Martsari täyttyi Erasmus-opettajista viikoksi

Martsarista on tullut erityisesti viime vuosina todella elävä kansainvälinen lukio. Rehtorimme Salme Sulander on kokenut kansainvälisyyshankkeiden vetäjä. Hän on tuonut mukanaan Martsariin kansainvälistä yhteistyötä arvostavan ilmapiirin. 

Rehtori Salme Sulander seuraa matematiikan oppituntia yhdessä belgialaisen opettajavieraan kanssa. He haastattelevat Martsarissa opiskelevaa saksalaista vaihto-oppilasta Paulaa.

Kuluvalla lukukaudella lukiossamme on meneillään lukuisia kansainvälisyysprojekteja, joissa liikkuvat niin opettajat kuin opiskelijat. Viimeisen vuoden aikana martsarilaisia on käynyt opintomatkalla Tallinnassa, Ruotsissa, Portugalissa, USA:ssa ja Islannissa. 

Keväällä päättyvä Erasmus STEAM for all -projekti vei marraskuussa kaksi opettajaa Islantiin yhteistyökouluun yhdessä kymmenen opiskelijan kanssa. Reykjavikkiin kokoontui nuoria opettajineen Turkista, Portugalista, Suomesta, Islannista ja Hollannista. Opettajista mukana olivat fy/ma/teatteritekniikka-opettaja Henri Lommi sekä musa- ja draamaopettaja Anna Heinonen.

Islantilainen rehtori (oik.) "houstasi" martsarilaisjoukkoa Erasmus-matkalla Raykjavikissa.

Marraskuun 2022 puolivälissä lukiossamme oli Erasmus-vierailijoita seuraamassa oppitunteja Turkista, Irlannista, Liettuasta,Virosta ja Kreikasta. Monitoroinnilla kerätään tietoa oppiainerajoja ylittävästä opiskelusta ja hyvistä digikäyntänteistä. Hankkeessa on mukana eurooppalaisia yliopistoja ja sitä vetää Salme Sulander.

Uusi Erasmus STEAM-projekti polkaistiin käyntiin Vantaalta Salme Sulanderin johdolla.

Keväällä 2023 joukko opiskelijoita lähtee vierailulle mm. Tansaniaan, Tallinnaan, Ruotsiin, Ranskaan ja Lontooseen. Kaikilla martsarilaisilla on mahdollisuus osallistua jollekin koulun ulkopuolelle suuntautuvalle reissulle joko kotimaahan tai ulkomaille. Martsarissa koetaan tärkeänä, että nuoret pääsevät testaamaan vuorovaikutus- ja kielitaitoaan tavoitteellisten opintomatkojen kautta. 

Teksti ja kuvat: Heli Groschup ja Johanna Parvinen

Tiedettä ja taidetta - martsarilaiset vierailivat Portugalissa

Tiedettä ja taidetta - martsarilaiset vierailivat Portugalissa

Kaksikymmentä martsarilaista lähti leirikouluun Porton kaupunkiin. Opiskelijat jakaantuivat
mediaryhmiin, joista kukin kirjoitti päiväkirjaa matkan ajan.

Maanantai 9.3. Vihdoinkin Portoon!

Päivämme alkoi hyvin varhain. Tapasimme Helsinki-Vantaan lentokentällä kello 4.15, mutta
onneksi lentokoneessa sai nukkua vielä lisää. Välilaskumme Münchenissä kesti kolme tuntia,
joten siinä ehti kivasti käydä syömässä ja pelata korttia. 

Saavuimme Porton lentokentälle noin puolilta päivin, ja jatkoimme matkaamme siitä Porton
keskustaan hostellillemme metrolla. Hostellimme sijaitsi aivan Porton keskustassa. Majoituimme 3-6:n hengen huoneisiin. Ilmoittatumisen jälkeen veimme matkalaukut huoneisiin, jonka jälkeen sai vapaasti kierrellä tutkimassa Portoa. Sää oli kauniin aurinkoinen ja 18℃ lämmin, meille suomalaisille se oli ihanan kesäinen. Illemmalla kokoonnuimme vielä koko ryhmän kanssa syömään hostellin vastapäätä olevaan ravintolaan.

Tiistai 10.3. Ermesinden koulussa taide- ja tiede -työpajoissa

Päivämme alkoi aamupalalla ja matkalla juna-asemalle. Asemalta hyppäsimme junaan kohti
Ermesindeä ja ystävyyskouluamme.

Koululle tullessamme saimme ihanan rummuilla säestetyn tervetulotoivotuksen. Päivän myötä
tutustuimme paikallisiin nuoriin oppilaisiin, joiden kanssa teimme ryhmätyöprojekteja kolme
oppiaineen työpajoissa: kuvataide, matematiikka ja biologia.

Puolen päivän aikaan söimme makoisan koululounaan, joka sisälsi kasvisalkukeiton, kanapastan sekä jälkkäriksi uuniomenan. Iltapäivä meni
edelleen työpajoissa mm. ohjelmoiden, tehden aistitutkimuksia sekä qrocuis-piirustusta rumpujen
soidessa. Samalla tutustuimme paikallisiin opiskelijoihin.

Kotimatka taittui bussissa yhteislaulellen ja illallisen söimme ryhmänä yhdessä paikallisruokia
tarjoilevassa ravintolassa. Edullinen hintataso hämmästytti useita.

Keskiviikko 11.3. Toinen työpajapäivä

Toinen päivä Ermesinden yhtenäiskoululla alkoi edellisen päivän tapaan aamiaisella ja junamatkalla
ystävyyskoululle. 

Koululla saavuimme suoraan eilisen päivän pajoihin ja jatkoimme matematiikan, biologian ja taiteiden
parissa. Osa porukasta aloitti aamutunnin jalkapallo-ottelulla Suomi vs Portugali. Pisteitä ei taidettu
laskea.

Puolenpäivän aikaan kokoonnuimme auditorioon, jossa ryhmät esittivät pajojen tuotoksia. Biologit
olivat valmistelleet lukuisia esitelmiä omista kokeellisista testeistään, jotka keskittyivät ihmisen
hermoston toimintaan ja aisteihin. Katsoimme matematiikan ja koodauksen pajan videot kuvioita
piirtävistä roboteista ja taidepajassa oli vuorossa ollut esitelmiä puolin ja toisin taiteesta, muotoilusta
ja kulttuurista. Esitysten jälkeen pidimme pitkän lounastauon. Tutustuimme koulun ympäristöön sekä ystävystyimme monen pajatoverin kanssa.

Päivä päättyi lähtöseremonioihin. Ermesindeläiset olivat valmistelleet näytelmän, joka sisälsi
kohtauksia retropeleistä, kuten Super Mariosta, Mortal Kombatista, Pac-Manista sekä Fortnitesta.
Esityskimara päättyi taiteelliseen tanssiesitykseen. Lopuksi sali muunnettiin tanssilattiaksi, jolla alkoi
yhteinen zumba-tanssi esitanssijan ohjauksella. Otimme yhteiskuvia ja hyvästelimme koululaiset
(ainakin väliaikaisesti).

Jätimme Ermesinden taaksemme ja hyppäsimme junaan takaisin Portoon, jossa kiertelimme
kaupungilla. Väsyneenä asetuimme illalla yöpuulle odottaen seuraavaa päivää.

Torstai 12.3. Kaupunkisuunnistusta ja nähtävyyksiä.

Päivämme alkoi metromatkalla Porton kuuluisalle musiikkitalolle, jonka nimi on  ”Casa de Musica”.
Asiantunteva opas kertoi talon arkkitehtuurista kuten muodoista, materiaaleista, talon toiminnoista
sekä ainutlaatuisista ratkaisuista. Talo oli yllätyksellinen ja persoonallinen.

Musiikkitalon jälkeen menimme Porton keskustassa sijaitsevaan vanhaan kirkkoon, jonka tornista
avautui näkymä yli koko Porton. Iltapäivällä oli vuorossa kaupunkisuunnistus, joka johdatteli ryhmät
Porton tunnetuimmille nähtävyyksille. Jotkut vuokrasivat pyörät ja ajoivat ulos kaupungista meren
rantaan katsomaan Atlantin tyrskyjä.

Torstaina kantautui Suomesta myös huolestuttavia koronavirusuutisia, jotka puhututtivat meitä. Totesimme kuitenkin olevamme Portugalissa melko turvassa.

Perjantaina 13.3. päiväretki lähikaupunkiin Aveiroon

Perjantaina oli lämmin sää ja viimeiseksi päiväksi halusimme ottaa ilon irti kaikesta ja nähdä
Portugalista vielä lisää. Aveiro on tunnettu sen vanhasta historiasta ja siitä, että se on Portugalin
‘Venetsia’. Ryhmän jäsenet hajaantuivat katselemaan kaupunkia pienryhmissä: kondolilla, ilmaisella
kaupunkipyörällä tai jalan. Kaupunki oli pieni ja helposti haltuun otettavissa yhden päivän aikana.
Kondolin valinneet kulkivat kanaalia pitkin ja näkivät vesireittejä pitkin värikästä kaupunkia ja kuulivat
opastuksen Aveiron historiasta.

Kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja nautimme auringosta musiikkia kuunnellen. 

La 14.3. Takaisin Suomeen

Lauantaiaamuna lähdimme takaisin Suomeen. Päivä oli jännittävä Suomesta kuuluvien
koronavirusuutisten takia. Seurasimme niitä kännykältä jatkuvasti. Tiesimme joutuvamme kahden
viikon karanteeniin kotiin palattua mahdollisen viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Portugalissa oli
tartuntoja todettu vasta vähän, joten siellä ei ollut suurta vaaraa saada tartuntaa.

Tunnelma Suomeen palattua oli silti iloinen: matka oli tullut ikimuistoinen kokemus  ja moni oli saanut
paljon uusia ystäviä. Olimme onnekkaita, että saimme olla mukana leirikoulussa, sillä kevään aikana
ei enää tehdä matkoja minnekään.

Teksti ja kuvat: TO16-kurssin opiskelijat

ps. Opettajilta terveiset: oli antoisa leirikoulu ja luottoporukkaa mukana. Iso kiitos kaikille!

Näköalapaikalla

Ihana Porto

Arkkitehtuurikierroksella erikoisessa "Casa de Musica"-talossa

Iltavalaistu Porto

Välitunnilla macarena-tanssia

Bilsan työpajassa tuoksutestausta

Matikassa koodausta

Työpajaopiskelijoita oli sekä Portugalista että Suomesta.

Kevät maaliskuussa Portossa

Atlantin tyrskyt

Elämyksellinen taidetunti

Hyvällä pössiksellä Ermesinden lukiossa

Koulupäivän jälkeen bussimatkalla yhteislaulettiin Suomi-poppia

Reissuporukkaa 

Kaupunkisuunnistusta

Opettajat Heli, Klaus ja Johanna olivat leirikouluun tyytyväisiä.

Ermesinden koulussa järjestettiin meille läksiäiset.

Paikallisherkku, jossa sulatetun juuston alta löytyy monenlaisia lihoja.

Taideluokan yhteisöllisyyttä

Porton asemalla lähdössä Ermesinden kouluun.

Bilsan porukka yhteiskuvassa.

Porton "Venetsiassa" Aveirossa voi varata kaupunkipyörän ilmaiseksi.

Ermesinden koulu koostui useammasta rakennuksesta, joista tässä yksi.

Atlantin rannalla.

LUMA-ryhmän Lontoon reissu 2020

Ensimmäisen vuoden luonnontiedelinjalaiset kerkesivät Lontoon matkalleen onnekkaasti juuri ennen matkustusrajoituksia. Matkalla koettiin ja nähtiin paljon uutta ja tietysti opittiin lisää luonnontieteistä. 

Ensimmäisenäkään päivänä ei retkellä laiskoteltu, vaan suunnattiin heti kohti British Museumia! Eräs näyttelyn hienoimpia osioita oli tämä kuuluisa Rosetta-kivi.

Toisena päivänä seurue suuntasi kohti Natural History Museumia sekä teknologian museota, josta löytyi myös muun muassa lääketieteestä kertova näyttely. Natural History Museum oli odotusten mukaisesti suuri ja käsitteli kaikkea astrologiasta ihmisen biologiaan. Kuva on otettu luonnontieteellisen museon Earth Hall -salista.

Kew Gardensissa nähtävää oli sekä suurissa kasvihuoneissa että niiden ulkopuolella. Sää oli muina päivinä perinteisen lontoolainen, mutta kyseisenä päivänä sää suosi. Ilmassa oli melkein kesän tuntua!

Innokkaita LUMA-ryhmäläisiä Kew Gardensissa!

Kolmas päivä oli ohjelmaa täynnä: Kew Gardensin jälkeen matka jatkui keskustan nähtävyyksiä ihmettelemään ja sieltä University Collegeen astrologian luennolle! Keskustan nähtävyyksiä edustaa kuvassa Westminster Abbey, jonka suojaan muun muassa Stephen Hawking on haudattu. Big Ben ei valitettavasti ollut loistossaan remontin vuoksi.

Viimeisenä päivänä porukka suuntasi Greenwichiin, jossa Royal Observatory on toiminut. Nollapituuspiiri kulkee Greenwichin kautta, kuten kuvastakin ilmenee.

Teksti ja kuvat: Reetta Leppänen

Terveiset LUMA57-kurssilta

Syksyn LUMA57 (Metsät, suot ja jääkausi) -kurssi päättyi jännittävään maastoviikonloppuun, joka pidettiin Salpausselän seudulla 20.-21.9.

Retkellä yövyttiin Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Ryhmämme tunnisti helposti siitä, että lampsimme mutaisissa saappaissa muiden opistolla olevien verkkapukuisten urheilijoiden kontrastina.

Kurssilla tarvottiin useammallakin suolla (toisella oli sentään pitkospuut), pidettiin metsäretkiä, tutustuttiin jääkauden jättämiin jälkiin Salpausselällä geologioppaiden johdolla, tunnistettiin suokasveja, kerättiin sieniä ja kaikin puolin pidettiin hauskaa mm. vapaan illan muodossa.

Vaikka ei olisikaan LUMA-luokalla, kurssi on erittäin hauska ja mieleenpainuva. Kannattaa ilmoittautua ensi kerralla mukaan, kun kurssi järjestetään (ensi vuonna?)!

Linnaistensuo

Iloiset kurssilaiset

Teksti: Laura
Kuvat: Laura ja Martsarin IG

Tiede- ja taideviikko ihastutti Martsarissa

Tuntuu siltä, kuin joululoma olisi vasta loppunut, mutta Martsarissa on jo tapahtunut vaikka mitä! Erityisen paljon ohjelmaa on ollut tiede- ja taideviikolla. Tämä viikko alkoi teoriassa jo kuun 11. päivä, kun Helsingissä järjestettiin Tieteen päivät 2019. Lukiossamme kuitenkin järjestettiin tapahtumia vasta seuraavalla viikolla, 14.-20.1. Tarjolla oli kilpailuja, työpajoja, ja muuta kivaa.

Viikko alkoi maanantaina hololenssi-työpajoilla uudessa lounge-tilassa. Risto Lauri Microsoftilta tuli koulullemme esittelemään hololenssejä 45 minuutin pajoissa, joissa pääsi myös itse kokeilemaan edellämainittuja vallan suurenmoisia vempaimia. Hololenssit eivät olleet uusinta, keväällä julkaistavaa kymppitonnin maksavaa huippumallia, mutta silti ne hurmasivat jok’ikisen paikallaolijan. Lasit päässä pääsi niin ampumaan huoneeseen virtaavia lentäviä robotteja, ihailemaan suuria dinosauruksia jurakauden maisemissa, kuin myös aiheuttamaan hologrammitavaroiden tulvan huoneeseen. Maanantaina myös Martinlaakson yläkoululaiset pääsivät tutustumaan LUMA-linjaan (vaikka he tosin saivat ainakin matematiikan tunnille tunkiessaan enemmänkin vain suuren annoksen kummastusta kuin inspiraatiota hakea LUMAlle - olisiko ei-niin-tiukka kuri ja kahvin keittäminen luokassa osasyynä?). Tiistaina järjestettiin mm. abien mantsakisa ja bilsakisan esittely.

Risto Lauri Microsoftilta opastamassa hololenssien käyttöä uudessa viherluokassa.

Keskiviikkona oli tarjolla mindfulness-tapahtuma - kukapa nyt ei rentoutumista kaipaisi. Tämän lisäksi Finnish-British Society Helsinki, FINNBRIT, ja Suomalais-Brittiläisten Yhdistysten Keskusjärjestö järjestivät  lukion ykkösille suunnatun valtakunnallisen kirjoituskilpailun. Kirjoituskilpailuun osallistui ykkösistä noin kymmenen. Esseet olivat kaikilla varmasti onnistuneita, vaikka annetut aiheet olivatkin, niin kuin arvata saattaa, melko vaikeita. Puskaradion mukaan suurin osa osanottajista kirjoitti aiheesta “Who needs love?”. Helsingin yliopiston Jaakko Turkka tuli myös pitämään työpajoja algoritmeista ja fiksuista tatuoinneista. Tatuointeihin voidaan yhdistää teknologiaa, esimerkiksi MIT:ssa (Massachusettsin teknillinen korkeakoulu) ollaan kehitelty verensokeriarvon mukaan väriä vaihtavia musteita, jotta diabeetikoiden olisi helppo seurata tilaansa.

Jaakko Turkka pitämässä algoritmityöpajaa.

Opiskelijat saivat myös itse havainnollistaa algoritmejä saksien ja paperin avulla.

Tunnetko jo Kiljuset? -näytelmäproggiksen tekijät yhteiskuvassa.

Tämän kaiken lisäksi loistava Tunnetko jo Kiljuset? -näytelmä sai ensi-esityksensä torstaina. Näytökset menivät ilmeisesti varsin mukavasti, ja erityisesti etupenkin hilpeät ala-astelaiset vaikuttivat nauttivan Kiljanderien vauhdikkaan elämän seuraamisesta.

Uteliaiden ihmisten unelmaviikko loppui perjantain retkeen LumArts Labiin Otaniemeen, jossa järjestettiin peligrafiikan paja. Pajan alussa kerrottiin yleisesti pelien grafiikasta. Pelihahmoa varten tarvitaan idea, josta kehkeytyy hahmotelma ja edelleen toteutus. Pajaan osallistuneet noin tusina innokasta opiskelijaa saivat suunnitella omia hahmojaan tableteilla piirtäen.

Opiskelijat piirsivät pelihahmoja peligrafiikan työpajassa Otaniemen LumArts Labissa.

Uutta yhtä jännittävää viikkoa odotellessa.

Teksti: Laura Siltala

Kuvat: Martsarin Facebook

Mitä yhteistä on pinaatilla, verellä ja homeella? - Bilsan labrakurssi!

“Hei Tiina, täällä mun homeen seassa on punkki!” kuuluu huudahdus bilsan luokassa. Opiskelijat ovat kerääntyneet valomikroskooppien ääreen ihmettelemään agarhyytelölle kerättyjä homekasvustoja. Lähilammesta haetusta vedestä ja eliöstöstä koottu akvaario loistaa taustalla.

Labrakurssi eli BI7 on bilsan soveltava kurssi, joka vedetään abeille ykkösjaksossa. Ajankohta on sopiva varsinkin, jos harkitsee biologian kirjoittamista syksyllä. Kurssia voikin leikkimielisesti kutsua abikurssi kakkoseksi, sillä kertausta tapahtuu mielenkiintoisten kokeiden muodossa.

Osaisitko itse tulkita tämän veriryhmätestin tuloksia?

Abit saapuvat kolmesti viikossa biologian luokkaan kuulemaan innoissaan tunnin aiheesta. Oven takana odottavan akvaarion tutkailu heti luokkaan saapuessa muodostuu helposti rutiiniksi. Akvaarion jälkeen matka jatkuu takaseinän homeiden kasvualustoja kastelemaan tai kenties edellisellä tunnilla tehdyn DNA-elektroforeesin tuloksia vertailemaan. Kirjoitukset ovat abeilla aivan kulman takana, mutta labrakurssi piristää monia monipuolisuudellaan.

Jos et jaksa pelkästään päntätä vaan opit paremmin toiminnan kautta, kannattaa harkita labrakurssia! Kurssilla tehtävien labratöiden avulla saat aivan uuden näkökulman kirjan sivuilta luettuihin asioihin ja voit oppia myös uutta itsestäsi, esimerkiksi veriryhmäsi. Biologian abikurssin ja ahkeran lukemisen ohella labrakurssi antaa mahtavat lähtökohdat kirjoituksiin soveltamalla ja tekemällä opituista asioista todellisuutta.

Yllättävä uusi tuttavuus homekasvuston seassa.

Teksti: Henna Nurma, Joanna Aalto

Kuvat: Joanna Aalto

LUMA-luokka tutustui robotiikkaan Aallossa

Pääsimme 18E LUMA-ryhmän kanssa 28.8. vierailulle Otaniemeen Aalto-yliopistolle Lumarts-laboratorioon. Vierailun aiheina olivat elektroniikka sekä robotiikka ja ohjelmassa meillä oli siis robotin koodausta. Jakaannuimme pieniin ryhmiin tekemään neljä erilaista robottien ohjelmointiin liittyvää tehtävää Scratch-ohjelmointiympäristön ja pieneltä robotti-imurilta näyttävän robotin avulla.

Ensimmäisessä tehtävässä tutustuimme koodausalustan toimintoihin ja siihen, miten erilaiset komennot vaikuttavat robottiin. Tarkoituksena oli kirjoittaa ohjelma, jolla saadaan robotti kiertämään laatikko. Alku oli kieltämättä vähän hankala, koska koodauskokemuksemme oli varsin vähäinen, mutta idean kuitenkin älysi aika nopeasti. Oli hauskaa kokeilla erilaisia komentoja ja seurata, miten robotti reagoi niihin.

Seuraavassa tehtävässä tarvitsimme erillistä ohjainta. Pääsimme kirjoittamaan ohjelmaa, jossa robottia pystyy ohjaamaan Laboratorio-moduulin napeilla. Tämä tehtävä oli astetta vaikeampi kuin edellinen, mutta se onnistui silti hyvin koko ryhmältä. Lyhyesti selitettynä tehtävässä oli tarkoitus koodata jokaiselle Laboratorio-moduulin napille oma tehtävänsä ja sen avulla ohjata robotin suuntaa ja vauhtia.

Kolmannessa tehtävässä kirjoitimme ohjelman, jossa robotti pakenee tai seuraa sille näytettyä valoa. Tässä työssä robottiin liitettiin sensori, joka aistii valon kirkkautta. Kirjoitimme koodausalustalle ehdon; jos valo on kirkkaampi kuin normaalisti, robotti joko pakenee tai seuraa valoa ja muuten robotti toimii päinvastaisesti. Tämä tehtävä oli hauska, mutta haastava. Apua joutui pyytämään aika monta kertaa.

Viimeisessä tehtävässä tarkoituksena oli kirjoittaa ohjelma, jossa robotti kiertää mustalla teipillä rajattua aluetta pääsemättä ulos. Muodostimme teipistä pienehkön labyrintin ja liitimme robottiin taas uuden sensorin, joka tällä kertaa aisti alustan värejä infrapunasäteilyn ja sen heijastumisen avulla. Mustan teipin tullessa robotin kohdalle infrapunasäteilyn heijastuminen väheni ja koodasimme robotin kääntymään tällaisissa tilanteissa hieman ja jatkamaan matkaa toiseen suuntaan. Mielestäni tämä työ oli kaikkein mielenkiintoisin ja onnistuimme tekemään sen jopa täysin ilman ulkopuolista apua.

Retkemme aihe ‘robotiikka’ ei herättänyt aluksi minussa suuria odotuksia eikä tunteenpaloa. Ohjelmointitehtävät osoittautuivat kuitenkin todella hauskoiksi ja loogisiksi. Yllätyin itse positiivisesti, miten kivaa oli tehdä näitä tehtäviä. Robotiikkahan tulee olemaan tulevaisuudessa entistä merkittävämpi osa elämäämme ja Otaniemessä pääsimme näkemään pienen osan siitä, mitä robotin taustalla tapahtuu. Reissu oli todella antoisa ja uskon koko luokallamme olleen kivaa!

Teksti: Viivi Partinen 18E

LUMA-luokka ihmetteli kuivajääkuplia Kumpulan kampuksella

Millaista on Helsingin yliopistossa? Tähän kysymykseen pureutui LUMA-luokkamme 18E keskiviikkona 5. syyskuuta, kun pääsimme retkelle Kumpulan kampukselle. Arkkitehtuurisestikin mielenkiintoista kampusta ympäri kahlatessa tutustuimme paikkaan ja opiskelijoiden arkeen monipuolisesti. Oli mukava päästä ulos luokasta, mitä kylläkin LUMA-luokkalaisina olemme tehneet rutkasti tämän retken lisäksi. Iltapäivän ohjelmassa oli kemiaa, maantiedettä ja matikkaa, ja pääsimme kokeilemaan monia mielenkiintoisia asioita.

Kumpulan kampuksella tutustuttiin fysiikan opiskeluun muun muassa kuivajääkuplia tekemällä.

Kemianluokka Gadolinissa pääsimme tekemään aavemaisia kuplia kuivalla jäällä, eli jäisellä hiilidioksidilla, ja saippualla. Meitä opasti entinen Martinlaakson lukion oppilas, emmekä olisi halunneet lähteä laboratoriosta pois.

Geopisteessä kuulimme maantiedon opinnoista ja meille kerrottiin muun muassa droneista, joita käytetään maaston kuvaamiseen. Saimme myös tietää Helsingin yliopiston olevan maailman parhaita maantiedon opiskelupaikkoja.

Matikan osalta Summamutikassa pääsimme leikkimään palikoilla ratkoessamme sudokunkaltaista peliä. Pelilautoja nopeasti ja helposti ratkoessa matikka tuntui hauskalta. Matikan alueen käytävillä oli pöytiä, joihin sai tussilla ratkoa tehtäviä, ja seinät olivat puoliksi liitutaulua samaan tarkoitukseen. Lähes puolet näkemistämme ihmisistä olivat uppoutuneet shakkiin. Se oli huvittavaa nähtävää ulkopuoliselle.

LUMA-luokkalaisena oli tietenkin äärimmäisen kiinnostavaa päästä tälle retkelle, koska kyseiset aineet voivat hyvinkin olla jotain, jota opiskelemme tulevaisuudessa. Retken tarkoituksena olikin tutustuttaa meitä syvemmin jatko-opintomahdollisuuksiin. Koko luokalla oli hauskaa ja osa olisi varmaan tahtonut jäädä kampukselle vielä pidemmäksikin aikaa.

Matilda, Anniina ja Saku ratkomassa matemaattista ongelmaa Summanmutikka-luokassa.

Teksti: Laura Siltala
Kuvat: Martinlaakson lukion Facebook

Kiinnostavatko luonnontieteet? - Tule FyKe-työkurssille!

Tänä lukuvuonna starttaa jälleen fysiikan ja kemian työkurssi näistä aineista ja kokeellisista töistä kiinnostuneille. Kurssille voi liittyä mukaan milloin vain, sillä tunteja järjestetään vuoden mittaan, ja niille voi ilmoittautua omien menojen mukaan. Ei mene kauaakaan, kun tislauskoneisto on käynnissä tai lumen sulamislämmön mittaus saadaan alkuun, ja jännitystä kurssilla saa monen työn merkeissä.

Parasta kurssilla on mielestäni se, että unohtumaan päässeet asiat palaavat mieleen kokeellista työtä tehdessä ja myös se, ettei aina tiedä mitä odottaa. Tislauskoneiston tarkoitus onkin esterisynteesi, josta lopputuotteena syntyy romminhajuinen esteri, tai miten kukin tuoksun tulkitsee. Ulkona isommassa mittakaavassa tehdystä ilmanpainedemosta löytyy kuvia ja video Martsarin Instagram-sivulta.

Siis tervetuloa mukaan kokeilemaan!

 Simpukan reaktionopeuden kokeellisessa työssä muistui mieleen tuttu lausahdus: “Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko!”

Lumen sulamislämpöä laskettaessa tulivat mieleen FY02-kurssi ja kaasupolttimen käyttö yläasteella. Mikä olikaan veden ominaislämpökapasiteetti? 

Ps. jos vain jompikumpi kemiasta ja fysiikasta kiinnostaa, niin on mahdollista ilmoittautua vain fysiikan tai kemian tunneille, joita järjestetään yleensä vuorotellen!

Teksti: Tea Heikkilä

Kuvat: Tea Heikkilä

Martsari kyykytti digiloikkaa

LUMA-koodilla lukioomme tulleet saavat joskus erityiskohtelua. Tällä kertaa se tarkoitti loskaretkeä Lohjalle, jossa odotti takavuosien pahalta haisevaksi teollisuuskombinaatiksi mielletty dinosaurus: paperitehdas… Jee, aaltoja. Mutta mitä pirua: nykylukiolaisethan ovat tiedolle ahneita veijareita!

22 luonnontieteistä kiinnostunutta opiskelijaa ja kolme LUMA-opettajaa juhlistivat digiloikkaa suuntaamalla paperitehtaalle Lohjan Kirkniemeen Sappi Finland Oy:n vieraiksi 9.3.2017 Metsäteollisuus ry:n maksamalla linja-autolla. Alkukahvittelun lomassa vierailumme isäntä Markus Muro kertoi yhtiöstä, heidän tuotteistaan sekä yleisemminkin puu- ja paperiteollisuudesta niin Suomessa kuin maailmalla eilen, tänään ja ylihuomenna. Erikoispaperit mm. hienompia painotuotteita varten on päivän sana Lohjalla, halpatuotteiden volyymit ovat suuret mutta katteet pienet, ja näille tuotteille valmistajat löytyvätkin muualta. Luennon yhteydessä lumailijamme saivat harjoitella myös kuulijan vastuuta, kun käytiin läpi ympäristöasioita. Yleisesti voidaan sanoa kehittyneiden teknologisten ratkaisuiden, sertifioitujen omavalvontaohjelmien ja ympäristölainsäädännön kehittymisen parantaneen paperiteollisuuden imagoa takavuosikymmenistä.

Luennon jälkeen varustauduimme huomioliivein, kolhulippiksin, suojalasein ja korvatulpin päästäksemme tuotantotiloihin. Tehdaskierros olikin hieno kokemus: 60 tonnin paperirullat, siistin puhdas tehdashalli ja valvomon monet monitorit sekä kertomukset vuorotyöstä saivat silmät pyörimään, mutta ehkä myös panivat ajattelemaan omia jatko-opintoja lukion jälkeen. Hyvä palkka, siisti sisätyö, mahdollisuus edetä uralla, jatko-opintoihin pääsemisen haasteet… Lukiolaisella on monta asiaa pohdittavana opintojen edetessä. Kokonaisuutena vierailumme venyi hieman aiotusta opiskelijoidemme oltua aktiivisia kysymyksineen, mistä ryhmämme saikin erityismaininnan. Sama ilmiö oli havaittavissa toisen vuoden kemian opiskelijoiden vierailulla Teknos Oy:n Pitäjänmäen tehtailla: kenties koulu-yritys –yhteistyö alkaa lukiolaisille olla niin tuttu konsepti, että turha tuppisuinen ujoilu on menneen talven lumia. Martsarilaisen ryhmän opettajan on helppo olla ylpeä ryhmästään!

Teksti: Klaus Salo ja Johanna Parvinen