Martsarissa vietettiin LUMA- viikkoa 31.10-4.11.2016

Lumaviikko käynnistyi Neljän tieteen kisoilla ja maanantaina oli vuorossa matematiikka. Kilpailuihin osallistui upeasti 28 opiskelijaa ja kaikkien osallistujien kesken arvottiin Heureka- lippu. Lipun voitti Inari Kolehmainen.

Luma- viikolla tiistaina saimme vieraaksemme avaruustutkija Ilkka Sillanpään Ilmatieteen laitokselta. Ilkka piti kaksi luentoa. Ensimmäinen luento oli suunnattu lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille. Aiheena oli Aurinkokuntaamme koskevat tieteelliset löydöt. Ilkan luennolla matkasimmekin lähes joka planeetalle. Luento herätti paljon opiskelijoiden kysymyksiä aina tieteellisestä tutkimuksen teosta avaruustutkijan palkkaan. Yleisö oli hienosti mukana.

Luennon viimeinen etappi Plutolla

Tiistaipäivän toisella luennolla kuuntelijoina olivat abiturientit ja LUMA-ryhmät. Tällöin Sillanpää kertoi pääasiassa Maan magneettikentästä ja magnetosfääristä, jossa muun muassa revontulet muodostuvat. Sillanpäällä oli näytettävään paljon upeita kuvia ja videoita aiheeseen liittyen. Olemme hyvin iloisia Ilmatieteen laitoksen panostukseen. Tämä oli jo kolmas kerta, kun heiltä saapuu luennoitsija vieraaksemme.

Avaruuden magneettiset kappaleet

Keskiviikkona kisailtiin MAOL:n fysiikkakisassa. Kisaan osallistuivat abiturientit Väinö Hatanpää, Lauri Mäki- Petäys ja Julius Pesonen sekä toisen vuosiluokan opiskelijat Enni Hatanpää, Santeri Kosonen ja Juho Lavonen. Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin Heureka- pääsylippu. Kiitos Tiedekeskus Heurekalle nuorten innostamisesta kisaan. Lauri Mäki- Petäys oli onnekas arvonnassa. Onnea Laurille! Nyt jäämme jännityksellä odottamaan Martsarin fysiikkakisaan osallistuneiden kisakuntoa verratuna muihin vantaalaisiin sekä valtakunnallisella tasolla.

Torstaina oli viikon yleisörikkain luento, kun Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professori Mikael Skurnik tuli luennoimaan bakteereista, bakteerien viruksista ja taudeista. Kuulijoina olivat pääasiassa tokat ja abit, mutta myös kiinnostuneita ykkösiä oli paikalla. Skurnik johdatteli meidät taudinaiheuttajien maailmaan ja kuvasi oman urakehityksensä kautta tutkimuskohteitaan mikrobiologian alalla. Välissä oli kevennyksiä ja muun muassa Grand Canyonin esittelyä, ja esityksessä oli paljon kuvia. Hän kuvaili myös uudempia, uraauurtavia tutkimusprojektejaan, joissa sairaalabakteerien aiheuttamille infektiotaudeille pyritään kehittämään bakteereja tappavista viruksista Suomessa uusi hoitomuoto, faagiterapia. Tässä on linkki Ylen uutiseen luennon ajankohtaisista aiheista, julkaistu 14.11.2016

http://yle.fi/uutiset/3-9291429

Luento herätti kiinnostusta monissa opiskelijoissa ja opettajissa, ja sai hyvää palautetta.

Miten tunnistetaan taudinaiheuttaja?

Bakteerien paikka eliökunnan sukupuussa

Perjantaina olikin sitten vuorossa kemiakisa, jossa viime vuosina Martsarin osaaminen on ollut pelottavan hyvää ihan valtakunnallisinkin mittarein. Jäämme odottamaan lopullisia tuloksia vesi kielellä! Toki salamoiden iskemien todennäköisyydet tiedostaen. Mutta osaavatpa ainakin fyysikot johdatella moisia sähköpurkauksia, mikseivät sitten myös kemistit. Valtakunnalliseen tarkasteluun lähtivät kummankin sarjan kolme parasta yritelmää, joiden tuottajat olivat: kakkosten perussarjassa Jussi Kiviluoto, Lukas Björklund ja Jukka-Pekka Keinänen, abien avoimessa sarjassa Lauri Mäki-Petäys, Teemu Salonen ja Remo Saaristo. Heurekan vapari kopsahti Vilja Ristolaiselle.

Luma- viikko päättyi Martinlaaksosta keväällä 2015 valmistuneiden opiskelijoiden jatko- opintoinfoon perjantai- iltapäivänä. Opiskeluistaan Tampereen teknillisessä yliopistossa olivat kertomassa Victoria Keskinen ja Essi Saloranta. Victoria kertoi rakennustekniikan opinnoistaan ja Essi tuotantotalouden opinnoistaan. Iloisten ja valintaansa tyytyväisten nuorten naisten lisäksi Niko Pitkäkangas kertoi sähkö- ja automaatiotekniikan opinnoistaan ammattikorkeakoulussa. Nikon opiskelupaikka on Metropolian Myyrmäen osasto, jossa hän on myös viihtynyt hyvin. Yleisönä oli 23 Martinlaakson lukion nykyistä opiskelijaa.

Martsarin teatteridiplomi-ilta keräsi yleisöä

Martsarin teatteridiplomi-ilta järjestettiin 27.10. Teatteridiplomin suorittivat kuusi Martinlaakson lukion abiturienttia. Teatteridiplomin näkyvin osuus, pieni näytelmä, arvioitiin teatteridiplomi-illassa, mutta se ei kata koko teatteridiplomisuoritusta.

Teatteridiplomi toteutetaan hyvin pitkälti itsenäisesti, eivätkä opettajat auta sen tekemisessä paljoakaan. Martinlaakson lukion opiskelija Karri Aalto kertoo teatteridiplomin rakentamisen alkavan aiheen kehittämisellä. Aalto kertoo, että aiheen valinnan jälkeen sen ympärille rakennetaan tarina. Myös esitystapa kannattaa valita itseä kuvaavaksi.

Aalto sanoo saaneensa inspiraation teatteridiplomiin ajan kanssa. Ideoita kannattaa pohtia rauhassa ilman häiritseviä ärsykkeitä. Myös jo kertynyt elämänkokemus voi auttaa inspiraation löytämisessä.

Aalto perustelee lukiodiplomivalintaansa näyttelemisen mukavuudella. Näytteleminen on hänen mielestään mukavampaa kuin esimerkiksi soittaminen. Aalto selventää, että hän haluaa ilmaista itseään mieluiten puheen ja kehonkielen kautta, ja siksi teatteridiplomi tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Päätös oli osuva, sillä hänen mielestään teatteridiplomi oli hieno kokemus. Aalto kertoo, että teatteridiplomin avulla pääsee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Samalla oppii soveltamaan omia teatteritaitojaan.

Jesse Gyllenbögel oli yksi teatteridiplomin suorittajista

Teatteridiplomin suorittaminen vaatii vaivannäköä. Aallon mukaan varsinkin valojen rytmitys ja äänitekniikka vaativat suunnittelua. Myös tapa, jolla oman idean vie yleisölle tarvitsee miettimistä. Aalto kertoo, että alussa ideat kannattaa kirjoittaa ylös. Siten rakenteen suunnittelu helpottuu. Lopuksi omaa esitystä kannattaa hieman kritisoida.

Teatteridiplomi-ilta veti katsojia Martinlaakson koulun auditorioon. Paikalla oli myös raati arvostelemassa teatteridiplomeita.

Teksti ja kuvat: Tatu Mustonen   

Munkit villitsivät Martsarin

Mercurialta yli jääneet munkit villitsivät Martsarin opiskelijat. Infopisteelle muodostui jono, jota ei ole nähty sitten ilmaisten ämpärien jaon. Käytävät täyttyivät kirmaavista opiskelijoista, jotka kilpailivat jäljelle jääneistä munkeista. Munkit loppuivat nopeasti.

Teksti: Tatu Mustonen  

Teacher gone backpacking - eli Tiinan reppureissu, Alpakoita ja sähköpyöriä

Pakkasin rinkkani ja lähdin neljäksi kuukaudeksi reissuun. Tarkoitus on jossain vaiheessa päätyä Uuteen-Seelantiin, mutta matkoillani on taipumus saada erikoisia käänteitä. Saa siis nähdä, pääsenkö sinne saakka :) Kirjoittelen aina välillä jotain satunnaista tänne Martsarilaiseen sieltä, missä kulloinkin menen. Tervetuloa seuraamaan matkaani!

Alpakoita ja sähköpyöriä

Niin, näistä alpakoista on jossain yhteydessä ehkä ollutkin jo puhetta... Ihan kaikille teistä ei siis liene yllätys, että hakeuduin "ihan ohikulkumatkalla" Falkenbergiin ruotsalaisen ystäväni alpakkatilalle muutamaksi päiväksi auttelemaan eläinten hoidossa ja vaihtamaan kuulumisia.

Alpakat ovat ihmisen noin 6000 vuotta sitten kesyttämiä kotieläimiä - varsinaisia "villialpakoita" ei siis ole olemassa, kuten ei myöskään villilaamoja. Sen sijaan näiden kantamuodot, vikunja ja guanako, elävät edelleen villinä ja vapaana pääasiassa Perun ja Chilen vuoristoseuduilla. Kaikki edellämainitut neljä "lajia" risteytyvät keskenään, ja jälkeläiset ovat myös lisääntymiskykyisiä, joten lajimääritelmän mukaan..no, kyllä te tiedätte :)

Alpakat ovat pääasiassa villantuottajaeläimiä, kun taas laamoja käytetään kantojuhtina ja laumanvartijoina. Laamat ovatkin selvästi itsevarmempia ja kookkaampia kuin alpakat, jotka kyllä uteliaisuuttaan tulevat lähelle, ottavat katsekontaktin ja hymisevät ymmärtäväisesti, mutta eivät yleensä suostu halattavaksi. Toisaalta alpakka ei yleensä myöskään sylje ihmistä, vaan ottaa vain kohteliaasti etäisyyttä, jos sitä ei kiinnosta.

Aion siis ryhtyä alpakkafarmariksi, ennemmin tai myöhemmin ;) Ja nyt teen taustatutkimusta asian tiimoilta. 

Rentouduin alpakoiden parissa muutaman päivän, kunnes oli aika jatkaa junalla kohti Kööpenhaminaa. Viihdyin hienosti vajaan kolmen tunnin junamatkan merimaisemia, tuulimyllyjä ja merimetsoja ihaillen. Erityisesti pitkä silta Ruotsin puolelta Malmöstä yli Tanskaan oli vaikuttava. Tuulimyllyjä silmänkantamattomiin! Tanska onkin maailman johtava maa sekä tuulivoiman käyttäjänä (yli 20% energiasta) sekä tuuliturbiinien tuottajana (90% maailman tuotannosta).

Kööpenhaminaan tutustuin pääasiassa pyörän selästä. Kaupungissa on aivan uskomaton sähkökaupunkipyöräsysteemi, jonka käyttö vaatii vain rekisteröitymisen ja pienen maksun per matka tai per kuukausi. Sinänsä täysin tasainen kaupunki on helppo pyöräiltävä, mutta koska tuuli on usein varsin navakka, tuli sähköapu usein tarpeeseen esim. pitkiä siltoja ylittäessä (ja oli se muutenkin aika kiva:))

Ai niin, pysähdyinhän matkallani Ruotsin halki myös Jönköpingissä, jossa serkkuni opiskelee kauppatieteitä. Aivan mainion eläväinen yliopistokaupunki, jonka asukkaista yli 10% on opiskelijoita! Jönköpingin yliopistossa voi opiskella kauppatieteiden lisäksi mm. terveysalaa, juridiikkaa, teknisiä tieteitä ja vaikka mitä! Harkitkaahan ja selvitelkäähän tekin ajoissa opiskeluvaihtoehtoja ulkomailla! Sisäänpääsy voi irrota aikalailla helpommalla kuin Suomen korkeakouluihin, ja opetuksen laatu on varmasti hyvä! Jönköpingissäkin useimmat ohjelmat ovat englanninkielisiä, vaikka eipä siitä ruotsinkielentaidostakaan haittaa ole, jos Ruotsissa asuu..

http://ju.se/en/study-at-ju.html

Kävin toki myös tutustumassa kaupungin tärkeimpään nähtävyyteen, entisen tulitikkutehtaan tiloihin tehtyyn tulitikkumuseoon. Tässä muutama satunnainen tulitikkufakta: 

- Ruotsi oli varsin merkittävä tulitikkujen valmistusmaa 1920-luvulle saakka. "Swedish safety matches" olivat kaikkialla Euroopassa tunnettu laatutuote (olivat ruotsalaiset ilmeisesti jo tuolloin hyviä brändäämään tuotteitaan..)

- Jönköpingin tehtaalla noin puolet työvoimasta oli lapsia (12 vuoden ikä ja hyvä terveys pääsyvaatimuksena). Lapset tekivät 10-tuntista työpäivää 6 päivänä viikossa, mutta heille maksettiin vain 1/3 aikuisten palkasta.

- Aiemmin tulitikkujen raapaisupäässä käytettiin valkoista fosforia, joka tuhosi monen tulitikkutehtaassa työskennelleen terveyden, tai jopa tappoi. Fosforihuurujen hengittely aiheutti fosforinekroosia, joka alkoi hammassäryllä. Tämän jälkeen hampaat irtoilivat ja leukaluu kuolioitui pala palalta. Ainoana hoitona oli leikkaus - monet menettivät esim. koko alaleukansa. Tästä löytyy netistä aika karuja kuvia.. "Tulitikkutehtaan tytöt" olivat helposti ulkonäöstään tunnistettavissa.

- Tulitikkuja on tapana käyttää myös mittakaavan osoittamiseen valokuvissa, esim. 

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tulitikku#/media/Tiedosto%3ABrookesia_micra_on_a_match_head.jpg (Wikipedia 14.10.2016)

Nyt taitaa olla aika selvitellä lentoreittejä kohti Päiväntasaajaa..alkaa tämä Euroopan kylmyys vähän kalvaa :) Tarkoituksenani oli jatkaa vielä Hampuriin saksalaisen ystäväni luokse, mutta hänen suunnitelmiinsa tuli yllättävä muutos. Taidankin siis lentää jo täältä Köpiksestä kaukomaille.

Teacher gone backpacking - eli Tiinan reppureissu

Pakkasin rinkkani ja lähdin neljäksi kuukaudeksi reissuun. Tarkoitus on jossain vaiheessa päätyä Uuteen-Seelantiin, mutta matkoillani on taipumus saada erikoisia käänteitä. Saa siis nähdä, pääsenkö sinne saakka :) Kirjoittelen aina välillä jotain satunnaista tänne Martsarilaiseen sieltä, missä kulloinkin menen. Tervetuloa seuraamaan matkaani!

6.10.2016 Helsinki- Tukholma



Aloitin matkani eksoottisesti ottamalla ruotsinlaivan Tukholmaan! Sain heti kuulla useammalta taholta, että suunta on väärä, jos Uuteen-Seelantiin aion. Linnuntietä matka Suomesta Uuteen-Seelantiin on 17 000 km (Aasian yli) - toista kautta (Amerikan yli) noin 20 000 km. Eli onhan siinä pieni ero, pakko myöntää. Mutta koska halusin tavata myös sukulaisia ja kavereita Ruotsissa ja Tanskassa, lähdin nyt ensin tähän suuntaan. Ja koska tulen mitä luultavimmin lentämään matkani aikana ihan riittävästi, päätin lähteä liikkeelle meritse ja maitse.

Meno laivalla torstai-iltana oli onneksi varsin hillittyä, ja sain kirjoitella rauhassa Wilma-viestejä keulassa istuskellen ja merimaisemista nauttien. Yölläkään ei keinuttanut liikaa, joten sain hyvät unet laivan uumenissa.

"Stockholm, Stockholm, stad i världen,
Stockholm, Stockholm världens stad!
Stockholm, Stockholm härlig är den,
Stockholm, Stockholm gör mig glad!"

Tämä kappale soi päässäni aina kun tulen Tukholmaan. Sitä soitettiin/laulettiin seitsemännen luokan ruotsin tunneilla - ilmeisen paljon. Älkää siis aliarvioiko ruotsin tuntien vaikutusta - ne voivat aiheuttaa pysyviä muistijälkiä!

Saavuin aurinkoiseen Tukholmaan aamulla, ja tarkoitus oli jatkaa matkaa pikaisen kaffe & kanelbulle- tauon jälkeen. Istuin Gamla Stanissa Nobelmuseetin edessä olevan kahvilan terassilla, ja ihmettelin museoon tungeksivia ihmismassoja, kun yhtäkkiä tajusin, että tänäänhän julkistetaan Nobelin rauhanpalkinnon saaja! Pikaisen googlettamisen tuloksena selvisi, että tämä tapahtuisi noin 15 minuutin kuluttua. Museoon oli tapahtuman johdosta ilmainen sisäänpääsy ja aulassa suora lähetys palkintogaalasta (kaikki muut nobelit myönnetään Tukholmassa, mutta rauhan Nobel Oslossa). Paikalla oli paljon ihmisiä ja tunnelma katossa - liityin siis joukkoon! Tällä kertaa palkinto meni Kolumbian presidentti Juan Manuel Santosille "päättäväisestä työstä tuoda maan yli 50 vuotta kestänyt sisällissota päätökseen".

Presidentti on neuvotellut rauhansopimusta vuosikymmeniä jatkuneeseen sisällissotaan Farc-sissien kanssa. Neuvoteltu rauhansopimus kuitenkin kaatui viime sunnuntain kansanäänestyksessä, joten prosessi kohti rauhaa jatkuu, palkinnosta huolimatta.

"Nobel-palkinto (ruots. Nobelpriset, norj. Nobelprisen) on dynamiitin keksineen ruotsalaisen Alfred Nobelin alulle panema ja hänen mukaansa nimetty vuosittain fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja rauhan alalla jaettava palkinto." (Wikipedia, 6.10.2016)

Tässä muutama suosikkini "oman alan" Nobel-palkinnoista:

Banaanikärpästen (Drosophila melanogaster) käyttö perinnöllisyystieteen kokeellisessa tutkimuksessa. Kärpäset ovat nopeita ja helppoja kasvattaa. Banaanikärpäsen sylkirauhassolujen kromosomit ovat harvinaisen kookkaita, joten niitä voidaan tutkia helposti mikroskoopilla. - Lääketieteen nobel Thomas Hunt Morganille v. 1933.

Penisilliinin (Penicillium- suvun homeiden erittämä yhdiste) löytäminen ja sen bakteeri-infektioita parantavan tehon ymmärtäminen. - Lääketieteen nobel Alfred Flemingille & tutkimustiimille v. 1945.

Fotosynteesin vaiheiden selvittäminen radioaktiivisen hiili-14 isotoopin avulla. - Kemian nobel Melvin Calvinille v. 1961. (Fotosynteesin pimeäreaktioita kutsutaan myös Calvinin kierroksi!)

Nobel-museo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!

Tämän pienen Nobel-detourin jälkeen matka jatkui kohti eteläistä Ruotsia - Jönköpingin tulitikkumuseota ja Göteborgin alpakoita...



EDIT 10.10.2016

"Taloustieteen Nobel-palkinto" (tätä on jaettu vasta vuodesta 1969 alkaen, ei siis kuulu alkuperäisiin Nobeleihin) myönnettiin suomalaiselle Bengt Holmströmille (yhdessä Oliver Hartin kanssa) sopimusteorian tutkimuksesta. Hän työskentelee MIT:n taloustieteen professorina Bostonissa. Hyvä Bengt!! Nyt Suomesta puuttuu enää fysiikan Nobel, sitten olisi yksi jokaista. Ehkä joku martsarilainen sen vielä käy pokkaamassa?

Keitäs muuten ne muut 4 suomalaista nobelistia olivatkaan..? 

Vaihto-oppilas Hennan kuulumiset Australiasta

Isäntäperheeni on vanhempi pariskunta, joiden kolme lasta ovat kaikki kolmekymppisiä ja muuttaneet pois kotoa. He ovat molemmat jo eläkkeellä, mutta heillä on paljon harrastuksia, joten heillä on paljon tekemistä. 

Perheen yleinen käytäntö on, että illallista syödään yhdessä kuuden aikoihin, mutta muuten kaikki tekevät joko omia juttujaan tai jotain yhdessä. Hostisäni on erittäin etevä käsistään: hän rakentaa ja korjaa paljon esineitä (esim. Muutaman kaappikellon ja korjasi naapurin imurin) vajassaan. Hostäitini taas on stereotyyppinen kodin hengetär: kokkailee paljon ja pitää käsitöistä.

                             

Hostperheeni on ausseille normaaliin tapaan erittäin sosiaalinen: vieraat kotona eivät ole vieras näky, ja kaupungilla moikataan jokaista puolituttuakin. Vieraat tulevat useimmiten ilman varoitusta, ja joskus heitä saattaa olla useampi kerrallaan.  Ellei hostäitini ole kokkaamassa, tekemässä muita kotitöitä tai keskustassa, hän on useimmiten juttelemassa ja juomassa kahvia tai teetä vieraiden kanssa.  Viikonloppuisin ja lomilla käydään usein missä milloinkin hostperheen ystävien kanssa tai heidän lapsiaan tapaamassa, eikä pitkienkään etäisyyksien ajaminen yhden päivän aikana vain vierailun vuoksi ole epätavallista. Hostperheelläni on asuntovaunu, jossa he joskus viipyvät, kun lähtevät lomalle jonnekin muualle Australiaan tai, kuten tällä hetkellä, ovat tapaamassa lapsiaan toisessa kaupungissa.

Olen ollut täällä vasta vähän päälle kuukauden, mutta olen nähnyt jo Australian kaksi suurinta kaupunkia: Melbournen ja Sydneyn. Olen nähnyt Masterchef-keittiön, maistanut vegemitea, käynyt hiihtämässä (kuka olisi uskonut, että tulen Australiaan ja menen hiihtämään!!), kävellyt luonnossa ja paljon muuta. Vielä on kahdeksan kuukautta ja paljon uusia jännittäviä kokemuksia jäljellä. To do-listalla on vielä ainakin surffauksen koittaminen, meressä uiminen, kengurujen bongaaminen ja valliriutalla, sademetsässä sekä AFL-pelissä (Australian football) käyminen.

 

Toivon, että kaikilla siellä Suomessa sujuu opiskelut hyvin, nähdään ensi vuonna!

Roosa nauha -konsertti Martinuksessa

Vastikään remontista valmistuneessa kulttuuritalo Martinuksessa järjestettiin 4.10.2016 Syöpäsäätiön toimesta Roosa nauha-konsertti. Illan tarkoituksena oli saada uusia lahjoittajia tukemaan syöpätutkimusta.


Martinus oli koristeltu Roosa nauha -säätiön väriteemaan sopivasti.

Konsertti kesti noin kaksi tuntia, ja sen juonsivat Heidi Sohlberg ja uutisankkurina tutuksi tullut Peter Nyman. Konserttiin oltiin saatu vakuuttava kattaus suomalaisia huippuartisteja, muun muassa Michael Monroe, Sanni, Evelina, Anna Abreu ja koskettimien ääreen Lenni-Kalle Taipale. Klassisemmalta puolelta löytyivät esimerkiksi Paula Koivuniemi, Arja Koriseva ja Waltteri Torikka, joille Vantaan Viihdeorkesteri tarjosi musiikin.


Peter Nyman oli toinen illan juontajista.




Konsertti oli loppuunmyyty, ja se näytettiin suorana MTV3-kanavalla. Illan aikana Syöpäsäätiö sai yli 1200 uutta kuukausilahjoittajaa, ja kertalahjoituksina kerättiin yli 100 000 euroa. Myös konsertista saadut lipputulot ohjattiin Syöpäsäätiölle.

Teksti ja kuvat: Tatu Mustonen

Äidinkielen ja matematiikan yhteistyökurssi

Martsarin lukion 1. jaksossa kokeillaan opettaa yhdelle ykkösten ryhmälle ÄI1- ja MAY1-kurssit yhdistelmäkurssina kahden opettajan voimin. ÄI1 + MAY1 -yhdistelmäkurssia opiskellaan 6 x 75 minuuttia viikossa 2. ja 6. palkeissa ja opettajina toimivat Merkku ja Pekka.

Kurssilla on sekä äidinkieleen liittyviä harjoitteita, matematiikkaan liittyviä harjoitteita että molempiin samanaikaisesti liittyviä harjoituksia. Kaiken luokassa tapahtuvan toiminnan tavoitteet ovat kuitenkin molemmille oppiaineille yhteiset. Kurssin päätavoitteiksi kirjattiin:

• Itseluottamuksen, itsetuntemuksen ja kyvykkyyden tunteen (motivaatio) lisääntyminen
• Omien vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen
• Kyky asettaa itselle omia oppimistavoitteita ja ottaa vastuuta niiden toteutumisesta
• Kyky oppia arvioimaan omaa työskentelyä ja oppimista/taitojen karttumista
• Sosiaalisten taitojen, ryhmässä toimimisen taitojen ja ryhmässä oppimisen taitojen kehittyminen

Kurssia opiskellaan noin viiden henkilön ryhmissä, joissa työskennellään yhteisöllistä oppimista hyödyntäen. Tämä tarkoittaa, että jokaisella yksilöllä voi olla omat henkilökohtaiset tavoitteet sisältöjen oppimisen suhteen, mutta he pystyvät tukeutumaan yhteisöön aina tarvittaessa.

Kurssilla harjoitellaan paljon oman osaamisen tunnistamista ja itsearviointia. Sekä matematiikkaan että äidinkieleen on rakennettu omat oppimispäiväkirjat, joiden tavoitteena on tukea opintokokonaisuuden sisältöjen hahmottamista sekä oman ymmärryksen kehittymistä niihin liittyen.

Opiskelu on alkanut mukavissa merkeissä, ja opiskelijat ovat päässeet jo hyvään vauhtiin omassa työnteossaan. Jakson loppupuolella nähdään, oliko käytännön toteutus lopulta toimiva ja kopioitavissa myös muille kursseille, vai pitääkö sitä vielä kehittää.

Teksti ja kuvitus: Pekka Peura ja Meri-Maaria Kivekäs

Martinlaakso menettää vanhan Alepansa

Martinlaakson lukion viereinen Alepa Martinlaakso suljetaan vanhan ostoskeskuksen sulkemisen yhteydessä 22.9., joten kysyimme koulumme ykkösten mielipidettä asiasta.

Noin 30 vuotta toiminnassa ollut Martinlaakson vanhan ostarin Alepa suljetaan torstaina 22.9. noin vuodeksi korjaustöiden takia. Useat Martinlaakson lukion sekä Mercuria-kauppaoppilaitoksen opiskelijat käyttävät Alepaa erilaisten välipalojen ostoon sekä koulupäivien aikana, että niiden jälkeen.

 Martinlaakson Alepa.

Koulumme opiskelija kommentoi Alepan sulkemista.

”Kaupan sulkeminen on erittäin huono asia, koska halutessaan hakea välipalaa, joutuu menemään uudelle ostarille, jonne on 10 minuutin kävelymatka.” sanoo Onni Lavikka 16D:ltä

Opiskelijoiden kanta Alepan sulkemiseen.

Myös koulumme rehtori kommentoi asiaa seuraavasti:

”Kaupan sulkeminen ei varmaan ole iloinen asia meidän opiskelijoillemme tai lähellä asuville, erityisesti vanhuksille”. Rehtorimme ymmärtää kuitenkin tilalle rakennettavien talojen tarpeellisuuden. ”Jospa tuon kaupan sulkeminen saisi meidänkin opiskelijoistamme vielä useamman syömään terveellistä kouluruokaa niin vaikutuskin olisi positiivinen”, rehtorimme toteaa. Hän lisää: ”On ikävää, että Suomessa palvelut keskittyvät isoihin keskuksiin, jonne joidenkin ihmisten on vaikea päästä. Jos ei ole autoa käytössä, voi julkisilla kulkeminen viedä paljon aikaa, vaikka olisi kysymys vain pienistä ostoksista. Ja isoja ostoksia on vaikea raahata mukana esim. bussissa.”

Paikalle rakentuu uusi Alepa vuosina 2017-2018.

Teksti: Silan Aslan, Sami Hakanen, Enni Puputti ja Vilppu Viinikainen 16A

Uusia opiskelijoita huolestuttaa lukion opiskelukulut

Uuden opetussuunnitelman myötä lukiokulut nousivat pilviin.

Uusi opetussuunnitelma astui voimaan syksyllä 2016, jonka myötä uusien opiskelijoiden elämä muuttui radikaalisti edelliseen verrattuna. Oppilaiden keskuudessa eniten keskustelua herättävät uudet oppikirjat ja niiden hinnat. Uudenopetussuunnitelman myötä lähes jokainen kirja tulee ostaa uutena, joka lähes tuplaa rahamäärän, joka menee kirjoihin.

Ennen on voitu luottaa siihen, että niin paljon kuin lukiokirjoihin meneekin rahaa, sitä saa takaisinpäin, kun kirjat myydään eteenpäin. Kuitenkin suurena pelonaiheena on, että opetussuunnitelma todetaan huonoksi, eikä kirjoja käytetä enää lukion loppumisen jälkeen. Nimittäin tämä opetussuunnitelma oli käytössä Ruotsissa, mutta se todettiin huonoksi ja poistettiin käytöstä, jonka jälkeen se otettiin Suomessa käyttöön. Vaara siitä, ettei kirjoista saisi mitään takaisin, pelottaa juuri opiskelunsa aloittaneita.

”Ensimmäisen jakson aikana rahaa on kulunut jo tuhannen euron edestä. Uusi tietokone ja kirjat imevät paljon rahaa, eikä rahan kuluminen lopu siihen” - Mietiskelee uusi ensimmäisen vuoden opiskelija.

Kirsikkana kakun päällä tietokone on lähes välttämätön opiskeluväline, joka ei myöskään tule halvaksi. Täydellisen tietokoneen löytäminen on haastavaa, sillä sen tulisi olla suhteellisen kevyt, koska sitä pitää kantaa joka päivä kouluun, sen tulee omata koulun vaatimat ominaisuudet sekä henkilökohtaiset toiveet tulee ottaa huomioon. Lisäksi pienempiä kuluja muodostavat mm. laskinohjelma, hiiri, sopiva reppu jne. Kaikki nämä sähköiset uudistukset johtavat tietysti suurempiin uudistuksiin, joita ovat mm. sähköiset ylioppilaskokeet ja muutenkin yleisesti tietokoneella työskentely päivittäin. Sähköistyminen jakaa oppilaiden sekä opettajien mielipiteitä.

Teksti ja kuvitus: Inari Kolehmainen 16A