Mitä kuuluu? -juttusarjan seuraava haastateltava on Sinikka Kuusniemi, Martsarin matikisteja vuodesta 1981 ja reksi vuosina 1995-2010.
Mitä kuuluu, Sinikka?
Kiitos hyvää. Syksy saapuu ja arki palaa pikkuhiljaa mökkeilykauden jälkeen. Martsariin yhteydet pysyvät edelleen tiiviinä kummikoulutyön vuoksi, ja se pitää myös mielen virkeänä.
Parhaat kesämuistot ovat mökiltä: kerralla saman pöydän ääressä paljon perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Kulttuurikokemuksista vaikuttavin oli Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttely Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä.
Parhaat kesämuistot ovat mökiltä: kerralla saman pöydän ääressä paljon perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Kulttuurikokemuksista vaikuttavin oli Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttely Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä.
Millainen oli Martsari sinun aikanasi?
Ihana! Liki joka päivä matkasin sinne mielelläni - talo oli täynnä energiaa, iloa ja lämpöä. Opettajakunnassa oli monta valtakunnallista vaikuttajaa, ja lukiosta tulikin edelläkävijä monessa asiassa. Yhteistyössä niin opettajien ja opiskelijoiden kuin eri oppiaineidenkin välillä oli voimaa, ja soveltavia ja syventäviä kursseja valittiin kaikissa aineissa paljon. Martsarissa opittiin, välitettiin ja osattiin katkaista arki upeilla tapahtumilla, kiitos loistavan draamaopetuksen. Tieteen ja taiteen yhteistyön soisin säilyvän jatkossakin.
Kerro vielä jokin mukava koulumuisto!
Muistoja on valtavasti, mutta ehkä parhaimpia ovat ne onnen hetket lakkiaisissa, kun taas yksi vuosikerta oli lakkinsa saanut. Tulokset olivat hyviä, ja oli opiskeltu paljon ja tuettu opiskelua, ja siinä hänkin, jonka taival oli ollut tuskaisampi, seisoi hymyssä suin. Suvivirsi soi, ja mielessä oli syvä kiitollisuus, että me onnistuimme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti