. But in the end, it all worked out and it was pretty fun to make. As for the videos I saw, it was really fun learning about the American students and their interests.

- Making a video was a bit stressful since we had a very limited time to introduce ourselves and our interests. I think it was mostly stressful because I didn’t know whether I was speaking too fast or whether they could understand what I was saying. However, watching the American students’ videos was really fun and interesting because I learnt about them and their interests. 

Tell us about the meetings during the autumn semester. 

- We had several virtual meetings on Google Meet. During the first meetings, we gave presentations about several topics related to Finland. Later, we got to see the American students’ video introductions and we got to ask questions from the students. 

- The virtual meetings were really fun, we got to know a lot about the American school system and also about the state they were in, Vermont. We got to ask each other questions about subjects, lunch, sports and many other things that differ between the two countries. Unfortunately, I missed the meeting where we presented Finland and its culture because I had another important meeting to attend. In my opinion, life in the US, especially the school system there, invests more in and pays a lot of attention to sports and they have many different interesting programs you can join, like robotics etc. I also learnt that Vermont is known for its scenic rolling mountains and quality skiing. It provides an abundance of outdoor activities during winter and summer. 

Would you recommend other students to take part in international projects? 

- Yes, I think it’s a great opportunity to learn about different cultures.

- Definitely, I think it gives you valuable experiences and opportunities to gain global perspectives. 

- Absolutely!! It’s so nice and interesting to get to know other cultures and to present your own. It opens your eyes in so many ways, and I think that cultural awareness is important when it comes to erasing stereotypes and promoting diversity. You may also get to know people whom you create long-lasting relationships with and get to travel a lot!!

Text: Noora Harkio

Kulttuurikylpyjä leirikouluissa ympäri Eurooppaa

Nyt toukokuun alussa saatiin päätökseen muutaman vuoden Erasmus+-hanke Cultural Ambassadors, kun joukko martsarilaisia matkusti Istanbuliin leirikouluun jo tuttujen opiskelijoiden vieraiksi. Projektin suunnittelu aloitettiin Kreetalla tammikuussa 2023 opettajien voimin. Keväällä oli vuorossa leirikoulu Espanjan Granadassa. Syksyllä 2023 saimme Martsariin vieraita Kreetalta, Granadasta ja Istanbulista. 

Koko projektin ydintä on ollut eri kohteiden kulttuurihistoriaan  ja paikalliseen kulttuuriin ja tutustuminen - unohtamatta tapa- ja ruokakulttuuria, joihin päästiin tutustumaan paikallisissa perheissä. Mukana oli yhteensä kahdeksan opiskelijaa ja kolme opettajaa.

Teksti: Sari Kuusniemi

Hyvinvointia ihmissuhdetaitokursseilta

Martinlaakson lukiossa kiinnitetään erityistä huomiota nuorten hyvinvointiin esimerkiksi ihmissuhdetaitokursseilla. Tänä vuonna Vantaan Sanomat teki lehtijutun suosituista IS-kursseista. Toimittaja ja kuvaaja vierailivat paikan päällä Kärkölän Kalliopirtin leirikeskuksessa. Suositulle IS-kurssille osallistui tänä syksynä noin 90 opiskelijaa. Moni innostuu lähtemään leirille seuraavana vuonna tutorin tehtäviin.

Ihmissuhdetaitokursseja on järjestetty lukiossamme jo vuodesta 1977 alkaen, jolloin idean keksi silloinen uskonnon ja psykologian lehtori Anja Tolonen. Kurssit eivät koskaan ole täysin identtisiä, vaan niistä muotoutuu aina omanlaisensa eri osallistujien myötä. Opiskelijat saavat ennakkotehtävissä esittää toiveensa ja näin ollen vaikuttaa kurssin sisältöpainotuksiin. Tänä lukuvuonna opiskelijat toivoivat eniten sosiaalisten taitojen konkreettista harjoittelua ja keinoja stressin- sekä ajanhallintaan. 

Toisen vuosikurssin ja sitä vanhemmille opiskelijoille järjestetään keväisin myös jatkokurssi, IS2-leiri. Se pidettiin tänä vuonna Parinpellon leirikeskuksessa toukokuussa. Leirillä syvennettiin 1.-kurssin teemoja ja vahvistettiin opiskelijoiden itsetuntemus- ja ihmissuhdetaitoja. Iloinen ja lämmin ryhmähenki jäi päällimmäisenä mieleen leirivuorokaudesta, ja moni olisi mielellään jäänyt Parinpeltoon pidemmäksikin aikaa. Yksi Martsarin hyvän yhteishengen salaisuus lieneekin yhteiset leirit, retket ja matkat, joihin koulussamme halutaan panostaa.

Teksti: Anna Heinonen

Kuva: Anne-Mari Anttila

Portugalin leirikoulussa tutkittiin kuvataiteen, matematiikan ja arkkitehtuurin risteyskohtia

Suomessa oli vielä pakkaskelit, kun Erasmus-opiskelijaryhmä matkasi leirikoulumatkalle Euroopan toiseen  laitaan kevääseen heräävään Portoon. Matkan teemaksi valikoitui matematiikka ja kuvis, koska matkalle mukaan lähteneet opettajat Johanna Parvinen (ma) ja Heli Groschup (ku, teatteri) olivat testanneet yhteistyötä oppiaineiden välillä jo aikaisemmissa yhteistyökuvioissa ja Porto tarjoaa arkkitehtuuriltaan runsaasti kiinnostavaa katseltavaa aihepiiristä. Opiskelijat valittiin matkalle siten, että heitä kaikkia yhdisti kiinnostus taiteeseen, arkkitehtuuriin tai kulttuuriin. 

Matkan aikana ryhmä hitsautui tiiviiksi porukaksi, ja reissussa syntyi uusia kohtaamisia paitsi paikallisten myös oman koulun opiskelijoiden kesken. Vierailukohteita oli runsaasti kouluvierailuista kauniisiin puutarhoihin ja arkkitehtuurikohteisiin. Päivät olivat pitkiä, mutta kokemista riitti paljon.

Ermesinden koulu otti meidät vastaan kahtena päivänä. Koulun opiskelijoita osallistui myös meidän omille retkillemme Porton keskustassa. Ermesinden koulu on meille tuttu lukuisista Erasmus-projekteista vuosien varrelta, ja olemme vierailleet koulussa jo useamman leirikouluporukan kanssa.  Yhteistyömme on lämmin ja toivomme sen jatkuvan. 

Opiskelijat jakautuivat mediatiimeihin, joiden tehtävä oli huolehtia matkapäiväkirjan kirjoittamisesta ja koulun someviestinnästä matkan aikana. Julkaisemme matkapäiväkirjan nyt tässä: 

SU 3.3: Hamsa, Alissa, Joonas

Aamulla ryhmä tapasi lentokentällä, josta lähdettiin yhdessä matkustamaan. Tunnelma oli kaikinpuolin positiivinen, mutta ilmassa oli pientä jännitystä tulevan matkan suhteen. Ryhmää jännitti pitkään odotettu Porton matka ja se, kuinka Porto vastaisi odotuksia. Eniten kiinnosti Helin viimeiset 3kk mainostama Sao Bento asema ja sen näkeminen livenä.

Portoon päästessä sää oli pilvinen, mutta muuten hyvä. Iltaa kohden alkoi tihkuttamaan ja lopulta sade oli jo aika rankkaa.

Kävimme lyhyellä iltakävelyllä, kun olimme vihdoin asetuttu hostelliin. Kävelimme pitkin kujia ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin. Vaikka taivas avasi hanat ja sade yllätti meidät, se ei haitannut menoa, vaan pikemminkin lisäsi seikkailuntuntua! Kävelyreissu  päättyi illalliseen, jonka sijainnin jokainen sai päättää itse.

Vaikka päivä oli pitkä ja matkustamiseen kului paljon energiaa, oli silti tunnelma illalla lämmin ja iloinen! Tästä päivästä tulemme muistamaan parhaiten kauniin sillan nimeltä Ponte Luís, sekä Helin kompastelut ryhmän laskemisen kanssa.

Kentällä.

Hostellin aula.

4.3:Aksel, Mariam ja Laura

Söimme ryhmän kanssa täyttävän aamupalan hostellissa. Fiilikset olivat huipussa päivän tapahtumista sillä luvassa oli kaupunkisuunnistusta aamupäiväksi. Kuitenkin paikallissuunnistusta ennen sitä kävimme ihanassa paikalliskirkossa.

Kirkosta oli loistavat näkymät Porton kaupunkiin. Kirkon tornin päältä hahmotti hyvin kaupungin kukkulamaiset muodot. 

Kirkko vierailun jälkeen oli luvassa kaupunkisuunnistusta, jonka ideana oli menna tiettyjen nähtävyyksien luo ja vastata kysymyksiin, jotka liittyivät kohteisiin. 

Iltapäivällä oli luvassa opastettu kierros Atlantin rannalla satamassa, jossa meille esiteltiin terminaalirakennuksen arkkitehtuuria ja kerrottiin sen historiasta. Pääsimme myös kiipeämään vanhan satamanosturin päälle.

Titan ja satamanosturi. Sää oli tuulinen ja vilpoisa Atlantin rannalla.

Päivästä jäi hyvä fiilis käteen, vaikka välillä tuli yllättäviä sadekuuroja, mutta muuten oli ihana keväinen keli. Päivässä oli parasta se, että sai nauttia uudesta kaupungista, sen kauniista ja uniikeista maisemista. Opimme myös paljon uutta esimerkiksi kaupunkisuunnistuksen avulla oppi paljon nippelitietoa nähtävyyksistä. 

Päivän lopetimme siihen, että kokoonnuimme yhdessä oleskelutilaan maalaamaan luonnoksia päivällä otetuista kuvista. 

Ti 5.3: Bea, Viljami ja Helin

Päivä aloitettiin syömällä täyttävä aamupala hostellissa. Luvassa oli vierailu Ermesinden kouluun ja pyöräretki kohti Matosinhosin rantaa eli Atlantin merta. Odotettiin innolla ja hyvillä mielillä alkavaa päivää!

Sää oli aurinkoinen koko päivän! Oli pääosin lämmintä,

mutta varauduttiin kuitenkin mahdollisiin sään muutoksiin. 

Vierailimme Ermesinde-koulun taidetunnilla. Meille jaettiin kynät ja paperit. Tehtävänä oli piirtää havaintokuvia nopeasti mallista. Pari kerrallaan opiskelijoista nousi keskelle asetetulle pöydälle ja ympärillä olevat luonnostelivat heistä piirroksia.

Ennen pyöräretkeä kävimme  hostellilla. Samalla pidimme lounasbreikin. Pyöräilimme pitkin kuvankaunista kaupunkia. Vaikka pyöräily kauniiden maisemien ympäröimänä oli ihailtavaa, tutustuimme samalla paikalliseen liikenteeseen, jossa tarvittiin tarkkaavaisuutta. Päivästä jäi hyvät fiilikset ja oltiin ylpeitä ryhmän pyöräilysuorituksesta!

Opettajien Johannan ja Helin pyöräilytyyliä.

Atlantin rannalla oli aikaa maalata, piirtää, chillata tai jopa uida.

Ke 6.3: Leevi ja Jenna 

Heräsimme aikaisin aamulla jonottamaan historialliseen kirjakauppa Livraria Lelloon, missä oppilaat saivat vapaasti kierrellä ja ostaa kirjoja. Oppilaat tykkäsivät kovasti kirjakaupan kauniista arkkitehtuurista ja kirjavalikoimasta! Aamun fiilikset olivat melko väsyneet edellisen päivän raskaasta pyöräretkestä johtuen, mutta odotukset päivälle olivat suuret ja odotimme päivän ohjelmanumeroita innolla.

Kirjakauppavierailun jälkeen lähdimme metrolla kohti Casa de Musicaa, jossa meitä odotti opastettu kierros. Kierroksella pääsimme tutustumaan konserttitalon arkkitehtuuriin ja sen ominaisuuksiin. Talo oli täynnä mielenkiintoisia tiloja ja akustisia ideoita. Saimme seurata hetken myös orkesteriharjoituksia.

Casa de Musican arkkitehtuuri on täynnä jännittäviä ideoita.

Jenna ja Saara

 

Kierroksen jälkeen oppilailla oli vapaa-aikaa ja menimme ostamaan lounasta, jonka jälkeen matka jatkui klo 15. Vierailimme modernissa nykytaiteen museossa sekä kuvankauniissa Serralveksen puutarhassa.

Valokuvasta syntyi myös illalla maalaus (Joonas Kaski)

Nata-leivos on herkullinen paikallistuote.

Päivä oli pääsääntöisesti koko päivän puolipilvinen eikä sateenvarjoa tarvinnut avata kertaakaan. Päivän jälkeen oli ilmassa hieman väsymystä, ja hostellille palatessa saivat oppilaat matikkatehtävän ratkaistavaksi ja osa pisti uuden taidetyön aluille. Päivä oli kaiken kaikkiaan mahtava ja täynnä tekemistä!

To 7.3. Teemu ja Tiffany

Päivän kruunasi fado-musiikkikonsertti.

Viimeinen yhteinen illallinen kokosi kaikki saman pöydän ääreen muistelemaan elämyksellistä päivää ja matkaa.

Pe 8.3: Saara ja Elias

Perjantaina oli matkan viimeinen päivä ja lento kotiin. Aamu alkoi rennosti, sillä päivän yhteinen ohjelma alkoi vasta kymmenen maissa. Aamulla oli oppilaiden kuvistöiden näyttely ja kävimme läpi hieman reissua ja fiiliksiä ennen kotiin lähtöä. 

Perjantaina Portossa sää oli aurinkoinen, mutta hiukan viileä. Oli harmillista jättää näin ihana kaupunki taakse, mutta monilla oli odottavat tunnelmat kotiinlähdöstä. Matkasimme lentokentälle metrolla ja olimme hyvissä ajoin siellä odottamassa lentoa kohti Amsterdamia.

Amsterdamissa meillä oli vain 20 minuuttia aikaa vaihtaa lentoa, joka lähti kohti Helsinkiä. Pienen spurtin jälkeen kaikki ehti koneeseen. Lentomatkat sujuivat hyvin ja kaikki pääsivät turvallisesti Suomeen.

Teksti ja kuvat: Leirikouluopiskelijat sekä opettajat Heli ja Johanna.