Mitä kuuluu? -juttusarja jatkuu Martsarin entisen kuvataideopettajan Cleo Mustosen haastattelulla. Cleolla on takanaan vuosikymmeniä pitkä ura Martsarin alkuajoista aina 2000-luvulle asti. Cleo vastasi teatteriesityksissä visuaalisuudesta ja opetti myös ilmaisutaidon peruskursseja.
Kerro, mitä kuuluu?
Minulla menee hyvin ja olen terve ja tyytyväinen eläkeläinen.
Hoidan taloa ja puutarhaa sekä aika usein paria nuorinta 6-vuotiasta lastenlastani kuudesta, joista vanhin on 19v. Kuviksen saloihin johdattelen enää lähinnä nuorimpia.
Hoidan taloa ja puutarhaa sekä aika usein paria nuorinta 6-vuotiasta lastenlastani kuudesta, joista vanhin on 19v. Kuviksen saloihin johdattelen enää lähinnä nuorimpia.
Millaista oli Martsarissa sinun aikoinasi?
Muistellessani kouluaikoja nousee mieleen hyviä ja hauskoja muistoja ja paljon lämpimiä ja helliä tunteita. Oli fantastista olla kuvismaikkana erinomaisessa koulussa hyvien kollegojen ja rehtorien kanssa. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana kehittyi itse, näki toisten kehittyvän ja näki koko kouluyhteisön oppivan yhdessä.
Kerro jokin mieleenpainunut muisto Martsarin vuosiltasi!
Ihan perustyö kuviksen tunneilla oli kivaa, mutta erityisesti nautin yhteistyöstä toisten opettajien ja oppilaiden kanssa. Ilmaisutaidon opetuksen kehittäminen yhdessä Maissin kanssa ja kaikki erilaiset yhteistyöprojektit eri oppiaineiden välillä olivat ainutkertaisia.
Tyylisuunnat ja ympäristöprojektit jo 1980-luvun lopulta alkaen olivat aikaansa edellä. Puhumattakaan vuoden 2000 kulttuurikaupunkihankkeista: West Wanda Stoori ja koulun pihataideteos. Näitä ja kaikkia muita ainutkertaisia juttuja tulee ikävä. Niitä muistelemme haikeina Maissin ja Irmelin kanssa.
Tyylisuunnat ja ympäristöprojektit jo 1980-luvun lopulta alkaen olivat aikaansa edellä. Puhumattakaan vuoden 2000 kulttuurikaupunkihankkeista: West Wanda Stoori ja koulun pihataideteos. Näitä ja kaikkia muita ainutkertaisia juttuja tulee ikävä. Niitä muistelemme haikeina Maissin ja Irmelin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti