Tiede- ja taideviikko ihastutti Martsarissa

Tuntuu siltä, kuin joululoma olisi vasta loppunut, mutta Martsarissa on jo tapahtunut vaikka mitä! Erityisen paljon ohjelmaa on ollut tiede- ja taideviikolla. Tämä viikko alkoi teoriassa jo kuun 11. päivä, kun Helsingissä järjestettiin Tieteen päivät 2019. Lukiossamme kuitenkin järjestettiin tapahtumia vasta seuraavalla viikolla, 14.-20.1. Tarjolla oli kilpailuja, työpajoja, ja muuta kivaa.

Viikko alkoi maanantaina hololenssi-työpajoilla uudessa lounge-tilassa. Risto Lauri Microsoftilta tuli koulullemme esittelemään hololenssejä 45 minuutin pajoissa, joissa pääsi myös itse kokeilemaan edellämainittuja vallan suurenmoisia vempaimia. Hololenssit eivät olleet uusinta, keväällä julkaistavaa kymppitonnin maksavaa huippumallia, mutta silti ne hurmasivat jok’ikisen paikallaolijan. Lasit päässä pääsi niin ampumaan huoneeseen virtaavia lentäviä robotteja, ihailemaan suuria dinosauruksia jurakauden maisemissa, kuin myös aiheuttamaan hologrammitavaroiden tulvan huoneeseen. Maanantaina myös Martinlaakson yläkoululaiset pääsivät tutustumaan LUMA-linjaan (vaikka he tosin saivat ainakin matematiikan tunnille tunkiessaan enemmänkin vain suuren annoksen kummastusta kuin inspiraatiota hakea LUMAlle - olisiko ei-niin-tiukka kuri ja kahvin keittäminen luokassa osasyynä?). Tiistaina järjestettiin mm. abien mantsakisa ja bilsakisan esittely.

Risto Lauri Microsoftilta opastamassa hololenssien käyttöä uudessa viherluokassa.

Keskiviikkona oli tarjolla mindfulness-tapahtuma - kukapa nyt ei rentoutumista kaipaisi. Tämän lisäksi Finnish-British Society Helsinki, FINNBRIT, ja Suomalais-Brittiläisten Yhdistysten Keskusjärjestö järjestivät  lukion ykkösille suunnatun valtakunnallisen kirjoituskilpailun. Kirjoituskilpailuun osallistui ykkösistä noin kymmenen. Esseet olivat kaikilla varmasti onnistuneita, vaikka annetut aiheet olivatkin, niin kuin arvata saattaa, melko vaikeita. Puskaradion mukaan suurin osa osanottajista kirjoitti aiheesta “Who needs love?”. Helsingin yliopiston Jaakko Turkka tuli myös pitämään työpajoja algoritmeista ja fiksuista tatuoinneista. Tatuointeihin voidaan yhdistää teknologiaa, esimerkiksi MIT:ssa (Massachusettsin teknillinen korkeakoulu) ollaan kehitelty verensokeriarvon mukaan väriä vaihtavia musteita, jotta diabeetikoiden olisi helppo seurata tilaansa.

Jaakko Turkka pitämässä algoritmityöpajaa.

Opiskelijat saivat myös itse havainnollistaa algoritmejä saksien ja paperin avulla.

Tunnetko jo Kiljuset? -näytelmäproggiksen tekijät yhteiskuvassa.

Tämän kaiken lisäksi loistava Tunnetko jo Kiljuset? -näytelmä sai ensi-esityksensä torstaina. Näytökset menivät ilmeisesti varsin mukavasti, ja erityisesti etupenkin hilpeät ala-astelaiset vaikuttivat nauttivan Kiljanderien vauhdikkaan elämän seuraamisesta.

Uteliaiden ihmisten unelmaviikko loppui perjantain retkeen LumArts Labiin Otaniemeen, jossa järjestettiin peligrafiikan paja. Pajan alussa kerrottiin yleisesti pelien grafiikasta. Pelihahmoa varten tarvitaan idea, josta kehkeytyy hahmotelma ja edelleen toteutus. Pajaan osallistuneet noin tusina innokasta opiskelijaa saivat suunnitella omia hahmojaan tableteilla piirtäen.

Opiskelijat piirsivät pelihahmoja peligrafiikan työpajassa Otaniemen LumArts Labissa.

Uutta yhtä jännittävää viikkoa odotellessa.

Teksti: Laura Siltala

Kuvat: Martsarin Facebook

LUMA-luokka tutustui robotiikkaan Aallossa

Pääsimme 18E LUMA-ryhmän kanssa 28.8. vierailulle Otaniemeen Aalto-yliopistolle Lumarts-laboratorioon. Vierailun aiheina olivat elektroniikka sekä robotiikka ja ohjelmassa meillä oli siis robotin koodausta. Jakaannuimme pieniin ryhmiin tekemään neljä erilaista robottien ohjelmointiin liittyvää tehtävää Scratch-ohjelmointiympäristön ja pieneltä robotti-imurilta näyttävän robotin avulla.

Ensimmäisessä tehtävässä tutustuimme koodausalustan toimintoihin ja siihen, miten erilaiset komennot vaikuttavat robottiin. Tarkoituksena oli kirjoittaa ohjelma, jolla saadaan robotti kiertämään laatikko. Alku oli kieltämättä vähän hankala, koska koodauskokemuksemme oli varsin vähäinen, mutta idean kuitenkin älysi aika nopeasti. Oli hauskaa kokeilla erilaisia komentoja ja seurata, miten robotti reagoi niihin.

Seuraavassa tehtävässä tarvitsimme erillistä ohjainta. Pääsimme kirjoittamaan ohjelmaa, jossa robottia pystyy ohjaamaan Laboratorio-moduulin napeilla. Tämä tehtävä oli astetta vaikeampi kuin edellinen, mutta se onnistui silti hyvin koko ryhmältä. Lyhyesti selitettynä tehtävässä oli tarkoitus koodata jokaiselle Laboratorio-moduulin napille oma tehtävänsä ja sen avulla ohjata robotin suuntaa ja vauhtia.

Kolmannessa tehtävässä kirjoitimme ohjelman, jossa robotti pakenee tai seuraa sille näytettyä valoa. Tässä työssä robottiin liitettiin sensori, joka aistii valon kirkkautta. Kirjoitimme koodausalustalle ehdon; jos valo on kirkkaampi kuin normaalisti, robotti joko pakenee tai seuraa valoa ja muuten robotti toimii päinvastaisesti. Tämä tehtävä oli hauska, mutta haastava. Apua joutui pyytämään aika monta kertaa.

Viimeisessä tehtävässä tarkoituksena oli kirjoittaa ohjelma, jossa robotti kiertää mustalla teipillä rajattua aluetta pääsemättä ulos. Muodostimme teipistä pienehkön labyrintin ja liitimme robottiin taas uuden sensorin, joka tällä kertaa aisti alustan värejä infrapunasäteilyn ja sen heijastumisen avulla. Mustan teipin tullessa robotin kohdalle infrapunasäteilyn heijastuminen väheni ja koodasimme robotin kääntymään tällaisissa tilanteissa hieman ja jatkamaan matkaa toiseen suuntaan. Mielestäni tämä työ oli kaikkein mielenkiintoisin ja onnistuimme tekemään sen jopa täysin ilman ulkopuolista apua.

Retkemme aihe ‘robotiikka’ ei herättänyt aluksi minussa suuria odotuksia eikä tunteenpaloa. Ohjelmointitehtävät osoittautuivat kuitenkin todella hauskoiksi ja loogisiksi. Yllätyin itse positiivisesti, miten kivaa oli tehdä näitä tehtäviä. Robotiikkahan tulee olemaan tulevaisuudessa entistä merkittävämpi osa elämäämme ja Otaniemessä pääsimme näkemään pienen osan siitä, mitä robotin taustalla tapahtuu. Reissu oli todella antoisa ja uskon koko luokallamme olleen kivaa!

Teksti: Viivi Partinen 18E

LUMA-luokka ihmetteli kuivajääkuplia Kumpulan kampuksella

Millaista on Helsingin yliopistossa? Tähän kysymykseen pureutui LUMA-luokkamme 18E keskiviikkona 5. syyskuuta, kun pääsimme retkelle Kumpulan kampukselle. Arkkitehtuurisestikin mielenkiintoista kampusta ympäri kahlatessa tutustuimme paikkaan ja opiskelijoiden arkeen monipuolisesti. Oli mukava päästä ulos luokasta, mitä kylläkin LUMA-luokkalaisina olemme tehneet rutkasti tämän retken lisäksi. Iltapäivän ohjelmassa oli kemiaa, maantiedettä ja matikkaa, ja pääsimme kokeilemaan monia mielenkiintoisia asioita.

Kumpulan kampuksella tutustuttiin fysiikan opiskeluun muun muassa kuivajääkuplia tekemällä.

Kemianluokka Gadolinissa pääsimme tekemään aavemaisia kuplia kuivalla jäällä, eli jäisellä hiilidioksidilla, ja saippualla. Meitä opasti entinen Martinlaakson lukion oppilas, emmekä olisi halunneet lähteä laboratoriosta pois.

Geopisteessä kuulimme maantiedon opinnoista ja meille kerrottiin muun muassa droneista, joita käytetään maaston kuvaamiseen. Saimme myös tietää Helsingin yliopiston olevan maailman parhaita maantiedon opiskelupaikkoja.

Matikan osalta Summamutikassa pääsimme leikkimään palikoilla ratkoessamme sudokunkaltaista peliä. Pelilautoja nopeasti ja helposti ratkoessa matikka tuntui hauskalta. Matikan alueen käytävillä oli pöytiä, joihin sai tussilla ratkoa tehtäviä, ja seinät olivat puoliksi liitutaulua samaan tarkoitukseen. Lähes puolet näkemistämme ihmisistä olivat uppoutuneet shakkiin. Se oli huvittavaa nähtävää ulkopuoliselle.

LUMA-luokkalaisena oli tietenkin äärimmäisen kiinnostavaa päästä tälle retkelle, koska kyseiset aineet voivat hyvinkin olla jotain, jota opiskelemme tulevaisuudessa. Retken tarkoituksena olikin tutustuttaa meitä syvemmin jatko-opintomahdollisuuksiin. Koko luokalla oli hauskaa ja osa olisi varmaan tahtonut jäädä kampukselle vielä pidemmäksikin aikaa.

Matilda, Anniina ja Saku ratkomassa matemaattista ongelmaa Summanmutikka-luokassa.

Teksti: Laura Siltala
Kuvat: Martinlaakson lukion Facebook

Kiinnostavatko luonnontieteet? - Tule FyKe-työkurssille!

Tänä lukuvuonna starttaa jälleen fysiikan ja kemian työkurssi näistä aineista ja kokeellisista töistä kiinnostuneille. Kurssille voi liittyä mukaan milloin vain, sillä tunteja järjestetään vuoden mittaan, ja niille voi ilmoittautua omien menojen mukaan. Ei mene kauaakaan, kun tislauskoneisto on käynnissä tai lumen sulamislämmön mittaus saadaan alkuun, ja jännitystä kurssilla saa monen työn merkeissä.

Parasta kurssilla on mielestäni se, että unohtumaan päässeet asiat palaavat mieleen kokeellista työtä tehdessä ja myös se, ettei aina tiedä mitä odottaa. Tislauskoneiston tarkoitus onkin esterisynteesi, josta lopputuotteena syntyy romminhajuinen esteri, tai miten kukin tuoksun tulkitsee. Ulkona isommassa mittakaavassa tehdystä ilmanpainedemosta löytyy kuvia ja video Martsarin Instagram-sivulta.

Siis tervetuloa mukaan kokeilemaan!

 Simpukan reaktionopeuden kokeellisessa työssä muistui mieleen tuttu lausahdus: “Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko!”

Lumen sulamislämpöä laskettaessa tulivat mieleen FY02-kurssi ja kaasupolttimen käyttö yläasteella. Mikä olikaan veden ominaislämpökapasiteetti? 

Ps. jos vain jompikumpi kemiasta ja fysiikasta kiinnostaa, niin on mahdollista ilmoittautua vain fysiikan tai kemian tunneille, joita järjestetään yleensä vuorotellen!

Teksti: Tea Heikkilä

Kuvat: Tea Heikkilä