Heippa kaikille,
Minä olen Vilja Nurmento, Martsarin uusi opo. Olen sosiaalinen, humoristinen ja hyvää ruokaa rakastava savolainen höpöttäjä. Olen viimeiset pari vuotta pyörinyt lukio-opoilun parissa ja sitä ennen ehdin hetken olla myös peruskoulun puolella. Opohommissa ehdottomasti parasta on teidän nuorten kohtaaminen ja yhdessä asioiden selvittäminen.
Kuten ohjausalalla tapoihin tuntuu kuuluvan, en itsekään nuorempana tiennyt mitä haluaisin työkseni tehdä. Tämä koulutusala ja ura onkin itselleni kolmas. Ehkä juuri tästä omakohtaisesta tietämättömyyden kokemuksesta johtuen, olen elinikäisen oppimisen puolestapuhuja ja eteenpäin kannustaja. Ikinä ei ole liian myöhäistä innostua uudesta asiasta!
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Vapaa-aikani kuluu urheillen, hyviä leffoja ja sarjoja katsellen sekä ystävien ja perheen parissa. Lisäksi pidän kovasti tietokilpailuista ja käymmekin säännöllisesti ystävieni kanssa tietovisassa. Menestys niissä toki voi olla välillä heikohkoa, mutta uuden oppiminen on aina innostavaa. Aiemmin pohjoisemmassa asuessani myös laskettelu kuului erittäin vahvasti arkeeni, mutta täällä pk-seudulla mäkien valloitus on jäänyt vähemmälle.
Millaista musiikkia kuuntelet?
Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen. Rakastan musiikkia ja minulle se onkin yksi ilmaisukeino. Tästä syystä kuuntelen aina erityylistä musiikkia, riippuen siitä mitä sillä hetkellä teen. Esimerkiksi juostessa tai salilla musiikin täytyy olla nopeatempoista, aamuisin rauhallista ja instrumentaalista mutta muutoin arjessa musiikki voi olla mitä tahansa räpistä jazziin, metalliin tai teknoon. Tätä kuvastaa hyvin esimerkiksi viimeisimmät keikkakokemukseni: Coldplay, London Symphony Orchestra: Ode to Joy, Hans Zimmer ja Faithless.
Anna jokin kirjanlukuvinkki ja miksi se?
Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta-kirja. Nappasin kirjan käteeni sen ajankohtaisen ja yhteiskunnallisen tilannekuvauksen vuoksi, mutta loppuviimein kirja päätyi kertomaan myös karua tarinaa ulkopuolisuuden tunteesta. Kirja ei välttämättä ole mikään kevyt iltalukeminen, mutta suosittelen kirjaa sen opettavaisuuden takia: jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon ja jos omaa paikkaa ei tunnu löytyvän, voi vahingossa ajautua hyvin eri poluille kuin olisi aluksi suunnitellut. Ole siis kaveri ja tuki kaikille - et koskaan voi tietää kuka kokee olevansa yksin.
Kerro jokin salainen paheesi.
Ehdottomasti irtokarkit. Minua ei saa päästää yksin CandyTowniin sillä kohtuullisuus ja minä emme juttele karkkikaupoilla keskenämme.
Teksti ja kuvat: Vilja
