Pakkasin rinkkani ja lähdin neljäksi kuukaudeksi reissuun. Tarkoitus on jossain vaiheessa päätyä Uuteen-Seelantiin, mutta matkoillani on taipumus saada erikoisia käänteitä. Saa siis nähdä, pääsenkö sinne saakka :) Kirjoittelen aina välillä jotain satunnaista tänne Martsarilaiseen sieltä, missä kulloinkin menen. Tervetuloa seuraamaan matkaani!
Alpakoita ja sähköpyöriä
Niin, näistä alpakoista on jossain yhteydessä ehkä ollutkin jo puhetta... Ihan kaikille teistä ei siis liene yllätys, että hakeuduin "ihan ohikulkumatkalla" Falkenbergiin ruotsalaisen ystäväni alpakkatilalle muutamaksi päiväksi auttelemaan eläinten hoidossa ja vaihtamaan kuulumisia.
Alpakat ovat ihmisen noin 6000 vuotta sitten kesyttämiä kotieläimiä - varsinaisia "villialpakoita" ei siis ole olemassa, kuten ei myöskään villilaamoja. Sen sijaan näiden kantamuodot, vikunja ja guanako, elävät edelleen villinä ja vapaana pääasiassa Perun ja Chilen vuoristoseuduilla. Kaikki edellämainitut neljä "lajia" risteytyvät keskenään, ja jälkeläiset ovat myös lisääntymiskykyisiä, joten lajimääritelmän mukaan..no, kyllä te tiedätte :)
Alpakat ovat pääasiassa villantuottajaeläimiä, kun taas laamoja käytetään kantojuhtina ja laumanvartijoina. Laamat ovatkin selvästi itsevarmempia ja kookkaampia kuin alpakat, jotka kyllä uteliaisuuttaan tulevat lähelle, ottavat katsekontaktin ja hymisevät ymmärtäväisesti, mutta eivät yleensä suostu halattavaksi. Toisaalta alpakka ei yleensä myöskään sylje ihmistä, vaan ottaa vain kohteliaasti etäisyyttä, jos sitä ei kiinnosta.
Aion siis ryhtyä alpakkafarmariksi, ennemmin tai myöhemmin ;) Ja nyt teen taustatutkimusta asian tiimoilta.
Rentouduin alpakoiden parissa muutaman päivän, kunnes oli aika jatkaa junalla kohti Kööpenhaminaa. Viihdyin hienosti vajaan kolmen tunnin junamatkan merimaisemia, tuulimyllyjä ja merimetsoja ihaillen. Erityisesti pitkä silta Ruotsin puolelta Malmöstä yli Tanskaan oli vaikuttava. Tuulimyllyjä silmänkantamattomiin! Tanska onkin maailman johtava maa sekä tuulivoiman käyttäjänä (yli 20% energiasta) sekä tuuliturbiinien tuottajana (90% maailman tuotannosta).
Kööpenhaminaan tutustuin pääasiassa pyörän selästä. Kaupungissa on aivan uskomaton sähkökaupunkipyöräsysteemi, jonka käyttö vaatii vain rekisteröitymisen ja pienen maksun per matka tai per kuukausi. Sinänsä täysin tasainen kaupunki on helppo pyöräiltävä, mutta koska tuuli on usein varsin navakka, tuli sähköapu usein tarpeeseen esim. pitkiä siltoja ylittäessä (ja oli se muutenkin aika kiva:))
Ai niin, pysähdyinhän matkallani Ruotsin halki myös Jönköpingissä, jossa serkkuni opiskelee kauppatieteitä. Aivan mainion eläväinen yliopistokaupunki, jonka asukkaista yli 10% on opiskelijoita! Jönköpingin yliopistossa voi opiskella kauppatieteiden lisäksi mm. terveysalaa, juridiikkaa, teknisiä tieteitä ja vaikka mitä! Harkitkaahan ja selvitelkäähän tekin ajoissa opiskeluvaihtoehtoja ulkomailla! Sisäänpääsy voi irrota aikalailla helpommalla kuin Suomen korkeakouluihin, ja opetuksen laatu on varmasti hyvä! Jönköpingissäkin useimmat ohjelmat ovat englanninkielisiä, vaikka eipä siitä ruotsinkielentaidostakaan haittaa ole, jos Ruotsissa asuu..
Kävin toki myös tutustumassa kaupungin tärkeimpään nähtävyyteen, entisen tulitikkutehtaan tiloihin tehtyyn tulitikkumuseoon. Tässä muutama satunnainen tulitikkufakta:
- Ruotsi oli varsin merkittävä tulitikkujen valmistusmaa 1920-luvulle saakka. "Swedish safety matches" olivat kaikkialla Euroopassa tunnettu laatutuote (olivat ruotsalaiset ilmeisesti jo tuolloin hyviä brändäämään tuotteitaan..)
- Jönköpingin tehtaalla noin puolet työvoimasta oli lapsia (12 vuoden ikä ja hyvä terveys pääsyvaatimuksena). Lapset tekivät 10-tuntista työpäivää 6 päivänä viikossa, mutta heille maksettiin vain 1/3 aikuisten palkasta.
- Aiemmin tulitikkujen raapaisupäässä käytettiin valkoista fosforia, joka tuhosi monen tulitikkutehtaassa työskennelleen terveyden, tai jopa tappoi. Fosforihuurujen hengittely aiheutti fosforinekroosia, joka alkoi hammassäryllä. Tämän jälkeen hampaat irtoilivat ja leukaluu kuolioitui pala palalta. Ainoana hoitona oli leikkaus - monet menettivät esim. koko alaleukansa. Tästä löytyy netistä aika karuja kuvia.. "Tulitikkutehtaan tytöt" olivat helposti ulkonäöstään tunnistettavissa.
- Tulitikkuja on tapana käyttää myös mittakaavan osoittamiseen valokuvissa, esim.
Nyt taitaa olla aika selvitellä lentoreittejä kohti Päiväntasaajaa..alkaa tämä Euroopan kylmyys vähän kalvaa :) Tarkoituksenani oli jatkaa vielä Hampuriin saksalaisen ystäväni luokse, mutta hänen suunnitelmiinsa tuli yllättävä muutos. Taidankin siis lentää jo täältä Köpiksestä kaukomaille.
