Pääsimme osallistumaan Nuori Näyttämö -projektiin, jossa nuorten teatterit saivat tehdä esityksiään yhteistyössä ammattiteatterien kanssa. Kaikille jaettiin omat teatterikummit ja me saimme Heidi Heralan. Aloimme työstää näytelmäämme Ainon Aito mä (käsikirjoitus: Rasmus Lindberg, suomennos: Liisa Urpelainen) jo syksyn alussa ja säännölliset harjoitukset jatkuivat tammikuun esitysviikkoon saakka.
Projektissamme näyttelijät olivat toisen vuoden opiskelijoita ja abeja. Tekniikassa, staffissa sekä muissa taustajoukoissa toimi myös koulumme ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Mukaan siis pääsi, vaikkei halunnut tai voinut tulla itse lavalle.
 |
| Tunnelmia tyttöjen pukuhuoneesta |
Lopulta toukokuun alussa pääsimme harjoittelemaan Studio Pasilaan, jossa Nuori Näyttämö –festareilla saimme myös esittää näytelmämme. Pasilassa meillä oli käytössä suurempi lava. Osassa kohtauksista olimme kaikki lavalla, joten lavan suurempi koko helpotti. Meillä oli käytössämme myös laajempi valikoima tekniikkaa, esimerkiksi savukone, joka helpotti tunnelman luomista kohtauksiin.
Varsinaisena esityspäivänä eli lauantaina 5.5. tunnelma oli jännittynyt, mutta myös innostunut. Ammattiteatterin lavalla esiintyminen lisäsi vielä itsessään esiintymisjännitystä yhdellä jos toisellakin. Tunnelma oli kuitenkin iloinen, sillä pääsimme vielä esittämään näytelmän, jonka työstämiseen olimme käyttäneet paljon aikaa.
 |
| Studio Pasilan savukone ihastutti jo ennen varsinaista esitystä |
Itse esityksen jälkeen olo oli huojentunut ja saimme palautetta, lähinnä positiivista, mutta myös kehityskohtia. Parhaiten mieleen jäi palaute siitä, että teimme esitystä yhdessä ja olimme kaikki näyttelijöinä yhtä tärkeitä, tasa-arvoisia. Vaikkei yksittäisen hahmon poissaolo välttämättä olisi vaikeuttanut näytelmän kulkua huomattavasti, kenen tahansa näyttelijän puuttuminen olisi ollut suurempi ongelma. Esityksen jälkeen kävimme vielä yhdessä syömässä ja juhlistamassa hienoa projektiamme. Projekti oli kokonaisuudessaan mukava ja kokemuksena upea, mutta siihen myös kului paljon aikaa ja voimavaroja. Kukaan meistä tuskin unohtaa tätä ainakaan todella pitkään aikaan.
Teksti: Veera Witikainen
Kuvat: Proggis-ryhmä, Heli Groschup
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti