- - Ope, voitko avata oven? Me menemme musaluokkaan soittelemaan hyppytunniksi, kysyy taas joku minulta ohi mennessäni.
Valoisilla käytävillä kajahtaa laulu, luokkien ovet ovat auki, kuvisluokkaan on poikennut muitakin kuin kurssilaisia. Luokassani vallitsee sopivan boheemi epäjärjestys, vaikka jatkuva siivoaminen on kiinteä osa kuvisopen työtäni. Olen minulle jo rakkaaksi muodostuneessa paikassa, Martsarin Taidesiivessä.
Jokainen martsarilainen vierailee ainakin kerran kaksi Taidesiiven käytävillä lukion pakollisilla kursseilla. Sen jälkeen Taidesiivessä alkaa viihtyä varsin tutuksi tulevaa väkeä: kuvis-, draama- ja musakurssien vakioasiakkaita sekä silloin tällöin piipahtelevia turisteja. Kaikki ovat tervetulleita.
On aina yhtä ihmeellistä, miten monipuolisia ja lahjakkaita opiskelijoita Martsariin tulee joka vuosi. Olen etuoikeutettu saadessani vaikuttua työkseni opiskelijoiden luovuudesta. Monet opiskelijoistamme harrastavat taiteita vapaa-ajallaan, mutta on niitäkin, jotka löytävät taideharrastuksen vasta lukiossa. Kuviskursseilla kevennetään lukuaineiden täyttämää lukujärjestystä, etsitään itselle sopivia ilmaisutyylejä ja tekniikkaa, haaveillaan luovan alan ammateista.
Taiteen tekeminen tuntuu usein hyvin henkilökohtaiselta, ja sen vuoksi monista kuviskursseilla viihtyneistä opiskelijoista tulee todella tuttuja. Kevätjuhlassa istun aina pala kurkussa. Tänä vuonna matkustan kevätjuhlapäivänä ylioppilasjuhliin toiselle puolelle Suomea. Sen vuoksi laitankin onnittelut ylioppilaille tätä kautta ja erityisesti kaikille Taidesiiven porukoille. Onnea jatko-opintohakuihin, mihin ikinä päädyttekin hakemaan. Tervetuloa kylään Taidesiipeen ohi kulkiessanne. Ovet ovat auki!
 |
| Kuvanveistokurssin aihe ”RUOKA” innosti Veeran, Jonnan ja Topin tekemään nykytaideteoksen kipsinauhalla. Avuksi tuli muitakin kavereita. |
T. Heli, kuviksen ja draaman ope
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti