Syväsukellus espanjalaiseen kulttuuriin

Neljä martsarilaista opiskelijaa ja kaksi opettajaa otti varaslähdön kesäisiin keleihin Erasmus Cultural Ambassadors -hankkeen kautta huhtikuun puolivälissä. Granadassa nähtiin, tehtiin ja koettiin kulttuuria monessa muodossa. 

Miten espajalaiset asuvat? Milloin he syövät päivällistä ja moneltako menevät nukkumaan? (Vai nukkuvatko he ollenkaan?) Millainen on paikallisten englannin taito? Miten heidän koulussaan vietetään välitunnit?  Näihin ja moniin muihin kysymyksiin opiskelijamme osaavat nyt vastata majoituttuaan perheissä samanikäisen espanjalaisnuoren luona. Syksyllä espanjalaiset pääsevät vastavierailulle Suomeen. Hankkeen suola on tutustuminen ikätovereihin muualta Euroopasta. Martsarilaisten ja espanjalaisten lisäksi mukana on opiskelijoita ja opettajiaTurkista.

Ensimmäisen illan kohtaaminen espanjalaisten ystävien kanssa.

Intensiivinen viikko alkoi tutustumalla uusiin ihmisiin ja kouluun. Paikalliset nuoret esittelivät Espanjan ja kaupunkinsa kulttuurin erityispiirteitä: Espanjan historiaa, legendoja, maantiedettä, luonnonsuojelua. Opiskelijat myös päivittivät yhteisesti ryhmissä tietojaan Unescon maailmanperinkohteista. Viikon kohokohtia oli varmasti vierailu erityisen hienossa sellaisessa: Alhambran palatsissa ja puistoalueella. Kävimme ihmettelemässä myös Granadan katedraalia ja kuninkaallista kappelia sekä matkasimme minibussilla ylös mutkittelevia katuja Sacromonten luostariin. 

Välitunneilla ei puhelimia juuri ehtinyt vilkaista, sillä ne kuluivat kaikenlaisten pallopelien, etenkin jalkapallon parissa. Niissä olivat mukana kaikki oppilaat.

Iloinen, kansainvälinen joukkomme Alhambran palatsissa.

Kädentaitoja ja kärsivällisyyttä ryhmämme kehitti Artesania Nazari -työpajassa, jossa kaiversimme ja maalasimme kipsilaattoja Alhambran palatsista tutun islamilaisen perinteen mukaisesti. Upeat taideteokset pakattiin huolella kotiin vietäviksi. Mukaan koti-Suomeen lähti myös hienoja muistoja flamencoesityksestä sekä joillekin muutama kassillinen ostoksia. 

Keskittynyttä aherrusta työpajassa.

Andalusian auringon ja appelsiineja notkuvien puiden alla ainakin opettajat käänsivät matkan lopuksi ajatuksia jo tulevaan syksyyn. Millaisia kulttuurielämyksiä ja millaista Suomi-tietoutta tarjoamme lokakuussa vieraaksemme saapuville espanjalaisille ja turkkilaisille opiskelijoille?

Teksti ja kuvat: Sari ja Laura

Abiturientti Hanna pitää lukiovuosiensa kohokohtana Erasmus-matkaa Portoon

Martsarilainen esitteli opiskelijamme Hanna Portinin, kun hän aloitti lukio-opintonsa Martsarissa kolme vuotta sitten.  Pyysimme Hannaa miettimään, millainen paikka Martsari on ollut hänelle lukiovuosien aikana, ja mitkä muistot ovat hänellä päällimmäisenä mielessä.

- Vuosien varrelta mieleeni ovat painuneet erityisesti hyvät muistot puurojuhlista ja marrasbileistä. Puurojuhlan erilaiset ja hauskat ohjelmanumerot ovat ikimuistoisia. Niihin on ollut hauskaa osallistua niin osana yleisöä, kuin myös esiintyjänä koulun bändissä, kertoo Hanna.  

Hanna ehti kokea myös korona-ajan etäopiskeluajat ja striimatut juhlat, joten hän arvostaa koulun yhteishenkeä nostattavia juhlatilaisuuksia. 

- Abivuoden tapahtumia, kuten penkkareita, muistelen hyvillä mielin. Tapahtumien ja juhlien määrä lisääntyi merkittävästi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.

Hanna osallistui Martsarin kansainvälisyystoimintaan vierailemalla Portossa Portugalissa keväällä 2022. Hanna aikoo matkustaa Portoon lukion jälkeen tapaamaan uusia matkalla saamiaan ystäviä. Häntä viehätti myös kaupungin tunnelma.

- Erasmus-matka Portugaliin lukion toisena vuotena oli ikimuistoinen ja ehdottomasti oma suosikkimuistoni koko lukioajalta. Matkan aikana sain paljon uusia ystäviä niin muiden maiden ryhmistä kuin myös omista lukiolaisistamme, Hanna kertoo.

Martsarissa on monipuoliset mahdollisuudet opiskella eri aineita. Jo lukion alkuaikoina Hanna kiinnostui psykologian opiskelusta, ja hän haaveilee psykologian opiskelupaikasta yliopistossa. 

- Uudet ystävät, juhlat, matkat, tapahtumat ja monipuoliset kurssit – tätä kaikkea Martsari on minulle tarjonnut! Viimeiset kolme vuotta Martsarissa ovat toteuttaneet kaikki odotukseni, Hanna kuvailee.

Hanna saa ylioppilaslakin lauantaina 3. kesäkuuta 2023.

Jambo! – Terveisiä matkaltamme Tansaniasta

Lämmin päiväntasaajan ilma puhalsi voimakkaasti kasvoille. Passista ja viisumista oli pidettävä lujasti kiinni. Silmät oli siristettävä, jotteivat ne täyttyisi kuivasta hiekkapölystä. Harvojen valojen saattelemana laskeuduimme alas lentokoneen portaita illan hämärtämään ainutlaatuiseen ympäristöön. Olimme saapuneet Tansaniaan.

Tansanian leirikoulumatkamme toteutui 11.2.–21.2.2023.

Lämpöä kaikkialla ympärillämme

Jambo on swahilin kieltä ja tarkoittaa ‘hei’. Näin tervehdimme toisiamme, tuttuja sekä tuntemattomia matkallamme Tansaniassa. Lämpimän ilmaston lisäksi matkamme täyttivät uskomattoman lämminhenkiset ihmiset sekä vieraanvaraisuus.

Kummikouluvierailuilla Kilingissä

Martsari on ollut mukana kummikoulutoiminnassa yli 30 vuotta. Yhteistyötä on Tansaniassa Kilingin ala- ja yläkoulun kanssa. Ikimuistoisena osana matkallamme olivat tansanialaisten ystäviemme tapaaminen sekä tutustuminen koulujen oppilaisiin ja opettajiin. Näimme ja kuulimme tanssia ja laulua, naurua ja iloa. Myös leirikouluryhmämme pääsi tanssimaan ja laulamaan.

Veimme kouluille mm. opiskelutarvikkeita ja jalkapalloja, jotka tulivat heti käyttöön. Maalasimme liitutauluja sekä saimme tilaisuuden päästä seuraamaan oppitunteja koulujen luokkatiloissa. Kummitoiminta konkretisoitui myös osan leirikouluruhmäläistemme saadessa oman kummilapsen. 

Pole Pole – Kilimanjaro

Ystävänpäivänä olimme kiipeämässä Kilimanjarolla, joka on Afrikan korkein vuori. Vuorella täytyi kiivetä ‘’hitaasti, hitaasti’’ eli ‘’pole pole’’ välttääkseen vuoristotaudin. Kuljimme sademetsävyöhykkeen poikki Mandara Hut -nimiselle leirintäalueelle 2720 metriin. Siellä näimme Colobus-suvun apinoita majoitusrakennusten ympäristössä myös puissa kiipeilemässä. Paluuta takaisin alas lähdimme tekemään ennen pimeän tuloa. Päivän aikana mottonamme oli ‘’One Team, One Dream’’ kuvastamassa sitä, kuinka olemme yhtä tiimiä. 

Pääsimme kokemaan Kilimanjaron myös majoitukseltamme Sanya Juusta, kun näimme vuoren sinisenharmaana korkealla horisontissa.

Safarilla Tarangiren kansallispuistossa ja Ngorongoron tulivuorikraatterissa

Ensimmäisen safaripäivän aamuna istuimme jeeppeihin ja lähdimme kohti kuuluisaa Tarangiren kansallispuistoa. Siellä kohtasimme seepra- ja norsulaumoja poikasineen, leijonia, kirahveja ja mangusteja. Jännittävän päivän päätteeksi saavuimme safarimajoitukselle Haven Lodgelle. Majoituksella söimme ruoan sekä illan päätteeksi kokoonnuimme nuotion ympärille ja maasai heimo esitti meille tanssia ja musiikkia.

Toisen safaripäivän aamuna herätys oli aikaisin hämärän aikaan jo ennen auringon nousua. Aamupalan jälkeen suuntasimme Ngorongoron tulivuorikraatterille. Kraaterin halkaisija on hieman yli 20 kilometriä ja sen reunat kohoavat jopa 600 metriin. Sen tasaisella pohjalla näimme kävelemässä sarvikuonon, joka on myös yksi Big Fiveen kuuluvista eläimistä. Virtahevot, impalat ja afrikan buffalot oli myös uskomatonta nähdä niiden todellisessa ympäristössä.

Kiitollisuutta

Matkamme oli onnistunut ja oli silmiä avaavaa päästä näkemään niin paikallista villiä luontoa kuin ihmisten elämääkin. Yhteisöllinen kulttuuri tuli matkalla osaksi meidänkin elämäämme viettäessämme tiiviisti aikaa toistemme kanssa. Yksi päällimmäisistä asioista, joka matkaltamme on jäänyt mieleen, onkin kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että saimme tehdä hyvää puolin ja toisin sekä kokea aitoa elämäniloa Tansaniassa.

Teksti ja kuvat: Salla Friman

Lukuvuoden produktioon osallistuminen oli mieleenpainuva kokemus

Martsarissa tehdään joka vuosi useampia pieniä teatteriesityksiä sekä ainakin yksi vähän isompi teatteriproduktio, johon saavat osallistua kaikki halukkaat toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat, jos peruskurssi on käyty. Kuluneen lukuvuoden esitys oli opiskelijoiden valitsema. Tällä kertaa tyylilajitoiveena oli fantasia, ja niin päädyttiin unimaailmaan sijoittuvaan Liisa Ihmemaassa -näytelmään. Martsarissa seikkailemaan lähtikin Liisan sijasta Liinus, mutta matkan varrelta löytyivät vanhan sadun tutut elementit ja hahmot. Esityksen oli dramatisoinut Mikkelin kaupunginteatterille Martsarin alumni, teatteriohjaaja Hanna Ryti. Martsariin tuosta kässäristä päätyi lyhennetty versio, ja näin syntyi noin tunnin pituinen näytelmä.

Studioteatterimme lava on pieni, joten taustakuvat muodostivat ison osan lavastusta. Tällä kertaa kuvamateriaalin koosti tekoälyuutuuksia testaten ääni- ja valotekniikasta vastaava opettaja Henri Lommi. Opiskelijat Sirius Nieminen ja Jesper hoitivat esitysten tekniikat. Musiikista vastasi Anna Heinonen kooten esitykseen kahden miehen "housebandin". Julius Seppinen soitti rumpuja, Sami Paanonen bassoa ja Meri Parvinen koskettimia. Asut, rekvisiitta ja näytelmän ohjaus olivat Heli Groschupin vastuulla, ja niiden valmistukseen ja tuunaukseen osallistui joukko opiskelijoita. Kuiskaajaksi tullut Arttu Turunen oli lopulta korvaamaton apulainen, sillä hän paikkasi lennosta parissa esityksessä sairastunutta näyttelijää. Esitys meni täysille saleille oman koulun väelle, naapurikoulun alakoululaisille, kansainvälisille Erasmus-vieraillemme, alumeneille, kotiväelle ja lähiseudun teatteri-ihmisille. Proggikseen osallistuminen on pitkä mutta antoisa lukiokokemus.

Teksti: Heli Groschup ja työryhmä

Kuvat: Henri Lommi

Helmikuun kyselyn tulokset: töiden tekeminen opiskelun ohella

 

Helmikuussa oppilaille tehtiin kysely opiskeluun ja töiden tekoon liittyen. Tähän kyselyyn vastasi 93 oppilasta, joista noin kaksi neljäsosaa on ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Noin 44 prosenttia vastanneista oppilaista tekee jonkinlaista työtä opintojensa ohella. 

Suurin motivaattori tähän on pääasiassa palkan saanti, mutta moni toi myös esille kokemuksen saannin tulevaisuutta varten. Lisäksi muutama opiskelija mainitsi kyselyssä töiden antavan myös hyvää vaihtelua normaaleihin koulupäiviin. 

Toisaalta lähes kaikki vastanneista opiskelijoista olivat samaa mieltä - töiden tekeminen koulun ohella on hyvin stressaavaa, eikä aikaa jää koulun ja töiden ulkopuolelle lähes yhtään.

Teksti ja kuvat: Anna Hämäläinen