torstai 19. maaliskuuta 2020

LUMA-ryhmän Lontoon reissu 2020


Ensimmäisen vuoden luonnontiedelinjalaiset kerkesivät Lontoon matkalleen onnekkaasti juuri ennen matkustusrajoituksia. Matkalla koettiin ja nähtiin paljon uutta ja tietysti opittiin lisää luonnontieteistä. 


Ensimmäisenäkään päivänä ei retkellä laiskoteltu, vaan suunnattiin heti kohti British Museumia! Eräs näyttelyn hienoimpia osioita oli tämä kuuluisa Rosetta-kivi.
Toisena päivänä seurue suuntasi kohti Natural History Museumia sekä teknologian museota, josta löytyi myös muun muassa lääketieteestä kertova näyttely. Natural History Museum oli odotusten mukaisesti suuri ja käsitteli kaikkea astrologiasta ihmisen biologiaan. Kuva on otettu luonnontieteellisen museon Earth Hall -salista.
Kew Gardensissa nähtävää oli sekä suurissa kasvihuoneissa että niiden ulkopuolella. Sää oli muina päivinä perinteisen lontoolainen, mutta kyseisenä päivänä sää suosi. Ilmassa oli melkein kesän tuntua!
Innokkaita LUMA-ryhmäläisiä Kew Gardensissa!
Kolmas päivä oli ohjelmaa täynnä: Kew Gardensin jälkeen matka jatkui keskustan nähtävyyksiä ihmettelemään ja sieltä University Collegeen astrologian luennolle! Keskustan nähtävyyksiä edustaa kuvassa Westminster Abbey, jonka suojaan muun muassa Stephen Hawking on haudattu. Big Ben ei valitettavasti ollut loistossaan remontin vuoksi.
Viimeisenä päivänä porukka suuntasi Greenwichiin, jossa Royal Observatory on toiminut. Nollapituuspiiri kulkee Greenwichin kautta, kuten kuvastakin ilmenee.

Teksti ja kuvat: Reetta Leppänen

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Martsarilaisten harrastuksia: Kivien keräily

Lukiomme toisella vuosiluokalla opiskelee eräs Karoliina. Hänellä on harrastus, jota ei kovin monella ehkä ole. Karoliina keräilee kiviä.

Karoliina on kerännyt kiviä jo pitkään. Hän aloitti harrastuksen jo aika kauan sitten. "[Harrastus] on ollut tauolla. Se lähti liikkeelle alakoulussa, joskus 5.-6. luokalla," kertoo Karoliina.

Mikä johti Karoliinan kyseiseen harrastukseen? "Ne olivat kauniita," Karoliina nauraa kiviä kuvaillen. "Niiden ulkomuoto tai värit olivat erikoisia." Ajan saatossa kiviä kertyi ja kertyi, kun Karoliina piti kävelemistä tylsänä ja tapasi katsella kävellessään kiviä ja poimia niitä mukaansa. Ulkomailla ollessaan Karoliina keräilee muistoiksi rannoilta löytyviä hienoja kiviä.

"Minulla on myös lemmikkikivi!" Karoliina huudahtaa äkkiä, silmien syttyessä loisteeseen. "Hänen nimensä on Tom ja hänellä on ihanat mustat silmät!"

Tom

Miksi Karoliinalla on kivi, jonka nimi on Tom? Karoliinalla ei ole yksiselitteistä vastausta kysymykseemme. Karoliina kertoo löytäneensä Tomin pienenä Silvolan tekojärvestä ja ihastuneensa siihen heti. Kiven pinnalla on Karoliinan mukaan katinkultaa, ja hän kertoo kivestä tulleen uskollinen lemmikki heti sen löydyttyä. Tom on aikojen saatossa toiminut jopa kirjapainona. Jossain vaiheessa Tom sai myös silmät. "Liimasin sille pahvista tekemäni nappisilmät. Liimasin ne kiveen. Itse asiassa on jännä, että liima on kestänyt." Ilmeisesti Tom on ollut siis melko paljon myös touhussa mukana. Karoliina on harkinnut Instagram-tilin perustamista Tomille. Ihastuisikohan maailma kiveen? - sitä voisi Karoliinan mukaan vielä ehkä jossain vaiheessa kokeilla.

Aikooko Karoliina tulevaisuudessa jatkaa kivien keräämistä? "En varmaan, satunnaisesti saatan ostaa jonkin koristekiven," tulee vastaus.

Karoliina kertoo omistavansa kiviä pienen laatikollisen, jossa ennen piti maalaustarvikkeitaan. Kysyessämme, mikä on kaunein kivi, jonka Karoliina omistaa, vastaus tulee heti: "Malakiitti, jonka ostin Myyrmäestä."

Ametisti (vas.) ja malakiitti

Opettajamme Ullariikka tunnetusti pitää myös kivistä. Onko näiden kahden kivenystävän keskustelut olleet antoisia? Karoliina tunnustaa, että on puhunut Ullariikan kanssa vähän ja myös kivistä.

Karoliinalla ei ole lempikivilajia. Myöhemmin hän kuitenkin kertoo lempikivilajinsa olevan se, mitä Tom on, vaikka ei tiedä mitä kivilajia Tom oikeastaan on. Hän sanoo, ettei myöskään omista mitään kovin harvinaisia kiviä.

Jos kivi voi olla lemmikki, voisiko kiveä myös käyttää unileluna? "Unileluna? En todellakaan käyttäisi kiveä," vastaa Karoliina. "Vaarallista!"

Muiden suhtautuminen Karoliinan harrastukseen on ollut vähäistä. Hän kertoo, että hänellä on kaveri, joka myös keräilee kiviä. "Toinen kaveri keräilee myös, mutta vain peruskiviä." Hän kertoo saaneensa eräältä toiselta ystävältään kiviä, joita hänen äitinsä oli tuonut Virosta. Äkkiä Karoliina muistaa jotakin; hänellä on ilmeisesti vielä lisää kivenkerääjäkavereita. "Minullahan on paljon kavereita, jotka keräävät kiviä!"

Kiviä Karoliinan kokoelmasta

Lopuksi Karoliina vielä lähettää terveisensä kivistä kiinnostuneille. Kivien keräily on hänen mukaansa "helppo harrastus, jonka eteen ei tarvitse nähdä yhtään vaivaa." On riittävää, että metsässä kävellessään katsoo vain maahan ja etsii kiviä, ei se sen ihmeellisempää ole. Karoliina korostaa kuitenkin, että kivien keräilyä "voi tehdä monessa muodossa monella tavalla", eikä se ole rajattu vain metsäkivien keräilyyn.


Lainauksia on editoitu yleiskielelle.

Teksti: Laura
Haastateltava, kuvat: Karoliina

torstai 5. maaliskuuta 2020

Synnyit toukaksi, kuolet toukkana | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Kuule toukka älä
luule moukka, että
maassa vaan makaamalla, vaan
matelemalla saa asemaansa edes
sen hetken verran eteen vietyä
uskoen, vain sitä tiettyä esinettä.
Kahdella naamallani en näe eteeni taikka taakseni, vaikka
saatankin ehkä erinomaisesti onnistua
ruokkimaan tahraantunutta ajatusta
täydellisyydestäni sekä erinomaisista
kykyä vihata itseäni.
Projisoin sen sinuun taukki, synnyit toukaksi
kuolet toukkana.


Moukka arvaahan
Kuinka hauskaa on
haastaa vasta vasa
saamaan raskas tavara
varmaan suojaan talveksi
rasittamatta armotonta,
varatonta saarnaajaa
aikomuksenaan saada
halki ajan kaikumaan 
sanat synnyit toukaksi,
kuolet toukkana.


Astun asuntoosi, saastutan olemuksesi
Saatan sanoa tyhjän lupauksen
Saatan a-nopilla hallita maailmaa
tahtoisi, taukki sanoo asiansa saamatta
sanaakaan vapaaksi suuresta suustaan
suutun surkeutta saatan heikon suoraan
helvettiin, viedä, peikon, valheelliseen maailmaan
asumaan, mennä alistettuani kakaran synnyit toukaksi
kuolet toukkana.


Laiska kasa saastetta sateessa
saattaa kuolla saattaa selvitä,
ihan sama. Alusta asti sain saarnata
saukolle samasta asiasta aikomuksenain 
saada loukattua saastuneen lapsen olemus
kauas saman katon alta aina saturnuksesta kauemmaksi
aina aion saada sanan viimeisen siksi sanon sinulle sen synnyit toukaksi
kuolet toukkana.


Olit miten pitkä, olin miten pätkä,
päättymättä käytän oikeuttain vähätellä
tätä mälsää lässyttäjää.
Nollaan aivan kaiken, tunteeton roska
Mollaan vaivan huomioon ottaen teidän 
kunnianne. Kuningattarena keskiluokan
naurettavat säännöt eivät päde. Siksi saan
projisoida kipuni tähteisiin.
Synnyit toukaksi
kuolet toukkana


Sanat kantautuvat kauas ja saavat elää ikuisesti.
Saatan antaa satuttavat sanat anteeksi, 
mutta roskat on poistettava sotkemasta olemustani.
Aika ei minkään vertaa minua hätkähdytä
tässä rähmäisessä asuinpaikassa jumissa ollessain
Päivästä toiseen säätäen aikaa loisena saastuttaen olemukseni.
Sanat ja teot kuolevat, symbooliin sääntö ei päde.
Päivänä jona herään kotelostani, mitään ei enää ole.
Kaikki saavat uskoa olemattomaan tietäen.
Synnyin toukaksi,
mutta en kuole


Tuukka Kontio

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Benjamin perusti Martsariin lautapelikerhon

Tällä viikolla koulun ilmoitustaululla roikkui houkuttelevia julisteita. Niissä kutsuttiin opiskelijoita matematiikan luokkaan pelaamaan lautapelejä ja juomaan kahvia. Alku vaikutti innostavalta: ensimmäiseen kokoontumiseen tuli mukavasti porukkaa kaikilta vuositasoilta.

Idean isä on ensimmäisen vuoden opiskelija Benjamin Hoot. Hän oli saanut idean ystävältään, joka oli perustanut omalle koululleen roolipelikerhon. Benjamin perusti matalamman kynnyksen kerhoksi lautapelikerhon, mutta aikoo haistella ilmapiiriä, olisiko roolipelikerhollekin tilausta. Benjamin tykkää aivoja haastavista ja taktisista peleistä. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa Hive-peli, joka on yhdistelmä shakkia ja dominoa. Kerhoon ovat tervetulleita kaikki lautapelien ystävät. Jos innostus kantaa pidemmälle, lupaa Benjamin järjestää pienimuotoisen turnauksen.

Teksti: HG