Lukuvuoden produktioon osallistuminen oli mieleenpainuva kokemus

Martsarissa tehdään joka vuosi useampia pieniä teatteriesityksiä sekä ainakin yksi vähän isompi teatteriproduktio, johon saavat osallistua kaikki halukkaat toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat, jos peruskurssi on käyty. Kuluneen lukuvuoden esitys oli opiskelijoiden valitsema. Tällä kertaa tyylilajitoiveena oli fantasia, ja niin päädyttiin unimaailmaan sijoittuvaan Liisa Ihmemaassa -näytelmään. Martsarissa seikkailemaan lähtikin Liisan sijasta Liinus, mutta matkan varrelta löytyivät vanhan sadun tutut elementit ja hahmot. Esityksen oli dramatisoinut Mikkelin kaupunginteatterille Martsarin alumni, teatteriohjaaja Hanna Ryti. Martsariin tuosta kässäristä päätyi lyhennetty versio, ja näin syntyi noin tunnin pituinen näytelmä.

Studioteatterimme lava on pieni, joten taustakuvat muodostivat ison osan lavastusta. Tällä kertaa kuvamateriaalin koosti tekoälyuutuuksia testaten ääni- ja valotekniikasta vastaava opettaja Henri Lommi. Opiskelijat Sirius Nieminen ja Jesper hoitivat esitysten tekniikat. Musiikista vastasi Anna Heinonen kooten esitykseen kahden miehen "housebandin". Julius Seppinen soitti rumpuja, Sami Paanonen bassoa ja Meri Parvinen koskettimia. Asut, rekvisiitta ja näytelmän ohjaus olivat Heli Groschupin vastuulla, ja niiden valmistukseen ja tuunaukseen osallistui joukko opiskelijoita. Kuiskaajaksi tullut Arttu Turunen oli lopulta korvaamaton apulainen, sillä hän paikkasi lennosta parissa esityksessä sairastunutta näyttelijää. Esitys meni täysille saleille oman koulun väelle, naapurikoulun alakoululaisille, kansainvälisille Erasmus-vieraillemme, alumeneille, kotiväelle ja lähiseudun teatteri-ihmisille. Proggikseen osallistuminen on pitkä mutta antoisa lukiokokemus.

Teksti: Heli Groschup ja työryhmä

Kuvat: Henri Lommi

Aada ja Karoliina kokosivat ajatuksia Leonardo-proggikseen osallistumisesta

Aadan tarina:

Millainen oli Leonardon perintö -prosessi? 

Prosessi meni aika sujuvasti. Aluksi tehtiin improharjoituksia ja ideointia, sen jälkeen tehtiin taustatutkimusta ja kirjoitettiin ensimmäinen kässäri. Tämän jälkeen hiottiin yksittäisiä kohtauksia ja kirjoitettiin kässäriä osittain uudestaan. Kun kohtaukset tuntuivat järkevältä, järjesteltiin niitä vielä vähän uudestaan jotta draaman kaari olisi selkeämpi ja sujuvampi. Kaiken kaikkiaan siis teksti muokkautui tekemisen ohella hyvin pitkälle, ihan kenraaleihin asti. 

Miten roolijako tehtiin?

Roolit valittiin siten, että jokainen sai toivoa muutamaa roolia improjen pohjalta. minkä halusi, Se menikin hyvin, sillä jokainen sai ainakin jonkun roolin, mikä kiinnosti itseään. Sen jälkeen jaettiin loput roolit niille, ketkä pystyivät ne ottamaan, eli oliko joku jo lavalla toisessa roolissa tai tuliko liian kiire vaihtamaan jne.

Millaiset asiat tuottivat iloa prosessin aikana? 

Ryhmän keskeiset jutut ja hassuttelut, yhteishenki ja tunne siitä, että kaikki vetää samaan hiileen, ja onnistumisen tunteet kun saatiin joku vaikeampi kohta toimimaan tai läpimeno meni hyvin.

Mitä opit prosessissa itsestä, aiheesta, ryhmästä?

Opin divisingista sen, miten se toimii ja miten iso homma oikeastaan on kirjoittaa itse kässäri, ja muokata se toimivaksi. Opin myös Leonardosta paljon, vaikka hän olikin jo entuudestaan tuttu historian hahmo. Ryhmästä opin myös paljon. Opin kaikkien vahvuuksia ja heikkouksia, opin heistä esiintyjinä ja ihmisinä.

Miten muistelet proggista nyt?

Kaikista mukavinta oli ryhmän yhteishenki ja sitoutuneisuus. Kaikki olivat innoissaan mukana ja toi paljon omaa osaamista ja kokemusta peliin. Meistä tuli prokkiksen aikana hyvin toimiva ja läheinen työryhmä. En oikein osaa sanoa mitä parantaa, tietenkin toivoisi, että esitysaikataulut pitäisivät paremmin ja etätreenejä ei olisi ollut, mutta koronalle ei oikein voi mitään :(

Miten jatkat harrastustasi?

Aion jatkaa teatteria korkeakoulussa hakeutumalla Ylioppilasteatteriin tai muuhun oppilaitten ja nuorten produktioon. Toivon myös jatkavani teatteria ihan aikuisenakin jollain tapaa, harrastajateatterissa tai muuten.

Sana on vapaa:

Ihan huippu prokkis, prokkisporukka ja ohjaaja :) Toivon kaikkea hyvää ensi vuoden prokkislaisille ja kannustan kaikkia kiinnostuneita hyppäämään mukaan jossain määrin, esim. puvustukseen tai avustajaksi, jos ei näytteleminen kiinnosta.

Aada näytteli Leonardo da Vincia aikuisena.

Ludovico Sforza (Taika Malvela) ja hänen apulaisensa lukevat kirjettä da Vinciltä (Meri Parvinen).

Leonardo (Aada Muurinen) ja Salai (Karoliina Koivumäki) olivat läheisiä.

Leonardo nuorena (Taika Malvela) ja vanhempana (Aada Muurinen)

Nykyajan edustajia olivat tiedemiehet (Meri Parvinen, Taika Malvela).

Käsikirjoittajaporukka teatterivierailulla: Aada, Karoliina, Taika ja Meri.

Karoliinan tarina:

Lyhyesti sanottuna näytelmä lähti paisumaan kuin mäkeä alas vierivä lumipallo. Sen piti olla parin hengen pieni esitys minimaalisella rekvisiitalla. Halusimme tehdä lukion hengen mukaisen näytelmän, ja niin aiheeksi valikoitui tieteen ja taiteen edustajan elämä eli Leonardo da Vinci.

Valmista käsikirjoitusta da Vincin elämästä ei ollut saatavilla, joten kaikki tuli aloittaa nollasta. Työryhmämme sai ohjaajaltamme Heliltä kotiläksyksi lukea Leonardon elämästä kirjallisuutta, katsoa elokuvia ja googlailla tietoa. Alkusyksystä minulla oli vaikeuksia herätellä mielenkiintoani aiheeseen, mutta jouluun mennessä olin Leonardo-nörtti. Aihe ja siihen perehtyminen on varmaan muuttanut minua lopullisesti. 

Käsikirjoitus tehtiin työryhmän kesken osin devising-menetelmällä poimimalla tapahtumia Leonardon elämästä. Osa kohtauksista syntyi improvisoimalla, osa käsikirjoittamalla. Tilanne eli jatkuvasti ja vitsikkäästä heitosta saattoi syntyä Leonardon ja linnun välinen tanssikohtaus. Aika nopeasti olimme melko kaukana pienestä näytelmästä ja alkuidean Forum-teatterista, joten luovuimme ajatuksesta ja annoimme uusille ideoille tilaa. Käsikirjoitus muuttui monta kertaa prosessin aikana - jopa melko lähellä kenraaliharjoituksia kohtausten järjestystä vaihdettiin. Huvittavin asia oli kuitenkin, että näytelmään tuli lopulta yli 20 roolia, mikä on aika paljon neljälle näyttelijälle! Monta kertaa vaihtui myös esityksen teema linnuista valoon ja Leonardon vaikutuksesta nykyaikaan. 

Ensi-illan lähestyessä tammikuussa 2022 koronarajoituksia kiristettiin uudelleen, ja työryhmä joutui miettimään, esitämmekö näytelmän pienelle joukolle ihmisiä, vai pidämmekö ensi-illan ylioppilaskirjoitusten jälkeen keväällä. Koimme, että näytelmän eteen oli nähty niin iso vaiva, että se ansaitsi tulla pidetyksi täydelle katsomolle, joten siirsimme ensi-illan huhtikuulle.

Oliko prosessi kaaottinen? No ehkä hiukan. Porukkamme oli hyvä eksymään keskusteluissa ja ideoinnissa sivupoluille. Tuli aika paljon juoksenneltua ympäri koulua ja sählättyä rekvisiitan kanssa. Mukaan saatiin sisäpiirivitsinä tungettua lavasteisiin myös bussipysäkkikyltti, jota oli käytetty kahdessa edeltävässäkin produktiossa.

Produktio oli omasta mielestäni kunnianhimoisin Martsarin produktio, jossa olen itse ollut mukana (kolmessa). Minäkin pääsin tekemään esitykseen kokonaisen tanssikoreografian. Työmäärä oli valtava, mutta prosessia on silti vaikea sanoa työlääksi, sillä Leonardon perintö -porukassa oli niin hyvä henki ja sitoutuneisuus, että teatterin tekeminen tuntui mukavalta vapaa-ajan harrastukselta. Usein harjoitukset olivat itselle viikon kohokohtia. Joskus harjoittelimme bändikellarissa, kun studioteatteri ei ollut käytössä ja treenasimme kerran jopa ilman ohjaajaa.

Esityksen kasvaminen tapahtui salakavalasti. Päätimme tuoda näytelmään mukaan livemusiikkia, lisättiin tanssikohtaukset, sitten tuli tekniikka ja musiikki mukaan ja rekrytoimme puvustajan sekä kolme avustajaa, jotka päätyivät myös lavalle näyttelijöiksi. Pitkään jännitti, tuleeko esityksestä valmista ajoissa, mutta kenraaliharjoituksissa tapahtui jotain, ja yhtäkkiä tajusimme, että meillä on valmis näytelmä. Sillä fiiliksellä oli ihana lähteä esittämään. Jännityksestä huolimatta esitykset olivat ohi hujauksessa ja jonkin aikaa tuntui epätodelliselta, että produktio oli ohi.

Opin historiasta Leonardo da Vincista projektin aikana liikaa, ja nyt muut saavat kärsiä siitä. Olen saanut paljon inspiraatiota Leonardosta ja vaikutteita omaan taiteeseeni. Mainitsin Leonardon jopa ylioppilaskirjoituksissani. Ryhmässä toimimisesta ymmärsin, kuinka tärkeää on saada kaikki ryhmän jäsenet tuntemaan itsensä osana porukkaa ja kommunikoida. Myös se on tärkeää, että sanoo ääneen kehut ja kiitokset. Ryhmämme oli ihan paras: sitoutunut, tasa-arvoinen ja hyvällä pössiksellä jatkuvasti. Ohjaaja piti hyvin ryhmähengen ja positiivisen ilmapiirin koossa ja lipun korkealla, ja siksi meillä kaikilla oli mukava työskennellä yhdessä. Olen kiitollinen, että sain olla mukana tässä produktiossa. Koen, että se on antanut minulle tosi paljon ja oli ihana kokemus. Tätä tulee ikävä.

Teksti: Karoliina Koivumäki ja Aada Muurinen

Kuvat: Henri Lommi

Kuka A. Kivi? Kysytään heiltä itseltään! Haastattelussa näyttelijät

 Martinlaakson lukion syksyn näytelmäproduktio "Kuka A. Kivi?" saa ensi-iltansa perjantaina 20. marraskuuta. Martsarilainen haastatteli muutamia näyttelijöitä projektista.

 Henna Suuronen esittää näytelmässä nuorta Aleksis Kiveä sekä Yrjö Koskista, ylioppilasta ja Eeroa Seitsemästä veljeksestä. 

 Miltä tuntuu esittää nuorta Aleksis Kiveä?

Erittäin hankalalta. Nuoresta Kivestä on vähemmän tietoa. Vaikea miettiä, miten hän on käyttäytynyt silloin. Rooli on silti herkullinen, koska hänellä oli mielenkiintoinen persoonallisuus. Nuori Kivi oli kuulemma pomotteleva ja kontrolloiva, johti lapsena leikkejä. Äiti piti häntä virheellisesti kilttinä lapsena.

Jos kohtaisit nuoren Aleksis Kiven, mitä sanoisit hänelle?

Minä sanoihin hänelle, että älä tulevaisuudessa sorru viinaan, se pilaa elämäsi lapsi.

Ensi-ilta lähestyy, millaiset fiilikset? 

Sellaiset fiilikset, että meiltä on tulossa erittäin hyvä näytelmä. 

 

Benjamin Hoot esittää Martinlaakson lukion näytelmässä vanhempaa Aleksis Kiveä.

Miltä tuntuu esittää vanhempaa Aleksis Kiveä? 

 Onhan se ihan hauskaa. Maissi pitää historialliset faktat kehissä. Kuva Kivestä tulee laajemmaksi kuin se kuva, jonka saa koulussa opetetusta. 

Mitä sanoisit Aleksis Kivelle, jos tapaisit hänet oikeassa elämässä?

Varmaan että: "Ahlqvist haisee." 

Ensi-ilta hiipii lähemmäs, millaiset fiilikset? 

Hyvinhän se menee. Saa nähdä, miten yleisön peruskoululaiset käyttäytyvät. Kaikki mitä on tehtävissä tehdään eli harjoitellaan niin kauan kuin pystytään.

"Kuka A. Kivi?" -näytelmään saa lippuja koulun kansliasta ja lisätietoa koulun kotisivuilta.

Kuvat: Joonas Brinck