PERJANTAIESSEE: Onko vesikasvien ulkoaoppiminen oikeasti oleellista?

Koulut ovat historiallisesti katsottuna melko uusi keksintö. Ihmiskunta on siis elänyt 99.9 % historiastansa ilman kouluja. Miksi kouluille on ilmentynyt sitten vasta viimeisen sadan vuoden aikana tarve? Nyky-yhteiskuntamme on etääntynyt tavattomasti varhaisista metsästäjä-keräilijöiden pienistä parinkymmenen ihmisen yhteisöistä. Näissä varhaisissa yhteisöissä kouluttamisen ja yhteisön jäseneksi valmistamisen roolin otti koko yhteisö. Nykyisin tämä tapahtuu siis koulun myötä. Toisin sanoen koulutusta on aina ollut, mutta se on monipuolistunut nykyiseen muotoonsa vasta viimeisen sadan vuoden aikana. Koulu on toisin sanoen paikka, jossa tutustutaan siihen, mitä halutaan tehdä, ja opitaan yleissivistystä.

Olemme kaikki olleet siinä tilanteessa. Opettaja selittää polynomeista tai polysakkarideista, kun joku huutaa luokan takaa: “Millos mä tuun ikinä tarviin tätä tietoo?” Vaikka tämän argumentin esittänyt ei usein ajattele argumenttiansa kovin syvällisesti, on tämä kuitenkin opiskelun kannalta melkeinpä fundamentalistinen kysymys. Eri aineiden opiskelun oleellisuus on toisin sanoen oppilaskohtaista. Mikäli on esimerkiksi tuleva fyysikko, tarkkojen kaavojen ja konseptien oppiminen on oleellista. Toisaalta jos on vaikka tuleva mekaanikko, on fysiikan tuoma näkökulma oleellisempi kuin kaavat. Toisin sanoen mekaanikon kannalta saattaa olla oleellista tietää, että lämpö on rakenneosasten liikettä esimerkiksi ilmansuodattimien asennuksen kannalta. Opiskelua ei voi siis katsoa vain faktojen ulkoaoppimisena niin kuin kysymyksessä “Millos mä tuun ikinä tarviin tätä tietoo?” tehdään. Opiskelu ei ole vain oppimista vaan enemmänkin tutustumista siihen, mitä haluaa tulevaisuudessa opiskella. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei siis ole, sillä se riippuu oppilaasta ja hänen ammattitoiveista.

Eri kouluaineet avaavat erilaisia näkökulmia ympäröivään maailmaan. Biologiassa idiootilla tarkoitetaan ihmistä, jonka ÄO on 0–25. Taas yhteiskuntaopissa opettajani Markku Savian mukaan idiootti tarkoittaa henkilöä, joka ei äänestä. Yleisesti ottaen koulussa opiskellut oppiaineet eivät tuo itsessään niin paljon oleellista faktatietoa. Eihän esimerkiksi biologiassa opiskeltuja vesikasvien nimiä tule käytettyä usein, mutta tämän tuomia näkökulmia taas kyllä tulee, kuten esimerkiksi järjestelmällistä kategorisointia. Koulussa opiskelu on tässä mielessä maailmankuvaa laajentavaa ennen kuin erikoistuu jollekin tietylle alalle.

Eri aineiden opiskelun myötä ilmenee myöskin, mihin pystyy. Mikäli älykkyysosamäärä on alle 116, on tilastollisesti mahdotonta olla esimerkiksi kemisti tai lakimies. On toisin sanoen ihmisluonteen mukaista tehdä vain asioita, jotka ovat sinulle helppoja, koska tämä vapauttaa hyvän tunteen hormonia eli dopamiinia. Sama pätee asioihin, joissa on huono; on ihmisluoteen mukaista vältellä asioita, jotka ovat vaikeita. Juuri tässä mielessä alhaisen ÄO:n omaavat henkilöt välttelevät tilastollisesti esimerkiksi kemiaa kun taas tarvittavan ÄO:n omaavat eivät.

Opiskelu on monipuolista. Vain kaavojen tai vaikka sijamuotojen ulkoaoppiminen ei toisin sanoen ole varsinaisesti opiskelua. Opiskelu on muistamista ja ulkoaoppimista mutta myös ymmärtämistä ja soveltamista. Tässä mielessä on esimerkiksi turha opetella ulkoa 1 + 1 = 2, koska tämän opiskelussa pitäisi ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa ja osata soveltaa sitä muihin yhteenlaskuihin. Kari Aronpuron vuoden 1986 runo Nyt on ylevä hetki tiivistää tätä mielestäni hyvin. Runo alkaa kuvaillen, kuinka eräs lapsi opettelee kirjaimia ja alkaa ymmärtää sanoja. Runo loppu siten, että runon lapsi lukee ensimmäiset sanansa eli oppii soveltamaan oppimaansa tietoa. Runon seuraava kohta kuvailee mielestäni juuri oppimisen iloa eli onnistuneen oppimisen myötä vapautunutta dopamiinia: “NYT on ylevä hetki”.

Koulu ei ole myöskään vain akateeminen instituutio vaan myöskin sosiaalinen. Eihän kukaan sano sinulle suoraan “Älä seurustele kaverin exän kanssa”, vaan tämä käy ajan myötä ilmi vain sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Koulu on siis paikka, jossa voi olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ikäistesi kanssa. Tämän myötä myöskin yhteisön niin sanotut sosiaaliset olettamukset eli skeemat käyvät ilmi. Toisin sanoen tämän myötä oppii millaisessa yhteiskunnassa elää sekä millaisten sosiaalisten sääntöjen alla. Tämän myötä kehittyy paremmin yhteiskunnan jäseneksi. Esimerkiksi muistan itse, kun kysyin kaveriltani kumpi johtaa tanssia tanssiharjoituksissa: minä vai parini. Kaverini vastasi: “Sinä tietenkin, koska olet mies.” Arvo Salon kirjoittama vuoden 1965 nimetön runo kuvailee mielestäni tätä koulun vaikutusta ihmiseen. Runon viesti ilmenee erityisen hyvin seuraavassa kohdassa: “Vai voisko ihmisestä ilman valmennusta tai vastoin valmennusta tulla ihminen?”. Tulkitsen, että “valmennuksella” tarkoitetaan siis aikansa peruskoulua eli kansakoulua, koska kaikkien oli se vuonna 1965 käytävä.

Koulussa opiskelun myötä ehkäistään myöskin syrjäytymistä. Tämä johtuu siis siitä, että on ihmisluoteen mukaista konformoitua ympäristöönsä. Syrjäytyminen tarkoittaa pohjimmiltaan siis sitä, että elämä on sisällöltään erilainen kuin ikätovereiden. Kun kaikki konformoituvat, kukaan ei syrjäydy eli kaikkien elämät ovat sisällöltään melko lailla samanlaisia. Tällä on kuitenkin huonoja puoliakin: konformoitumisen myötä voi myöskin ilmentyä syrjintää ja kiusausta, kuten Frode Gryttenin kirjoittamassa Ylhäällä puussa -novellissa kuvataan. Novelli kertoo yhden oppitunnin aikaisesta levyraatista. Oppitunnin aikana novellin päähenkilöä kiusataan, minkä myötä hän käyttää evolutiivista puolustusmekanismia eli dissosiaatiota. Tämän myötä päähenkilö siis ikään kuin pakenee mielestäni henkisesti luokan ulkopuolella olevaan puuhun vain katsoen itseään sieltä kolmannesta persoonasta.

Kaiken kaikkiaan koulussa opiskelu on yleissivistävää mutta ei siinä mielessä, jossa sitä perinteisesti ajatellaan. Koulussa ei opita vain yleissivistäviä faktoja kuten usein luullaan. Koulussa oppii millaisessa yhteiskunnassa elää, millaisten sosiaalisia sääntöjen alla ja tietenkin itse tietoa. Tiedon suhteen varhaisella opiskelutasolla ilmenee enemmänkin oppiaineen alla olevia näkökulmia maailmaan sekä niiden ymmärtämistä ja soveltamista.

Leo Karvinen

Martsarilaisen kysely etäopiskelusta

Noin viikko etäopiskelun alkamisen jälkeen Martsarilaisen toimitus teetätti kyselun lukion opiskelijoilla heidän kokemuksistaan etäopiskelussa. Kysely toteutettiin Google formissa ja kysymyksissä oli monivalintaa sekä valintaruutuja. Kyselyyn vastasi yhteensä 165 opiskelijaa. Martsarinainen kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita!

Ensimmäisenä kysyttiin opiskelioiden yleisiä tunnelmia nykytilanteesta. Tässä kysymyksessä käytettiin valintaruutuja, eli opiskelijat saivat valikoida vaihtoehdoista haluamansa. Kaikista eniten opiskelijat raportoivat kokeneensa ahdistusta, huolta tai stressiä (noin 55% vastanneista). Hyvin moni ilmoitti kokeneensa myös turhautuneisuutta (noin 53%.) Tulos on varsin odotettu, sillä pandemian aiheuttamat muutokset, säädökset ja peruutukset ovat ravistelleet arkea hyvin paljon. Murheeseen ei kuitenkaan olla hukuttu, vaan opiskelijoista liki puolet kertoi yrittävänsä pysyä positiivisena. Nykytilanne ei myöstään ole herättänyt vain negatiivisia tunteita, sillä myös positiivisia tunteita on raportoitu. Noin 11-13% kertoi kokeneensa innostusta, myötätuntoa, iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tästä hieman isompi joukko sanoi nykytilanteen herättäneen rentoutta, todennäköissti etäopiskelun suomien vapauksien vuoksi.

Monivalinnalla kysyttiin opiskelijoiden sopeutumisesta etäopiskeluun. Selvitettiin että 90% vastanneista opiskelijoista on sopeutunut hyvin tai kohtalaisesti. Kohtalaisesti oli sopeutunut n. 54%. Vain noin kymmenesosa opiskelijoista koki sopeutuneensa huonosti tai ei lainkaan, joten siirtymä etäopetukseen on edennyt melko hyvin lyhyestä varoitusajasta huolimatta. 

Kysyimme valintaruuduilla, miltä etäopiskelu tuntuu. Eniten raportoitiin etäopiskelun tuntuvan turhauttavalta ja itsehillinnän kanssa olevan vaikeuksia. Innostavaksi opiskelu koettiin kaikista vähiten, noin kymmenesosa, joista kaikki olivat antaneet itselleen kahdeksan tai paremman arvosanan etäopiskelijana. 27% vastanneista kertoi opiskelun sujuvan yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa. Opiskelun epäselväksi koki liki 30% vastanneista. Opiskelun mielekkyydestä kysyttiin asteikolla 1-5 (1=ei yhtään mielekästä, 5= todella mielekästä). Kokemus etäopiskelun miellyttävyydestä jakoi oppilaita suunntaan ja toiseen, mutta eniten vastattiin numeroa kolme, eli opiskelu koettiin kohtuullisen mielekkääksi.

Keskittyminen oli koettu vaikeaksi: vain 25% sanoi keskittymisen olevan helpompaa ja n. 33% kertoi keskittyvänsä yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa. Loput kokivat keskittymisen olevan vaikeaa. Tulokset johtuvat todennäköisesti kodin useista häiriötekijöistä. Myöst jatkuvasti käytössä oleva kone tarjoaa paljon virikkeitä, eikä opettaja pysty valvomaan kokeen käyttöä.


Huomionarvoista tuloksissa oli, että iso joukko koki koulutyön määrän lisääntyneen: jopa 67%. Vain kahdeksan prosenttia koki työn määrän vähentyneen ja loput n. 24% sanoi sen pysyneen samana.


Kun kysyttiin oppimisesta, tulokset eivät olleet kovin yllättäviä. Vastanneet kokivat eniten oppivansa hieman huonommin kuin lähiopetuksessa tai sanoivat sen vaihtelevan aineittain. Tähän varmasti vaikuttaa vaikeutunut itsehillintä ja keskittymisen. Myös opettajan ja kanssaopiskelijoiden kasvokkaisen kohtaamisen puuttuminen voi vaikuttaa. Myös tehtävätyyppien sopivuus opiskelijan omiin oppimistyyleihin luo kurssikohtaista vaihtelua.



Erot opiskelutyyleissä tulee esille myös siinä, että pieni määrä koki oppivansa joko paljon paremmin (n. 6%) tai paljon huonommin (n. 16%) kuin lähiopetuksessa. Vain 12% koki oppivansa yhtä hyvin kuin lähiopetuksessa.

Lopuksi opiskelijoita pyydettiin antamaan arvosana itselleen etäopiskelijana. Suurin osa antoi itselleen arvosanan välillä 7-9. Muita arvosanoja oli itselleen antanut vain kymmenen prosenttia opiskelijoista.



Teksti: Karoliina