Lukuviikon kirjavinkkaus: historian ja filosofian opettaja Sinikka

Lukuviikko kutsuu kaikki suomalaiset juhlimaan lukemista!

Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, jota vietetään tänä vuonna 20.–26.4. Kevään 2020 poikkeusolojen aikana Lukuviikko on virtuaalinen lukemisen juhla, joka kannustaa kaikkia osallistumaan lukemalla sekä jakamalla luku- ja lukemiskokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Helpoin tapa osallistua on lukea! Rauhoita Lukuviikolla aikaa lukemiselle ja haasta tuttusi ja perheesi mukaan. #lukuviikko #lukuviikko2020 #luovuuttailmassa

Koottu ja lainattu tapahtuman sivuilta: www.lukuviikko.fi. 

Sinikka Haaksiluoto, historian ja filosofian opettaja

Olen on-off-lukija. Kun aloitan kirjan, haluaisin lukea sen heti loppuun. Teen miltei poikkeuksetta kirjasta muistiinpanot käsin. Jos kirja on oma, teen siihen surutta reunamerkintöjä, joihin voin palata myöhemmin, esim. opettaessani. Kirjoitan myös päiväkirjaa, jonka taakse kirjoitan ylös listaa lukemistani kirjoista: Kirjoittaja, kirjan nimi, sekä kirjan lukemisen päivämäärä. Viime marraskuussa aloittamassani, vielä jatkuvassa päiväkirjassa on 27 kirjan tiedot. Tällaisia listoja on satakunta, koska päiväkirjojakin alkaa olla niin paljon. Olen kirjoittanut koko lukevan elämän aikani päiväkirjaa ja sinne kommentoin myös lukemiani kirjoja. Luen vain tietokirjoja, ellei kertova teksti liity suoraan esim. johonkin matkaani. Kesän alussa kokoan tornin kirjoista, jotka haluan lukea. Kesä onkin parasta lukuaikaa.

Luin pääsiäisenä 2020 Kekkosen Kirjeitä myllystäni 1-2. Valitsin nämä kirjat siksi, että presidentti Niinistö ehdotti hiljattain hallitukselle eräänlaisen ”nyrkin” perustamista koronakriisin ajaksi, ja ryhdyin pohtimaan presidentiaalista vallankäyttöä Suomessa eri aikoina. Puhutaan paljon Kekkosen ajasta ja nämä kirjeet valaisivat sitä pilkun tarkasti.

Kekkonen kirjoitti noita kirjeitä 1956-1967, sekä 1968-1975. Olin hämmästynyt siitä, että ne eivät olleet pelkkiä haukkumakirjeitä, vaan myös ”kehukirjeitä”, jos joku oli osannut puhua tai lausua hyvää ulkopolitiikastamme. Minua kiinnosti erityisesti 1970-luku ja syntymäpäiväni syksyllä 1971. Noihin aikoihin Kekkonen kirjoitti nimimerkille ”Vanha Kissa” naistoimittajista, jotka ovat pitäneet presidentti Kekkosen hattua epäsopivana presidentille ja ovat järjestäneet keräyksen UKK:n uutta hattua varten. Hän kutsuu toimittajat Kalle Kuusisen vaateliikkeeseen sovittamaan hänelle uutta hattua.

Kirjassa koukuttaa se, miten huomaa aikojen muuttuneen korkeimpien valtioelinten vallankäytön suhteen. Toisaalta huomaa, että valta on edelleen, paikoitellen personifioitua ja kriisiaikoina, edelleen, korostuu usein vahvan johtajan kaipuu. Lähihistorian tuntemus auttaa meitä kaikkia ymmärtämään sekä kotimaan, että ulkovaltojen vallankäyttöä ja muuttuvaa kansainvälistä ympäristöä. Kirjasuositukseni lähtee siis yhteiskuntaopista ja historiasta kiinnostuneille lukijoille.

Teksti ja kuva: Sinikka Haaksiluoto

Hyvää Read Houria martsarilaiset!

Tänään sunnuntaina 8.9. vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää. Sen kunniaksi Lasten ja nuorten säätiö haastaa kaikki suomalaiset Read Hour -tempaukseen. Ota siis kirja käteen ja pysähdy klo 19 lukemaan tunniksi.

Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta.

– Suomen YK-liitto

Etkö osaa päättää, mihin kirjaan tarttua? Ei hätää! ÄI4-kurssilaiset suosittelevat alla muutamaa vaikuttavaa klassikoa yhdessä kehittelemillään mainoslauseilla.

Albert Camus: Sivullinen (1942)

Oletko koskaan ajatellut, millaista on, kun millään ei ole mitään väliä? Sivullisen lukemisen jälkeen sitäkään ei tarvitse enää miettiä.

Tämä teos kannattaa lukea! Jos koet, että kaikki on turhaa, lue tämä kirja. Voit miettiä elämänvalintojasi uudelleen ja huomata, että niillä on väliä.

George Orwell: Eläinten vallankumous (1945)

Eivätkö historiankirjat kiinnosta? Siinä tapauksessa tässä kevyempi tapa tutustua naapurimaamme historiaan. Teos on erittäin hyvin tehty, ja faktat pysyvät faktoina.

Klassikko, joka käsittelee ajatonta aihetta – ihmisen vallanhimoa – helppolukuisesti.

Matin elämä oli ihan syvältä, ja hän oli köyhä. Sitten hän luki tämän kirjan ja muuttui rikkaaksi siaksi, jolle elämä loistaa. Ole kuin Matti! Katso kuvat! Lääkärit vihaavat Mattia ja tätä kirjaa. 

Teos on ajaton, ajankohtainen ja tunteita herättävä KLASSIKKO!

J. D. Salinger – Sieppari ruispellossa (1951)

Tiesitkö, että some-ahdistuksen kaltaista ahdistusta on esiintynyt jo yli puoli vuosisataa sitten? Lue Sieppari ruispellossa niin huomaat, että ongelmamme eivät ole uusia.

Ykköset tutustumassa Martinlaakson kirjastoon

Niin sitä vaan lähti taas uusi lukuvuosi käyntiin!

Ensimmäisten viikkojen aikana me kaikki ykköset kävimme äidinkielen kurssilla tutustumassa Martinlaakson kirjastoon. Osalle Martsarin kirjasto oli täysin uusi tuttavuus, mutta osalle, kuten meille, kirjasto oli jo ennestään tuttu.

Suomalaiset tunnetaan aktiivisesta kirjaston käyttämisestä, joka on meidänkin mielestämme loistava juttu. Ensinnäkin kirjastosta saa lainattua kirjoja, joten luonnonvaroja ja omia rahoja ei tarvitse tuhlata siihen, että saa ostettua uutuuskirjat omaan hyllyynsä. Kirjojen lainaamisen lisäksi kirjasto tarjoaa loistavat tilat esimerkiksi opiskeluun. Jos kotona ei löydy omaa rauhaa ja hiljaisuutta, kirjastosta sitä löytää varmasti. Kirjastosta saa helposti lainattua myös musiikkia, leffoja ja lautapelejä, ja vaikka mitä muuta! Kokeilepa kirjoittaa Helmet-sivuston aineisto hakuun vaikkapa ukulele tai kävelysauvat. Voit yllättyä siitä mitä kaikkea kirjastosta voi löytää! Tässä kohtaa on myös hyvä muistuttaa, että tämä kaikki on tosissaan ilmaista. Ihan sairaan mahtava juttu!

Meille ykkösille kirjasto vierailuun sisältyi kirjaston omia tehtäviä sekä äidinkielen tunnilla itse valitun lukukirjan genreen liittyviä ryhmätöitä. Meillä genreinä olivat rakkausromaanit ja dekkarit. Ne, joilla ei kirjastokorttia vielä ollut, saivat sen viimeistään tässä vaiheessa hankittua ja tutustuivat kirjaston toimintaan muutenkin. Retki kirjastoon oli kivaa vaihtelua tunnilla istumiseen, jäi hyvä mieli!

Kuvat ja teksti: Reetta Salovirta, Noora Köykkä, Matleena Vaara 18D

LUKUVIIKKO 5/5: Tervetuloa lukupiiriin!

ÄI11 saattaa kuulostaa vieraalta kurssikoodilta, sillä harva tietää koodin takana olevasta soveltavasta kurssista - lukupiiristä! Suunnilleen kerran jakson aikana luokassa 322 kokoontuu lukupiiri, jossa keskustellaan vapaasti yhdessä sovitusta kirjasta. Neljästä osallistumiskerrasta kertyy puolikas kurssi ja kahdeksasta kokonainen.

Äidinkielenopettaja Sari Kuusniemen mukaan idea lukupiiriin tuli alunperin opiskelijoilta. Ensimmäiset lukupiirit järjestettiin jo noin 15 vuotta sitten Martsarin vanhassa osoitteessa Martinlaakson yhtenäiskoulun rakennuksessa. Nykyisessä muodossaan lukupiiri on toiminut noin viisi vuotta, ja tällä hetkellä sen ohjaavina opettajina ovat äidinkielenopettajat Sari Kuusniemi ja Iina Heinilä.

Toisen vuoden opiskelija Joanna Aalto on yksi lukupiirin aktiivisista jäsenistä. Hän tuli lukupiiriin heti ensimmäisen vuoden syksyllä, koska pitää lukemisesta ja oli kiinnostunut kuulemaan myös muiden ajatuksia lukemistaan kirjoista. “Olin lukenut ysin keväällä Sinuhe Egyptiläisen, ja kun se oli yllättäen täällä lukupiirissä, niin vaan menin sinne mukaan.”

Aalto aikoo jatkaa lukupiirissä käymistä todennäköisesti lukio-opintojensa loppuun asti, vaikka on osallistumiskertojensa perusteella saanut lukupiiristä kasaan jo kokonaisen kurssin. Hänen mukaansa parasta lukupiirissä on juuri vapaa keskustelu. Usein keskustellaan enemmänkin kuin vain luetun kirjan teemojen herättämistä aiheista. 

Aallon mieleen ei ole jäänyt lukupiiristä mitään yksittäistä kirjaa tai keskustelunpätkää, mutta hän kehuu saaneensa kirjakeskustelujen myötä myös uusia kavereita. Sari Kuusniemen mieleen taas on jäänyt esimerkiksi viime keväänä järjestetty lukupiirin runoraati, jota varten osallistujat olivat lukeneet jonkin runoteoksen, josta poimittiin yksi runo muille esiteltäväksi ja arvosteltavaksi. “Se oli hauskaa, vähän erilainen tapaaminen.”

Sari Kuusniemi kehottaa lukemisesta innostuneita tulemaan mukaan: “Rohkeasti mukaan, matalan kynnyksen meiningillä! Mukaan voi tulla vain ihmettelemään!”

Lukupiiri kokoontuu seuraavaksi maanantaina 21.5. juttelemaan Ulli Lustin sarjakuvaromaanista Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä.

---

Tiia Visuri

Tämä juttu on osa Martsarilaisen Lukuviikon kunniaksi julkaisemaa juttusarjaa, jonka aiheena on lukeminen. Lukuviikko on Lukukeskuksen vuodesta 1977 vuosittain järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on juhlistaa lukemista monenlaisten tapahtumien merkeissä.

LUKUVIIKKO 4/5: Martsarilaisten lukutottumukset

Lukuviikon kunniaksi toteuttamamme lukutottumuskysely sai 50 vastausta, joiden mukaan suurimmalla osalla vastanneista (29%) on tapana nauttia lukuhetkistä kirjojen ja lehtien parissa useamman kerran viikossa. Lähes yhtä suuri osa vastanneista lukee päivittäin, joten kyselyn perusteella lukutottumukset ovat koulussamme melko hyvällä tolalla.

Lukuviikon nettisivuilta löytyvä ”10+1 faktaa lukemisesta” antaa kuitenkin huolenaiheita lukemisen vähentymisestä. Jo ensimmäisestä faktasta ilmenee lukutaidon epävarma pohja tulevaisuudessa: ”Suomalaiset ovat lukukansaa – vielä”. Tarkastelussa on etenkin nuorten lukutaito ja myös se, miten nuoren saa innostumaan lukemisen pariin.

Lukemisesta kiinnostuneet koulumme oppilaat suosivat mukaansatempaavia sekä samaistuttavia kirjoja, ja kyselyn vastauksissa murskavoiton ottivat fantasiakirjat. Toiseksi eniten luetaan scifi-kirjoja, joiden kannoilla tulevat jännityskirjat. 

Lempikirjailijoita:                       Lempikirjoja:

John Green                                   Artemis Fowl - Ikuisuuskoodi                    

Stephen King                                 Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo

J.K. Rowling                                  Josh Malerman- The Bird Box

Kerstin Gier                                   Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia

Kaari Utrio                                    Johanna Sinisalo - Enkelten verta

Teksti ja kuva: Tea Heikkilä

---

Tiia Visuri

Tämä juttu on osa Martsarilaisen Lukuviikon kunniaksi julkaisemaa juttusarjaa, jonka aiheena on lukeminen. Lukuviikko on Lukukeskuksen vuodesta 1977 vuosittain järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on juhlistaa lukemista monenlaisten tapahtumien merkeissä.

LUKUVIIKKO 3/5: Kirja-arvostelu

Kirja-arvostelu/-vinkkaus: Hiroshiman kukat (Edita Morris, 1959)


Yhdysvaltojen Enola Gay B-29 pommikone pudotti Little boyksi nimetyn atomipommin Hirošiman kaupungin ylle 6. elokuuta 1945 kello 8.15.17. Neljätoista vuotta myöhemmin julkaistu Edita Morrisin Hiroshiman kukat on fiktiivinen, mutta totuutta kuvaava, tarina atomipommin uhrien elämästä ja kärsimyksistä sekä ihmisten kyvystä antaa anteeksi ja rakastaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat uudestirakennettuun Hirošimaan neljätoista vuotta atomipommin pudottamisen jälkeen. Henkilöt on valittu toista päähenkilöä Sam Willoughbya lukuunottamatta kuvaamaan esimerkkejä erilaisista atomipommin uhreista: toinen päähenkilöistä, Juka, sai vakavia palovammoja, hänen äitinsä syttyi tuleen ja kuoli, Jukan pikkusisko altistui säteilylle, minkä vuoksi hän ei kenties pysty saamaan omia lapsia, ja Jukan mies kärsii säteilysairaudesta altistuttuaan myös suurelle määrälle säteilyä. Edita Morris onnistuu kuvaamaan uhrien arkea kauniin ja surullisen realistisesti. Henkilöhahmot eivät pysty edustamaan kaikkien atomipommin uhrien kokemuksia tai mielipiteitä, mutta tarinan kautta ne inhimillistävät oikeat uhrit, jotka kenties muuten jäisivät vain tilastojen numeroiksi niille, jotka eivät itse ole kokeneet mitään niin kauheaa. Vaikka kirja julkaistiin jo monia vuosia sitten, sen merkityksellisyys kasvaa vuosien kuluessa, sillä uudet sukupolvet eivät toista vuosien takaisia vääryyksiä yhtä helposti, jos tietävät niiden seurauksista.

Hiroshiman kukat sisältää paljon japaninkielisiä nimikkeitä ja kulttuuriin liittyviä tapoja. Vaikka kirja onnistuu hyvin kuvaamaan japanilaista kulttuuria niin sen hyvien kuin huonojenkin piirteiden kautta, se kuitenkin korostaa erityisesti yksilöä ja yksilön asemaa yhteiskunnassa. Myös anteeksianto ja sovinto japanilaisten ja amerikkalaisten välillä on kirjan keskeinen teema. Suosittelen Hiroshiman kukkia esimerkiksi japanilaisesta kulttuurista ja historiasta kiinnostuneille. Vaikka kirja on melko lyhyt, se on pysäyttävä lukukokemus, joka on omiaan vakuuttamaan lukijansa ydinaseiden hirveydestä.


Teksti: Kristiina Kamppinen

---

Tiia Visuri

Tämä juttu on osa Martsarilaisen Lukuviikon kunniaksi julkaisemaa juttusarjaa, jonka aiheena on lukeminen. Lukuviikko on Lukukeskuksen vuodesta 1977 vuosittain järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on juhlistaa lukemista monenlaisten tapahtumien merkeissä.

LUKUVIIKKO 2/5: Mitä opettajat lukevat?

Satunnaisesti valittu otos Martsarin opettajia vastasi, kun Martsarilaisen toimittaja haastatteli heitä heidän lukutottumuksistaan. Opettajien suosikkien joukossa voisi olla myös joitakin lukuvinkkejä oppilaille!

Minkälaista kirjallisuutta tykkäät lukea, Heli-Maria Suomi? Riippuu vuodenajasta, kesällä tosi paljon jännityskirjoja, talvella monia erilaisia. Talvella tulee luettua harvemmin, joten yhtä kirjaa lukee pidempään. Onko lempikirjailijaa? Ei oikeastaan, olen aika kaikkiruokainen. Entä lempikirjaa? Jos jännäreistä sanoisi, niin Stieg Larssonin Millenium-trilogia. Siitä on myös tosi hyvät elokuvat. Mikä on viimeisin lukemasi kirja? Teatterin tyylilajeja käsitellyt kirja.

Minkälaista kirjallisuutta tykkäät lukea, Satu Hackman? Kaunokirjallisuutta, lähinnä suomalaista, mutta jonkin verran myös käännöskirjallisuutta. Tottakai myös ruotsalaista kirjallisuutta. Onko lempikirjailijaa? Olen aina tykännyt Rosa Liksomista ja Anja Snellmannista. Entä lempikirjaa? En osaa mainita yhtä lempikirjaa. Mikä on viimeisin lukemasi kirja? En muista viimeistä lukemaani kirjaa, mutta voisin lukea Hytti nro 6:en uudestaan.

Minkälaista kirjallisuutta tykkäät lukea, Klaus Salo? Tällä hetkellä menee lähinnä dekkareita ja tietokirjoja, viime aikoina on mennyt sopivia biologian kirjoja mutta myös sotahistoriaa. Ne on viimeisimmät innostukset, mutta suomalaiset dekkarit ovat olleet innostuksen kohteena viimeiset kymmenen vuotta. Aikaisemmin nuorena halusin sivistää itseäni ja antaa itsestäni fiksun vaikutelman, joten luin kaikenlaisia klassikoita, mutta vanhemmiten on muuttunut vähän mukavuisuudenhaluiseksi.  Onko lempikirjailijaa? Kautta aikojen voisi sanoa, että John Irving, John Steinbeck ja Veikko Huovinen. Sanotaan nyt vaikka nuo kolme. Myös Mika Waltari. Entä lempikirjaa? Joskus ollessani nuori ja idealisti, olin sitä mieltä, että John Irvingin kirja Ystäväni Owen Meany olisi kautta aikojen hienoin, mutta nykyään olen valmis vetämään sanat takaisin, mutta en pysty enää nimeämään mitään lempikirjaa. Sanotaan se. Mikä on viimeisin lukemasi kirja? Viimeisin kertoi kaukopartion miehestä, kylmän sodan agentista nimeltä Lauri Solehmainen, hänen elämänkertansa.

Minkälaista kirjallisuutta tykkäät lukea, Ullariikka Korja? Paljon omaan ammattialaan liittyvää, mutta myös ihan viihdekirjallisuutta jonkin verran. Onko lempikirjailijaa? Ei oikeastaan, monia. Entä lempikirjaa? Ei tule mieleen yhtä yksittäistä. Mikä on viimeisin lukemasi kirja? Juha Hurmeen kirja nimeltä Niemi. Se oli todella hyvä, vähän raskas ja aikuistyyppinen, mutta sitä voi jatkaa ja jatkaa. Se on erittäin vetävä historiantiivistelmä todella monesta näkökulmasta. Suosittelen sitä!

Minkälaista kirjallisuutta tykkäät lukea, Iina Heinilä? Tykkään eniten lukea kotimaista tuoretta proosaa. Onko lempikirjailijaa? Esimerkiksi Märta Tikkanen on sellainen kestosuosikki. Entä lempikirjaa? Hänen (Märta Tikkasen) teoksistaan Vuosisadan rakkaustarina on minua syvästi koskettanut teos, mutta en osaa sanoa yhtä lempikirjaa. Mikä on viimeisin lukemasi kirja? Novellikokoelma nimeltä Nuoruus nyt ja ÄI5:ta varten James Joycen Dublinilaisia-novellikokoelma.

Lukuviikon aikana Martsarilainen tekee joka arkipäivä uuden lukemiseen liittyvän päivityksen, joten pysy kuulolla!

Teksti: Henna Nurma
Kuva: https://pxhere.com/fi/photo/427776

---

Tiia Visuri

Tämä juttu on osa Martsarilaisen Lukuviikon kunniaksi julkaisemaa juttusarjaa, jonka aiheena on lukeminen. Lukuviikko on Lukukeskuksen vuodesta 1977 vuosittain järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on juhlistaa lukemista monenlaisten tapahtumien merkeissä.

LUKUVIIKKO 1/5: Lukuvinkkejä keväälle!

Lukuvinkkejä:

uutta ja vanhaa,

mennyttä ja tulevaa,

tyypeille,

jotka haluavat aloittaa lukemisen

tai löytää uutta lukemista

Maja Lunde - Mehiläisen historia

Maja Lunden romaani Mehiläisten historia nitoo yhteen menneen, nykyisen ja tulevan ajan, jolloin elo eri aikojen yhteiskunnissa on hiukan erilaista omilla tahoillaan. Elävästi kirjoitettu teos nappaa mukaansa ja vie syvälle sen kolmen päähenkilön elämään, ja tutustuttaa lukijansa uuteen muuttuvaan maailmaan. Teos tuo esiin monia ajatuksia herättäviä asioita, kuten, kuinka helposti kaikki hyvä ja kaunis voi särkyä ja kadota silmänräpäyksessä. Tiivistäen kirjan takakannen sanoin: “-- muuttumattomana säilyy vain toivo paremmasta huomisesta.”

Romaanin sujuva, elokuvallinen kerronta ja tarkka tunnelman kuvailu herättää Lunden romaanin maailmat henkiin.

Arthur Conan Doyle - Sherlock Holmesin seikkailut

Arthur Conan Doylen kirjoittama Sherlock Holmesin seikkailut on vanha teos, joka voidaan luokitella salapoliisikirjallisuuden klassikoksi. Doylen romaanissa seikkailee tunnettu Sherlock Holmes sekä hänen ystävänsä ja apurinsa tohtori Watson, jotka joutuvat mitä erikoisimpiin ja jännittävimpiin seikkailuihin aina kirjan ensimmäisestä sivusta sen viimeiselle saakka. Sherlock Holmesin ympärille on syntynyt monia eri tv-sarjoja ja elokuvia, mutta suosittelen lämpimästi lukemaan teoksen, joka on koonnut sen, mistä kaikki on alkanut.

John Green - Kaikki viimeiset sanat (Looking for Alaska)

Lyhyessä ajassa voi tapahtua paljon eikä elämä aina ole helppoa. John Greenin romaani kertoo, millaista on olla nuori sen kaikessa karussa komeudessaan. Kertomus rakkaudesta, yksinäisyydestä, syyllisyydestä, toivosta ja anteeksiannosta ennen ja jälkeen pienen ystäväporukan maailman keinahtamisen kiepauttaa lukijansa pikkusormensa ympärille etsien vastausta kysymykseen “Mitä olisi voinut tehdä toisin?”

“Jälkeen: Mikään ei ole enää niin kuin ennen.”

Lars Kepler - Nukkumatti

Mitä tapahtuu, kun sarja outoja katoamisia liitetään yhteen lasten saduista tutun Nukkumatin kanssa? Vuosia sitten tapahtunut murha osoittautuukin kidnappaukseksi, uhri muistaa vain unettavan hiekan ja päässä kilisevät posliinisormenpäät ja sen, ettei hän ollut yksin. Vanhoja tapauksia täytyy kaivaa esiin ja rikoskomisario joutuu tiukan paikan eteen tehden päätöksiä, jotka voivat mennä käden käänteessä pieleen.

Lars Keplerin dekkari Nukkumatti on kutkuttava teos, jonka lukemista ei tahdo lopettaa.

Khaled Hosseini - Leijapoika

Khaled Hosseinin esikoisromaani Leijapoika kertoo ystävyksistä, joiden elämä muuttuu tutusta ja turvallisesta epävarmaksi ja sydäntäsärkeväksi taisteluksi elämästä ja heidän välisestä ystävyydestä. Kirjassa on kaksi eri maailmaa, kaksi eri tarinaa ja kaksi eri loppua.

Kirjan keskiössä on myös Afganistanin etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä kiistoja, sekä kuvailua maahanmuuttajan elämästä hänen muutettua vieraaseen maahan. Vakavista ja yhteiskunnallisista aiheista huolimatta kirja on helppolukuinen tarjoten lukijalleen täysin eri näkökulman moneen uuteen ja vanhaan asiaan.

Lauren Oliver - Delirium

Tulevaisuuden tiukasti kontrolloidussa yhteiskunnassa jopa rakkaus on kiellettyä ja julistettu pandemiaan rinnastettavaksi vakavaksi sairaudeksi. Vaikutusten eliminoimiseksi toteutetaan kirurgisia toimenpiteitä, joihin sekä miesten että naisten on täysi-ikäisinä osallistuttava tarkoituksena. Tämän on tarkoitus tasata niin sanotut “ääritunteet” ja luoda uusi harmonisempi maailma, joka tarjoaa kaikille samanlaiset lähtökohdat onneen ja turvallisuuteen. Mutta mitä tapahtuu, jos yhteiskunnan sisäpuolella asuva ihastuu yhteiskunnan ulkopuolella asuvaan, vapaasti tuntevaan, kapinalliseen?

Teksti: Kristiina Räsänen

---

Tiia Visuri

Tämä juttu on osa Martsarilaisen Lukuviikon kunniaksi julkaisemaa juttusarjaa, jonka aiheena on lukeminen. Lukuviikko on Lukukeskuksen vuodesta 1977 vuosittain järjestämä tapahtuma, jonka tarkoituksena on juhlistaa lukemista monenlaisten tapahtumien merkeissä.