sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Martsarin uudet opet: Anna Heinonen ja Nina Vuorio

 Kuka olet, mistä tulet? 

Olen Anna ja tulen Helsingistä. Ennen Martinlaaksoon tuloa olin töissä Espoossa. 

Mitä opetat? Miten päädyit alalle?

Opetan musiikkia. Voisi sanoa, että alan valinta oli tavallaan jatkumoa lapsena alkaneelle pianonsoittoharrastukselle yhdistettynä kiinnostukseen opetusalaa kohtaan. Lukion jälkeen vietin välivuotta ja olin töissä koulunkäyntiavustajana. Pohdin luokanopettajaopintojen aloittamist

a. Päädyinkin opiskelemaan Helsinging OKL:n. Parin opiskeluvuoden jälkeen halusin syventyä johonkin aineeseen. Musiikki oli minun vahvuuteni. Päädyin lopulta hakemaan Sibelius-Akatemian musiikinopettajakoulutukseen klassinen piano pääinstrumenttina ja jätin yliopisto-opinnot kesken. Sisällytin luokanopettajan pätevyyteen vaadittavat opinnot tutkintooni, eli olen myös luokanopettaja.Työelämässä olenkin ollut paljon töissä juuri alakoulun puolella. 

Milla mielellä olet aloittanut Martsarissa? 

Innokkaalla ja myönteisellä mielellä. Nautin siitä, että saan keskittyä täysin musiikin opettamiseen. Opiskelijat omaksuvat opetettavia asioita nopeasti ja keskittyneesti. Olen saanut hyvän ensivaikulteman myös työkavereista. Martsarilaiset vaikuttavat oikein mukavilta!



Kuka olet, mistä tulet? 

Olen Nina Vuorio. Vantaalla olen töissä vasta kolmatta vuotta. Ensimmäiset kaksi olin Vaskivuoressa ja Lumon lukiossa erityisopettajana, nyt Martsarissa ja Vaskiksessa. Asun Espoossa (aivan Vantaan rajalla) ja aikaisemmin olin Helsingissä töissä. Omat lapseni ovat jo aikuisia tai melkein aikuisia. Kotona asuu kanssani mies, lapsista nuorin, yksi koira ja kaksi kissaa. 

Mitä opetat? Miten päädyit allalle? 

Olen nyt lukion erityisopettaja, eli en oikein opeta enää mitään. Teen lukiseuloja ja lukitestejä, sekä tapaan opiskelijoita kaikenlaisissa opiskeluun liittyvissä pulmissa. Tapaamisissa harjoittelemme jotain opiskelutekniikkaa tai -strategiaa, että opiskelu pääsisi sujumaan jouhevammin. Harjoittelemme esimerkiksi miellekartan tekemistä, aikataulutusta, tehtävän pilkkomista pienempiin osiin, tai sitten keskustelemme siitä, mitä voisi tehdä ahdistukselle tai koepelolle. Työni liippaa siis osittain hyvinkin läheltä koulukuraattorin ja -psykologin työkenttiä. 

Ensimmäisen opettajaelämäni elin Käpylän Yhteinäiskoulussa ranskan ja saksan kielten opettajana ala-asteelta lukioon. Sieltä siirryin Alppilan yläasteelle erityisluokanopettajaksi. Opiskelin vähän lisää erityispedagokiikkaa ja menin Puistolan peruskouluun laaja-alaiseksi erityisopettajaksi. Välillä kävin Kuntoutussäätiössä olemassa oppimisvalmentajana. Kaikki on ollut äärimmäisen mielenkiintosita. Nuorimmat oppilaani ovat olleet 6-vuotiaita, vanhimmat eläkeiässä. 

Erityisopettajana saan keksiä ja auttaa. Ratkaisut löytyvät yhdessä miettien. Se on aika kivaa työtä. 

Millä mielellä olet aloittanut Martsarissa? 

Martsariin oli todella helppo tulla. Heti kun sain ratkaistua, minne auton saa jättää ja missä pääovi on. Ruoka on hyvää. Opettajat ja opiskelijat ovat ystävällisiä. Eksyn edelleen käytävillä ja kerroksissa, mutta aina joku opastaa lempeästi eteenpäin. Sain ensi töikseni tahtoni läpi ja siirsin erityisopettajan pömpelin hallinnon käytävälle. Sieltä minut löytää torstaisin ja sovittaessa muulloinkin.

torstai 3. syyskuuta 2020

Kainuulaisen talossa | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Aloitan tarinani sanomalla pari valikoitua sanaa
Tavallisesta kainuulaisesta kaverista
matkalla asuinrakennukseensa.
Samaiseen taloon karkasi
parisataa harhailevaa hauvelia,
joiden tassut kastuivat kosteaan musteeseen.
Jälkitilanne oli suuren suuri sotku.
Ja samaisella yhdyssanalla viitannen taloon jatkossakin.

Koirat juoksevat laumassa tajuamatta
vaivaannuttavista asioistamme lainkaan.
Ero meihin lienee se, etteivät he yritäkään ymmärtää.
Ihmisten tilanteessa tilanne lienee erilainen.
Oletettavaa on mokomilla olevan usko mustavalkoisuuteen.
Kuin vasten tahtoaan tahtoisivat satuttaa, mikä
on jokseenkin potentiaalista
kuin mainitsemani kainuulainen sanomassa saapuvansa
tai lähtevänsä tehden sen mennentullen.

Samaiset tapaukset tarvitsevat aina
rinnakkaiskärsijän vaivoilleen vaatien
varmaan Nooankin tarinalle pahista,
vaikkei arkkivihollista aina saisikaan.
Asuvat valheessaan saaden kaiken
tietonsa elämästä elokuvien esimerkistä.
Heille hautajaiset paisteessa vaikuttavat
mahdottomalta ajatukselta.
Mieti sitä meteliä.

Hautautuneet harhoihinsa
vannoen osoittavansa logiikankin olevan
väärässä ennen heitä, vaikka tapaukset
sanelesivat mahdottomia ajatuksia.
Paradokseja samalla tavalla kuin
sama kainuulainen lausumassa jatkavansa
takaisin matalaan majaansa,
jonka jälkitilanteeksi nimesin. 

Leo Paher

tiistai 1. syyskuuta 2020