Kiinnostavatko erilaiset kulttuurit, vieraat kielet ja uudet kokemukset? Siinä tapauksessa vaihtoon lähteminen voisi olla sinun juttusi. Martsarin abi Pihla Paloheimolle se oli.
Olin Etelä-Saksassa, Stuttgartin ja Ulmin lähellä 10 kuukautta vaihdossa. Lähdin Saksaan vasta syyskuun puolessa välissä, koska Baden-Württembergin osavaltiossa, jossa olin, loppuu kesäloma silloin. Meillä oli ensimmäisenä viikonloppuna starttiseminaari, jossa käytiin läpi tärkeimpiä neuvoja edessä olevalle vuodelle. Tapasin siellä yhteyshenkilöt ja muut vaihtoon lähteneet.
Aina kuulee, että aluksi kaikki tuntuu tuntemattomalta ja oudolta ja se pitää paikkansa. Ympärillä on vain vieraita ihmisiä ja uusi kulttuuri. Ensimmäinen viikko kului totuttelussa normaaliin arkeen. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en edes tajunnut, kuinka väsynyt olin jokaisen päivän jälkeen. Koko ajan piti keskittyä siihen, mitä muut sanoivat, koska enää ei ollut itsestään selvää, että ymmärsin. En halunnut käyttää englantia, koska tiesin, etten oppisi saksaa niin hyvin, jos sortuisin siihen. Se vaati minulta enemmän, mutta myös tietenkin kanssaihmisiltäni.
Kävin Saksan lukion 11. luokalla, joka vastaa Suomen lukion toista luokkaa. Sain itse valita aineet, joita opiskelin melko vapaasti, matikka ja äidinkieli (saksa) olivat pakollisia. Näiden pitkien aineiden lisäksi valitsin kolme muuta pitkää ainetta, jotka olivat kemia, englanti ja kuvataide. Kaikkien piti opiskella vähintään kahta luonnontiedettä. Suomessa on siis huomattavasti vapaampaa. Oppitunteja minulla oli minimimäärä, mutta vähemmän kuin kaikilla muilla. Vapaa-aikaa oli siis paljon. Kuljin ensimmäisessä perheessä pyörällä kouluun, toisessa kävellen ja kolmannessa bussilla. Saksalaiset menevät usein lähimpään lukioon, joten pyöräily on hyvin suosittu tapa.
Saksalaisissa kouluissa ei ole ilmaista kouluruokaa, eikä kaikissa kouluissa edes ole ruokalaa. Koulu alkaa noin puoli kahdeksalta tai kymmentä vaille kahdeksan riippuen koulusta, ja lounastauko on vasta yhdeltä. Sen takia suurin osa tekee leipiä aamupalaksi ja lounaaksi ja sitten illalla kotona syödään päivän ainoa lämmin ateria. Kaikki aina ihmettelivätkin, että eikö suomalaiset liho, kun he syövät viisi kertaa päivässä ja peräti kaksi lämmintä ateriaa. Mutta itse ainakin lihoin muutaman kilon Saksassa, todennäköisesti ruuan takia, koska saksalainen ruoka on ehkä vähän rasvaisempaa ja söin niin paljon vaaleaa leipää. Oli päiviä, jolloin söin pelkästään leipää.
On monia syitä, miksi lähdin vaihtoon. Kolme painavinta syytä olivat, että en tiennyt, mitä teen lukion jälkeen (en kyllä tiedä vieläkään), halusin tehdä jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta ja oppia oikeasti puhumaan saksaa. Miksi juuri Saksa? Olen opiskellut kolmea kieltä: englantia, ruotsia ja saksaa. Koin, että osaan englantia tarpeeksi hyvin ja että saksa on tulevaisuuteni kannalta tärkeämpi kuin ruotsi. Osasin myös saksaa jo valmiiksi paremmin kuin ruotsia. Saksa maana on aika ilmeinen valinta, jos haluaa oppia saksaa, koska Itävallassa ja Sveitsissä puhutaan saksaa omalla tavallaan.
Jouduin vaihtamaan perhettä kaksi kertaa. Vaihdot eivät siis olleet suunniteltuja. Toinen perheeni oli itse asiassa pahempi kuin ensimmäinen, juuri se, mitä jokainen vaihtari pelkää. Kolmas perheeni oli itse asiassa kaverini perhe. He pyysivät minua tulemaan sinne, ilman sitä olisin lentänyt etuajassa takaisin Suomeen. Siitä päästäänkin vaihdon negatiiviseen puoleen. Vaihdossa on vieraiden ihmisten armoilla. Vaikka vaihtovuosi vaatiikin itsenäisyyttä, koin, että välillä minulla ei ollut yhtään sananvaltaa asioista, jotka koskivat minua. Päätökset tehtiin jossain muualla. Tutut ja turvalliset läheiset ovat kaukana Suomessa, joten heihin ei voi turvautua. Parasta vaihdossa on se, että tutustuu uusiin ihmisiin, sekä heidän kanssaan koetut tilanteet. Heistä voi tulla elinikäisiä ystäviä, joita ei voi korvata. Koko vaihtovuosi on unohtumaton kokemus, joka tahtomattakin muutti minua ihmisenä.
Vaikka olin aikaisemminkin itsenäinen, itsenäistyin paljon ja olen nyt eri tavalla itsenäinen kuin ennen vaihtoon lähtöä. Kaikki kokemukset, sekä negatiiviset että positiiviset, kasvattivat minua ihmisenä ja maailmankuvani laajeni. Saksan kielen taitoni paranivat huimasti. Aikaisemmin saksan puhuminen tuntui vaikealta, mutta nykyään se on helppoa ja luonnollista. Heti paluuni jälkeen oli niin outoa kuulla suomea joka puolella, koska joskus kaipasin sitä, että saisin puhua suomea jonkun kanssa. Kun tulin takaisin Suomeen unohdin lähes kaiken, mitä oli tapahtunut vuoden aikana ja nyt puolen vuoden jälkeen siitä olen alkanut muistamaan vaihdon alun tapahtumia, jotka tuntuvat niin kaukaisilta. Saksa ei myöskään enää puske esiin niin vahvasti. Olen sopeutunut takaisin Suomen arkeen (ja pudottanut ne muutamat kilot, jotka lihoin). Olen tyytyväinen päätöksestäni lähteä vaihtoon ja pidän sitä onnistuneena, vaikka vaihdoinkin kaksi kertaa perhettä.
Vaihtovuosi ei ole tarkoitettu kaikille. Täytyy olla avoin, sopeutuvainen, aloitekykyinen ja itsenäinen. Jos et pysty olemaan erossa perheestä ja kavereista enempää kuin kaksi viikkoa, älä lähde, koska lukuvuosi tai -kausikin on huomattavasti pidempi aika. Ei tarvitse olla älyttömän sosiaalinen, mutta tuntemattomille ihmisille jutteleminen ei saisi olla ongelma. Suosittelen vaihtoon menemistä, jos sitä on jo valmiiksi miettinyt tai jos on kiinnostunut vaihdosta. Tärkeintä on, että kokee olevansa valmis siihen. Vaihtovuosi on täysin uusi kokemus, jota on vaikea selittää, koska se pitää kokea itse. Vaihtoon mennessä jättää kaiken tutun taakseen, perheen, kaverit, harrastukset, koulun yms. Kuulostaa jännittävältä, mutta myös pelottavalta.
Teksti & kuvat: Pihla Paloheimo
Teksti & kuvat: Pihla Paloheimo
