Kuvataiteen lukiodiplomit ehtivät valmistua juuri ennen etäaikoja

Mediassa on uutisoitu runsaasti taito- ja taideaineiden lukiodiplomien uudistuksesta. Lukiodiplomeja on ehdotettu jopa osaksi ylioppilaskirjoituksia, ja Opetushallitus on kerännyt viime viikkojen aikana asiasta lausuntoja. Diplomien arvostus on ollut joka tapauksessa nousussa, ja toivottavasti se rohkaisee lisää nuoria tekemään omasta harrastuneisuudestaan lukiotasoisen päättötyön.

Martsarissa on aina tehty lukiodiplomeja valtakunnallista keskitasoa enemmän. Tänä vuonna kuvataiteen diplomeja ilmoittautui tekemään kymmenen, mikä on meillä hieman normaalia pienempi määrä. Suosituimpana vuonna kuvisdiplomeja kertyi lähes 20.

Diplomiaiheiden teemoja olivat raha, puu, eliöt ja oliot, keräily sekä tulevaisuuden visiointi. Opiskelijoilla oli mahdollisuus tarttua aiheeseen millä tahansa materiaalilla, tuottaa joko käyttöesineitä tai taide-esineitä, hyödyntää perinteisempiä tai uudempia kuvataiteen menetelmiä. 

Aaron Paakinaho päätyi kokeilemaan kuvanveistoa puusta. Hänellä oli käytössään tavalliseen työkalupakkiin liittyvät välineet, mutta matkan varrella puun työstö osoittautui työlääksi, ja Aaronin oli hankittava lisää työkaluja. Työstötaidot kehittyivät matkan varrella, ja lopputuloksesta tuli mieluinen pääkallosta aiheensa saanut teos. Inspiraatiota teoksiin Aaron sai taiteilija Aimo Katajamäen töistä. Aaron kokosi valmistusprosessista huumorilla sävytetyn videoportfolion. 

Akryylimaalaus kankalle oli ehdottomasti suosituin tekniikka tekijöiden keskuudessa. Suurikokoisimmat teokset maalasivat Emilia Kallio (Puu) ja Reetta Pehkonen (Raha). Heidi Varhee maalasi kolmiosaisen teoksen tehtävästä "Eliöt, oliot". Heidille eliöteema toi mieleen kuolemisen, maatumisen ja luontoon palautumisen. Teoksen kahteen osaan on myös kuvattu peto-saalis -suhdetta ja kuva-aiheiksi päätyi mm. jänistä jahtaava kettu.

Portfoliossa kuvataan valmistusprosessia, teoksen taustoja ja yhteyttä taiteen kenttään. Monille diplomitekijöille inspiraatio omaan tekemiseen ei suinkaan löydy perinteisestä kuvataiteesta vaan nykykulttuurin kuvista kuten mangasta, somekuvista, elokuvista ja animaatioista sekä graffiteista. Greete Pell haki öljyväriteossarjan aiheensa muistoista ja toteutti sen värikkään naivistisella tyylillä. Raha-teema kiinnosti Reem Ismaelia ja Nadira Harakowia ja eliöt Achin Uceloa. 

Lukiodiplomikokonaisuuteen kuuluu näyttelyn järjestäminen. Lukiomme siirtyi kuitenkin etäopetukseen marraskuussa, joten näyttelyä ei ole voitu toteuttaa. Onnittelut silti kaikille diplomin suorittaneille!

Teksti: HG

Kuva: osa Emilia Kallion portfoliosta

Kuviskurssin satoa

Ku4-kurssin keskeistä sisältöä on oma taiteellinen tuottaminen ja taiteen tyylisuuntiin tutustuminen. Kurssin tarkoitus on lisätä taiteen tutemusta ja saada lisätietoa erilaisista taiteellisista ratkaisuista. 

1. jakson kurssilla valmistui teoksia, joissa kahden taiteilijan tyylit yhdistyivät samaan maalaukseen. Tuloksena tuli herkullisia yhdistelmiä. Katso vaikka itse!

Teokset ovat seuraavilta tekijöiltä: Vanessa, Greete, Hertta, Oula, Aada, Helena, Lulu, Lumi, Iiris, Henna ja Arttu.

Lukuviikon kirjavinkkaus: äikänope Iina ja taideope Heli vinkkaavat

Lukuviikko kutsuu kaikki suomalaiset juhlimaan lukemista!

Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jota vietetään tänä vuonna 20.–26.4. Kevään 2020 poikkeusolojen aikana Lukuviikko on virtuaalinen lukemisen juhla, joka kannustaa kaikkia osallistumaan lukemalla sekä jakamalla luku- ja lukemiskokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Helpoin tapa osallistua on lukea! Rauhoita Lukuviikolla aikaa lukemiselle ja haasta tuttusi ja perheesi mukaan. #lukuviikko #lukuviikko2020 #luovuuttailmassa

Koottu ja lainattu tapahtuman sivuilta: www.lukuviikko.fi. 

Iina Heinilä, äikän ja S2:n opettaja 

Millainen lukija olet?
Olen aika hidas lukija, mutta kun rakastun kirjaan, yleensä joko henkilöhahmoihin tai kieleen, uppoudun ja ahmin helposti. Viimeksi näin kävi Pajtim Statovcin Bollan (2019) kanssa. Lumoavan kaunis kieli vei mennessään. Vaikutuin myös siitä, kuinka puristavaa surua tunsin lukiessani teosta. Ja sen jälkeenkin.

Luen yleensä kotimaista nykykirjallisuutta, lähinnä romaaneja. Aikuisiällä olen sukeltanut myös tietokirjojen maailmaan. Minulla on jo pitkään ollut kesken, varmaan siksi, että luen tätä kirjaa tabletilta e-kirjana, Hans Roslingin Faktojen maailma (2018). Se kannattaa lukea, varsinkin jos tapaa potea maailmantuskaa. Kirjan viesti on, että asiat ovat paremmin kuin luulet.

Olen koukussa äänikirjoihin. Kuuntelen aina kun mahdollista – työmatkalla, kauppareissulla ja imuroidessa. Äänikirjojen avulla voin “lukea” enemmän ja pääsen uutuuskirjoihin nopeasti käsiksi. Tällä hetkellä kuuntelen Kjell Westön Rikinkeltaista taivasta (2017), jossa kiinnostavaa on Helsingin kuvaus sekä ajankuva 50-luvulta nykypäivään. Jos kaipaan rauhoittavaa ja rentouttavaa olemista, valitsen kirjasta kuitenkin tekstiversion.

Lukuviikon kunniaksi vinkkaan luettavaksi Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian (2012–2013).

Mistä kirja kertoo?
Sarja kertoo homoyhteisöstä ja 80-luvun Ruotsista AIDSin saapuessa. Yksittäisten osien nimet paljastavat keskeiset teemat: 1. Rakkaus, 2. Sairaus, 3. Kuolema.

Tarina rakentuu pikkukylästä pakenevan Rasmuksen ja tukholmalaisen Jehovan todistaja -Benjaminin rakkaustarinan ympärille. Sarjassa seurataan myös heidän ihastuttavaa ystäväpiiriään.

Mikä kirjassa koukutti?
Näissä kirjoissa on niin mahtavia tyyppejä! Henkilöhahmojen puolella on alusta asti, mikä on ihanaa ja ihan kamalaa. Heti alussa lukijalle tehdään selväksi, ettei loppu ole onnellinen. Vaikka aika monesti tätä sarjaa lukiessa itkettää, usein myös naurattaa.

Gardell on ammatiltaan myös käsikirjoittaja, mikä näkyy kirjojen tyylissä. Leikkaukset ovat nopeita: kuolinvuoteelta siirrytään sujuvasti riehakkaisiin kotibileisiin. Näkökulmahenkilöt vaihtuvat tiuhaan, samoin kuin aika ja paikkakin. Välillä ollaan 60-luvulla lapsuusmuistoissa, toisinaan ennakoidaan tulevaa teho-osaston epätoivoa huokuvilla käytävillä.

Kenelle kirja sopii?
Jokainen, joka on tai on joskus ollut nuori voi varmasti löytää sarjasta jotain tuttua. Oman identiteetin rakentaminen, ystävyys ja rakkaus koskettavat meistä kaikkia, ainakin jollain tavalla ja joskus. Trilogia tarjoaa myös tavan kohdata ja käsitellä raskaita teemoja, kuten sairaus, kuolema ja läheisen menettäminen.

Ps. Trilogiasta on tehty myös kolmiosainen tv-sarja, joka on melkein yhtä hyvä kuin kirjaversio.

Heli Groschup, kuvis- ja draamaopettaja

Millainen lukija olet?
Luen enimmäkseen nykykirjallisuutta. Haalin kiihkeästi käsiini kohuttuja uutuuskirjoja ja haluan lukea ne heti. Toisaalta saatan pitää romaaneista taukoakin, jolloin luesken enimmäkseen tietokirjallisuutta teatterista, taiteesta tai selailen kuvia arkkitehtuurista ja muotoilusta.

Verkosta tai laitteilta luen lehtiä, sarjakuvia ja muuta silppua. Romaanit haluan lukea paperikirjoista. Äänikirjojen saatavuus on lisännyt minun kohdallani tekstien määrää, sillä nyt voin kuunnella kirjaa vaikkapa ulkoillessa.

Tykkään tarinoista, jotka puhuttelevat vahvasti tunteita, sisältävät kiinnostavia henkilökuvia tai avaavat mielenmaisemia. Viihdekirjallisuutta jaksan harvoin lukea alkua pidemmälle ja välttelen tiiliskivikirjoja.

Taidekirjoista suosittelen taiteilijaelämäkertoja vaikkapa Kalervo Palsasta, Andy Warholista tai Pablo Picassosta. Heidän tarinansa tarjoavat värikkäitä elämänvaiheita, seksiä, nautintoaineita ja narsismia eli railakasta taiteilijaelämää. Valitsen kuitenkin vinkkilistalle romaanin Emma Clinen Tytöt vuodelta 2016. Uskoisin sen imaisevan mukaansa lukioikäisiä ja se puhutteli aikuistakin.

Mistä kirja kertoo?
Kirjassa tutustutaan ajelehtivaan nuoreen tyttöön, joka muuttaa tyttökommuuniin ihastuksensa perässä. Kommuunin villeys ja vapaus vie tytön mukanaan, eikä entinen elämä maistu enää miltään. Pian tapahtumat alkavat kärjistymään, ja pahuus ottaa valtaa.

Mikä kirjassa koukutti?
Kirja on tiivistunnelmainen ja julma, loppuun asti kiihkeä. Se sijoittuu Kalifornian auringon alle ja pohjaa löyhästi vuoden 1969 tositapahtumiin. Kirjassa seurataan erityisesti nuoren tytön kasvutarinaa, ja siksi antaa ymmärrystä siitä, miten nuori mieli voi ajautua vääriin valintoihin ja hukata itsensä.

Kenelle kirja sopii?
Kirja imaisee mukaansa lukijan, joka etsii kirjoista muutakin kuin hupia. Se kertoo myös yksinäisyydestä ja siitä seuranneista tapahtumista, eikä jätä lukijaansa välinpitämättömäksi.

Teksti: Iina Heinilä ja Heli Groschup

Tiedettä ja taidetta - martsarilaiset vierailivat Portugalissa

Tiedettä ja taidetta - martsarilaiset vierailivat Portugalissa

Kaksikymmentä martsarilaista lähti leirikouluun Porton kaupunkiin. Opiskelijat jakaantuivat
mediaryhmiin, joista kukin kirjoitti päiväkirjaa matkan ajan.

Maanantai 9.3. Vihdoinkin Portoon!

Päivämme alkoi hyvin varhain. Tapasimme Helsinki-Vantaan lentokentällä kello 4.15, mutta
onneksi lentokoneessa sai nukkua vielä lisää. Välilaskumme Münchenissä kesti kolme tuntia,
joten siinä ehti kivasti käydä syömässä ja pelata korttia. 

Saavuimme Porton lentokentälle noin puolilta päivin, ja jatkoimme matkaamme siitä Porton
keskustaan hostellillemme metrolla. Hostellimme sijaitsi aivan Porton keskustassa. Majoituimme 3-6:n hengen huoneisiin. Ilmoittatumisen jälkeen veimme matkalaukut huoneisiin, jonka jälkeen sai vapaasti kierrellä tutkimassa Portoa. Sää oli kauniin aurinkoinen ja 18℃ lämmin, meille suomalaisille se oli ihanan kesäinen. Illemmalla kokoonnuimme vielä koko ryhmän kanssa syömään hostellin vastapäätä olevaan ravintolaan.

Tiistai 10.3. Ermesinden koulussa taide- ja tiede -työpajoissa

Päivämme alkoi aamupalalla ja matkalla juna-asemalle. Asemalta hyppäsimme junaan kohti
Ermesindeä ja ystävyyskouluamme.

Koululle tullessamme saimme ihanan rummuilla säestetyn tervetulotoivotuksen. Päivän myötä
tutustuimme paikallisiin nuoriin oppilaisiin, joiden kanssa teimme ryhmätyöprojekteja kolme
oppiaineen työpajoissa: kuvataide, matematiikka ja biologia.

Puolen päivän aikaan söimme makoisan koululounaan, joka sisälsi kasvisalkukeiton, kanapastan sekä jälkkäriksi uuniomenan. Iltapäivä meni
edelleen työpajoissa mm. ohjelmoiden, tehden aistitutkimuksia sekä qrocuis-piirustusta rumpujen
soidessa. Samalla tutustuimme paikallisiin opiskelijoihin.

Kotimatka taittui bussissa yhteislaulellen ja illallisen söimme ryhmänä yhdessä paikallisruokia
tarjoilevassa ravintolassa. Edullinen hintataso hämmästytti useita.

Keskiviikko 11.3. Toinen työpajapäivä

Toinen päivä Ermesinden yhtenäiskoululla alkoi edellisen päivän tapaan aamiaisella ja junamatkalla
ystävyyskoululle. 

Koululla saavuimme suoraan eilisen päivän pajoihin ja jatkoimme matematiikan, biologian ja taiteiden
parissa. Osa porukasta aloitti aamutunnin jalkapallo-ottelulla Suomi vs Portugali. Pisteitä ei taidettu
laskea.

Puolenpäivän aikaan kokoonnuimme auditorioon, jossa ryhmät esittivät pajojen tuotoksia. Biologit
olivat valmistelleet lukuisia esitelmiä omista kokeellisista testeistään, jotka keskittyivät ihmisen
hermoston toimintaan ja aisteihin. Katsoimme matematiikan ja koodauksen pajan videot kuvioita
piirtävistä roboteista ja taidepajassa oli vuorossa ollut esitelmiä puolin ja toisin taiteesta, muotoilusta
ja kulttuurista. Esitysten jälkeen pidimme pitkän lounastauon. Tutustuimme koulun ympäristöön sekä ystävystyimme monen pajatoverin kanssa.

Päivä päättyi lähtöseremonioihin. Ermesindeläiset olivat valmistelleet näytelmän, joka sisälsi
kohtauksia retropeleistä, kuten Super Mariosta, Mortal Kombatista, Pac-Manista sekä Fortnitesta.
Esityskimara päättyi taiteelliseen tanssiesitykseen. Lopuksi sali muunnettiin tanssilattiaksi, jolla alkoi
yhteinen zumba-tanssi esitanssijan ohjauksella. Otimme yhteiskuvia ja hyvästelimme koululaiset
(ainakin väliaikaisesti).

Jätimme Ermesinden taaksemme ja hyppäsimme junaan takaisin Portoon, jossa kiertelimme
kaupungilla. Väsyneenä asetuimme illalla yöpuulle odottaen seuraavaa päivää.

Torstai 12.3. Kaupunkisuunnistusta ja nähtävyyksiä.

Päivämme alkoi metromatkalla Porton kuuluisalle musiikkitalolle, jonka nimi on  ”Casa de Musica”.
Asiantunteva opas kertoi talon arkkitehtuurista kuten muodoista, materiaaleista, talon toiminnoista
sekä ainutlaatuisista ratkaisuista. Talo oli yllätyksellinen ja persoonallinen.

Musiikkitalon jälkeen menimme Porton keskustassa sijaitsevaan vanhaan kirkkoon, jonka tornista
avautui näkymä yli koko Porton. Iltapäivällä oli vuorossa kaupunkisuunnistus, joka johdatteli ryhmät
Porton tunnetuimmille nähtävyyksille. Jotkut vuokrasivat pyörät ja ajoivat ulos kaupungista meren
rantaan katsomaan Atlantin tyrskyjä.

Torstaina kantautui Suomesta myös huolestuttavia koronavirusuutisia, jotka puhututtivat meitä. Totesimme kuitenkin olevamme Portugalissa melko turvassa.

Perjantaina 13.3. päiväretki lähikaupunkiin Aveiroon

Perjantaina oli lämmin sää ja viimeiseksi päiväksi halusimme ottaa ilon irti kaikesta ja nähdä
Portugalista vielä lisää. Aveiro on tunnettu sen vanhasta historiasta ja siitä, että se on Portugalin
‘Venetsia’. Ryhmän jäsenet hajaantuivat katselemaan kaupunkia pienryhmissä: kondolilla, ilmaisella
kaupunkipyörällä tai jalan. Kaupunki oli pieni ja helposti haltuun otettavissa yhden päivän aikana.
Kondolin valinneet kulkivat kanaalia pitkin ja näkivät vesireittejä pitkin värikästä kaupunkia ja kuulivat
opastuksen Aveiron historiasta.

Kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja nautimme auringosta musiikkia kuunnellen. 

La 14.3. Takaisin Suomeen

Lauantaiaamuna lähdimme takaisin Suomeen. Päivä oli jännittävä Suomesta kuuluvien
koronavirusuutisten takia. Seurasimme niitä kännykältä jatkuvasti. Tiesimme joutuvamme kahden
viikon karanteeniin kotiin palattua mahdollisen viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Portugalissa oli
tartuntoja todettu vasta vähän, joten siellä ei ollut suurta vaaraa saada tartuntaa.

Tunnelma Suomeen palattua oli silti iloinen: matka oli tullut ikimuistoinen kokemus  ja moni oli saanut
paljon uusia ystäviä. Olimme onnekkaita, että saimme olla mukana leirikoulussa, sillä kevään aikana
ei enää tehdä matkoja minnekään.

Teksti ja kuvat: TO16-kurssin opiskelijat

ps. Opettajilta terveiset: oli antoisa leirikoulu ja luottoporukkaa mukana. Iso kiitos kaikille!

Näköalapaikalla

Ihana Porto

Arkkitehtuurikierroksella erikoisessa "Casa de Musica"-talossa

Iltavalaistu Porto

Välitunnilla macarena-tanssia

Bilsan työpajassa tuoksutestausta

Matikassa koodausta

Työpajaopiskelijoita oli sekä Portugalista että Suomesta.

Kevät maaliskuussa Portossa

Atlantin tyrskyt

Elämyksellinen taidetunti

Hyvällä pössiksellä Ermesinden lukiossa

Koulupäivän jälkeen bussimatkalla yhteislaulettiin Suomi-poppia

Reissuporukkaa 

Kaupunkisuunnistusta

Opettajat Heli, Klaus ja Johanna olivat leirikouluun tyytyväisiä.

Ermesinden koulussa järjestettiin meille läksiäiset.

Paikallisherkku, jossa sulatetun juuston alta löytyy monenlaisia lihoja.

Taideluokan yhteisöllisyyttä

Porton asemalla lähdössä Ermesinden kouluun.

Bilsan porukka yhteiskuvassa.

Porton "Venetsiassa" Aveirossa voi varata kaupunkipyörän ilmaiseksi.

Ermesinden koulu koostui useammasta rakennuksesta, joista tässä yksi.

Atlantin rannalla.

Kuvataiteen lukiodiplomit taas esillä ala-aulassa - Mitä kätkeytyy diplomityön taakse?

Valoa on yksi tämän vuoden kuvataiteen lukiodiplomitöistä, jotka löytyvät nyt lukiomme ala-aulasta yhtenä näyttelynä. Diplomitöihin ja työprosessia kuvaaviin portfolioihin ehtii vielä hyvin tutustua. 

Päätin tehdä kuvataiteen lukiodiplomini tehtävänannosta “Mitä on rakkaus?” Aloitin pohtimalla vastausta kysymykseen. Mielestäni rakkaus on valoa, joten halusin sen tulevan työssäni jotenkin esiin. Rakkaus vaatii myös vuorovaikutusta ja halusin myös sen tulevan työssäni esille. Itse pidän tieteestä ja taiteesta ja halusin senkin tulevan esille. Päätin siis tehdä saviveistoksen, jonka sisään syttyy liiketunnistimella punainen valo.

Kuvataiteen lukiodiplomi "Valoa" on vastaus kysymykseen: mitä on rakkaus?

Kuvataiteen lukiodiplomi on vähän kuin ylioppilaskoe kuvataiteesta. Diplomiin kuuluu teos ja portfolio. Tehtävänantovaihtoehdot julkaistiin edellisenä keväänä, mutta varsinaisen työskentelyn sai aloittaa vasta toisen jakson alussa.Diplomiin saa käyttää yhteensä 38 tuntia.

Diplomin prosessin aikana ehti tulla niin myötä, kuin vastoinkäymisiäkin. Kokonaisuudessaan diplomin tekeminen kuitenkin oli hieno kokemus. Suosittelen sitä kaikille jotka harkitsevat diplomin tekemistä.

Teksti: Veera Witikainen

Kuvat: Veera Witikainen