torstai 15. joulukuuta 2022

Maailmalta Martsariin - Paula Saksasta






What’s your name?


Minun nimi on Paula.



How long will you study abroad?


I will study abroad for one year.



What has studying abroad been like? 


For me it has been quite good, but it is often a bit difficult because of the language. I always try to understand what the teacher is saying and sometimes I get it, but most of the time I still have to use a translator or ask other people because I don’t know enough Finnish. Besides that, studying here in Finland has been a great experience because the school system is different from the one in Germany and I really like it. 



Why did you want to come to Finland?


I wanted to come to Finland because I have always been interested in the northern countries and I heard many things about Finland being a nice country to live in. I also like to be outside and Finland has a beautiful nature. And I wanted (and still want) to learn Finnish. 



How is school in Germany different from school in Finland? (studying, food, holidays)


School in Germany is different from the school system here. I have the impression that here, the students and the teachers are more on the same level. In Germany the teachers are mostly seen as if they are on a higher level or stand above the students and you can’t call them by their first name. I also think that in Finland, school is a bit more relaxed and the students are more independent in their studying. In Germany there are two half-year periods, all the exams are during the whole school year and you can’t make your schedule yourself. The school lunch isn’t free and many people go somewhere to get their food or bring their own lunch. The holidays depend on the region you live in, I always had 6 weeks of summer holidays and then autumn, christmas and easter holidays. 



Have you traveled to different countries before?


I have been to some foreign countries like the US, France or the Netherlands, but during the last few years I have mostly been to places in Germany. 



What’s the best thing about Finland?


I can’t really say that, I think there are so many good things and I really enjoy being here. For example as I said, I think the school system is better. I also have the impression that people are very polite and a bit more relaxed. And of course there is snow, which is really nice because there has been very little snow in the last winters. 



What would you like to tell about Germany?


Something that I think is quite typical for Germany are all the bakeries where you can get many different kinds of bread, bread rolls and cake. I was a bit surprised when I didn’t see any bakery here, in Germany they are everywhere and for example in the lunchbreak at school I was able to get to three or four different bakeries within just five minutes of walking. Another thing is that during christmas time you can find christmas markets in every city and they are often quite big and always crowded. 



Haastattelu: Nella ja Sirius

Teksti ja kuvat: Paula Auer

maanantai 5. joulukuuta 2022

Ylioppilas Benjamin Hootin puhe syksyn lakkiaisissa 3.12.




Hyvä juhlaväki, ylioppilaat, koulun henkilökunta, pakollista ohjelmaa seuraavat opiskelijat ja piuhojen pauloma alati esityksiin peittyvä tekniikka.

Elämässä kuulee kaikenlaista, sopivan epätahtista yhteislaulantaa, useita taputuksia ja sekä pidempiä että lyhyempiä puheita. Lapsena kuulee, että kengät pitää laittaa oikeisiin jalkoihin ja muiden hiekkakakkuja ei saa rikkoa eikä omia syödä. Kyse on kuitenkin oppimishetkistä, jotta koulumatka sujuisi reippaammin ja vähemmillä rakoilla ja suussa kiiltäisi punaisen sijaan valkoinen. 

Muutama vuosi ennen lukion alkua kukin meistä kuuli hyvin vähän. Mikään ei kiinnostanut ja kaikki oli samantekevää. Muut kyllä kuulivat meistä. Ainakin ovien paukkeen. Hiomaton ääni nousi ja kalahteli korviin.

Lukion alettua kuultiin hermostunutta liikehdintää ja sivutolkulla opetusmateriaalia. Astioiden kilinää ja rupattelua. Naurua ja koulua, metakkaa ja riehakkaa. Lopuksi uudenlaista hermostuneisuutta ja liikuntasalin armottoman kylmää tuuletusta halkovia Windowsin virheruutujen vihlaisuja. Kuuntelu kehkeytyi sisäistämiseksi ja sanottava sai jäsennellymmän muodon.

Yhteiskuntakelpoinen äänemme virisi eloon. Muistakaamme siis toisiamme muulloinkin kuin juhlatilanteissa juhlavin puhein, joiden kirjoittaminen on yllättävän tuskallista ja säestäkäämme elämän ääniä omillamme.

 Kiitos.

perjantai 2. joulukuuta 2022

Maailmalta Martsariin - Yuto Japanista


How long will you study abroad?

Yuto: 10 months


What has studying abroad been like? 

Yuto: Culture and school life in Finland is exiting because it’s very different from my own school and culture in Japan. 


Why did you want to come to Finland?

Yuto: I want to see different countries in the world. I choosed Finland because I like nature. In Japan, there are many buildings, so there are not so much nature around. I also want so see snow and Finnish culture and life style.


How is school in Japan different from school in Finland? (studying, food, holidays)

Yuto: In my school in Japan there are many rules, such as, I am not allowed to have long hair and I can’t change my hair color. Also I can’t make my own school schedule. When I am at school, I can’t use my phone. Most people bring a lunch box in Japan to school, because we dont have free school lunch in Japan.


Have you traveled to different countries before?

I have been in Japan, Finland, South Korea, Thailand, USA and Hawaii islands


What’s the best thing about Finland?

Yuto: So far the best thing in Finland is that I have a lot of free time. School days are much longer in Japan. School starts 8:30 In japan and ends at 16:10 every day. Also on saturday. 

What would you like to tell about Japan? 

Yuto: We have only 1 month summer holiday in japan. Also I have to wear a school uniform.


Teksti: Eppu ja Sirius


 

Martsari täyttyi Erasmus-opettajista viikoksi


Martsarista on tullut erityisesti viime vuosina todella elävä kansainvälinen lukio. Rehtorimme Salme Sulander on kokenut kansainvälisyyshankkeiden vetäjä. Hän on tuonut mukanaan Martsariin kansainvälistä yhteistyötä arvostavan ilmapiirin. 

Rehtori Salme Sulander seuraa matematiikan oppituntia yhdessä belgialaisen opettajavieraan kanssa. He haastattelevat Martsarissa opiskelevaa saksalaista vaihto-oppilasta Paulaa.

Kuluvalla lukukaudella lukiossamme on meneillään lukuisia kansainvälisyysprojekteja, joissa liikkuvat niin opettajat kuin opiskelijat. Viimeisen vuoden aikana martsarilaisia on käynyt opintomatkalla Tallinnassa, Ruotsissa, Portugalissa, USA:ssa ja Islannissa. 

Keväällä päättyvä Erasmus STEAM for all -projekti vei marraskuussa kaksi opettajaa Islantiin yhteistyökouluun yhdessä kymmenen opiskelijan kanssa. Reykjavikkiin kokoontui nuoria opettajineen Turkista, Portugalista, Suomesta, Islannista ja Hollannista. Opettajista mukana olivat fy/ma/teatteritekniikka-opettaja Henri Lommi sekä musa- ja draamaopettaja Anna Heinonen.

Islantilainen rehtori (oik.) "houstasi" martsarilaisjoukkoa Erasmus-matkalla Raykjavikissa.

Marraskuun 2022 puolivälissä lukiossamme oli Erasmus-vierailijoita seuraamassa oppitunteja Turkista, Irlannista, Liettuasta,Virosta ja Kreikasta. Monitoroinnilla kerätään tietoa oppiainerajoja ylittävästä opiskelusta ja hyvistä digikäyntänteistä. Hankkeessa on mukana eurooppalaisia yliopistoja ja sitä vetää Salme Sulander.


Uusi Erasmus STEAM-projekti polkaistiin käyntiin Vantaalta Salme Sulanderin johdolla.

Keväällä 2023 joukko opiskelijoita lähtee vierailulle mm. Tansaniaan, Tallinnaan, Ruotsiin, Ranskaan ja Lontooseen. Kaikilla martsarilaisilla on mahdollisuus osallistua jollekin koulun ulkopuolelle suuntautuvalle reissulle joko kotimaahan tai ulkomaille. Martsarissa koetaan tärkeänä, että nuoret pääsevät testaamaan vuorovaikutus- ja kielitaitoaan tavoitteellisten opintomatkojen kautta. 

Teksti ja kuvat: Heli Groschup ja Johanna Parvinen

keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Yhtä draamaa!

Improvisaatioharjoituksissa voi heittäytyä tarinoiden vietäväksi.

DT1-moduuli on draamakasvatuksen ja teatterin peruskurssi, jossa harjoitellaan vuorovaikutusta, keskustelu- ja esiintymistaitoja, heittäytymistä ja improvisointia sekä tunneilmaisua. Opinnot sopivat kaikille ja moduliin osallistuminen on suositeltavaa niin ujoille kuin rohkeillekin. Sekaan mahtuu ihan omana itsenä! Periodin opit ovat sovellettavissa arjessa, työelämässä ja teatteriharrastuksessa.

Jos teatterikärpänen pääsee puraisemaan, opiskelija voi valita syventäviä teatteritaitoja improvisaation ja teatterin tyylilajien (DT3) ja rooli- ja kohtaustyöskentelyn parista (DT2). Toisen ja kolmannen opintovuoden aikana opiskelija voi osallistua produktioon, jos alla on kaksi valmistavaa moduulia. 

Proggikset ovat myös oivallinen paikka oppia teatteritekniikkaa eli valo- ja äänisuunnittelua, lavastusta, puvustusta ja maskien valmistamista. Teatteripöhinä on parasta, oli siinä mukana missä roolissa tahansa. Lukuvuoden 2022-2023 esityksessä Linus ihmemaassa on mukana live-muusikoita.


Menossa omantunnonkuja-harjoitus.


Palautteita DT1-moduuliin osallistuneilta:

"Opin todella paljon tästä kurssista. Opin paljon sosiaalisia taitoja ja tutustuin hienoihin tyyppeihin. Kaikkien pitäisi päästä draamakurssille." 

"Minulle tuottivat iloa uudet ihmiset ja kaverit, hauskat leikit ja kehittyminen ihmisenä."

"Kaverit, hyvä ilmapiiri ja yhteistyö olivat ilonaiheita."

"Mahtava kurssi! Suosittelisin muillekin!

"Oli paras kurssi tähän mennessä!"

"Draamatunnit olivat aina viikon kohokohta."

"Odotin aina innolla seuraavaa tuntia ja olisin jäänyt tunneille pidemmäksikin aikaa. Vaikka tunnelma oli rento, opin paljon. Tunsin itseni vapaaksi."

Draamaopintojen tärkein anti on yhdessä tekeminen.


Teksti ja kuvat: draamaopet Anna ja Heli

torstai 17. marraskuuta 2022

Perjantaiessee 18.11.2022

 Hiljaisuus Vertin rakkaudenosoituksena

Tunnetusti introvertti on ihminen, joka hälinän ja menon keskellä kaipaa kovasti takaisin omaan pieneen koloonsa. Kaikki introvertit eivät tietenkään ole samanlaisia yksinäisiä susia vaan, niin kuin valtavirtakin, kaipaavat elämäänsä ihmissuhteita. Toki kyseinen Vertti saattaa korvata määrän laadulla, jolloin suhteet on laskettavissa sormilla. Ekstrovertti useimmiten on aivan toista maata; hänen ihmissuhteiden määrään tarvitsee sormien lisäksi mukaan varpaat, ja pari lainataan kaverilta.

Olen itse kuvailtu introvertti. Rakastan omaa tilaa ja hiljaisuutta. Kuitenkin siitä on valmis uhraamaan osan kavereille, jotka seurani kelpuuttavat.

Vaikka introvertille ihmissuhteet tuntuu usein enemmän suoritukselta, jossa viedään omia voimia äärirajoille, tuovat ne väriä elämään. Ja miten muutenkaan ihmissuhteet toimisivat ilman kommunikointia? Puhetta, hälinää, aihe vaihtuu tiuhaan, toinen kertoo vitsiä samaan aikaan, kun toisella on vielä juttu kesken. Kuunnellessa silmät seuraavat puheen säestämiä käsien liikkeitä, pienen pieniä ilmeiden muutoksia ja yrittävät samaan aikaan pitää katsekontaktia yllä. Vertti voi itsekin ottaa tovereistaan mallia ja aloittaa keskustelun ihan oma-aloitteisesti. Vaikkei se olekaan osa todellista häntä ja yhtä luontevaa, muut lähtevät silti mukaan.

Mitä tapahtuu, kun introvertti väsyy? Keskusteleminen, kuunteleminen ja kiinnostuneelta vaikuttaminen ovat kuluttaneet maagisen “sosiaalisen akun” loppuun. Se on introvertille elintärkeä itsetuntemuksen osa-alue, joka kertoo, milloin kannattaa ottaa aikaa itselleen ja hyvällä omatunnolla vältellä muita ihmisiä. Onneksi akut ovat uudelleen ladattavissa – yksin oleminen tuntuu taivaalliselta ja sitä osaa arvostaa entistä enemmän.

Introvertti on tietenkin kykenevä kuuntelemaan itsensä lisäksi myös muita. Petra Lehto esittelee artikkelissaan Introverttien kolme supervoimaa (evermind.fi 4.11.2021) otsikon mukaisesti introvertin kolme parasta puolta. Lehto listaa yhdeksi supervoimaksi introvertin kuuntelutaidot. Hän kirjoittaa: “Kuuntelemalla keskustelukumppaneitaan introvertti osoittaa arvostavansa heidän ajatuksiaan.” Introvertti antaa tilaa keskustelulle. Hän ei kuitenkaan passiivisesti istu mykkänä, vaan näyttää kiinnostuksen eleillään: Vertti on läsnä siinä hetkessä, koska hän “ei ole koko ajan suunta päänä kailottamassa omia näkemyksiään – – ." 

Todellinen kommunikointi käydään eleillä. Sanat on keksitty vain selkeyttämään sitä, mitä tunnemme ja pyrimme eleillämme näyttämään, heille, jotka eivät pysty kehonkieltä lukemaan sujuvasti. Harjaantunut introvertti osaa kuunnella rivien välistä ja huomata mikroilmeistä asioita, joita keskustelukumppani ei erikseen mainitse. Vertti osaa siis kuunnella korvien lisäksi myös silmillään. 

Amnesty-järjestön vuonna 2016 tuottamassaan Look beyond borders -nimisessä muutaman minuutin pituisessa lyhytelokuvassa voi nähdä, kuinka paljon pelkkä silmiin katsominen saa aikaan. Kaksi ennestään tuntematonta ihmistä asetetaan vastakkain istumaan, katsomaan toisiaan silmiin neljän minuutin ajaksi. Toinen istujista on Eurooppaan tullut turvapaikanhakija ja toinen taas itse eurooppalainen. Yhteensä heitä on kaksitoista, eli kuusi paria. Sanoja ei vaihdeta paljoakaan, jolloin puhumattomuus antaa tilaa ilmeiden, eleiden ja muun ei-verbaalisen kommunikoinnin tarkasteluun. Lopussa parivaljakot halaavat keskenään. He ymmärsivät toisiaan ilman sanoja.

Luontevaa keskustelua pystyy käymään helposti ilman sanoja. Siihen toki vaaditaan ihmistuntemusta ja kyseisen ihmisen tuntemista. Pieni vilkaisu, suun mutristaminen oikealla tavalla tai kulmien nostaminen saattavat olla jo tarpeeksi. Toisaalta hätätapauksissa ventovieras voi toisen eleistä huomata, ettei kaikki ole hyvin.

On selvää, että sanat värittävät yhdessäoloa. Toisaalta myös hiljaisuus voi olla värikästä, mikäli sillä on tunnelma, laatu ja sävy. Joku saattaisi tulkita pienen hiljaisen hetken kiusalliseksi, kun toiselle se on taas hetki hengähtää ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä. Amnestyn lyhytelokuvassa selkeästi hiljaisuudesta huokuu hermostuneisuus, empatia ja kiinnostus – Värikästä, eikö? 

Kukaan tuskin yllättyy kuullessaan, että introverttikin kykenee rakentamaan kaverisuhteiden lisäksi intiimin parisuhteen. Uuteen kumppaniin tutustuessa introvertti saattaa koetella omia rajojaan kuin normaalinkin kaverin kohdalla. Kuitenkin Vertin valtaa mielenrauha: oikean kumppanin kanssa ei tarvitse esittää ekstroverttiä. Kun introvertti löytää ihmisen, jonka kanssa pystyy olemaan niin kuin itsekseen, se on rakkautta.

Rakkaus on enemmän kuin “Minä rakastan sinua.” sanoi sen millä kielellä tahansa. Näillä kolmella sanalla on toki oma roolinsa parisuhteessa. Rakkaus on yksilöllinen kokemus, jossa haluaa antaa toiselle rakkautta ja tuntea tulevansa rakastetuksi. Välittämisen voi näyttää ilman sanojakin, kuten Lehtokin mainitsee artikkelissaan, kuuntelemalla taikka eleillä ja teoilla. Sanoillakaan ei ole siinä vaiheessa väliä, jos teot sanovat toisin. 

Ei ole mikään absoluuttinen totuus, että kaikille tulisi riittää rakkaudenosoitukseksi pieni hiljainen hetki tai silmiin katsominen. Taustalla piilee yhdessäolon luontevuus ja oman tilan saaminen, vaikka toinen olisikin ihan kyljessä kiinni. Kumppanin läsnä ollessa sosiaalisen akun ei tulisi kulua samalla tavalla kuin kaverien seurassa vaan päinvastoin; kumppani voi parhaimmillaan antaa lisää energiaa ja olemalla tukipilari hälinän keskellä, joku johon voi aina tukeutua.

Löydän itseni liian usein hamuilemassa täyteen ahdatussa koulun ruokalassa ympärilleni miettien, kuinka pieni pilkahdus, edes sekunnin mittainen katsekontakti, saisi akut riittämään päivän loppuun. Kaino hymy leviää kasvoille, kun huomaa toisenkin näkevän ja nyökkäävän tervehdykseksi. Koetilanteessakin, jossa puhutut sanat ovat jyrkästi kiellettyjä, hetken katse kertoo: “Jää odottamaan.” Jos näen toisen luokan ulkopuolella, tunnen itseni kuulluksi, vaikken sanoja käyttänytkään.

Kommunikointi ja kanssakäyminen eivät ole pelkästään sanoja. Keskusteluun kuuluu eleet ja ilmeet, hetken hiljaisuudet sekä sävyt. Kommunikoinnille ei siis ole yhtä muottia tai lokeroa. Vuorovaikutusta käydään niin hiljaisuudessa kuin vilkkaan hälinänkin keskellä. Tärkeintä on, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi käytti sanoja tai ei. Introvertti näyttää rakkautensa hiljaisuutena: antaen tilaa, ladaten akkuja, olemalla joku jolle kertoa tai johon tukeutua.

- Nimimerkki

tiistai 8. marraskuuta 2022

Tunnelmapaloja syksyn marrasbileistä



Martsarissa järjestettiin marraskuun alussa bileilta koulun ala-aulassa. Juhliin sai halutesaan pukeutua naamiaisasuun. Joukossa nähtiinkin mm. kasvomaalauksia ja erikoisia hattuja.Tarjolla oli alkoholitonta boolia ja kuohuviiniä sekä erilaisia suolapaloja. Paikalle oli tilattu bändi, joka soitti koko illan meneviä covereita. Tilaisuus veti paikalle myös runsaasti opettajia.

Marrasbileissä tehtiin kortteja, saattoi ottaa tarratatuoinnin, tanssittiin, laulettiin karaokea, pelattiin pingistä ja lautapelejä. Karoketupa oli koko illan täynnä laulajia ja suosituin kappale taisi olla Robinin Puuttuva palanen. 

OAJ myönsi Martsarille Vuoden koulu 2022 -kunniamaininnan. Kunniakirjan luovutti marrasbileissä OAJ:n edustaja Sami Markkanen rehtori Salme Sulanderille sekä OPKH:n puheenjohtaja Siiri Vaahersalolle. Kunniakirja myönnettiin hyvästä esimiestyöstä, myönteisestä ilmapiiristä sekä viihtyisyydestä. Hyvä Martsari!

Teksti ja kuvat: Työryhmä