Mitä kuuluu? -juttusarja pärähtää käyntiin Martsarin juhlavuoden kunniaksi. Ensimmäiseksi haastateltavaksi tavoitimme pitkäaikaisen äidinkielen ja kirjallisuuden sekä teatterin opettajan Maissi Salmen, joka on vielä säännöllisesti mukana lukiomme teatteritoiminnassa eläkkeelle jäämisestään huolimatta.
Kerro, mitä kuuluu?
- Hyvää, kiitos. Eläkeellä ei ole aamuherätyksiä ja tiukkoja aikatauluja, ja se tuntuu hyvältä. Hoidan usein lapsenlapsiani, käyn paljon teatterissa ja matkustelen.
Olen mukana teatterikasvatuksessa edelleen: toimin diplomiarvioijana Kallion, Someron ja Martsarin lukioissa, kirjoitin teatterialan kirjan viime talvena, olin keväällä Opetushallituksen asettamassa työryhmässä, joka päivitti teatteridiplomin perusteita, sekä pidin lapsille teatterikerhoa Kallion ala-asteella.
Kesän kohokohta oli Suomenlinnassa Kari Heiskasen ohjaama esitys Seitsemän veljestä. Se oli mahtava!
Millaista oli Martsarissa sinun aikanasi?
- Minulla on hyviä muistoja Martsarista. Martsarissa oli lämmin ilmapiiri ja tekemisen meininki, ihania kollegoja ja hyvä reksi. Sain kokeilla uutta ja kehittää draamaopetusta melkoisen vapaasti. Aluksi oli tietenkin hankalampaa raivata tilaa uudelle, mutta se työ kannatti. Piti pysytellä lujana ja uskoa asiaansa. Parasta olivat tietenkin ihanat oppilaat, heitä on usein ikävä.
Kerro jokin mieleenpainunut muisto Martsarin vuosiltasi?
- Kyllä se on se matka pölyisistä parakkikoulun teatterivarastoista ja käytäviltä lopulta Brasiliaan kansainväliseen teatterikatselmukseen, jonne matkustin ennen eläkkeelle jäämistäni yhdessä seitsemän "veljeksen" kanssa. Matka oli ikimuistoinen. Seitsemän veljestä -näytelmä keräsi palkintoja usealta taholta. Siihen oli hyvä lopettaa työura ja toimia mentorina seuraajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti