Näytetään tekstit, joissa on tunniste KU2. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KU2. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. joulukuuta 2019

Ku2-kurssilla kiinnitetään huomiota lähiympäristöön

Kaksi ensimmäisen vuoden opiskelijaa pohtivat Ku2-kurssilla lähiympäristön merkitystä
kulutusvalintojen ja hyvinvoinnin kannalta.


Mitä Alvar Aallon Jakkara 60 kertoo ihmisen kulutusvalinnoista?



Alvar Aallin suunnittelema Jakkara 60.
Alvar Aallon Jakkara 60 ei itsessään ole kovinkaan 
säväyttävä näky, mutta sen viesti on vaikuttava. Jakkara 
nimittäin kiteyttää ihmiskunnan kulutukseen liittyvän 
kysymyksen osuvasti. 

Alvar Aallon jakkara on kallis ja monet pitävätkin sitä 
turhana merkkituotteena. Korkealla hinnalla on kuitenkin 
tarkoituksensa, sillä jakkara on erittäin korkeatasoinen, ja se on tehty laadukkaasta koivupuusta. Tärkein 
jakkaran ominaisuus on kestävyys. Jakkara kestää läpi 
sukupolvien aikakausista aikakausiin. Sen muotoilu on 
myös ajaton ja minimalistinen, minkä ansiosta se 
sopeutuu lähes kaikenlaisiin sisustustyyleihin. 
Ajattomuuden ja fyysisen kestävyyden takia jakkaraa ei 
todennäköisesti koskaan tule heitettyä kaatopaikalle. 

Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa ostaa yli 200 euron 
jakkaraa ja monet tyytyvätkin Ikean halpakopioihin. Kopiot eivät kestä vuosikymmeniä ja ne 
heittääteenkin yleensä jo kymmenen vuoden kuluttua ostamisesta kaatopaikalle. Tällöin jakkaran 
valmistamiseen menneet luonnonvarat valuvat hukkaan. 

Olemme ihmiskuntana tulleet siihen tilanteeseen, että maapallon luonnonvarat eivät enää riitä 
kustantamaan valtavaa kulutustamme. Jokainen voi päättää itse omasta kulutuksestaan ja tehdä 
vastuullisia sekä kestäviä valintoja. Mielestäni Alvar Aallon jakkara 60 kertoo ihmisen omasta 
valinnanvapaudesta ja samalla siitä, että pienituloiset joutuvat usein tahtomattaan tyytymään 
epäekologisiin kulutusvalintoihin.

Kuva ja teksti: Joona Lehtonen


Martinlaakson lukio ykkösen silmin

Ykkösen näkökulmasta Martinlaakson lukio on aluksi hieman sokkeloinen, mutta rakennukseen 
tottuu yllättävän nopeasti. Sokkeloisuus on ymmärrettävää, koska rakennushan on iso. Minulle aluksi 
vaikeinta oli erottaa Mercurian ja Martinlaakson lukion tilat, mikä luultavasti onnistuu jo kaikilta.

                                   Martinlaakson lukio syyskuisen sateen jälkeen etupihalta katsottuna.

Verrattuna aikaisempien koulujeni rakennuksiin Martinlaakson lukio on selvästi viihtyisin. 
Esimerkiksi tämä on ensimmäinen koulu (jossa olen opiskellut), jossa ei ole sisäilmaongelmia. Tämä 
vaikuttaa opiskeluun suuresti. Varsinkin Vantaankosken kouluun verrattuna rakennusten tasoero on 
huomattava. Vantaankosken koulussa oli erittäin isot sisäilmaongelmat, jos käytävillä oli penkkejä, ne olivat epämukavia puupenkkejä, vessat olivat huonossa kunnossa eikä niissä aina ollut ovia jne. 
Kun taas Martsarissa on sohvia ja mm. pingispöytiä lisäämässä viihtyvyyttä. 

                                                      Yleinen näky Martinlaakson lukiossa

Parannettavaa löytyy Martsaristakin. Ensimmäisten viikkojen aikana silmään osui ruokalan koko. 
Ruokala on mielestäni liian pieni kaikille rakennuksen opiskelijoille. Esim. Kanniston koulussa oli 
puolet oppilaista ja ruokala siellä oli jopa isompi kuin Martsarissa. Tämä on kuitenkin vain pieni 
miinus Martsarille, joka ainakin vielä vaikuttaa hyvin toimivalta opinahjolta.

Teksti ja kuvat: Reko Raitasalo

tiistai 1. toukokuuta 2018

Mikä on parasta Martinlaaksossa?

KU2-ryhmäläiset tekivät viime jaksossa eräänä talvisena päivänä kävelykierroksen Martinlaaksoon. Kierroksella kuului tarkkailla arkkitehtuurin yksityiskohtia, ympäristöä sekä julkista muotoilua. Opiskelijoiden tuli myös haastatella kadunkulkijoita ja pyytää heitä nostamaan lähiympäristön parhaat puolet esiin.


Suurin osa martsarilaisista piti lähiympäristöä luonnonläheisenä ja turvallisena. Useat mainitsivat Martinlaakson olevan hyvien liikenneyhteyksien varrella. Alueen koulut ja lähipalvelut saivat kehuja, kuten myös puistot, ulkoilumaastot ja kaupat. Haastettelussa mainittiin lisäksi Martinlaakson olevan kehittyvää aluetta, koska alueella rakennetaan paljon.


Haastateltavaksi osui myös Helsingin Sanomien toimittaja, joka on asunut Martinlaaksossa usean vuosikymmenen ajan. Hän pitää kotoisasta Martinlaaksosta, jossa hänen lapsensakin ovat kasvaneet. Plussana hän piti myös lyhyttä työmatkaansa Helsingin Sanomien toimipisteeseen Kivimäkeen.



Herrat Martinlaakson ostarilla:

  • “Täältä pääsee kyllä kaikkialle, kun on hyvät liikenneyhteydet. Junat kulkee ja bussit kulkee.”
  • “Kaikki (palvelut) ovat lähellä.”
  • “Tää on rauhallinen alue asua. Tuolla muualla on vaikka mitä.” (Heiluttelee nyrkkejään)
  • “Tääl on kaikki hyvää. Tässähän tää Martinlaakson paras osa istuu.”
Haastattelussa keskusteltiin myös Martinlaakson pienestä iloisesta yhteisöstä, sekä koulunkäynnin haasteista.

Teksti ja kuva: Ku2.2-ryhmä