Martsarin abi Noora harrastaa cheerleadingiä. Hän on harrastanut sitä reilu neljä vuotta.
"Tutustuin [cheerleadingiin] kavereiden kautta ja innostuin ja päätin itekkin kokeilla!" sanoo Noora.
Usein kuvitellaan, että cheerleaderit ovat lähinnä jalkapallomatseissa pompomeja heiluttelevia kannustajatyttöjä. Todellisuudessa monet cheerleaderit harjoittelevat tosissaan useita kertoja viikossa ja kilpailevat tavoitteellisesti. Noora kertoo, että aika harvat cheer-joukkueet käyvät kannustamassa. "Nimellisesti nekin on cheerleadreitä, mutta [kilpailevat] cheerleaderit sanoo niitä enemmän kannustajiksi," kuvailee Noora.
Noora ei toimi kannustajana lainkaan. Hän kilpailee SM-tasolla ja treenaa kolme kertaa viikossa. Hänen roolinsa on olla alhaalla nostelemassa ja heittelemässä (roolin nimi on pohja eli nostaja).
Harva ehkä tietää, mutta kaksi viimeistä vuotta cheerleadingin Suomen naisten maajoukkue on voittanut MM-kultaa!
Noora sanoo, että urheilulajissa parasta on joukkueen yhteishenki ja yhdessä tekeminen. Hän on lajin kautta oppinut puskemaan eteenpäin, vaikka on väsynyt, sekä voittamaan itsensä.
Kuka vaan voi aloittaa cheerleadingin ja aikuisillekin on alkeisryhmiä. On myös olemassa erikoisjoukkueita niille, joilla on erityistarpeita, ja lajia harrastaa sekaryhmissä myös moni miesoletettu. Laji siis sopii kaikille ikään, sukupuoleen tai fyysisiin ja henkisiin kykyihin katsomatta. Noora suosittelee cheerleadingia sellaisille ihmisille, jotka haluavat haastaa itseään.
Teksti: Laura & Matilda
Kuva: Tero Wester terowester.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti