Hyvinvointiviikko päättyi Open Stagelle

Martsarin ja Mercuria-talon 6.-10.3 ajaksi vallannut hyvinvointiviikko päättyi koulun aulassa järjestettyyn Open Stageen, jonka valtasi päivän aikana monet upeat esitykset lavalle nousseiden opiskelijoiden ja kurssiryhmien toimesta.

Lisää tunnelmia ja kuvia hyvinvointiviikolta Martsarin Facebookissa ja Instagramissa!

Teksti: Aleksi Nerola
Kuva: Heli-Maria Suomi

Hyvinvointiviikon kolmas ja neljäs päivä

Tämän viikon keskiviikko alkoi ilmaisella aamupuurolla, jonka jälkeen ohjelmassa oli Teuvo Lomanin ja personal trainer Tero Knuutilan vetämä puolituntinen jumppatauko ala-aulassa.

Torstaina taas fysioterapeutti Terhi Vesterkvist piti ykkösille luennon unesta. Hän mainitsi muun muassa erään tapauksen uniongelmista kärsivästä naisesta, joka erittäin rytmittyneen koiran hankittuaan ’pelastui’ unihäiriöistään! Kyseinen koira herätti emäntänsä joka ikinen aamu samaan aikaan, kunnes nainen itse tottui heräämään – ja sitä mukaa myös nukahtamaan – samoihin aikoihin vuorokaudessa, eikä pian enää tarvinnut melatoniinia tms. apuja nukahtamiseen!

Vesterkvist kertoi myös säännöllisen unettomuuden yleisistä haittavaikutuksista: fyysinen uupumus, muisti- ja keskittymisvaikeudet, huonotuulisuus, eivätkä aivot jaksa prosessoida yhtä paljoa tietoa kuin normaalisti. Lisäksi Vesterkvist toi esiin nukkumisasennot. Ihmisen on tärkeää nukkua selkäranka suorassa asennossa, koska silloin antaa kehon levätä luonnollisesti. Esimerkiksi, jos nukkuu yön kädet pään yläpuolella, käsien lihakset ovat koko yön yli jännittyneessä asennossa, minkä vuoksi ne ovat kipeitä seuraavan päivän tai useamman.

Samana päivänä koulumme psykologi Outi Mäkinen piti kolme erillistä mindfulness-sessiota, joissa hän kertoi mitä mindfulness – parhaiten suomennettuna hyväksyvä tietoinen läsnäolo – on, sekä sen hyödyistä ja piti osallistujille hengitysharjoituksen. Harjoituksessa hän kehotti valitsemaan mahdollisimman suoran, mutta rennon asennon, sulkemaan silmät ja keskittymään oman kehon fyysisiin tuntemuksiin – siihen, mistä kohtaa jalat kohtasivat lattian, miten oma keho painoi tuolia vasten jne. Sitten keskityttiin pääosin omaan hengitykseen. Missä kohtaa hengitys tuntui vahvimmin? Kurkussa, nenässä, tai vaikka vatsassa? Kenties selässä? Aina, kun ajatukset olivat lähellä harhailla, kuului palauttaa huomio hengitykseen.

Mäkinen kertoi mindfulnessin harjoituksen auttavan hillitsemään oloa ja suositteli kokeilemaan aina, kun edessä on hermoja raastava kokemus, tai jos muuten haluaa tappaa aikaa. Hän kuitenkin huomautti, että mindfulness ja hengitysharjoitukset eivät korvaa puheterapiaa tai pyyhi pois negatiivisia tunteita – mindfulnessin tarkoitus on käsitellä tunteita.

Teksti ja kuva: Tiia Visuri

Hyvinvointiviikko jatkuu elämän tärkeitä asioita pohtien

Hyvinvointiviikon toisena päivänä ohjelmassa oli kasvatustieteen tohtori Arto O. Salosen luento ”Kuinka elämästä tulisi hyvä?”, johon koko Martinlaakson lukion sekä Mercurian porukka osallistui liikuntasalissa.
Arto O. Salonen käsitteli luennossaan muun muassa nuorten suomalaisten tyytyväisyystutkimusta Nuorisobarometria sekä taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin suhteessa tapahtuneita muutoksia viime vuosikymmeninä. Salosen mukaan ihmisten tyytyväisyys elämään ei ole lisääntynyt sitten vuoden 1966. Myös kuluttaminen ja vastuullisuus saivat oman osansa.

Huomenna Hyvinvointiviikko jatkuu heti aamusta Fazer Amica Traderian tarjoamalla ilmaisella aamupuurolla, jonka jälkeen Teuvo Loman ja personal trainer Tero Knuutila opastavat elämänhallintaan ala-aulassa ”Jengi hereille!” -tapahtuman merkeissä. Myöhemmin Loman palkitsee taukojumppavideokilpailun voittajan. Opiskelijoilla ja henkilökunnalla on myös mahdollisuus tennispallohierontaan osallistumiseen ruokavälitunnilla.

Teksti ja kuva: Sanja Tuovila

Hyvinvointiviikko alkoi Martsarissa

Hyvinvointiviikko pyörähti käyntiin Martsarissa. Tällä kertaa hyvinvointiviikko alkoi hyvinvointitorilla. Hyvinvointiviikon ohjelmassa on luvassa kaiken muun hupailun ohella esimerkiksi luento unesta, ja tuleepa Teuvo Lomankin tekemään visiitin.

Hyvinvointitori ennen aukeamistaan yllä ja keskipäivän aikaan alla.

Hyvinvointiviikko on järjestetty useampana vuotena, ja sen tarkoituksena on nimensä mukaisesti edistää hyvinvointia. Useampana vuotena viikko on sisältänyt erilaisia luentoja liittyen terveyteen, hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Viime vuonna hyvinvointitorin lisäksi luennoitsijoita kävi kertomassa muun muassa functionalitysta.

Tällä kertaa luennot eivät ole yhtä liikuntapainotteisia. Unen lisäksi ohjelmassa on luento hyvästä elämästä. Luentojen lisäksi hyvinvointiviikolla on tarjolla tennispallohierontaa ja mindfulness-tuokioita muun ohjelman ohella. Opiskelijoita on haastettu mukaan taukoliikuntavideokilpailun avulla, jonka palkintona on luvassa leffalippuja.

Teksti ja kuvat: Tatu Mustonen

Jambo 30-juhla järjestettiin pitkään jatkuneen yhteistyön kunniaksi

Martsarissa vietettiin Jambo 30-juhlaa 11.2. tansanialaisen Kilingin koulun kanssa 30 vuotta jatkuneen yhteistyön kunnniaksi. Juhlan suojelija oli Pekka Haavisto, joka ei tosin itse päässyt paikalle.

Juhla alkoi Anja Tolosen ja PeaceGlory Nsurin puheella, jonka pääteemoiksi nousivat rakkaus ja yhteistyö. Puheet käännettiin englanniksi ja tiivistetyssä muodossa myös swahiliksi. Juhlassa jaettiin yhteistyöhenkilöille kunniakirjat heidän vapaaehtoistyöstään. Juhlassa pidettiin roima määrä puheita, mukaan lukien entisen martsarilaisen Hussein Al-Taeen puhe tasa-arvosta ja yhteistyöstä. Juhlan ensimmäinen osa päättyi Juha Lehden musiikkiesitykseen.

Wienervalssiin valmistautumassa

Juhlassa oli kaikeksi onneksi puheita vilkkaampia numeroita. Vantaan kansainvälisen koulun lapsikuoro esitti kaksi laulua, ja lauluesityksiä juhlassa olikin runsaasti. Juhlassa nähtiin kaksi näytelmää. Projektissa mukana olleet, pienellä lisävahvistuksella täydennettynä, esittivät oman näytelmänsä uskonnon tunnin kulusta. Tansanialaisetkin esittivät oman näytelmän heidän koulupäivästään ja arjestaan. Näytelmän lisäksi tansanialaiset lauloivat swahiliksi muutaman kappaleen. Menoa ja meininkiä saatiin toden teolla juhlaan, kun Wanhojen tansseista nähtiin muutama makupala, fireman’s dance ja wienervalssi.

Tansanialaiset esiintymässä

Tilaisuuden loppupuolella sekä Mercurian että Martsarin rehtorit pitivät puheen. Juhla päättyi yhteislauluun. 

Teksti: Tatu Mustonen    Kuvat: Juho Lavonen  

7 kääpiötä (ja Lumikki)-näytelmän ensi-ilta

Martsarin näytelmäproduktion 7 kääpiötä (ja Lumikki) ensi-ilta oli 20.1. Ensi-ilta oli erittäin suosittu, ja se keräsi Martinlaakson koulun auditorion lähes täyteen katsojia.

Näytelmäproduktion kantava ajatus oli kääntää vanha lastensatu Lumikki ja seitsemän kääpiötä ylösalaisin. Samalla tarinaa tuotiin nykyaikaan muun muassa älypeilin muodossa. Kääpiöt olivat pääosassa, ja Lumikki oltiin häivytetty lähes kokonaan pois näytelmästä. Lisäksi näytelmässä oli rooleja, joita ei alkuperäisessä sadussa ole, esimerkiksi kuningattaren linnassa työskentelevät kokit. Metsästäjässäkin oli uusia piirteitä, eivätkä kaikki kääpiötkään noudattaneet täysin Grimmin veljesten satua.

Metsästäjä (Juho Lavonen) ottaa kontaktia yleisöön

Vaikka näytelmä on ensisijaisesti tarkoitettu lapsille, sopii se silti kaikille lapsenmielisille ja muillekin katsojille. Näytelmässä on huumoria, joka toimii, vaikka katsoja olisikin jo peruskoulunsa suorittanut. Esimerkiksi irvaileva taikapeili ja kääpiöiden liikehdintä tuovat aivan omanlaista hupaisuutta näytelmään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuovat mukaan kääpiöiden edesottamukset, kuten heidän järjestämä jymäytys kuningattarelle. Juonikaan ei ole täysin itsestään selvä, ja se saakin lopussa yllättävän käänteen. Kokonaisuudessaan näytelmä oli eheä ja selkeä.

Seitsemän kääpiötä

Näytelmä kesti noin tunnin verran, juuri sopivasti lastennäytelmäksi. Näytelmän jouhevuuden ja jatkuvien kommelluksien vuoksi ei tarvitse pelätä tylsistyvänsä. Valot ja äänet tuovat näytelmään eloa ja tunnelmaa, mikä osaltaan vaikeuttaa yleisöön torkahtamista. Näytelmä onnistuu pitämään otteessaan aivan viime metreille asti.

Teksti ja kuvat: Tatu Mustonen

Vaihto-oppilaana Australiassa

On vaikea kuvitella, että helmikuusta on aikaa jo reilusti yli kahdeksan kuukautta. Tarkalleen 1. helmikuuta, maanantai-iltapäivänä ryhmä suomalaisia nuoria hyppäsi kanssani lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla, päämääränään Sydney. Ja nyt se sama ryhmä pelkäsi lähestyvää joulukuuta, paluuta koto-Suomeen – ja kodin jättämistä Australiaan.

Viimeinen puolikas vuosi vaihto-oppilaana on ollut kasvattava ja kokemusrikas. Välillä on itkettänyt ja paljon useammin naurattanut. Monia hienoja kokemuksia on jaettu niin isäntäperheen kuin kavereidenkin kanssa. Isäntäperheeseeni kuuluivat äiti ja isä, koira sekä muutamia hanhia ja kanoja. Asuin pienessä kylässä Australian itärannikolla, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä suurkaupunki-Brisbanesta. Vaikka asuin niin sanotusti ”maaseudulla”, olin keskellä Australian vilkkaimpia turistikohteita, Gold Coastia ja Byron Bayta. Sanoinkuvaamattoman upeaa aluetta rantoineen ja vuorineen onkin mukava esitellä omana kotinaan. Kaiken hiekan ja auringonpaisteenkin keskellä kaipasi kuitenkin Suomen luontoa ja sitä, ettei tarvitse pelätä paljasvarpain kävellessä, että joka ikinen käärme/muurahainen/hämähäkki/iilimato hyökkää kimppuun. Onneksi olen yksi niistä ihmisistä, jotka eivät erityisemmin koe koti-ikävää. Suomi-kavereille ja perheelle tuli jaettua hauskoja sattumuksia ja kyseltyä kuulumisia satunnaisesti WhatsAppissa ja Skypen välityksellä, sekä blogissa, jonka perustin vaihtovuottani varten.

Monista luuloista huolimatta, iso osa vaihtovuodesta on koulussa käymistä, ihan niin kuin normaaliarki Suomessakin on. Koulujärjestelmä Australiassa eroaa kuitenkin Suomen järjestelmästä merkittävästi. Vaikka onkin ollut mielenkiintoista kokea erilainen tapa opiskella, näin seitsemän kuukauden jälkeen alkoi jo kaivata takaisin Martsariin. Siinä missä lukio on kurssisuorituksiin keskittyvä pienoisyliopisto, jossa saa melkein oman mielensä mukaan mennä ja tulla, tuntui anglikaaninen yksityiskoulu paluulta takaisin yläasteelle. Koulupuku ja pakatut koululounaat ovat arkipäivää, ja koulun alueelta lähteminen kesken koulupäivän ei tulisi kuuloonkaan – edes hypäreiden aikana (jotka siis vietetään valvotussa tilassa opiskellen). Sääntöjä riittää, mutta niitä kunnioittamalla ja järkeään käyttämällä selviää mainiosti.

Olin vuosiluokalla 11, siis koulun toisiksi vanhimpia. Koulu aloitetaan Australiassa kuusivuotiaana eli koulusta myös valmistutaan vuosi aikaisemmin kuin Suomessa. Opiskelin viittä eri ainetta: Standard English, 2 Unit Math (keskitason matikka), Biology, Drama ja Visual Art. Muissa aineissa tunnuttiin pyörivän jotakuinkin samoissa aiheissa kuin Suomessakin, mutta englannin opiskelu erosi meidän äidinkielen tunneista täysin. Siinä missä yo-esseekokeessa on aikaa peräti kuusi tuntia yhdelle esseelle, siellä vastaavassa loppukokeessa joutuu työstämään kolme kirjallisuusesseetä kahdessa tunnissa. English keskittyy lähinnä opettajan neuvojen, pitkien sitaattien ja erilaisten tekniikoiden ulkoa muistamiseen ja niiden latelemiseen paperille kokeessa. Oman äänen kuuluminen on ehdoton ei, kuten myös esseelle määrätystä tiukasta rakenteesta poistuminen.

Joka torstai on koulun liikuntapäivä, jolloin saa pukeutua urheilupukuun. Kaksi tuntia käytetään valittuun urheiluun, muuten opiskellaan normaalisti. Olin valinnut jokaiseen termiin eri urheilulajin ja olin sukeltanut, suppaillut (Stand Up Paddleboarding) ja miekkataistellut. Sukelluskurssin suorittaminen koulun kanssa oli mahtava kokemus, eikä ihan heti olisi mahdollista Suomessa!

Kouluvuosi Australiassa jaksottuu neljään eri termiin, joiden välissä lomaillaan aina kahden tai kolmen viikon ajan. Kuuden viikon kesäloma olennaisesti vietetään joulun läheisyydessä päinvastaisista vuodenajoista johtuen. Koska melkein koko vuoden ympäri on mukavan lämmin, on rentouttavaa lomailla ”melkein koko ajan”. Todellisuudessa siellä ei vietetä yhtään enempää aikaa lomalla kuin Suomessakaan. Jokainen termi päättyy perinteisellä karnevaalilla, joita ovat uinti-, yleisurheilu- ja maastojuoksukarnevaalit. Yhden päivän koko koulu viettää omissa tuvissaan, jotka kilpailevat keskenään pisteistä, joita kerätään vuoden ympäri samaan tapaan kuin Tylypahkassa. Meidän koulussa oli neljä tupaa, joista itse kuuluin vihreän värin alla kisaavaan Saint Stepheniin.

Australiasta löytyy mitä ihmeellisimpiä kummallisuuksia, vaikka pinnalta se näyttäisi pelkältä ”tavalliselta” länsimaalta. Kokemuksena aussikulttuuriin tutustuminen on ollut mahtavaa, jotakin niin erilaista Suomeen verrattuna. Vaikka en vieläkään käsitä miten joku voi syödä popcornia lounaaksi ja luulla sen olevan terveellistä, olen oppinut ymmärtämään monia noista outouksista. Ymmärrän maailmaa ja ihmisiä paremmin, mutta uskallan silti väittää olevani sama Sanja, joka Suomesta lähti kahdeksan kuukautta sitten.

Sanja Tuovila