Transatlantic Classroom Program - Yhteistyötä Atlantin yli

This school year, our school took part in an international program called the Transatlantic Classroom. The program was funded by the U.S. Embassy in Finland and the Finnish  National Agency for Education. The aim was to provide upper secondary schools in Finland and the United States with opportunities to collaborate and learn from each other. Our students had the chance to get to know students at an American high school, Essex High School in Vermont. 

In this article, our students Christine, Mariam, Melina and Purvi tell us about their experiences. 

How did you become interested in this program?

- I had friends who were interested in this program.
- I have been interested in the United States school system for a very long time and was intrigued when I heard about an opportunity to get to know some high schoolers. 

- English is my most spoken language, so hearing about this program made me excited, since it made me feel like I could actually take part in it without worrying about my language skills. I’ve also been interested in the American school system, so participating in this program helped me learn more realistic things about it. 

You all made short introductory videos about yourselves and you also saw the introductory videos of the American students. How was it to make a video of yourself and what did you think about the videos that you saw?

- Making a video was a bit scary because I wasn’t sure what exactly to say and how to describe myself but in the end I got it together and it was pretty fun. 

- It was a bit challenging to make the video because I had a hard time finding the words to describe myself. I had to look at last year’s introduction videos to use an example on what to say. But in the end, it all worked out and it was pretty fun to make. As for the videos I saw, it was really fun learning about the American students and their interests.

- Making a video was a bit stressful since we had a very limited time to introduce ourselves and our interests. I think it was mostly stressful because I didn’t know whether I was speaking too fast or whether they could understand what I was saying. However, watching the American students’ videos was really fun and interesting because I learnt about them and their interests. 

Tell us about the meetings during the autumn semester. 

- We had several virtual meetings on Google Meet. During the first meetings, we gave presentations about several topics related to Finland. Later, we got to see the American students’ video introductions and we got to ask questions from the students. 

- The virtual meetings were really fun, we got to know a lot about the American school system and also about the state they were in, Vermont. We got to ask each other questions about subjects, lunch, sports and many other things that differ between the two countries. Unfortunately, I missed the meeting where we presented Finland and its culture because I had another important meeting to attend. In my opinion, life in the US, especially the school system there, invests more in and pays a lot of attention to sports and they have many different interesting programs you can join, like robotics etc. I also learnt that Vermont is known for its scenic rolling mountains and quality skiing. It provides an abundance of outdoor activities during winter and summer. 

Would you recommend other students to take part in international projects? 

- Yes, I think it’s a great opportunity to learn about different cultures.

- Definitely, I think it gives you valuable experiences and opportunities to gain global perspectives. 

- Absolutely!! It’s so nice and interesting to get to know other cultures and to present your own. It opens your eyes in so many ways, and I think that cultural awareness is important when it comes to erasing stereotypes and promoting diversity. You may also get to know people whom you create long-lasting relationships with and get to travel a lot!!

Text: Noora Harkio

Kulttuurikylpyjä leirikouluissa ympäri Eurooppaa

Nyt toukokuun alussa saatiin päätökseen muutaman vuoden Erasmus+-hanke Cultural Ambassadors, kun joukko martsarilaisia matkusti Istanbuliin leirikouluun jo tuttujen opiskelijoiden vieraiksi. Projektin suunnittelu aloitettiin Kreetalla tammikuussa 2023 opettajien voimin. Keväällä oli vuorossa leirikoulu Espanjan Granadassa. Syksyllä 2023 saimme Martsariin vieraita Kreetalta, Granadasta ja Istanbulista. 

Koko projektin ydintä on ollut eri kohteiden kulttuurihistoriaan  ja paikalliseen kulttuuriin ja tutustuminen - unohtamatta tapa- ja ruokakulttuuria, joihin päästiin tutustumaan paikallisissa perheissä. Mukana oli yhteensä kahdeksan opiskelijaa ja kolme opettajaa.

Teksti: Sari Kuusniemi

Hyvinvointia ihmissuhdetaitokursseilta

Martinlaakson lukiossa kiinnitetään erityistä huomiota nuorten hyvinvointiin esimerkiksi ihmissuhdetaitokursseilla. Tänä vuonna Vantaan Sanomat teki lehtijutun suosituista IS-kursseista. Toimittaja ja kuvaaja vierailivat paikan päällä Kärkölän Kalliopirtin leirikeskuksessa. Suositulle IS-kurssille osallistui tänä syksynä noin 90 opiskelijaa. Moni innostuu lähtemään leirille seuraavana vuonna tutorin tehtäviin.

Ihmissuhdetaitokursseja on järjestetty lukiossamme jo vuodesta 1977 alkaen, jolloin idean keksi silloinen uskonnon ja psykologian lehtori Anja Tolonen. Kurssit eivät koskaan ole täysin identtisiä, vaan niistä muotoutuu aina omanlaisensa eri osallistujien myötä. Opiskelijat saavat ennakkotehtävissä esittää toiveensa ja näin ollen vaikuttaa kurssin sisältöpainotuksiin. Tänä lukuvuonna opiskelijat toivoivat eniten sosiaalisten taitojen konkreettista harjoittelua ja keinoja stressin- sekä ajanhallintaan. 

Toisen vuosikurssin ja sitä vanhemmille opiskelijoille järjestetään keväisin myös jatkokurssi, IS2-leiri. Se pidettiin tänä vuonna Parinpellon leirikeskuksessa toukokuussa. Leirillä syvennettiin 1.-kurssin teemoja ja vahvistettiin opiskelijoiden itsetuntemus- ja ihmissuhdetaitoja. Iloinen ja lämmin ryhmähenki jäi päällimmäisenä mieleen leirivuorokaudesta, ja moni olisi mielellään jäänyt Parinpeltoon pidemmäksikin aikaa. Yksi Martsarin hyvän yhteishengen salaisuus lieneekin yhteiset leirit, retket ja matkat, joihin koulussamme halutaan panostaa.

Teksti: Anna Heinonen

Kuva: Anne-Mari Anttila

Portugalin leirikoulussa tutkittiin kuvataiteen, matematiikan ja arkkitehtuurin risteyskohtia

Suomessa oli vielä pakkaskelit, kun Erasmus-opiskelijaryhmä matkasi leirikoulumatkalle Euroopan toiseen  laitaan kevääseen heräävään Portoon. Matkan teemaksi valikoitui matematiikka ja kuvis, koska matkalle mukaan lähteneet opettajat Johanna Parvinen (ma) ja Heli Groschup (ku, teatteri) olivat testanneet yhteistyötä oppiaineiden välillä jo aikaisemmissa yhteistyökuvioissa ja Porto tarjoaa arkkitehtuuriltaan runsaasti kiinnostavaa katseltavaa aihepiiristä. Opiskelijat valittiin matkalle siten, että heitä kaikkia yhdisti kiinnostus taiteeseen, arkkitehtuuriin tai kulttuuriin. 

Matkan aikana ryhmä hitsautui tiiviiksi porukaksi, ja reissussa syntyi uusia kohtaamisia paitsi paikallisten myös oman koulun opiskelijoiden kesken. Vierailukohteita oli runsaasti kouluvierailuista kauniisiin puutarhoihin ja arkkitehtuurikohteisiin. Päivät olivat pitkiä, mutta kokemista riitti paljon.

Ermesinden koulu otti meidät vastaan kahtena päivänä. Koulun opiskelijoita osallistui myös meidän omille retkillemme Porton keskustassa. Ermesinden koulu on meille tuttu lukuisista Erasmus-projekteista vuosien varrelta, ja olemme vierailleet koulussa jo useamman leirikouluporukan kanssa.  Yhteistyömme on lämmin ja toivomme sen jatkuvan. 

Opiskelijat jakautuivat mediatiimeihin, joiden tehtävä oli huolehtia matkapäiväkirjan kirjoittamisesta ja koulun someviestinnästä matkan aikana. Julkaisemme matkapäiväkirjan nyt tässä: 

SU 3.3: Hamsa, Alissa, Joonas

Aamulla ryhmä tapasi lentokentällä, josta lähdettiin yhdessä matkustamaan. Tunnelma oli kaikinpuolin positiivinen, mutta ilmassa oli pientä jännitystä tulevan matkan suhteen. Ryhmää jännitti pitkään odotettu Porton matka ja se, kuinka Porto vastaisi odotuksia. Eniten kiinnosti Helin viimeiset 3kk mainostama Sao Bento asema ja sen näkeminen livenä.

Portoon päästessä sää oli pilvinen, mutta muuten hyvä. Iltaa kohden alkoi tihkuttamaan ja lopulta sade oli jo aika rankkaa.

Kävimme lyhyellä iltakävelyllä, kun olimme vihdoin asetuttu hostelliin. Kävelimme pitkin kujia ja tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin. Vaikka taivas avasi hanat ja sade yllätti meidät, se ei haitannut menoa, vaan pikemminkin lisäsi seikkailuntuntua! Kävelyreissu  päättyi illalliseen, jonka sijainnin jokainen sai päättää itse.

Vaikka päivä oli pitkä ja matkustamiseen kului paljon energiaa, oli silti tunnelma illalla lämmin ja iloinen! Tästä päivästä tulemme muistamaan parhaiten kauniin sillan nimeltä Ponte Luís, sekä Helin kompastelut ryhmän laskemisen kanssa.

Kentällä.

Hostellin aula.

4.3:Aksel, Mariam ja Laura

Söimme ryhmän kanssa täyttävän aamupalan hostellissa. Fiilikset olivat huipussa päivän tapahtumista sillä luvassa oli kaupunkisuunnistusta aamupäiväksi. Kuitenkin paikallissuunnistusta ennen sitä kävimme ihanassa paikalliskirkossa.

Kirkosta oli loistavat näkymät Porton kaupunkiin. Kirkon tornin päältä hahmotti hyvin kaupungin kukkulamaiset muodot. 

Kirkko vierailun jälkeen oli luvassa kaupunkisuunnistusta, jonka ideana oli menna tiettyjen nähtävyyksien luo ja vastata kysymyksiin, jotka liittyivät kohteisiin. 

Iltapäivällä oli luvassa opastettu kierros Atlantin rannalla satamassa, jossa meille esiteltiin terminaalirakennuksen arkkitehtuuria ja kerrottiin sen historiasta. Pääsimme myös kiipeämään vanhan satamanosturin päälle.

Titan ja satamanosturi. Sää oli tuulinen ja vilpoisa Atlantin rannalla.

Päivästä jäi hyvä fiilis käteen, vaikka välillä tuli yllättäviä sadekuuroja, mutta muuten oli ihana keväinen keli. Päivässä oli parasta se, että sai nauttia uudesta kaupungista, sen kauniista ja uniikeista maisemista. Opimme myös paljon uutta esimerkiksi kaupunkisuunnistuksen avulla oppi paljon nippelitietoa nähtävyyksistä. 

Päivän lopetimme siihen, että kokoonnuimme yhdessä oleskelutilaan maalaamaan luonnoksia päivällä otetuista kuvista. 

Ti 5.3: Bea, Viljami ja Helin

Päivä aloitettiin syömällä täyttävä aamupala hostellissa. Luvassa oli vierailu Ermesinden kouluun ja pyöräretki kohti Matosinhosin rantaa eli Atlantin merta. Odotettiin innolla ja hyvillä mielillä alkavaa päivää!

Sää oli aurinkoinen koko päivän! Oli pääosin lämmintä,

mutta varauduttiin kuitenkin mahdollisiin sään muutoksiin. 

Vierailimme Ermesinde-koulun taidetunnilla. Meille jaettiin kynät ja paperit. Tehtävänä oli piirtää havaintokuvia nopeasti mallista. Pari kerrallaan opiskelijoista nousi keskelle asetetulle pöydälle ja ympärillä olevat luonnostelivat heistä piirroksia.

Ennen pyöräretkeä kävimme  hostellilla. Samalla pidimme lounasbreikin. Pyöräilimme pitkin kuvankaunista kaupunkia. Vaikka pyöräily kauniiden maisemien ympäröimänä oli ihailtavaa, tutustuimme samalla paikalliseen liikenteeseen, jossa tarvittiin tarkkaavaisuutta. Päivästä jäi hyvät fiilikset ja oltiin ylpeitä ryhmän pyöräilysuorituksesta!

Opettajien Johannan ja Helin pyöräilytyyliä.

Atlantin rannalla oli aikaa maalata, piirtää, chillata tai jopa uida.

Ke 6.3: Leevi ja Jenna 

Heräsimme aikaisin aamulla jonottamaan historialliseen kirjakauppa Livraria Lelloon, missä oppilaat saivat vapaasti kierrellä ja ostaa kirjoja. Oppilaat tykkäsivät kovasti kirjakaupan kauniista arkkitehtuurista ja kirjavalikoimasta! Aamun fiilikset olivat melko väsyneet edellisen päivän raskaasta pyöräretkestä johtuen, mutta odotukset päivälle olivat suuret ja odotimme päivän ohjelmanumeroita innolla.

Kirjakauppavierailun jälkeen lähdimme metrolla kohti Casa de Musicaa, jossa meitä odotti opastettu kierros. Kierroksella pääsimme tutustumaan konserttitalon arkkitehtuuriin ja sen ominaisuuksiin. Talo oli täynnä mielenkiintoisia tiloja ja akustisia ideoita. Saimme seurata hetken myös orkesteriharjoituksia.

Casa de Musican arkkitehtuuri on täynnä jännittäviä ideoita.

Jenna ja Saara

 

Kierroksen jälkeen oppilailla oli vapaa-aikaa ja menimme ostamaan lounasta, jonka jälkeen matka jatkui klo 15. Vierailimme modernissa nykytaiteen museossa sekä kuvankauniissa Serralveksen puutarhassa.

Valokuvasta syntyi myös illalla maalaus (Joonas Kaski)

Nata-leivos on herkullinen paikallistuote.

Päivä oli pääsääntöisesti koko päivän puolipilvinen eikä sateenvarjoa tarvinnut avata kertaakaan. Päivän jälkeen oli ilmassa hieman väsymystä, ja hostellille palatessa saivat oppilaat matikkatehtävän ratkaistavaksi ja osa pisti uuden taidetyön aluille. Päivä oli kaiken kaikkiaan mahtava ja täynnä tekemistä!

To 7.3. Teemu ja Tiffany

Päivän kruunasi fado-musiikkikonsertti.

Viimeinen yhteinen illallinen kokosi kaikki saman pöydän ääreen muistelemaan elämyksellistä päivää ja matkaa.

Pe 8.3: Saara ja Elias

Perjantaina oli matkan viimeinen päivä ja lento kotiin. Aamu alkoi rennosti, sillä päivän yhteinen ohjelma alkoi vasta kymmenen maissa. Aamulla oli oppilaiden kuvistöiden näyttely ja kävimme läpi hieman reissua ja fiiliksiä ennen kotiin lähtöä. 

Perjantaina Portossa sää oli aurinkoinen, mutta hiukan viileä. Oli harmillista jättää näin ihana kaupunki taakse, mutta monilla oli odottavat tunnelmat kotiinlähdöstä. Matkasimme lentokentälle metrolla ja olimme hyvissä ajoin siellä odottamassa lentoa kohti Amsterdamia.

Amsterdamissa meillä oli vain 20 minuuttia aikaa vaihtaa lentoa, joka lähti kohti Helsinkiä. Pienen spurtin jälkeen kaikki ehti koneeseen. Lentomatkat sujuivat hyvin ja kaikki pääsivät turvallisesti Suomeen.

Teksti ja kuvat: Leirikouluopiskelijat sekä opettajat Heli ja Johanna.

Hyvinvointitori keräsi opiskelijoita testaamaan voimaa ja reaktionopeutta

Ala-aula kuhisi väkeä, kun erilaiset nuorten hyvinvointitorin järjestöt esittelivät nuorten palveluja. Hyvinvointitorilla esittäytyivät mm. Ohjaamo-palvelu, Vantaankosken seurakunta, Liikkuva Vantaa, Seta ja SPR. Kullakin toimipisteella oli tarjolla tietoa, aktiviteettaja, tarroja, kondomeja ja pientä purtavaa. Torin tarkoituksena on muistuttaa nuoria siitä, että apua on saatavilla monenlaiseen elämän risteyskohtaan. 

Torin tunnelma oli hyvä ja erityisesti reaktionopeutta testaavat pelit keräsivät testaajia. Onnenpyörästä voitti karkin, jos tiesi, missä sijaitsi nuoria auttava palvelu Ohjaamo. Hodaritarjoilu osoittautui kaikkein suosituimmaksi pisteeksi, ja nakkijono kiemurteli sisäpihalla  auringon paisteessa. 

Järjestävät kertoivat, että tulevat mielellään uudestaankin lukioomme vierailulle, sillä tunnelma oli lämmin, opiskelijat olivat aidosti kiinnostuneita järjestöistä ja käyttäytyivät esimerkillisesti. 

Kuvat ja teksti: Martsarilaisen toimitus

Puristusvoimatesti

Hyvän mielen pyykkinarulle sai rispustaa ilonaiheita.

Roomeo kävi reaktionopeustestissä.

Hodarijono kiemusteli takapihalla kevätauringossa.

Pingissessiot menossa

Martsarin penkkarit 8.2.2024

Penkkareita vietettiin aurinkoisessa pakkassäässä torstaina 8.2. Abit järjestivät riemukkaan abishow´n, jossa perinteisesti muistettiin ryhmänohjaajia, laulettiin opettajille ja katsottiin abivideo, joka tänä vuonna oli uutiskatsaus. Martsarin väki vilkutti karkkeja heittelevät abimme  lukulomalle - mutta sitä ennen abiristeilylle. 

Perjantaiessee

Kirjojen muodostama kielellinen arkisto on vaarassa

Kernaasti, leuto, jouheva ja ynseä ovat kaikki suomen kielessä tavattavia sanoja, mutta useille ne aiheuttavat tätä nykyä hämmennystä tai jopa huvitusta. Nuorten sanavarasto on nimittäin köyhtynyt, eikä kaikkia yleiskielen tyypillisiäkään sanoja enää tunneta. Ne ovat katoamassa osin tilalle tulevien uusien vahvasti anglovaikutteisten sanojen tieltä, mutta taustalla on muutakin. Sanavaraston mukana suppenevat paitsi monipuolinen suomen kieli ja kielellinen ilmaisu, myös sen ainutlaatuinen tapa hahmottaa maailmaa.

Kielellä on tärkeä rooli maailmassamme. Elias Krohn avaa tätä sekä kirjallisuuden merkitystä kieleen pääkirjoituksessaan Kielen rikkautta on vaalittava (kulttuurivihkot.fi 1.3.2022). Hän toteaa kirjallisuuden olevan mittaamattoman tärkeässä roolissa paitsi kielen, ajattelun ja mielikuvituksen ylläpitäjänä myös niiden uudistajana. Kirjojen kieli kuvaakin hyvin aikansa asenteita ja elämää. Krohn myös vertaa osuvasti suomen kielen suojelua luonnonsuojeluun: meidän tulee suojella kirjallisuutta, joka uudistaa ja pitää yllä kielen monimuotoisuutta ja kulttuuria. Kirjoissa on nimittäin lukematon määrä menneiden sukupolvien perintöä paitsi kielellisesti myös kulttuurillisesti ja tiedollisesti. Puhuttu kieli katoaa ajan myötä, kun kukaan ei sitä enää käytä, mutta tekstille ikuistettuna se jää vielä tulevienkin polvien ihmeteltäväksi. 

Suomen kielessä on valtavasti katoamassa olevaa sanastoa. Tämä on osin aivan normaalia kehitystä: suomen kieli kuuluu meille kaikille sitä puhuville, ja kieli muuttuu ja mukautuu ajan kuluessa. En itsekään puhu samalla tavalla kuin vanhempani, isovanhempani tai edes nuorempi veljeni. Sanat tulevat ja menevät etenkin puhekielessä, ja osa näistä muutoksista löytää tiensä lopulta myös yleiskieleen. Nykysukupolvien puheesta kadonneet sanat ja ilmaisut kuitenkin elävät edelleen vanhemmassa kirjallisuudessa. Jos kirjoja ei kuitenkaan lueta, karsiutuvat ne täysin ihmisten sanavarastosta. Tällöin kielellinen rikkaus vaarantuu, emmekä kykene enää ymmärtämään menneiden polvien meille jättämää perintöä. 

Vanhan kirjan kieli ja sen lukeminen saattaa monelle tuntua hieman erikoiselta, vieraalta ja vaikealukuiseltakin. Yksi syy tälle on se, etteivät monet nuoret ole tottuneet lukemaan kirjallisuutta, tai ylipäänsä pitkiä tekstejä. Myös sanavaraston hälyttävä kaventuminen vaikuttaa asiaan. Kielen säilymiseen kuuluu silti myös muutakin kuin sanoja ja sanontoja, esimerkiksi yleiskielen taitamista. Sen kehityksestä nuorten keskuudessa ollaankin huolissaan Noora Vaaralan artikkelissa Me ei enää osata suomea (Helsingin Sanomat 14.1.2022), jossa Vaarala käsittelee paitsi yleisen kielitaidon heikentymistä esimerkiksi englannin vaikutuksesta myös sen syitä ja seurauksia. 

Suomessa on käyty jo vuosien ajan keskustelua etenkin nuorten luku- ja kirjoitustaidon heikkenemisestä. Tämä johtuu pitkälti lukutapojen ja lukukulttuurin murroksesta, ja Vaarala toteaa yleiskielen olevan yhä vain useammalle suomalaiselle melkein kuin vieras kieli. Hän näkee tämän suurempana uhkana suomen kielelle kuin siihen tulevat vieraskieliset vaikutteet. Nuoret nimittäin lukevat tätä nykyä aiempaa vähemmän kirjallisuutta, ja sosiaalisessa mediassa käyttämämme kieli on Vaaralan mukaan hyvin kaukana asiatekstien vaatimasta kielestä, sillä tekstit ovat paljon lyhyempiä ja monista oikeinkirjoituksellisista seikoista ei välitetä. Lähes kaikki tuntemani ihmiset, minä itse mukaan lukien, eivät esimerkiksi käytä juurikaan pisteitä tai isoja kirjaimia vaikkapa tekstiviesteissä. Ja kuten Vaaralan artikkelissaan haastattelema kielentutkija Jaakko Leino huomauttaa, suomen kielen oikeinkirjoitus vaatii paljon harjoitusta. Sille altistumisen vähentyessä on siis vain luonnollista, että laskuun lähtee myös osaaminen. 

Yleiskielelle altistumisen väheneminen johtuu pitkälti lukemisen suosion laskusta, ja nykyään kun sanoo pitävänsä lukemisesta, saa helposti osakseen ihmettelyä. En itsekään pitkään tuntenut juurikaan muita ihmisiä, jotka jakaisivat saman harrastuksen. Osaamista vähentää myös asioiden oppimiseen koulussa käytettävän ajan määrä, kun äidinkielessä samanaikaisesti opettaja Minna Rytisalon mukaan lisätään oppisisältöjä ja vähennetään tuntimäärää. Tällöin korostuu mielestäni lukemisen tärkeys vapaa-ajalla, sillä kuten usein sanotaan, tekemällä oppii, ja kun oppimista ei ehdi tapahtua niin paljon koulussa, korostuu opiskelijan oma vastuu. 

Voin omastakin kokemuksesta todeta lukemisen kehittävän kielitaitoa, oli kyse sitten suomen- tai englanninkielisestä kirjallisuudesta, ja useimmille oppiminen on varmastikin helpompaa ja mieluisampaa lukemalla mielenkiintoista kirjaa kuin pänttäämällä kielioppisääntöjä. Samalla karttuvat paitsi sanavarasto myös lukutaito. Monipuolinen kirjallisuus rikastuttaa kielellisesti yksipuolista enemmän: esimerkiksi eri aikakausilta peräisin olevat ja tyyleiltään toisistaan poikkeavat kirjat mahdollistavat kielen oppimisen laajasti. Samalla voi kehittää myös käsityksen siitä, millaista kieltä milloinkin puhuttiin, ja sitä kautta myös ajan hengestä. 

Kirjailijat tasapainottelevat ajan yleiskielen sääntöjen sekä puhekielen trendien välillä. Kirjat ovatkin myös kielen uudistajia, ja heijastavat ajan kielellistä ilmapiiriä ja kielenkäyttöä. Osittain tämän vuoksi kirjat säilyttävätkin kieltä, ja ne muodostavat lopulta kuin eräänlaisen arkiston, johon on tallentunut menneiden vuosikymmenten ja sukupolvien kielenkäyttöä. Tätä perintöä suojellaksemme meidän tulee pitää kiinni kielitaidostamme, jotta arkiston käyttö on mahdollista vielä jatkossakin. Kielitaito käsittää esimerkiksi yleiskielen, lukutaidon ja sanavaraston. Lukutottumukset ovat suoraan yhteydessä kielitaitoon, joten niiden korjaaminen on tärkeässä roolissa, kun halutaan parantaa nuorten yleistä kielitaitoa sekä suojella suomen kieltä.

- nimimerkki Nimimerkki