Tiiliskiven kokoisia kirjavinkkauksia

Turhan usein vähäinen sivumäärä tuppaa olemaan monelle ainoa kriteeri äidinkielenkurssille luettavaa
kirjaa valitessa. Mitäpä jos tämän tuhat vuotta kestävän koronasirkuksen aikana käyttäisit lisääntyneen
vapaa-ajan hyödyksi ja haastaisit itsesi? Lue kirja, ja tee se ihan vain itseäsi varten! Haasta itseäsi
vähän lisää ja lue älyttömän pitkä kirja! Sivumäärältään sellainen, johon et ikinä koskaan milloinkaan
tarttuisi tavallisen arjen kiireiden keskellä ja jonka lukemisen jälkeen voit oikeasti sanoa ylittäneesi
itsesi. 

Ai että miksei mikä vaan kirja, vaan juuri kohtuuttoman kokoinen järkäle? Siksi, että tunnelma useita
satoja sivuja kestävässä tarinassa on melkeinpä aina erilainen kuin lyhyemmissä romaaneissa. En
tietenkään väitä, että kaikki tiiliskiven kokoiset romaanit olisi loistavia, mutta useimmiten niihin on
käkeytynyt jotain ainutlaatuista, jota ei lyhyemmissä romaaneissa ole. Fiilis satoja sivuja kestäneen
kirjan jälkeen on ihan super hyvä! Jättiläisromaania voisi ehkä verrata monta tuotantokautta kestävään
Netflix-sarjaan. Tässä muutama vinkkaus loistavista tiiliskivistä:

Hanya Yanagihara,  Pieni elämä (2015) 

sivumäärä: 937

"Varaudu siihen, että Yanagiharan romaani vie järkesi, jäytää sydäntäsi ja kaappaa elämäsi hallinnan."

• Aamulehti

Pieni elämä on aivan loistava romaani, jos tuntuu ettet vielä ole saanut maailmantuskassa vellomisesta
tarpeeksi. Kaikki maailman hyvyys ja pahuus on saatu kiedottua uskomattoman kauniiksi
kokonaisuudeksi tähän palkittuun ja mielipiteitä vahvasti jakavaan romaaniin. Tarina kertoo neljästä
New Yorkissa asuvasta ystävyksestä, jolla erityisesti yhdellä on rankka ja ahdistava menneisyys, joka
teoksen edetessä paljastuu lukijalle vähitellen. 

Romaani on ristiriitainen, synkkä ja uskomattoman kauniisti kirjoitettu teos ystävyydestä,
salaisuuksista, menneisyyden painosta ja toivosta. Hirveästi itse juonesta ei voi kertoa spoilaamatta
mitään, mutta teos on ehdottomasti kaikessa kauheudessaan lukemisen arvoinen. Varoituksen sanana
kuitenkin, että kirja sisältää hyvinkin graafisia kohtauksia väkivallasta sen kaikissa muodoissa. Jos
sellaisesta tietää ahdistuvan helposti, jätä tämä tiiliskivi mieluummin lukematta ja lue vaikka
seuraavana esittelemäni Tikli.

ps. Romaani on ollut osana myös jääkiekkoilija Kevin Lankisen lukupiiriä! Muita jääkiekkoilijan
lukulistalla olevia kirjoja löytää ympäri somea tunnisteella #lankisenlukupiiri

Donna Tartt,  Tikli (2013) 

sivumäärä: 895

 “You can look at a picture for a week and never think of it again. You can also look at a picture for a second
and think of it all your life.”

• Donna Tartt, The Goldfinch

Tikli on mieleenpainuva romaani menetyksestä, taiteesta, rikollisuudesta ja ystävyydestä. Pääosassa
on kirjan alussa vasta 13-vuotias Theo Decker, joka menettää äitinsä taidemuseossa tapahtuvassa
terrori-iskussa. Museosta Decker nappaa mukaansa Tiklin, pienen lintumaalauksen, jonka Carel
Fabritius maalasi vuonna 1654. Maalaus kulkee romaanissa motiivina koko tarinan läpi, päähenkilön
nuoruudesta aikuisuuteen. 

Voi kuulostaa tiivistettynä tylsältä, mutta on oikeasti kaikkea muuta. Mukaan mahtuu Las Vegasia,
New Yorkia, huumeita, takaa-ajoja ja hienosti kirjoitettua dialogia. Kaiken lisäksi romaani on koostaan
huolimatta hyvinkin helppolukuinen! Vaikeita aiheita on tässäkin kirjassa, mutta huomattavasti
kevyempänä ja huumorilla höystettynä. 

Lisää vinkkauksia tiiliskiven kokoisista romaaneista tulossa myöhemmin!


Teksti: Reetta