Toisen roska on toisen aarre?

En koe Suomea mitenkään erityisen roskaiseksi paikaksi. Ikkunasta katsoessani en näe roskia, en myöskään usein näe niitä kävellessäni pihalla. Eikö täällä oikeasti ole roskia, vai onko kyse omasta huomaamattomuudestani asiaa kohtaan? Koen välittäväni ympäristöstä paljon ja eläväni sen mukaisesti, vaikkakin parannettavan varaa olisi varsinkin jätteiden lajittelun ja muovin välttämisen suhteen. Seurasin viikon ajan ympäristössäni olevia roskia sekä niiden laatua ja määrää, ja huomasin kuinka vakava ongelma todella on.

Maanantai 7.5.2018. Olen lukioni vihreä lippu-tiimissä, joka keskittyy koulun kehittämiseen ympäristöystävällisempään suuntaan. Aikaisemmalla viikolla olin ystäväni Sanjan kanssa ideoinut, että voisimme tiimin kanssa mennä poimimaan roskia koulun ympäristöstä. Päädyimme noin kahdenkymmenen henkilön voimin, roskapusseilla ja -pihdeillä varustettuina matkaamaan koulua ympäröivään metsikköön, joka ensi silmäyksellä vaikuttaa puhtaalta, terveeltä metsältä, mutta lähempää katsottuna maasta paljastuu paljon ikäviä yllätyksiä. Suurin saaliimme oli roskapussillinen metsään dumpattua kotitalousroskaa, jonka joukossa oli useita käytettyjä vaippoja… Kuvottavaa. Minkä vuoksi joku heittäisi sen metsään? Varmasti pussin olisi vähemmällä vaivalla voinut viedä taloyhtiön roskakatokseen!

Oodi nikotiinille. Myyrmäki, Vantaa.

Yleisin löytämämme roska ei ollut yllättävä: maa oli täynnä tupakantumppeja. Ihmisillä vaikuttaa olevan käsitys, että tupakantumpit maatuvat, eikä niistä ole haittaa ympäristölle. Pelkästään Suomessa luontoon päätyy 4 miljardia tumppia vuosittain ja sadalla metrillä rantaviivaa tumppeja löytyy noin kolmeSATAA kappaletta.

Tupakantumpit ovat tehty muovista: ne kyllä “maatuvat” (viidessätoista vuodessa), mutta muovi hajoaa mikromuoveiksi ja edelleen nanomuoveiksi, mikä lopulta päätyy mereen ja rikastuu ravintoketjussa. Muovin lisäksi tumpeissa on monia haitallisia myrkkyjä. Mikä on siis todellinen syy tumpin maahan heittämiseen? Tietämättömyys vai välinpitämättömyys? Noukkiessamme tumppeja maasta tuli muutama henkilökunnan jäsen tupakkatauolle lähistölle. He eivät vaikuttaneet välittävän meistä ja session päätteeksi tupakantumpit heitettiin maahan. 

Roskakuja. Myyrmäki, Vantaa.

Seuraavana päivänä suuntasin Myyrmäen keskustaan, ostoskeskus Myyrmannin läheisyyteen. Oletin siellä olevan paljon roskia, sillä alue on suosittua nuorison ja vähän vanhemmankin väen keskuudessa. Ennustukseni osui oikeaan. Tälläkin kertaa silmiini suurimääräisimpänä osuivat tupakantumpit. Tumppien lisäksi oli paljon myös tupakka-askeja, kertakäyttöisiä kuppeja, kaupan paistotuotteiden pusseja, kääreitä ja pikaruokaroskaa.

Tilanne Myyrmäessä oli pahempi kuin odotin. En voinut uskoa, että kotilähiöstäni löytyisi niin paljon roskaa, sillä en ollut aikaisemmin selvästikään kiinnittänyt siihen huomiota. Silmäni avautuivat. Minua turhautti, suretti, suututti. Minkä vuoksi ihmiset ovat näin välinpitämättömiä? Eivätkö siisti ympäristö, muoviroskiin kuolevat eläimet ja merellä kelluvat jättimäiset roskalautat merkitse heille mitään?

Viimeinen roskaturismi-kohteeni oli Helsingissä sijaitseva Aurinkolahti. Mielikuva Aurinkolahdesta on esteettinen, kallis lähiö. Tuohon mielikuvaan ei tietenkään liity maassa lojuvia roskia, mutta kuten jopa autioilta saarilta, myös Aurinkolahdesta löytyy roskaa. Suuntasin Aurinkolahteen kauniina helatorstai-aamuna kahden kaverini kanssa. Suunnitelmamme oli kokeilla Ruotsissa trendiksi noussutta lenkkeilyä ja roskien poimintaa yhdistävää ploggaamista. Nimitys juontaa juurensa ruotsinkielisiin sanoihin plocka upp = poimia ja jogga = hölkätä. No, hölkkäämistä emme retken aikana kovasti harrastaneet, mutta roskia tuli kerättyä senkin edestä: loppujen lopuksi saaliimme oli kaksi roskapussillista kerättyjä roskia. 

Aurinkolahdesta huomasi, että kyseessä on kalliimpi lähiö: rantahiekalla roskia ei ollut juuri ollenkaan tupakantumppeja lukuunottamatta, mutta varsinkin pusikoista niitä löytyi runsaasti. Poimiessamme roskia saimme positiivista palautetta muutamalta ohikulkijalta, mikä tietenkin piristi mielialaamme. Yleinen käsitys roskaamisesta näyttää olevan melko yksimielinen: suurin osa pitää sitä huonona asiana. Silti roskia löytyy kaikkialta. Mistä tämä johtuu? Vaikuttaako asiaan alkoholin käyttö? Humalassa roskia ei välttämättä tule ajatelleeksi yhtä herkästi. Muutaman ihmisen välinpitämättömyys roskaamisen suhteen voi saada laajan mittakaavan roskien (varsinkin muovin) kerääntyessä luontoon vuosien mittaan.

Kerätyt roskat. Aurinkolahti, Helsinki.

Koen tämän kokemuksen olleen hyödyllinen minulle itselleni, sillä sen kautta opin ymmärtämään oikeasti, kuinka paljon ihmiset roskaavat luontoamme. Aion itsekin tästä lähin kiinnittää enemmän huomiota kulutukseeni ja muuttaa sitä suuntaan, joka ei tuota yhtä paljon roskaa kuin nykyään. Elämäntapamuutoksen lisäksi on kuitenkin helpompi tapa tehdä yhteisestä maapallostamme siistimpi: älä roskaa itse ja opeta myös lapsiasi kunnioittamaan ympäristöä.

Teksti ja kuvat: Henna Nurma

Lähteet:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/30/nain-voit-itse-vahentaa-merien-roskaantumista

http://www.kaleva.fi/teemat/luonto/miten-nopeasti-roskat-maatuvat-luonnossa/665135/

https://yle.fi/uutiset/3-10115851

---

Lukuvuoden viimeisessä jaksossa ÄI06-kursseilla kirjoitettiin reportaaseja ja henkilökuvia. Opiskelijoiden kynistä syntyi lehtitekstejä mitä mielenkiintoisimmista aiheista.