perjantai 11. marraskuuta 2016

Martsarin teatteridiplomi-ilta keräsi yleisöä

Martsarin teatteridiplomi-ilta järjestettiin 27.10. Teatteridiplomin suorittivat kuusi Martinlaakson lukion abiturienttia. Teatteridiplomin näkyvin osuus, pieni näytelmä, arvioitiin teatteridiplomi-illassa, mutta se ei kata koko teatteridiplomisuoritusta.

Teatteridiplomi toteutetaan hyvin pitkälti itsenäisesti, eivätkä opettajat auta sen tekemisessä paljoakaan. Martinlaakson lukion opiskelija Karri Aalto kertoo teatteridiplomin rakentamisen alkavan aiheen kehittämisellä. Aalto kertoo, että aiheen valinnan jälkeen sen ympärille rakennetaan tarina. Myös esitystapa kannattaa valita itseä kuvaavaksi.

Aalto sanoo saaneensa inspiraation teatteridiplomiin ajan kanssa. Ideoita kannattaa pohtia rauhassa ilman häiritseviä ärsykkeitä. Myös jo kertynyt elämänkokemus voi auttaa inspiraation löytämisessä.

Aalto perustelee lukiodiplomivalintaansa näyttelemisen mukavuudella. Näytteleminen on hänen mielestään mukavampaa kuin esimerkiksi soittaminen. Aalto selventää, että hän haluaa ilmaista itseään mieluiten puheen ja kehonkielen kautta, ja siksi teatteridiplomi tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Päätös oli osuva, sillä hänen mielestään teatteridiplomi oli hieno kokemus. Aalto kertoo, että teatteridiplomin avulla pääsee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Samalla oppii soveltamaan omia teatteritaitojaan.


Jesse Gyllenbögel oli yksi teatteridiplomin suorittajista


Teatteridiplomin suorittaminen vaatii vaivannäköä. Aallon mukaan varsinkin valojen rytmitys ja äänitekniikka vaativat suunnittelua. Myös tapa, jolla oman idean vie yleisölle tarvitsee miettimistä. Aalto kertoo, että alussa ideat kannattaa kirjoittaa ylös. Siten rakenteen suunnittelu helpottuu. Lopuksi omaa esitystä kannattaa hieman kritisoida.
Teatteridiplomi-ilta veti katsojia Martinlaakson koulun auditorioon. Paikalla oli myös raati arvostelemassa teatteridiplomeita.

Teksti ja kuvat: Tatu Mustonen   




torstai 10. marraskuuta 2016

Munkit villitsivät Martsarin

Mercurialta yli jääneet munkit villitsivät Martsarin opiskelijat. Infopisteelle muodostui jono, jota ei ole nähty sitten ilmaisten ämpärien jaon. Käytävät täyttyivät kirmaavista opiskelijoista, jotka kilpailivat jäljelle jääneistä munkeista. Munkit loppuivat nopeasti.


Teksti: Tatu Mustonen  

tiistai 1. marraskuuta 2016

Teacher gone backpacking - eli Tiinan reppureissu, Alpakoita ja sähköpyöriä

Pakkasin rinkkani ja lähdin neljäksi kuukaudeksi reissuun. Tarkoitus on jossain vaiheessa päätyä Uuteen-Seelantiin, mutta matkoillani on taipumus saada erikoisia käänteitä. Saa siis nähdä, pääsenkö sinne saakka :) Kirjoittelen aina välillä jotain satunnaista tänne Martsarilaiseen sieltä, missä kulloinkin menen. Tervetuloa seuraamaan matkaani!

Alpakoita ja sähköpyöriä

Niin, näistä alpakoista on jossain yhteydessä ehkä ollutkin jo puhetta... Ihan kaikille teistä ei siis liene yllätys, että hakeuduin "ihan ohikulkumatkalla" Falkenbergiin ruotsalaisen ystäväni alpakkatilalle muutamaksi päiväksi auttelemaan eläinten hoidossa ja vaihtamaan kuulumisia.

Alpakat ovat ihmisen noin 6000 vuotta sitten kesyttämiä kotieläimiä - varsinaisia "villialpakoita" ei siis ole olemassa, kuten ei myöskään villilaamoja. Sen sijaan näiden kantamuodot, vikunja ja guanako, elävät edelleen villinä ja vapaana pääasiassa Perun ja Chilen vuoristoseuduilla. Kaikki edellämainitut neljä "lajia" risteytyvät keskenään, ja jälkeläiset ovat myös lisääntymiskykyisiä, joten lajimääritelmän mukaan..no, kyllä te tiedätte :)

Alpakat ovat pääasiassa villantuottajaeläimiä, kun taas laamoja käytetään kantojuhtina ja laumanvartijoina. Laamat ovatkin selvästi itsevarmempia ja kookkaampia kuin alpakat, jotka kyllä uteliaisuuttaan tulevat lähelle, ottavat katsekontaktin ja hymisevät ymmärtäväisesti, mutta eivät yleensä suostu halattavaksi. Toisaalta alpakka ei yleensä myöskään sylje ihmistä, vaan ottaa vain kohteliaasti etäisyyttä, jos sitä ei kiinnosta.

Aion siis ryhtyä alpakkafarmariksi, ennemmin tai myöhemmin ;) Ja nyt teen taustatutkimusta asian tiimoilta. 

Rentouduin alpakoiden parissa muutaman päivän, kunnes oli aika jatkaa junalla kohti Kööpenhaminaa. Viihdyin hienosti vajaan kolmen tunnin junamatkan merimaisemia, tuulimyllyjä ja merimetsoja ihaillen. Erityisesti pitkä silta Ruotsin puolelta Malmöstä yli Tanskaan oli vaikuttava. Tuulimyllyjä silmänkantamattomiin! Tanska onkin maailman johtava maa sekä tuulivoiman käyttäjänä (yli 20% energiasta) sekä tuuliturbiinien tuottajana (90% maailman tuotannosta).

Kööpenhaminaan tutustuin pääasiassa pyörän selästä. Kaupungissa on aivan uskomaton sähkökaupunkipyöräsysteemi, jonka käyttö vaatii vain rekisteröitymisen ja pienen maksun per matka tai per kuukausi. Sinänsä täysin tasainen kaupunki on helppo pyöräiltävä, mutta koska tuuli on usein varsin navakka, tuli sähköapu usein tarpeeseen esim. pitkiä siltoja ylittäessä (ja oli se muutenkin aika kiva:))


Ai niin, pysähdyinhän matkallani Ruotsin halki myös Jönköpingissä, jossa serkkuni opiskelee kauppatieteitä. Aivan mainion eläväinen yliopistokaupunki, jonka asukkaista yli 10% on opiskelijoita! Jönköpingin yliopistossa voi opiskella kauppatieteiden lisäksi mm. terveysalaa, juridiikkaa, teknisiä tieteitä ja vaikka mitä! Harkitkaahan ja selvitelkäähän tekin ajoissa opiskeluvaihtoehtoja ulkomailla! Sisäänpääsy voi irrota aikalailla helpommalla kuin Suomen korkeakouluihin, ja opetuksen laatu on varmasti hyvä! Jönköpingissäkin useimmat ohjelmat ovat englanninkielisiä, vaikka eipä siitä ruotsinkielentaidostakaan haittaa ole, jos Ruotsissa asuu..


Kävin toki myös tutustumassa kaupungin tärkeimpään nähtävyyteen, entisen tulitikkutehtaan tiloihin tehtyyn tulitikkumuseoon. Tässä muutama satunnainen tulitikkufakta: 

- Ruotsi oli varsin merkittävä tulitikkujen valmistusmaa 1920-luvulle saakka. "Swedish safety matches" olivat kaikkialla Euroopassa tunnettu laatutuote (olivat ruotsalaiset ilmeisesti jo tuolloin hyviä brändäämään tuotteitaan..)

- Jönköpingin tehtaalla noin puolet työvoimasta oli lapsia (12 vuoden ikä ja hyvä terveys pääsyvaatimuksena). Lapset tekivät 10-tuntista työpäivää 6 päivänä viikossa, mutta heille maksettiin vain 1/3 aikuisten palkasta.

- Aiemmin tulitikkujen raapaisupäässä käytettiin valkoista fosforia, joka tuhosi monen tulitikkutehtaassa työskennelleen terveyden, tai jopa tappoi. Fosforihuurujen hengittely aiheutti fosforinekroosia, joka alkoi hammassäryllä. Tämän jälkeen hampaat irtoilivat ja leukaluu kuolioitui pala palalta. Ainoana hoitona oli leikkaus - monet menettivät esim. koko alaleukansa. Tästä löytyy netistä aika karuja kuvia.. "Tulitikkutehtaan tytöt" olivat helposti ulkonäöstään tunnistettavissa.

- Tulitikkuja on tapana käyttää myös mittakaavan osoittamiseen valokuvissa, esim. 

Nyt taitaa olla aika selvitellä lentoreittejä kohti Päiväntasaajaa..alkaa tämä Euroopan kylmyys vähän kalvaa :) Tarkoituksenani oli jatkaa vielä Hampuriin saksalaisen ystäväni luokse, mutta hänen suunnitelmiinsa tuli yllättävä muutos. Taidankin siis lentää jo täältä Köpiksestä kaukomaille.