Martsarilaisten harrastuksia: Kivien keräily

Lukiomme toisella vuosiluokalla opiskelee eräs Karoliina. Hänellä on harrastus, jota ei kovin monella ehkä ole. Karoliina keräilee kiviä.

Karoliina on kerännyt kiviä jo pitkään. Hän aloitti harrastuksen jo aika kauan sitten. "[Harrastus] on ollut tauolla. Se lähti liikkeelle alakoulussa, joskus 5.-6. luokalla," kertoo Karoliina.

Mikä johti Karoliinan kyseiseen harrastukseen? "Ne olivat kauniita," Karoliina nauraa kiviä kuvaillen. "Niiden ulkomuoto tai värit olivat erikoisia." Ajan saatossa kiviä kertyi ja kertyi, kun Karoliina piti kävelemistä tylsänä ja tapasi katsella kävellessään kiviä ja poimia niitä mukaansa. Ulkomailla ollessaan Karoliina keräilee muistoiksi rannoilta löytyviä hienoja kiviä.

"Minulla on myös lemmikkikivi!" Karoliina huudahtaa äkkiä, silmien syttyessä loisteeseen. "Hänen nimensä on Tom ja hänellä on ihanat mustat silmät!"

Tom

Miksi Karoliinalla on kivi, jonka nimi on Tom? Karoliinalla ei ole yksiselitteistä vastausta kysymykseemme. Karoliina kertoo löytäneensä Tomin pienenä Silvolan tekojärvestä ja ihastuneensa siihen heti. Kiven pinnalla on Karoliinan mukaan katinkultaa, ja hän kertoo kivestä tulleen uskollinen lemmikki heti sen löydyttyä. Tom on aikojen saatossa toiminut jopa kirjapainona. Jossain vaiheessa Tom sai myös silmät. "Liimasin sille pahvista tekemäni nappisilmät. Liimasin ne kiveen. Itse asiassa on jännä, että liima on kestänyt." Ilmeisesti Tom on ollut siis melko paljon myös touhussa mukana. Karoliina on harkinnut Instagram-tilin perustamista Tomille. Ihastuisikohan maailma kiveen? - sitä voisi Karoliinan mukaan vielä ehkä jossain vaiheessa kokeilla.

Aikooko Karoliina tulevaisuudessa jatkaa kivien keräämistä? "En varmaan, satunnaisesti saatan ostaa jonkin koristekiven," tulee vastaus.

Karoliina kertoo omistavansa kiviä pienen laatikollisen, jossa ennen piti maalaustarvikkeitaan. Kysyessämme, mikä on kaunein kivi, jonka Karoliina omistaa, vastaus tulee heti: "Malakiitti, jonka ostin Myyrmäestä."

Ametisti (vas.) ja malakiitti

Opettajamme Ullariikka tunnetusti pitää myös kivistä. Onko näiden kahden kivenystävän keskustelut olleet antoisia? Karoliina tunnustaa, että on puhunut Ullariikan kanssa vähän ja myös kivistä.

Karoliinalla ei ole lempikivilajia. Myöhemmin hän kuitenkin kertoo lempikivilajinsa olevan se, mitä Tom on, vaikka ei tiedä mitä kivilajia Tom oikeastaan on. Hän sanoo, ettei myöskään omista mitään kovin harvinaisia kiviä.

Jos kivi voi olla lemmikki, voisiko kiveä myös käyttää unileluna? "Unileluna? En todellakaan käyttäisi kiveä," vastaa Karoliina. "Vaarallista!"

Muiden suhtautuminen Karoliinan harrastukseen on ollut vähäistä. Hän kertoo, että hänellä on kaveri, joka myös keräilee kiviä. "Toinen kaveri keräilee myös, mutta vain peruskiviä." Hän kertoo saaneensa eräältä toiselta ystävältään kiviä, joita hänen äitinsä oli tuonut Virosta. Äkkiä Karoliina muistaa jotakin; hänellä on ilmeisesti vielä lisää kivenkerääjäkavereita. "Minullahan on paljon kavereita, jotka keräävät kiviä!"

Kiviä Karoliinan kokoelmasta

Lopuksi Karoliina vielä lähettää terveisensä kivistä kiinnostuneille. Kivien keräily on hänen mukaansa "helppo harrastus, jonka eteen ei tarvitse nähdä yhtään vaivaa." On riittävää, että metsässä kävellessään katsoo vain maahan ja etsii kiviä, ei se sen ihmeellisempää ole. Karoliina korostaa kuitenkin, että kivien keräilyä "voi tehdä monessa muodossa monella tavalla", eikä se ole rajattu vain metsäkivien keräilyyn.


Lainauksia on editoitu yleiskielelle.

Teksti: Laura
Haastateltava, kuvat: Karoliina

Synnyit toukaksi, kuolet toukkana | Hyperaktiivisen mielen päiväkirja

Kuule toukka älä

luule moukka, että

maassa vaan makaamalla, vaan

matelemalla saa asemaansa edes

sen hetken verran eteen vietyä

uskoen, vain sitä tiettyä esinettä.

Kahdella naamallani en näe eteeni taikka taakseni, vaikka

saatankin ehkä erinomaisesti onnistua

ruokkimaan tahraantunutta ajatusta

täydellisyydestäni sekä erinomaisista

kykyä vihata itseäni.

Projisoin sen sinuun taukki, synnyit toukaksi

kuolet toukkana.

Moukka arvaahan

Kuinka hauskaa on

haastaa vasta vasa

saamaan raskas tavara

varmaan suojaan talveksi

rasittamatta armotonta,

varatonta saarnaajaa

aikomuksenaan saada

halki ajan kaikumaan 

sanat synnyit toukaksi,

kuolet toukkana.

Astun asuntoosi, saastutan olemuksesi

Saatan sanoa tyhjän lupauksen

Saatan a-nopilla hallita maailmaa

tahtoisi, taukki sanoo asiansa saamatta

sanaakaan vapaaksi suuresta suustaan

suutun surkeutta saatan heikon suoraan

helvettiin, viedä, peikon, valheelliseen maailmaan

asumaan, mennä alistettuani kakaran synnyit toukaksi

kuolet toukkana.

Laiska kasa saastetta sateessa

saattaa kuolla saattaa selvitä,

ihan sama. Alusta asti sain saarnata

saukolle samasta asiasta aikomuksenain 

saada loukattua saastuneen lapsen olemus

kauas saman katon alta aina saturnuksesta kauemmaksi

aina aion saada sanan viimeisen siksi sanon sinulle sen synnyit toukaksi

kuolet toukkana.

Olit miten pitkä, olin miten pätkä,

päättymättä käytän oikeuttain vähätellä

tätä mälsää lässyttäjää.

Nollaan aivan kaiken, tunteeton roska

Mollaan vaivan huomioon ottaen teidän 

kunnianne. Kuningattarena keskiluokan

naurettavat säännöt eivät päde. Siksi saan

projisoida kipuni tähteisiin.

Synnyit toukaksi

kuolet toukkana

Sanat kantautuvat kauas ja saavat elää ikuisesti.

Saatan antaa satuttavat sanat anteeksi, 

mutta roskat on poistettava sotkemasta olemustani.

Aika ei minkään vertaa minua hätkähdytä

tässä rähmäisessä asuinpaikassa jumissa ollessain

Päivästä toiseen säätäen aikaa loisena saastuttaen olemukseni.

Sanat ja teot kuolevat, symbooliin sääntö ei päde.

Päivänä jona herään kotelostani, mitään ei enää ole.

Kaikki saavat uskoa olemattomaan tietäen.

Synnyin toukaksi,

mutta en kuole

Tuukka Kontio

Benjamin perusti Martsariin lautapelikerhon

Tällä viikolla koulun ilmoitustaululla roikkui houkuttelevia julisteita. Niissä kutsuttiin opiskelijoita matematiikan luokkaan pelaamaan lautapelejä ja juomaan kahvia. Alku vaikutti innostavalta: ensimmäiseen kokoontumiseen tuli mukavasti porukkaa kaikilta vuositasoilta.

Idean isä on ensimmäisen vuoden opiskelija Benjamin Hoot. Hän oli saanut idean ystävältään, joka oli perustanut omalle koululleen roolipelikerhon. Benjamin perusti matalamman kynnyksen kerhoksi lautapelikerhon, mutta aikoo haistella ilmapiiriä, olisiko roolipelikerhollekin tilausta. Benjamin tykkää aivoja haastavista ja taktisista peleistä. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa Hive-peli, joka on yhdistelmä shakkia ja dominoa. Kerhoon ovat tervetulleita kaikki lautapelien ystävät. Jos innostus kantaa pidemmälle, lupaa Benjamin järjestää pienimuotoisen turnauksen.

Teksti: HG

Lukisitko seuraavaksi klassikon?

Martsarin kakkonen Karoliina Koivumäki vinkkaa omat suosikkiklassikkonsa Martsarilaisen lukijoille – olkaapa hyvät.

Mikä on vanhin lukemasi kirja? Luetko aina uutuuksia tai modernin ajan kirjoja? Tekisikö mieli kokeilla jotain erilaista? Lukea ajattomia tarinoita, joihin edelleen viitataan ja joita luetaan uudestaan? Haluaisitko kenties lisätä tietämystäsi kirjallisuuden historiasta?

Klassikoita ei kannata, eikä pidäkään lukea vain äikänopejen mieliksi. Vaan sen vuoksi, että ne ovat edelleen ihan pirun hyviä. Klassikot tarjoavat ajattomia tarinoita, jotka on taidokkaasti kirjoitettu (vaikkakin ovat välillä pitkäveteisiä ja sivujuonet rönsyilevät sinne tänne) ja jotka ovat jättäneet jäljen kulttuuriimme. Niitä lainataan, niistä tehdään elokuvia ja niitä suositellaan.

Mary Shelley, Frankenstein (1818)

Mitä jos putoaisit lukiosta ja loisit omilla käsilläsi hirviön?

Kyllä, Victor Frankenstein eli myöhäisiä teinivuosiaan, kun hän onnistui ratkaisemaan elämän arvoituksen ja herättämään ruumiinpalasista tehdyn olennon eloon. Tämä kuitenkin kostautui ja Victor joutui maksamaan suuren hinnan tieteellisistä kokeistaan.

Frankenstein kannattaa lukea jo siksi, että populäärikulttuuri ei tee kunniaa kirjalle. Frankensteinin “hirviö” ei ole örisevä vihreä mies, vaan komea, sivistyneesti puhuva filosofi, kuten tämä lainaus hirviöltä osoittaa:

"Life, although it may only be an accumulation of anguish, is dear to me, and I will defend it.” – Mary Shelley, Frankenstein

Robert Louis Stevenson, Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde (1886)

Mitä jos onnistuisit erottamaan hyvän ja pahan?

“Ihminen ei ole yksi, vaan kaksi.”  – R.L. Stevenson, Tri. Jekyll ja Mr. Hyde

Kirja, joka kuvaa hyvän ja pahan taistelua yhden miehen sisällä kuin salapoliisiromaani. Tämä kirja on kuin luotu niille, jotka haluavat pohdiskella moraalia ja etiikkaa mutta myös nauttia kutkuttavasta tarinasta.

Mr. Gabriel John Uttersonin ystävä tohtori Henry Jekyll alkaa käyttäytyä omituisesti, ja Mr. Utterson päättää lähteä tutkimaan tämän käytöksen syitä, jotka paljastuvat paljon synkemmiksi kuin hän osasi odottaa.

Kirjan pohjalta on tehty myös erinomainen peli puhelimelle: Mazm Jekyll and Hyde

William Shakespeare (1564–1616)

Hyppää renessanssin ajan yläluokan kommelluksiin ja koe todellista draamaa!

William Shakespeare on ehkä maailman tunnetuin näytelmäkirjailija, ja on siihen syytäkin. Shakespearelta löytyy valtava kokoelma näytelmiä ja sonetteja, jotka viihdyttävät nykylukijaakin. Tässä lista muutamista suosituimmista:

• Tragedioita:
• Macbeth
• Hamlet
• Romeo ja Julia
• Komedioita: 
• Paljon melua tyhjästä 
• Kesäyön unelma 

Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva (1890)

Ikuinen nuoruus, muuttuvia muotokuvia ja pari homoa

“ – Mitä on taide? – Se on tauti. – Rakkaus? – Illuusio. – Uskonto? – Uskon muodikas korvike. – Olet skeptikko. – En ikinä! Skeptisismi on uskon alku. – Mikä sinä olet? – Määrittely on rajoittamista.” – Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva

Mitä tekisit, jos yksi kaunis päivä huomaisit muotokuvasi vanhenevan, kun itse pysyt nuorena? Turmelisiko se sinut tyystin? Näin käy kuvan kauniille Dorian Graylle, jonka harras toive olla ikuisesti nuori käy toteen.

Tässä vasta on kirja, jolla on paljon tarjottavaa. Mukaan mahtuu rakkautta, syntiä, murha sekä filosofista pohdintaa nuoruudesta ja ihmisen luonteesta. Jos minua pyydettäisiin suosittelemaan 1800-luvun kirjaa, jossa lgtb+-teemat näkyvät, se olisi ehdottomasti Dorian Grayn muotokuva, sillä päähahmoista se paistaa jopa 1800-luvun siveyden läpi.

Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan (1967)

Saatana vierailee 30-luvun Moskovassa, liriin joutuva neuvostokirjalija kokee elämänsä rakkauden, ja Pontius Pilatus selvittelee välejään Jeesuksen kanssa.

“Käsikirjoitukset eivät pala.” – Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan

Ingressi kertoo kaiken. Juoni liikkuu näillä kolmella tasolla ja käänteet pitävät otteessaan koko kirjan ajan. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, joka tunnetaan myös nimellä Mestari ja Margarita, pursuaa mielikuvitusta. Se on vahvaa satiiria 30-luvun Neuvostoliitosta ja tarjoaa roiman annoksen mustaa huumoria. Tämä teos on niin omaa luokkaansa, että kaksi henkilöä menivät naimisiin, koska he molemmat pitivät kirjasta.

Teatterikritiikki: Rakkauden päätös

Kansallisteatterin Rakkauden päätös -näytelmä (alkuperäiseltä nimeltään Clôture de l'amour) on
ranskalaisen Pascal Rambertin ohjaama ja käsikirjoittama. Näytelmä on palkittu muun muassa
vuoden 2012 parhaana ranskankielisenä teatteriesityksenä ja sitä on esitetty ympäri maailmaa useille
kielille käännettynä. Kansallisteatterissa näytelmä on nähtävissä vielä 7.3. asti.

Rakkauden päätös on voimakas kuvaus kahden ihmisen yhteisen elämän päätöksestä. Pariskunta
avaa omia näkökulmiaan elämästään, avioliitostaan sekä syistä sen kariutumiseen kiivaan puhetulvan
muodossa. Lavastus on tarkoituksellisen minimaalista, jopa olematonta. Puhe onkin alusta loppuun
pääroolissa.

Esitys kestää noin tunti neljäkymmentä minuuttia ja se koostuu vain kahdesta puheenvuorosta.
Vaikka näyttelijät ovat melko hyviä, sanoilla ja äänteillä leikitellään ja ajoittain teatterin neljäs seinä
rikotaan, on esitys omasta mielestäni melko puuduttava. Kohdeyleisö on kuitenkin lukioikäisiä
vanhempi, joten esimerkiksi naimisissa olevat ja eronneet saattavat saada esityksestä enemmän irti.




Teksti: Kristiina

Wanhat 2020

Wanhojen tanssien aika oli jälleen juuri ennen hiihtolomaa. Perinteen mukaan Martinlaakson ja Mercurian opiskelijat pitivät hauskaa niiden tavanomaisten tanssien sekä vauhdikkaan oman tanssin parissa. Tässä otos ystävänpäivältä.

Teksti & kuvat: Laura

Kirjavinkkaus: Matkakohteena kanan maailma

 "Vain läpihassu jättäytyy matkailuhaaveissaan vain todellisuuteen, jos voi kiitää rajoista 
piittaamatta ja niitä rikkoen mihin aikaan, paikkaan tai hahmoon tahansa"
( https://www.lukuloma.fi/)

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää

Tehdään hiihtolomastakin lukuloma!

Lähde lapsikipeän, vapaudenkaipuun rieputteleman kanan matkaan kanalasta kohti uusia maisemia, kokemuksia ja ystäviä.

Pieni kirja valtavalla sydämellä.


sivuja: 140
Linkki Helmet-tuloksiin

Kuva: Sitruuna Kustannus Oy

Teksti: Laura