Nuuksion Saarilammella aistittiin metsää

Syyskuun alun Aisti metsä! -kurssilla varaustupa Tikankolossa ja sen läheisellä telttailupaikalla nukuttiin makuupusseissa, tehtiin ruokaa nuotiolla, lämmitettiin saunaa, kirjoitettiin haikuja - ja katseltiin, kuunneltiin, haisteltiin ja vähän maisteltiinkin luontoa. Kurssi toteutettiin toista kertaa biologian ja äikän yhteistyönä. Luontohavaintojen ja luovan kirjoittelun lisäksi tuli kerrattua retkeilyn perustaitoja ja jokaisen oikeuksia. Sää suosi eräilijöitä!

joutsen kiirehtii

toinen vierestä seuraa

kaipaus ei lopu

käpy kopsahtaa

kaiku kuuluu kovana

kaaos kajahtaa

lammen reunalla

joutsenet tappelevat

seuraan vierestä

lämmin kallio

vedenpinta särisee

puheen sorina

lehdet kelluu vedessä

iso kivi kaukana

metsän rauha

lehdet lammen pinnalla

syksyn väritys

joutsenet lentää

ei jätä jälkeen ketään

siivet leviää

kirkas järvi loistaa

rauha leijuu pinnalla

veden syleily

Opiskelijatarinoita #1 Joonas

 Joonas opiskelee Martsarissa yleislinjalla toista vuotta. Hän valitsi Martsarin, koska opintotarjonta vaikutti runsaalta ja omia mielenkiinnonkohteita vastaavalta.

 

Joonaksella on aika pitkä koulumatka Nurmijärveltä Martinlaakson, mutta hän pitää opiskelusta ja halusi sen vuoksi laadukkaaseen lukioon, josta oli kuullut kehuja. Hän kokee valintansa itselle oikeana, koska opettajat ovat mukavia, tarjontaa on paljon ja lukio tuntuu itselle sopivan kokoiselta ja kotoisalta. 

 

Joonas on painottunut opinnoissaan monipuolisesti luonnontieteisiin ja hän harrastaa lukiossa myös taiteita. Tulevaisuuden suunnitelmissa on jokin ala luonnontieteitä läheltä. Joonaksella on useita urahaaveita vielä tässä vaiheessa, ja monipuolisista opinnoista on hyötyä alalle kuin alalle haettaessa. 

 

Joonas osallistuu keväällä Martsarin Erasmus-opintomatkalle Portoon Portugaliin. Matkan teema on matematiikka ja kuvataide. Hän on kokeillut myös jotain itselle uutta, ja on mukana keväällä näytelmäproduktiossa, joka on osa Nuori näyttämö -hanketta.

 

Joonas kehoittaisi ysiluokkalaisia miettimään tulevan lukionsa niin, että sen opintotarjonta vastaa omia haaveita ja koulumatka ei olisi kohtuuton.

 

Kuvassa Joonaksen taustalla on hänen iso maalauksensa, jonka hän valmisti viime keväänä ja tänä syksynä kuvataiteessa. Teos tulee Taidesiiven käytävän seinälle.

Kaiken keskellä

Piirtänyt: Ribit

 

Uusien opettajien esittely

Martsarilaisen toimitus haastatteli lukiomme uusimpia opettajia!

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Oscar Brander ja toimin biologian, maantieteen ja terveystiedon aineenopettajana tämän lukuvuoden. Tampereella olen kasvanut ja lukioni käynyt, jonka jälkeen muutin yliopistopaikan perässä Ouluun opiskelemaan pääaineenani biologiaa. Samalla opiskelin sekä maantieteen että terveystiedon sivuaineet, hieman biokemiaakin. Helsinkiin muutin opintojeni loppupuolella ja tein graduni Helsingin yliopistossa. Biologiassa itseäni eniten kiinnostaa solu- ja molekyylibiologia, genetiikka sekä bioteknologia. Vapaa-ajallani harrastan kiipeilyä ja soitan pianoa sekä kitaraa. Shakkiakin on tullut monta vuotta pelailtua. Aikanaan olen myös kuvataidetta harrastanut, mutta se on nykyään jäänyt enemmän taka-alalle.

Mitkä fiilikset Martsarista?

Täällä on paljon tilaa oleskella ja harrastaa, mikä on mielestäni hienoa. Martsarin opiskelijat vaikuttavat myös oikein reippailta ja aidoilta. Työyhteisö on ottanut minut hyvin vastaan ja työkaverit ovat oikein mukavia. 

Mikä oli lapsuuden haaveammattisi, ja miten lopulta päädyit opettajaksi Martsariin?

Minulla ei ole koskaan nuorempana ollut selkeää unelma-ammattia. Lukion loppupuolella mietin, että mistä oppiaineesta pidin eniten ja hain sen perusteella korkeakouluun. Pidin valtavasti myös maantieteestä, mutta pitkän pohdinnan jälkeen päädyin opiskelemaan biologiaa. Olisin voinut ryhtyä myös tutkijaksi, mutta mikään tietty aihe biologiassa ei ollut ylitse muiden. Opettajana sen sijaan pääsen käsittelemään kaikkia niitä lukuisia mielenkiintoisia aiheita, jotka minutkin aikanaan sai tälle polulle.

Millaisena muistat omat oppiaineidesi opettajat ajalta, kun olit itse oppilas/opiskelija?

Muistelemme usein kaveriporukan keskuudessa lämmöllä meidän entisiä opettajiamme, eikä biologian ja maantieteen opettajat ole poikkeus. Yläasteella opettaja demonstroi monia ilmiöitä oppilaiden avulla, jonka takia asiat jäivätkin hyvin mieleen. Oppilaan pää saattoi esimerkiksi joutua esittämään maapalloa opettajan demonstroidessa karttaprojektioita. 

Terveisiä Martsarin opiskelijoille?

Ykkösille erityisesti: opiskelkaa avoimin mielin kaikkia eri oppiaineita. Älkää tuomitko koko oppiainetta pelkästään aikaisempien kokemusten perusteella. Koko koulun opiskelijoille toivotan tasapuolisesti antoisaa lukuvuotta!

Perjantaiessee

 Pojat kentän reunalla

Ala-asteella oli aina mukava yhdessä luokkani poikien kanssa rynnätä heti välitunnin alettua varaamaan jalkapallokenttä meille, ennen kuin muiden luokkien pojat ehtisivät. Välitunnista toiseen meitä oli sama porukka, jolla laitettiin pelit pystyyn. Kerta toisensa jälkeen oli kuitenkin niin, että pari poikaa jäi kentän lähettyville juttelemaan ja seuraamaan kun muut pelasivat. Niinä päivinä, jolloin heihin kiinnitin huomiota, ajattelin ohimennen heidän vain nauttivan pelin seuraamisesta. Ajattelin, että kun he muutenkin ovat aika erilaisia, niin tuskin jalkapallo edes kiinnostaa heitä. Voi kuinka näin jälkeenpäin toivon, että olisin voinut heittää ennakkoluuloni romukoppaan ja pyytää nuo kaksi kaverusta mukaan pelaamaan.

Edellä mainitsemani tilanne on tuskin läheskään ainoa, jossa yksittäiset, ujommat ja muista poikkeavat ihmiset, jäävät huomaamatta koulumaailmassamme. Frode Gryttenin kirjoittama novelli "Ylhäällä puussa" (Suom. Jarkko Laine) kertoo pohjimmiltaan siitä, kuinka jollain lailla muista poikkeava ihminen voi jäädä koulussa yksin ja huomaamatta. Novellissa kuvataan syrjityn oppilaan luokkalaisten huonon käytöksen keinoin koskettavasti myös sitä, kuinka monesti tuomitsemme ihmisen vain ulkoisten tekijöiden perusteella. Tietämättä siitä kaikesta, mitä ihminen pitää sisällään. "Koko ajan ne kyselevät: Oletko sinä kundi vai gimma? Koko ajan ne sanovat: Saadaanko me lainata sinun huulipunaa? Koskaan ne eivät odottaneet vastausta". Grytten on novellillaan onnistunut hyvin tarkasti kuvailemaan tällaisen ihmisen mielenmaisemaa. Itselleni tuli novellia lukiessa väistämättä mieleen, että tällaisia ajatuksia oli varmaan niillä pojillakin, jotka jäivät aina välituntipeliemme ulkopuolelle. Peruskoulun viimeisillä viikoilla selvisikin, että heillä oli kyllä aina ollut halu päästä pelaamaan, mutta kokemus oli aina ollut, ettei heitä haluta mukaan. Silloin me muut pojat lausuimme kuorossa, että tottakai haluttiin teidät aina mukaan, olisitte vain tulleet kysymään. Todellisuudessa meistä varmaan jokaisella oli ollut ennakkoluuloja noita poikia kohtaan, ja harvempi meistä lienee heitä koskaan ennen tuota hetkeä huomioinut.

Suomessa on paljon yksinäisyyttä ja syrjäytyneitä ihmisiä, ja koulumaailman merkitys näissä ilmiöissä molempiin suuntiin on täysin kiistaton. Useimmiten peruskoulussa pärjäävät sellaiset ihmiset, jotka sulautuvat massaan ja jotka omaavat hyvät sosiaaliset taidot. Julkisuudessa on viime aikoina käsitelty hyvinkin vakavaa syrjäytymisen lieveilmiötä, katujengejä. Asiantuntijoiden yhtenevät arviot katujengien syntysyistä pohjautuvat lähes poikkeuksetta syrjäytymiseen, yksinäisyyteen ja näköalattomuuteen. Siihen, kun ihminen ei koe olevansa osa sitä systeemiä, jonka yhteiskunta tarjoaa. Samat syyt johtavat myöhemmin myös työttömyyteen ja jopa kohonneeseen itsemurhariskiin. "Ylhäällä puussa" -novellissa on kuvattu tällaisen hylätyn ihmisen mielenmaisemaa koskettavasti: "Sillä ei ole enää ketään, kuka kuuntelisi, ei ketään joka viitsisi todella kuunnella. Kokonainen maailma joka ei tahdo kuulla". Lapsena ja nuorena koulumaailmassa koetut hylätyksi tulemisen ja muista poikkeavuuden tunteet ovat monen kohdalla takuulla iänikuinen leima ja painotaakka elämässä.

Ei ole kenellekään hyväksi jäädä yksin taikka tulla ikätovereiden syrjimäksi. Mutta kahta kauheampi on sen osa, joka joutuu kokemaan epäoikeudenmukaisuutta myös koulun opettajien osalta. Helena Anhavan kirjoittamassa novellin "Laiskanläksy" (Kun on nuori, 1985) aiheena on koulikäisen lapsen joutuminen opettajan silmätikuksi ja sijaiskärsijän asemaan koulun opettajien ja lapsen isän välisissä ristiriidoissa. Vaikka mitään novellissa kerrotun kaltaista todellista epäoikeudenmukaisuutta opettajien taholta minulle ei ole elämäni varrella tapahtunutkaan, niin koen silti tunnistavani novellin päähenkilön tuskan. Opettajan kun kuvittelisi olevan luotettava aikuinen, joka kohtelee kaikkia oppilaitaan tasavertaisesti, niin pienempikin epäoikeudenmukaisuus tuntuu erittäin pahalta. Mielestäni samaa aihetta voi soveltaa myös muualle yhteiskuntaan. Itselläni on jäänyt tarkasti mieleen tilanne, jossa naapurin poika tiputti minut leikkipaikan keinusta, mutta väitti äidillensä minun tiputtaneen hänet. Tuon pojan kanssa oli ollut aiemminkin kahnauksia, eikä tippuminen oikeastaan tuntunut edes kovin pahalta. Mutta erityisen pahalta tuntui se, kun pojan äiti uskoi lapsensa tarinan ja läksytti minua ja vanhempiani minun huonosta käytöksestä.

Koulun henkilökunnan rooli kaikkien huomioonottamisessa on kiistattoman suuri. Etenkin peruskouluikäiset lapset ovat vielä niin kasvuvaiheessa, että on typerää sysätä "kaikki mukaan" -mentaliteetti ainoastaan lasten ja nuorten harteille. Ongelmana vain on, etteivät monet aikuisetkaan ole puhtaita pulmusia asian suhteen. Työpaikkakiusaamista ja -syrjintää on paljon ja varmaan lähes kaikkialla. Kouluissa opettajilla on kädet täynnä työtä niin, että yksittäisen oppilaan tarpeet jäänevät usein liian vähäiselle huomiolle. Erityisopettajana peruskoulussa työskentelevä äitini taannoin totesikin, että hyvä että kerkeää edes kahvia juoda rauhassa, ennen kuin joku jo nykäisee hihasta. Liian suuret luokkakoot ovat niin ikään takuu sille, että opettajien aika ja koulun resurssit eivät kertakaikkiaan riitä jokaisen oppilaan yksilölliseen huolehtimiseen. Toki edellä mainitun "Laiskanläksy"-novellin opettajan kaltaisia häijyjä ja piittaamattomia henkilöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta yksittäisen oppilaan hylätyksi tulemisen tunne juontaa usein juurensa edellä mainittuihin laajempiin ongelmiin.

Loppujen lopuksi ei ole mitään helppoa ratkaisua siihen, miten koulusta saataisiin paikka, jossa jokainen otetaan huomioon ominen tarpeineen omana itsenään ja jossa kaikki pystyvät toimimaan sulassa sovussa keskenään. Kaikkien kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että näiden asioiden edestä tehtäisiin mahdollisimman paljon. En koe kuitenkaan olleeni muiden huomioimisessa ja tasavertaisessa kohtelussa käytökseltäni yhtään parempi, kuin vaikkapa "Ylhäällä puussa" -novellissa mainitut tasapäiset ja piittaamattomat luokkakaverit. Näin lukioikäisenä on helppoa moittia ja moralisoida omaa typerää käytöstä ala-asteikäisenä. Jos olisin tiennyt, kuinka hyvät maalivahdin ja tuomarin noista aiemmin mainitsemistani kahdesta ujosta pojasta tulisimme saamaan, en olisi kuitenkaan varmasti toiminut, kuten toimin. Jokainen meistä kätkee sisälleen ainutlaatuisen ja korvaamattoman tarinan, ja voi kuinka monta tällaista tarinaa jääkään ikuiseksi arvoitukseksi, jos emme huomioi kaikkia koulutovereitamme niin kuin parhaita ystäviämme.

• Nimimerkki Juhani

Salmelta kuultua

Yo-salissa 2023.

Piirtänyt: Ribit

 

Viime keväänä Ranskan opintomatkalle osallistuneet valmistivat yhdessä matkapäiväkirjan

Ranskan-matka 2.-11.5.2023

Pariisi

Saapuminen Pariisiin ja 1. ilta Pariisissa

Saavuimme Pariisin lentokentälle ja menimme RER-junalla Pariisin keskustaan. Keskustassa vaihdoimme vielä metroon päästäksemme hotellille. Jätimme tavarat huoneisiimme ja lähdimme syömään lähistöllä oleviin ravintoloihin pienissä ryhmissä. Tuntui uskomattomalta hypätä kiireisen kouluarjen keskeltä yhtäkkiä Pariisiin!

Pariisissa

1. kokonainen päivä Pariisissa

Aamulla heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme Eiffel-torniin ajoissa ennen ruuhkia. Olimme perillä jo ennen turvatarkastuksen avautumista. Vajaassa tunnissa pääsimme jo ihailemaan upeita maisemia huipulta. Kävimme lounaalla kävelymatkalla Eiffeliltä Riemukaarelle jälleen pienempinä ryhminä, koska näin isolle ryhmälle on vaikea löytää riittävästi tilaa samasta ravintolasta. Ehdimme kävellä hieman myös tunnetulla Champs-Elysées -kadulla. Notre Damen katedraalillakin tuli pyörähdettyä, mutta kunnostusten takia sisällä ei päässyt käymään. Vapaa-ajalla ryhmämme jakaantui tutkimaan Pariisin katuja. Osa meni syömään tai kahville, jotkut katsomaan nähtävyyksiä ja tekemään ostoksia. Seinen varrella oli paljon kauppiaita, jotka myivät vanhaa kirjallisuutta. Illalla kävimme vielä yhdessä Seinen-risteilyllä, jonka aikana sai hyvän yleiskuvan kaupungista.

2. kokonainen päivä Pariisissa

Aamulla suurin osa meistä vieraili Louvressa. Jouduimme jonottamaan aika pitkään, mutta odotus palkittiin, kun pääsimme sisään tuohon valtavan suureen taidemuseoon.

Muutama opiskelija kävi toisen opettajan johdolla tutustumassa mm. Panthéoniin ja Sorbonnen yliopistorakennuksiin. He piipahtivat myös Suomen Ranskan instituutissa, jonka viereisessä Café Maa -kahvilassa he saivat mahdollisuuden maistaa perinteistä suomalaista ruokaa mm. lohileipää ja korvapuusteja. Kävimme kaikki hakemassa paikallisesta “boulangeriesta” lounasta. Menimme sitten Luxembourgin puistoon piknikille ja viettämään siestaa ranskalaiseen tapaan. Puisto oli todella kaunis! Viimeinen kaikille yhteinen kohde Pariisissa oli Montmartren alue upeine näkymineen yli Pariisin. Illalla oli vielä vähän vapaa-aikaa.

Les Sables d’Olonne

Parin Pariisi-päivän jälkeen oli aika lähteä Montparnassen asemalta TGV-junalla kohti Atlantin rannikkoa. Junamatka kesti noin neljä tuntia. Meille oli järjestetty bussikuljetus juna-asemalta ystävyyskoululle, jossa tuttumme meitä jo odottivat. Jälleennäkeminen muutaman kuukauden jälkeen oli iloinen! Ranskalaiset olivat Suomen-vierailulla tammi-helmikuussa ja nyt oli meidän vuoromme tulla vastavierailulle.

Heti ensimmäisenä päivänä ystävyyskoululla meille pidettiin pienet juhlat, joihin ranskalaiset olivat leiponeet omia paikallisia herkkujaan kuten kreppejä, suolaisia piiraita ja makeita leivoksia. Meille opetettiin erilaisia pelejä esim. petankkia, esiteltiin pienissä ryhmissä koulun sisä- ja ulkotiloja sekä pidettiin Ranska-aiheinen Kahoot. Koulussa oli yleinen hengauspaikka, jossa muun muassa myytiin vähän syötävää sekä päästiin pelaamaan biljardia. Siellä oli yllättävän paljon koulun opiskelijoita välitunneilla sekä ennen koulupäivän

alkua yhdessä viettämässä aikaa. Ensimmäisenä iltana menimme kaikki yhdessä keilaamaan.

Isäntäperheiden järjestämät aktiviteetit viikonlopun aikana olivat erilaisia, koska perheet olivat itse saaneet suunnitella ohjelman. Jokainen suomalainen pääsi tutustumaan lähialueiden nähtävyyksiin. Monet kävivät esimerkiksi Puy du Fou -nimisessä historiallisessa teemapuistossa. Jotkut suomalaiset saattoivat jopa nähdä toisensa viikonlopun aikana, jos ranskalaiset olivat suunnitelleet heille ja pareilleen yhteistä ohjelmaa, kuten suppailua, kiipeilyä tai rannalla olemista. Moni nautti vapaa-ajastaan isäntäperheessä ja tutustui samalla paremmin ranskalaiseen pariinsa.

Yhden koulupäivän aikana ranskalaiset veivät meidät pienissä ryhmissä tutustumaan Les Sables d’Olonnen kaupungin nähtävyyksiin. Osallistuimme muutamille ystävyyskoulun oppitunneille, muun muassa viimeisen päivän aamuna olimme kaikki yhteisellä matikantunnilla ennen rannalle lähtöä. Osa suomalaisista halusi surffaamaan ja heille järjestettiin oma surffauksen alkeiskurssi.

Ystävyyskoululla

Millainen vaihtoprojekti oli kokonaisuutena? (tekstit on koottu opiskelijoiden kirjoittamista palautteista)

Projekti oli todella onnistunut kaikin puolin! Vaihtoparien kanssa vietetty aika oli todella mukavaa, säät olivat pääosin hyvät ja Pariisin kiertäminen oli ihana kokemus.

Surffauskurssilla

Erittäin antoisa ja ikimuistoinen kokemus, joka antoi muun muassa lisää itsevarmuutta ranskan kielen käyttöön. Natiiviranskalaisilta positiivisen palautteen saaminen omasta kielitaidosta lämmitti mieltä. Vaikka puheessa oli varmasti runsaasti kielioppivirheitä, ranskalaiset silti kuuntelivat mieluusti, korjasivat ja kehuivat – ja joka kerta tunne ymmärretyksi tulemisesta oli huikea.

Ranska-projekti on hyvä tapa oppia ranskan kieltä ja kulttuuria. Lisäksi projektissa tutustuu uusiin ihmisiin ja kokee uusia asioita.

Suosittelen vaihtoa tuleville opiskelijoille, koska matkasta jää todella paljon hyviä muistoja ja pääsee nauttimaan matkasta tuttujen kanssa sekä tutustumaan lähempää toisen maan ihmisiin sekä luomaan uusia kaverisuhteita.

Oli kiva päästä kokemaan Ranska yhdessä muiden ikätoverien ja ystävien kanssa. En usko, että matka olisi ollut yhtä kiva pelkän perheeni kanssa. Olen iloinen, että päätin tulla mukaan projektiin, sillä nyt minulla on hienoja muistoja ensimmäisestä matkastani Ranskaan, joita voin muistella vielä vuosien päästä.

Suosittelisin kaikille tuleville opiskelijoille vaihtoa, koska siitä saa tosi helposti uusia kavereita (Ranskasta ja omasta lukiostakin). Suosittelisin vaihtoa myös niille kaikille, joita kiinnostaa uusiin kulttuureihin perehtyminen. Vaihto on ollut lukioaikani kohokohta tähän mennessä!

Lukio ja koulutus on tärkeää, mutta tämän kaltaisten mahdollisuuksien avulla nuori ihminen pystyy näkemään uusia, avartavia asioita. Ihmissuhteet ja uudet kokemukset ovat oikeaa elämää, jota moni oppilas ei muuten välttämättä pääse kokemaan. Se, että nuori oppii ymmärtämään maailmaa vähän enemmän, on sellainen asia, jonka vuoksi voi uhrata kymmenen päivää koulua.

Loistavasti järjestetty ja ikimuistoinen kokonaisuus! Sain myös uusia ystäviä niin Suomesta kuin Ranskasta ja kehityin myös yksilönä reissun aikana. Sain uusia ideoita ja itsevarmuutta tulevaisuutta varten ja haluaisin ehdottomasti lähteä uudelleen vaihtoon Ranskaan - mieluusti vaikka pidemmäksikin aikaa nyt kun ranskan puhuminen alkaa luonnistua.

Olemme erittäin kiitollisia, kun Suomi–Ranska-yhdistysten liitto tuki vaihtoprojektiamme myöntämällä meille stipendin kattamaan osan Ranskan-matkan kuluista.

Kirjoittajina Martinlaakson lukion Ranska-projektilaiset