Ohjaajan puheenvuoro: Näytelmän valmistaminen on monivaiheinen prosessi
Keväällä 2024 esittelin näytelmäehdotukseni produktioon ilmoittautuneille opiskelijoille. Kirsikka Saaren romaanin pohjalta oululaisen äidinkielen ja kirjallisuuden sekä teatterin opettaja Ilona Ruohomäen dramatisoima Hölmö nuori sydän -käsikirjoitus sai nuorilta innostuneen vastaanoton. Kun kirjailija ja dramatisoija antoivat luvat tekstiensä käyttöön melko vapaasti, oli päätös lukuvuoden pitkästä näytelmästä tehty. Lyhensin ja vähensin hieman käsikirjoituksen roisia kielenkäyttöä ja jaoin kässärit ja roolit näyttelijäjoukollemme kesäkuussa. Roolitukseen vaikuttivat opiskelijoiden omat toiveet sekä kokemukseni aikaisemmasta piennäytelmästä, jossa oli mitattu jo tämän ryhmän jäsenten intoa opiskella vuorosanoja.
Martsarin teatteriperinteisiin kuuluu ryhmälähtöinen työskentely. Kaikki halukkaat opiskelijat saavat osallistua näytelmän valmistukseen ja siten ryhmään osuu monenlaista tekijää ja osaamista. Hölmön nuoren sydämen -proggisporukassa oli luistelua, tanssia ja voimistelua harrastavia nuoria, joten esitykseen tuotiin mukaan muutama tanssikohtaus. Liikunnanopettaja Nina harjoitutti ja suunnitteli koreografiat pieniin tanssillisiin numeroihin. Päädyin tanssikohtauksiin, koska Martsarin lukiossa tanssia nähdään harvoin, lähinnä vanhojen tanssien yhteydessä. Näyttelijänä toimineen Danielan isä puolestaan opetti poikarooleissa näytteleville taistelu- ja tappeluotteita, joita tarvittiin parissakin kohtauksessa.
Martsarissa on innostuneita musiikin harrastajia. Näytelmän musiikin harjoitutti musiikinopettaja Anna Heinonen. Niko Kuisma bassossa, Onni Makkonen kitarassa ja näyttelijänäkin esiintynyt laulaja Minea Malmbäck muodostivat näytelmän herkkäsoundisen bändin. Kolme esitettyä kappaletta asettuivat juonellisesti näytelmän loppuun, mitä pidin kokonaisuuden kannalta ensin vähän ongelmallisena. Bändi olisi voinut tulla esitellyksi yleisölle jo aikaisemminkin. Näytelmän pituus oli kuitenkin jo kasvamassa vauhdilla yli asetetun aikarajan, ja päätin, että karheus saa olla osa esitystä. Ratkaisuksi bändin esittelyyn jo näytöksen alussa sovimme opettajaporukalla, että Onni soittaa kitaraa yleisön saapuessa saliin.
Tekniikan väki oli tänä vuonna poreilevan puhelias ja eloisa joukko, jolla oli hauskaa keskenäänkin tekniikkakopissa. Ryhmää luotsasi fysiikan opettaja ja ääni- ja valoteknikon koulutuksen omaava Henri Lommi. Henri otti vastuun täysin ääni- ja valotekniikan käyttötarpeista. Hän karsi ja lisäsi ääniä ja musiikkeja, joita ahkerasti tarjoilimme Annan ja muun ryhmän taholta. Tämäkin on ryhmälähtöisyyttä, että kaikilla on vaikutusmahdollisuus kokonaisuuteen ja myös tekijöiden erityisosaamista arvostetaan.
Lähtökohdiltani olen ennen muuta taidekasvattaja. Ajattelen, että tehtäväni on innostaa, saatella taiteen äärelle, tarjota välineitä ja menetelmiä, antaa nuorten tuoda esiin parhaat puolensa ja luovuutensa. Heillä tulee olla vaikutusmahdollisuuksia annetuissa rajoissa näytelmän val mistukseen. Näin kävikin ja ryhmäläi sille alkoi virrata omia ideoita yksityis kohtien sujuvuudesta. Mahtavaa oppimista ja oman ajattelun kehitty mistä prosessin edetessä! Osa päätyi esitykseen ja loput ehkä nuorten seuraaviin projekteihin.
Syksyn 2024 jatkunut harjoittelukausi oli pitkä ja ryhmän dynamiikka tuli siinä ajassa tutuksi. Kävimme läpi kaikenlaisia ryhmän kehitysvaiheita kuherruskuukaudesta epä toivoon ja lopulliseen yhteensulautumiseen.
Meistä kasvoi ryhmä, jossa jokaisella oli oma tärkeä paikkansa.
Niin kuin ryhmätöissä aina, tässäkin proggiksessa opimme vuorovaikutustaitoja, sitoutumista, vastuunottamista ja joukkuepelaamista. Niiden lisäksi tutuksi tuli teatteritaiteen keinoja ja näyttelijäntaitoja. Mielestäni haastavinta opettajana oli antaa ryhmäläisille sopivasti tilaa ja pysyä samaan aikaan tiukkana. Tunneilmaisun opettaminen ottaa aikansa, koska nuoret jännittivät aluksi myös toisiaan. Ilmaisun rentouteen auttavat harjoitukset, mielikuvat sekä aika. Toistoilla on tärkeä merkitys esityksen valmistumisessa ja se voi joskus turhauttaa nuoria. Myös suunnitelmien muuttaminen, kun jokin harjoiteltu asia ei tunnukaan toimivan, voi tuntua väsyttävältä. Näyttelijän tilankäyttö ja fyysinen ilmaisu lavalla ovat myös haastavia taitoja etenkin kun studioteatterimme lava on isolle ryhmälle pieni. Oppimista riittää seuraavaankin haasteeseen!
Ohjaajana uskallan nykyisin luottaa jo prosessiin, että takarajaan eli ensi-iltaan mennessä saadaan näytelmä kasaan, mutta täytyy tunnustaa, että minun suurin epätoivon hetkeni oli marras-joulukuun vaihteessa. Tammikuun ensi-ilta lähestyi, ja osa näyttelijöistä seisoi lavalla vielä ennen joululomaa tekstiplarit kädessä. Ilmoitin loppujen harjoitusten määrän ja se auttoi: Seuraavilla harjoituskerroilla kaikilla oli vuorosanat hallussa. Siitä lähti käyntiin vauhdilla etenemkirjoittaessani näytöskausi on saatu päätökseen. Viimeiseen esitykseen saimme kirjailija Kirsikka Saaren vieraaksemme. Hänen mielestään esityksessä oli keveyttä, raikkautta ja se oli nuorten itsensä näköinen. Ohjaajana yksityiskohtia olisi voinut hioa vielä loputtomiin, mutta 21:n kohtauksen valmistaminen oli koulutyön ohella kaikille voimainponnistus. Tunnen paitsi helpotusta myös pientä tyhjyyttä ja haikeutta siitä, että ryhmämme hajoaa ja tämä meitä yhdistänyt lämminhenkinen prosessimme on tullut päätökseen. En voi olla muuta kuin kiitollinen, että sain tehdä taidetta mukavien nuorten kanssa.
Lopputulokseksi teimme nuorisoteatteria, joka palautteen mukaan upposi kohdeyleisöömme. Eräs katsomossa ollut lukiolainen kertoi, ettei ole elämässään nähnyt mitään muuta teatteriesitystä kuin oman lukion Hölmö nuori sydän. Tarina puhutteli häntä, ja monet muutkin martsarilaiset ihailivat ikätovereittensa rohkeutta ja heittäytymiskykyä. Ryhmämme jäsenistä useampaa puraisi teatterikärpänen niin pahasti, että suunnitelmissa on tehdä abivuonna teatteritaiteen lukiodiplomi.
Me taidekasvattajat täällä Martsarissa olemme onnistuneet, jos pystymme tarjoamaan taide-elämyksiä niin tekijöille kuin kokijoillekin.
Näyttelijät:
Ellison Daniela
Hatula Louna
Huopaniemi Lenni
Junno Miko
Laaksonen Jenny
Leikos Jonna
Luoma-aho Oona
Malmbäck Minea
Moilanen Sara
Mäkinen Elina
Niinikoski Luka
Pajukanta Anni
Porri Suvi
Siitonen Aaro
Talikka Otso
Tiusanen Alex
Tynkkynen Taru
Teksti: Heli Groschup
Lavastus ja puvustus: Annika Mikkonen ja Inka Lahtinen
Tekniikka: Alina Turunen, Miro Turunen, Alex Muiruri, Joel Siltala
Bändi: Onni Makkonen, Niko Kuisma, Minea Malmbäck
Tanssi: Alex Tiusanen
Dramatisointi: Ilona Ruohomäki
