Mitä kuuluu? -juttusarja, Cleo Mustonen

Mitä kuuluu? -juttusarja jatkuu Martsarin entisen kuvataideopettajan Cleo Mustosen haastattelulla. Cleolla on takanaan vuosikymmeniä pitkä ura Martsarin alkuajoista aina 2000-luvulle asti. Cleo vastasi teatteriesityksissä visuaalisuudesta ja opetti myös ilmaisutaidon peruskursseja.

Kerro, mitä kuuluu?

Minulla menee hyvin ja olen terve ja tyytyväinen eläkeläinen.
Hoidan taloa ja puutarhaa sekä aika usein paria nuorinta 6-vuotiasta lastenlastani kuudesta, joista vanhin on 19v. Kuviksen saloihin johdattelen enää lähinnä nuorimpia.

Millaista oli Martsarissa sinun aikoinasi?

Muistellessani kouluaikoja nousee mieleen hyviä ja hauskoja muistoja ja paljon lämpimiä ja helliä tunteita. Oli fantastista olla kuvismaikkana erinomaisessa koulussa hyvien kollegojen ja rehtorien kanssa. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana kehittyi itse, näki toisten kehittyvän ja näki koko kouluyhteisön oppivan yhdessä.

Kerro jokin mieleenpainunut muisto Martsarin vuosiltasi!

Ihan perustyö kuviksen tunneilla oli kivaa, mutta erityisesti nautin yhteistyöstä toisten opettajien ja oppilaiden kanssa. Ilmaisutaidon opetuksen kehittäminen yhdessä Maissin kanssa ja kaikki erilaiset yhteistyöprojektit eri oppiaineiden välillä olivat ainutkertaisia.
Tyylisuunnat ja ympäristöprojektit jo 1980-luvun lopulta alkaen olivat aikaansa edellä. Puhumattakaan vuoden 2000 kulttuurikaupunkihankkeista: West Wanda Stoori ja koulun pihataideteos. Näitä ja kaikkia muita ainutkertaisia juttuja tulee ikävä. Niitä muistelemme haikeina Maissin ja Irmelin kanssa.

Mitä kuuluu? -juttusarja, Sinikka Kuusiniemi

Mitä kuuluu? -juttusarjan seuraava haastateltava on Sinikka Kuusniemi, Martsarin matikisteja vuodesta 1981 ja reksi vuosina 1995-2010.

Mitä kuuluu, Sinikka?

Kiitos hyvää. Syksy saapuu ja arki palaa pikkuhiljaa mökkeilykauden jälkeen. Martsariin yhteydet pysyvät edelleen tiiviinä kummikoulutyön vuoksi, ja se pitää myös mielen virkeänä. 
Parhaat kesämuistot ovat mökiltä: kerralla saman pöydän ääressä paljon perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Kulttuurikokemuksista vaikuttavin oli Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttely Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä.

Millainen oli Martsari sinun aikanasi?

Ihana! Liki joka päivä matkasin sinne mielelläni - talo oli täynnä energiaa, iloa ja lämpöä. Opettajakunnassa oli monta valtakunnallista vaikuttajaa, ja lukiosta tulikin edelläkävijä monessa asiassa. Yhteistyössä niin opettajien ja opiskelijoiden kuin eri oppiaineidenkin välillä oli voimaa, ja soveltavia ja syventäviä kursseja valittiin kaikissa aineissa paljon. Martsarissa opittiin, välitettiin ja osattiin katkaista arki upeilla tapahtumilla, kiitos loistavan draamaopetuksen. Tieteen ja taiteen yhteistyön soisin säilyvän jatkossakin.

Kerro vielä jokin mukava koulumuisto!

Muistoja on valtavasti, mutta ehkä parhaimpia ovat ne onnen hetket lakkiaisissa, kun taas yksi vuosikerta oli lakkinsa saanut. Tulokset olivat hyviä, ja oli opiskeltu paljon ja tuettu opiskelua, ja siinä hänkin, jonka taival oli ollut tuskaisampi, seisoi hymyssä suin. Suvivirsi soi, ja mielessä oli syvä kiitollisuus, että me onnistuimme!

Kuva: Martinlaakson lukion alumnit

Mitä kuuluu? -juttusarja, Maissi Salmi

Mitä kuuluu? -juttusarja pärähtää käyntiin Martsarin juhlavuoden kunniaksi. Ensimmäiseksi haastateltavaksi tavoitimme pitkäaikaisen äidinkielen ja kirjallisuuden sekä teatterin opettajan Maissi Salmen, joka on vielä säännöllisesti mukana lukiomme teatteritoiminnassa eläkkeelle jäämisestään huolimatta.

Kerro, mitä kuuluu?

- Hyvää, kiitos. Eläkeellä ei ole aamuherätyksiä ja tiukkoja aikatauluja, ja se tuntuu hyvältä. Hoidan usein lapsenlapsiani, käyn paljon teatterissa ja matkustelen.

Olen mukana teatterikasvatuksessa edelleen: toimin diplomiarvioijana Kallion, Someron ja Martsarin lukioissa, kirjoitin teatterialan kirjan viime talvena, olin keväällä Opetushallituksen asettamassa työryhmässä, joka päivitti teatteridiplomin perusteita, sekä pidin lapsille teatterikerhoa Kallion ala-asteella.

Kesän kohokohta oli Suomenlinnassa Kari Heiskasen ohjaama esitys Seitsemän veljestä. Se oli mahtava!

Millaista oli Martsarissa sinun aikanasi?

- Minulla on hyviä muistoja Martsarista. Martsarissa oli lämmin ilmapiiri ja tekemisen meininki, ihania kollegoja ja hyvä reksi. Sain kokeilla uutta ja kehittää draamaopetusta melkoisen vapaasti. Aluksi oli tietenkin hankalampaa raivata tilaa uudelle, mutta se työ kannatti. Piti pysytellä lujana ja uskoa asiaansa. Parasta olivat tietenkin ihanat oppilaat, heitä on usein ikävä.

Kerro jokin mieleenpainunut muisto Martsarin vuosiltasi?

- Kyllä se on se matka pölyisistä parakkikoulun teatterivarastoista ja käytäviltä lopulta Brasiliaan kansainväliseen teatterikatselmukseen, jonne matkustin ennen eläkkeelle jäämistäni yhdessä seitsemän "veljeksen" kanssa. Matka oli ikimuistoinen. Seitsemän veljestä -näytelmä keräsi palkintoja usealta taholta. Siihen oli hyvä lopettaa työura ja toimia mentorina seuraajille.