Perjantairuno

 Normaali

Luomakunnan suopein olemus

istuu viimeinkin riesanasi sellaisenaan

esittämättä mitään teennäisiä mielistelyjä

noustakseen joillain sokeiden toheloiden

esittämillä vertailumietteillä, sillä se iskee sinut

turtuneeksi tuntematta edes huvittuneisuutta tuskastasi.

Ilmaistessanne mieltymystänne mihinkään lienette

hirnumassa kilpaa viisiperäisen hevosen seurassa, sillä

moisia olosuhteita ei olekaan koko todellisuudessa.

Ilmaistessanne sen sijaan inhoanne mihinkään

siivoilette, istuskelette, siirrytte pisteestä pisteeseen,

iloitsette elämän pienistä hetkistä, kenties sitten

suolistaen nuo, jotka noita tuokioita toivatkin.

Tätä nimenomaan miettii minun mieleni.

Äläkä sano sitä hyperaktiiviseksi. Omasi ei vain pysy perässä.

Kun tuskanne suurenevat suhteellisiksi,

Alatte talloa aivan kaikkia alapuolellanne.

Ilmaisemani ilmaantuessa ilkun

kumpaakin osapuolta tasapuolisesti,

kikattaen pienistäkin herpaantumisistanne.

Erotellessasi gerbiilin sisäelimistään ensimmäinen

intuitioni on kritisoida sitä heikkoudestaan.

Näihin seikkoihin vedoten et eläne ilman verta.

Tyhmyyspäissään törmäilevät,

ynseät, synnittömyydellä ylpeilevät

lyyhistyjät nimittänevät itseään epätyypillisiksi

sanoen tapaansa parhaaksi vaihtoehdoksi.

Itsehän olen koko olemassaolon normaalein olemus.

Näin normaalia olentoa ei olekaan toista.

                                     - Tuukka Kontio -

Maailmalta Martsariin - Paula Saksasta

What’s your name?

Minun nimi on Paula.

How long will you study abroad?

I will study abroad for one year.

What has studying abroad been like? 

For me it has been quite good, but it is often a bit difficult because of the language. I always try to understand what the teacher is saying and sometimes I get it, but most of the time I still have to use a translator or ask other people because I don’t know enough Finnish. Besides that, studying here in Finland has been a great experience because the school system is different from the one in Germany and I really like it. 

Why did you want to come to Finland?

I wanted to come to Finland because I have always been interested in the northern countries and I heard many things about Finland being a nice country to live in. I also like to be outside and Finland has a beautiful nature. And I wanted (and still want) to learn Finnish. 

How is school in Germany different from school in Finland? (studying, food, holidays)

School in Germany is different from the school system here. I have the impression that here, the students and the teachers are more on the same level. In Germany the teachers are mostly seen as if they are on a higher level or stand above the students and you can’t call them by their first name. I also think that in Finland, school is a bit more relaxed and the students are more independent in their studying. In Germany there are two half-year periods, all the exams are during the whole school year and you can’t make your schedule yourself. The school lunch isn’t free and many people go somewhere to get their food or bring their own lunch. The holidays depend on the region you live in, I always had 6 weeks of summer holidays and then autumn, christmas and easter holidays. 

Have you traveled to different countries before?

I have been to some foreign countries like the US, France or the Netherlands, but during the last few years I have mostly been to places in Germany. 

What’s the best thing about Finland?

I can’t really say that, I think there are so many good things and I really enjoy being here. For example as I said, I think the school system is better. I also have the impression that people are very polite and a bit more relaxed. And of course there is snow, which is really nice because there has been very little snow in the last winters. 

What would you like to tell about Germany?

Something that I think is quite typical for Germany are all the bakeries where you can get many different kinds of bread, bread rolls and cake. I was a bit surprised when I didn’t see any bakery here, in Germany they are everywhere and for example in the lunchbreak at school I was able to get to three or four different bakeries within just five minutes of walking. Another thing is that during christmas time you can find christmas markets in every city and they are often quite big and always crowded. 

Haastattelu: Nella ja Sirius

Teksti ja kuvat: Paula Auer

Ylioppilas Benjamin Hootin puhe syksyn lakkiaisissa 3.12.

Hyvä juhlaväki, ylioppilaat, koulun henkilökunta, pakollista ohjelmaa seuraavat opiskelijat ja piuhojen pauloma alati esityksiin peittyvä tekniikka.

Elämässä kuulee kaikenlaista, sopivan epätahtista yhteislaulantaa, useita taputuksia ja sekä pidempiä että lyhyempiä puheita. Lapsena kuulee, että kengät pitää laittaa oikeisiin jalkoihin ja muiden hiekkakakkuja ei saa rikkoa eikä omia syödä. Kyse on kuitenkin oppimishetkistä, jotta koulumatka sujuisi reippaammin ja vähemmillä rakoilla ja suussa kiiltäisi punaisen sijaan valkoinen. 

Muutama vuosi ennen lukion alkua kukin meistä kuuli hyvin vähän. Mikään ei kiinnostanut ja kaikki oli samantekevää. Muut kyllä kuulivat meistä. Ainakin ovien paukkeen. Hiomaton ääni nousi ja kalahteli korviin.

Lukion alettua kuultiin hermostunutta liikehdintää ja sivutolkulla opetusmateriaalia. Astioiden kilinää ja rupattelua. Naurua ja koulua, metakkaa ja riehakkaa. Lopuksi uudenlaista hermostuneisuutta ja liikuntasalin armottoman kylmää tuuletusta halkovia Windowsin virheruutujen vihlaisuja. Kuuntelu kehkeytyi sisäistämiseksi ja sanottava sai jäsennellymmän muodon.

Yhteiskuntakelpoinen äänemme virisi eloon. Muistakaamme siis toisiamme muulloinkin kuin juhlatilanteissa juhlavin puhein, joiden kirjoittaminen on yllättävän tuskallista ja säestäkäämme elämän ääniä omillamme.

 Kiitos.

Maailmalta Martsariin - Yuto Japanista

How long will you study abroad?

Yuto: 10 months

What has studying abroad been like? 

Yuto: Culture and school life in Finland is exiting because it’s very different from my own school and culture in Japan. 

Why did you want to come to Finland?

Yuto: I want to see different countries in the world. I choosed Finland because I like nature. In Japan, there are many buildings, so there are not so much nature around. I also want so see snow and Finnish culture and life style.

How is school in Japan different from school in Finland? (studying, food, holidays)

Yuto: In my school in Japan there are many rules, such as, I am not allowed to have long hair and I can’t change my hair color. Also I can’t make my own school schedule. When I am at school, I can’t use my phone. Most people bring a lunch box in Japan to school, because we dont have free school lunch in Japan.

Have you traveled to different countries before?

I have been in Japan, Finland, South Korea, Thailand, USA and Hawaii islands

What’s the best thing about Finland?

Yuto: So far the best thing in Finland is that I have a lot of free time. School days are much longer in Japan. School starts 8:30 In japan and ends at 16:10 every day. Also on saturday. 

What would you like to tell about Japan? 

Yuto: We have only 1 month summer holiday in japan. Also I have to wear a school uniform.

Teksti: Eppu ja Sirius

 

Martsari täyttyi Erasmus-opettajista viikoksi

Martsarista on tullut erityisesti viime vuosina todella elävä kansainvälinen lukio. Rehtorimme Salme Sulander on kokenut kansainvälisyyshankkeiden vetäjä. Hän on tuonut mukanaan Martsariin kansainvälistä yhteistyötä arvostavan ilmapiirin. 

Rehtori Salme Sulander seuraa matematiikan oppituntia yhdessä belgialaisen opettajavieraan kanssa. He haastattelevat Martsarissa opiskelevaa saksalaista vaihto-oppilasta Paulaa.

Kuluvalla lukukaudella lukiossamme on meneillään lukuisia kansainvälisyysprojekteja, joissa liikkuvat niin opettajat kuin opiskelijat. Viimeisen vuoden aikana martsarilaisia on käynyt opintomatkalla Tallinnassa, Ruotsissa, Portugalissa, USA:ssa ja Islannissa. 

Keväällä päättyvä Erasmus STEAM for all -projekti vei marraskuussa kaksi opettajaa Islantiin yhteistyökouluun yhdessä kymmenen opiskelijan kanssa. Reykjavikkiin kokoontui nuoria opettajineen Turkista, Portugalista, Suomesta, Islannista ja Hollannista. Opettajista mukana olivat fy/ma/teatteritekniikka-opettaja Henri Lommi sekä musa- ja draamaopettaja Anna Heinonen.

Islantilainen rehtori (oik.) "houstasi" martsarilaisjoukkoa Erasmus-matkalla Raykjavikissa.

Marraskuun 2022 puolivälissä lukiossamme oli Erasmus-vierailijoita seuraamassa oppitunteja Turkista, Irlannista, Liettuasta,Virosta ja Kreikasta. Monitoroinnilla kerätään tietoa oppiainerajoja ylittävästä opiskelusta ja hyvistä digikäyntänteistä. Hankkeessa on mukana eurooppalaisia yliopistoja ja sitä vetää Salme Sulander.

Uusi Erasmus STEAM-projekti polkaistiin käyntiin Vantaalta Salme Sulanderin johdolla.

Keväällä 2023 joukko opiskelijoita lähtee vierailulle mm. Tansaniaan, Tallinnaan, Ruotsiin, Ranskaan ja Lontooseen. Kaikilla martsarilaisilla on mahdollisuus osallistua jollekin koulun ulkopuolelle suuntautuvalle reissulle joko kotimaahan tai ulkomaille. Martsarissa koetaan tärkeänä, että nuoret pääsevät testaamaan vuorovaikutus- ja kielitaitoaan tavoitteellisten opintomatkojen kautta. 

Teksti ja kuvat: Heli Groschup ja Johanna Parvinen

Yhtä draamaa!

Improvisaatioharjoituksissa voi heittäytyä tarinoiden vietäväksi.

DT1-moduuli on draamakasvatuksen ja teatterin peruskurssi, jossa harjoitellaan vuorovaikutusta, keskustelu- ja esiintymistaitoja, heittäytymistä ja improvisointia sekä tunneilmaisua. Opinnot sopivat kaikille ja moduliin osallistuminen on suositeltavaa niin ujoille kuin rohkeillekin. Sekaan mahtuu ihan omana itsenä! Periodin opit ovat sovellettavissa arjessa, työelämässä ja teatteriharrastuksessa.

Jos teatterikärpänen pääsee puraisemaan, opiskelija voi valita syventäviä teatteritaitoja improvisaation ja teatterin tyylilajien (DT3) ja rooli- ja kohtaustyöskentelyn parista (DT2). Toisen ja kolmannen opintovuoden aikana opiskelija voi osallistua produktioon, jos alla on kaksi valmistavaa moduulia. 

Proggikset ovat myös oivallinen paikka oppia teatteritekniikkaa eli valo- ja äänisuunnittelua, lavastusta, puvustusta ja maskien valmistamista. Teatteripöhinä on parasta, oli siinä mukana missä roolissa tahansa. Lukuvuoden 2022-2023 esityksessä Linus ihmemaassa on mukana live-muusikoita.

Menossa omantunnonkuja-harjoitus.

Palautteita DT1-moduuliin osallistuneilta:

"Opin todella paljon tästä kurssista. Opin paljon sosiaalisia taitoja ja tutustuin hienoihin tyyppeihin. Kaikkien pitäisi päästä draamakurssille." 

"Minulle tuottivat iloa uudet ihmiset ja kaverit, hauskat leikit ja kehittyminen ihmisenä."

"Kaverit, hyvä ilmapiiri ja yhteistyö olivat ilonaiheita."

"Mahtava kurssi! Suosittelisin muillekin!

"Oli paras kurssi tähän mennessä!"

"Draamatunnit olivat aina viikon kohokohta."

"Odotin aina innolla seuraavaa tuntia ja olisin jäänyt tunneille pidemmäksikin aikaa. Vaikka tunnelma oli rento, opin paljon. Tunsin itseni vapaaksi."

Draamaopintojen tärkein anti on yhdessä tekeminen.

Teksti ja kuvat: draamaopet Anna ja Heli

Perjantaiessee 18.11.2022

 Hiljaisuus Vertin rakkaudenosoituksena

Tunnetusti introvertti on ihminen, joka hälinän ja menon keskellä kaipaa kovasti takaisin omaan pieneen koloonsa. Kaikki introvertit eivät tietenkään ole samanlaisia yksinäisiä susia vaan, niin kuin valtavirtakin, kaipaavat elämäänsä ihmissuhteita. Toki kyseinen Vertti saattaa korvata määrän laadulla, jolloin suhteet on laskettavissa sormilla. Ekstrovertti useimmiten on aivan toista maata; hänen ihmissuhteiden määrään tarvitsee sormien lisäksi mukaan varpaat, ja pari lainataan kaverilta.

Olen itse kuvailtu introvertti. Rakastan omaa tilaa ja hiljaisuutta. Kuitenkin siitä on valmis uhraamaan osan kavereille, jotka seurani kelpuuttavat.

Vaikka introvertille ihmissuhteet tuntuu usein enemmän suoritukselta, jossa viedään omia voimia äärirajoille, tuovat ne väriä elämään. Ja miten muutenkaan ihmissuhteet toimisivat ilman kommunikointia? Puhetta, hälinää, aihe vaihtuu tiuhaan, toinen kertoo vitsiä samaan aikaan, kun toisella on vielä juttu kesken. Kuunnellessa silmät seuraavat puheen säestämiä käsien liikkeitä, pienen pieniä ilmeiden muutoksia ja yrittävät samaan aikaan pitää katsekontaktia yllä. Vertti voi itsekin ottaa tovereistaan mallia ja aloittaa keskustelun ihan oma-aloitteisesti. Vaikkei se olekaan osa todellista häntä ja yhtä luontevaa, muut lähtevät silti mukaan.

Mitä tapahtuu, kun introvertti väsyy? Keskusteleminen, kuunteleminen ja kiinnostuneelta vaikuttaminen ovat kuluttaneet maagisen “sosiaalisen akun” loppuun. Se on introvertille elintärkeä itsetuntemuksen osa-alue, joka kertoo, milloin kannattaa ottaa aikaa itselleen ja hyvällä omatunnolla vältellä muita ihmisiä. Onneksi akut ovat uudelleen ladattavissa – yksin oleminen tuntuu taivaalliselta ja sitä osaa arvostaa entistä enemmän.

Introvertti on tietenkin kykenevä kuuntelemaan itsensä lisäksi myös muita. Petra Lehto esittelee artikkelissaan Introverttien kolme supervoimaa (evermind.fi 4.11.2021) otsikon mukaisesti introvertin kolme parasta puolta. Lehto listaa yhdeksi supervoimaksi introvertin kuuntelutaidot. Hän kirjoittaa: “Kuuntelemalla keskustelukumppaneitaan introvertti osoittaa arvostavansa heidän ajatuksiaan.” Introvertti antaa tilaa keskustelulle. Hän ei kuitenkaan passiivisesti istu mykkänä, vaan näyttää kiinnostuksen eleillään: Vertti on läsnä siinä hetkessä, koska hän “ei ole koko ajan suunta päänä kailottamassa omia näkemyksiään – – ." 

Todellinen kommunikointi käydään eleillä. Sanat on keksitty vain selkeyttämään sitä, mitä tunnemme ja pyrimme eleillämme näyttämään, heille, jotka eivät pysty kehonkieltä lukemaan sujuvasti. Harjaantunut introvertti osaa kuunnella rivien välistä ja huomata mikroilmeistä asioita, joita keskustelukumppani ei erikseen mainitse. Vertti osaa siis kuunnella korvien lisäksi myös silmillään. 

Amnesty-järjestön vuonna 2016 tuottamassaan Look beyond borders -nimisessä muutaman minuutin pituisessa lyhytelokuvassa voi nähdä, kuinka paljon pelkkä silmiin katsominen saa aikaan. Kaksi ennestään tuntematonta ihmistä asetetaan vastakkain istumaan, katsomaan toisiaan silmiin neljän minuutin ajaksi. Toinen istujista on Eurooppaan tullut turvapaikanhakija ja toinen taas itse eurooppalainen. Yhteensä heitä on kaksitoista, eli kuusi paria. Sanoja ei vaihdeta paljoakaan, jolloin puhumattomuus antaa tilaa ilmeiden, eleiden ja muun ei-verbaalisen kommunikoinnin tarkasteluun. Lopussa parivaljakot halaavat keskenään. He ymmärsivät toisiaan ilman sanoja.

Luontevaa keskustelua pystyy käymään helposti ilman sanoja. Siihen toki vaaditaan ihmistuntemusta ja kyseisen ihmisen tuntemista. Pieni vilkaisu, suun mutristaminen oikealla tavalla tai kulmien nostaminen saattavat olla jo tarpeeksi. Toisaalta hätätapauksissa ventovieras voi toisen eleistä huomata, ettei kaikki ole hyvin.

On selvää, että sanat värittävät yhdessäoloa. Toisaalta myös hiljaisuus voi olla värikästä, mikäli sillä on tunnelma, laatu ja sävy. Joku saattaisi tulkita pienen hiljaisen hetken kiusalliseksi, kun toiselle se on taas hetki hengähtää ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä. Amnestyn lyhytelokuvassa selkeästi hiljaisuudesta huokuu hermostuneisuus, empatia ja kiinnostus – Värikästä, eikö? 

Kukaan tuskin yllättyy kuullessaan, että introverttikin kykenee rakentamaan kaverisuhteiden lisäksi intiimin parisuhteen. Uuteen kumppaniin tutustuessa introvertti saattaa koetella omia rajojaan kuin normaalinkin kaverin kohdalla. Kuitenkin Vertin valtaa mielenrauha: oikean kumppanin kanssa ei tarvitse esittää ekstroverttiä. Kun introvertti löytää ihmisen, jonka kanssa pystyy olemaan niin kuin itsekseen, se on rakkautta.

Rakkaus on enemmän kuin “Minä rakastan sinua.” sanoi sen millä kielellä tahansa. Näillä kolmella sanalla on toki oma roolinsa parisuhteessa. Rakkaus on yksilöllinen kokemus, jossa haluaa antaa toiselle rakkautta ja tuntea tulevansa rakastetuksi. Välittämisen voi näyttää ilman sanojakin, kuten Lehtokin mainitsee artikkelissaan, kuuntelemalla taikka eleillä ja teoilla. Sanoillakaan ei ole siinä vaiheessa väliä, jos teot sanovat toisin. 

Ei ole mikään absoluuttinen totuus, että kaikille tulisi riittää rakkaudenosoitukseksi pieni hiljainen hetki tai silmiin katsominen. Taustalla piilee yhdessäolon luontevuus ja oman tilan saaminen, vaikka toinen olisikin ihan kyljessä kiinni. Kumppanin läsnä ollessa sosiaalisen akun ei tulisi kulua samalla tavalla kuin kaverien seurassa vaan päinvastoin; kumppani voi parhaimmillaan antaa lisää energiaa ja olemalla tukipilari hälinän keskellä, joku johon voi aina tukeutua.

Löydän itseni liian usein hamuilemassa täyteen ahdatussa koulun ruokalassa ympärilleni miettien, kuinka pieni pilkahdus, edes sekunnin mittainen katsekontakti, saisi akut riittämään päivän loppuun. Kaino hymy leviää kasvoille, kun huomaa toisenkin näkevän ja nyökkäävän tervehdykseksi. Koetilanteessakin, jossa puhutut sanat ovat jyrkästi kiellettyjä, hetken katse kertoo: “Jää odottamaan.” Jos näen toisen luokan ulkopuolella, tunnen itseni kuulluksi, vaikken sanoja käyttänytkään.

Kommunikointi ja kanssakäyminen eivät ole pelkästään sanoja. Keskusteluun kuuluu eleet ja ilmeet, hetken hiljaisuudet sekä sävyt. Kommunikoinnille ei siis ole yhtä muottia tai lokeroa. Vuorovaikutusta käydään niin hiljaisuudessa kuin vilkkaan hälinänkin keskellä. Tärkeintä on, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi käytti sanoja tai ei. Introvertti näyttää rakkautensa hiljaisuutena: antaen tilaa, ladaten akkuja, olemalla joku jolle kertoa tai johon tukeutua.

- Nimimerkki

Tunnelmapaloja syksyn marrasbileistä

Martsarissa järjestettiin marraskuun alussa bileilta koulun ala-aulassa. Juhliin sai halutesaan pukeutua naamiaisasuun. Joukossa nähtiinkin mm. kasvomaalauksia ja erikoisia hattuja.Tarjolla oli alkoholitonta boolia ja kuohuviiniä sekä erilaisia suolapaloja. Paikalle oli tilattu bändi, joka soitti koko illan meneviä covereita. Tilaisuus veti paikalle myös runsaasti opettajia.

Marrasbileissä tehtiin kortteja, saattoi ottaa tarratatuoinnin, tanssittiin, laulettiin karaokea, pelattiin pingistä ja lautapelejä. Karoketupa oli koko illan täynnä laulajia ja suosituin kappale taisi olla Robinin Puuttuva palanen. 

OAJ myönsi Martsarille Vuoden koulu 2022 -kunniamaininnan. Kunniakirjan luovutti marrasbileissä OAJ:n edustaja Sami Markkanen rehtori Salme Sulanderille sekä OPKH:n puheenjohtaja Siiri Vaahersalolle. Kunniakirja myönnettiin hyvästä esimiestyöstä, myönteisestä ilmapiiristä sekä viihtyisyydestä. Hyvä Martsari!

Teksti ja kuvat: Työryhmä

 

Perjantaiessee

Miniessee:

Kun minusta tuli Hermione Grangerin paras ystävä

En tiennyt, tulisiko kukaan ikinä lukemaan tarinoitani, mutta kirjoitin niitä silti, ja melkoisella vauhdilla ja intohimolla. Sukelsin monia kertoja viikossa maailmaan, jossa olin turvassa ja jossa millään muulla ei ollut väliä kuin omilla ajatuksillani sekä niiden pohjalta luodulla kertomusten ja henkilöiden kokonaisuudella. Minulla oli päätösvalta kaikesta tarinan kulussa, ja se oli juuri kokemuksessani kaikista hienointa.

Olin ala-asteella, kun aloin kiinnostua kirjoittamisesta eli minun tapauksessani oman luovuuteni hyödyntämisestä itsenäiseen tarinointiin. Luin tällä ajanjaksolla paljon, mutta erityisesti lasten ja nuorten fantasiakirjallisuutta. Mietin jatkuvasti lukemieni kirjojen tapahtumia, hahmoja sekä tunnelmia, ja siksi kuvittelin usein iltaisin ennen nukahtamista itseni mukaan kirjojen seikkailuihin. Näin myöhemmin ajatellen tämä aika elämässäni oli hyvin tärkeää, sillä sen aikaisen mielikuvituksen kehittämisen kautta olen nauttinut kirjoittamisesta, lukemisesta ja ajattelemisesta myöhemminkin. 

Harry Potter -kirjasarja nousi ehdottomaksi suosikikseni, kun äitini luki sen ollessani toisella luokalla. Samaistuin useaan hahmoon ja olin taikamaailmassa aina, riippumatta siitä olinko fyysisesti kotona, koulussa tai vaikka jalkapalloharjoituksissa. Olin niin rakastunut kirjasarjan juonenkäänteisiin ja kokonaisuuteen, että jossain vaiheessa kuvittelin itseni jatkuvasti mukaan Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa seikkailemaan Tylypahkan kouluun ja taistelemaan Voldemortia vastaan. Aloin huomaamattani suunnitella myös uusia hahmoja tarinaan, ja varsinkin luomieni hahmojen ulkonäön ja ominaisuuksien pohtiminen oli minulle mieleistä.

Yhtenä päivänä ryhdyin kirjoittamaan lyhyitä tarinoita, joissa minä seikkailen Harry Potterin maailmassa, ilman lähes minkäänlaista suunnittelua tai hahmottelua. Annoin vain mielikuvitukseni hoitaa kaiken. Tarinoiden syntyminen vasta kirjoittamisen aikana oli kuitenkin tällöin vahvuuteni, sillä kuten John Locke sanoo: “Ajatukset jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia.” Tämä ajatus tiivistää oleellisesti silloisen kirjoittamisprosessini. En suunnitellut oikeastaan mitään muuta kuin hahmoja ja heidän ulkonäköään, sillä loput muodostuivat päässäni samalla kun kirjoitin. Luovuuteni pääsi todellisesti täyteen mittaansa, kun tarinoin puhelimeni muistioon itsestäni Tylypahkan oppitunneilla ja huispaamassa noita- ja velhokavereiden kanssa. 

Teksti: Aada Lindeman

Perjantaiessee

Miniessee:

Kirjoitin itselleni uuden elämän

Heti kun painan pääni illalla tyynyyn, syntyy päässäni tarinanalkuja, juonenkäänteitä ja konflikteja. Mieleni sisäinen maailma suojaa todellisuuden tapahtumilta, enkä pysty nukkumaan luomatta näitä tarinoita väsyneissä aivoissani. Kun en saakaan unta, kaivan tietokoneeni esille ja kirjoitan kertomukseni muistiin. Päivisin palaan yöllisiin ajatuksiini ja pakenen uudestaan luomaani todellisuuteen, joka avautuu koneeni näytölle. 

Koneeni muisti sisältää tekstin muodossa syvimmät haluni, toiveeni ja unelmani. Kaiken sen mikä voisi olla mahdollista, jos velhoja, taikaolentoja tai avaruusseikkailuja olisi olemassa. Jokin tässä ympäröivässä todellisuudessa on niin tavanomaista ja puuduttavaa, että sisälläni palaa halu kokea jotain ihmeellisempää. Halu kokea ne samat tunteet, joita koin lukiessani lapsena kirjoja lohikäärmeistä ja keijuista, uudestaan. Virginia Wolf sanoi: “Niin kauan kun kirjoitat sitä mitä haluat kirjoittaa, vain se merkitsee jotain; eikä kukaan voi sanoa, merkitseekö se vuosien ajan vai vain muutaman tunnin.” Joskus haluan vain kirjoittaa itseni ulos tästä maailmasta, en pyri mihinkään merkitykselliseen tai tajunnanräjäyttävään tekstiin, vaan tunteiden purkamiseen itselleni luontevalla tavalla. Teksteilläni on merkitystä minulle. 

Minä kirjoitan itselleni, en kenellekään muulle. Jos joku saisi joskus käsiinsä viimeisen vuoden aikana kirjoittamani tarinat, haluaisin kadota maan päältä lopullisesti. Tarinani ovat minulle ja erityisesti sille lapselle, joka elää sisälläni. Haluan tarjota lohtua sille lapselle, joka oletti maailmalta niin paljon enemmän, joka uskoi sen olevan ihmeellinen ja maaginen, ja joka pettyi kun kaikki olikin tavallista. Astrid Lindgren sanoi: “Taidan olla täysin onnellinen vain silloin kun kirjoitan, en tarkoita mitään erityistä luomiskautta vaan niitä hetkiä, jolloin todella kirjoitan.” Kirjoittaessani koen lapsenomaista iloisuutta ja onnea, sellaista jota en tunne mitään muuta tehdessäni. 

Lukeminen ei tunnu samalla tavalla henkilökohtaiselta kuin kirjoittaminen. Muiden kirjoittamat tarinat kertovat keksityistä henkilöistä, minun tarinani kertovat minusta. Kun kirjoitan itseni mukaan lapsuuden fantasiamaailmoihin, siinä hetkessä ne maailmat ovat todellisia. 

Teksti: Siiri Vaahersalo

#lukiolife

Tekijä: Lilja Laine

 

Uusien opettajien haastattelu

 Martsarilainen haastatteli lukiossamma tänä syksynä aloittaneita opettajia. 

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Emma, Martsarissa tänä vuonna opettava kieltenopettaja. 

Olen alun perin kotoisin Kuopiosta, 

mutta muutin heti lukion jälkeen Lontooseen, 

josta myöhemmin päädyin Tukholmaan opiskelemaan. 

Suomeen palasin 2020. 

Perheeseeni kuuluu kumppani ja kaksi rescuekoiraa.

Mitä opetat, miten päädyit alalle?

Olen koulutukseltani englannin ja ruotsin opettaja, mutta tällä hetkellä opetan vain englannin moduuleja. Olen aina pitänyt kielistä, ja Englannissa ja Ruotsissa asuessani pääsin tutustumaan molempiin kieliin natiiviympäristössä ja kartuttamaan omaa kielitaitoani. Minua kiinnostaa kielen ja sosiaalisten aspektien yhteys sekä kielen merkitys sille, miten hahmotamme ja ymmärrämme maailmaa. Lisäksi olen työskennellyt koko ikäni lasten ja nuorten kanssa, joten kieltenopettajan työ tuntui minulle luontaiselta. Pidän myös työn monipuolisuudesta ja siitä, miten kielten kautta voi käsitellä tärkeitä aiheita. 

Mikä on ensivaikutelmasi Martsarista?

Martsarissa on ihana yhteishenki ja mukavat työkaverit ja oppilaat. Kaikin puolin tosi kiva paikka opettaa!

Minkälaisen teemapäivän haluaisit koulussa toteutettavan?

Toivoisin ympäristöystävällisyyteen liittyvää teemapäivää. 

Muita terveisiä oppilaille?

Ihanaa syksyn alkua ja tsemppiä uuteen lukukauteen! Toivon teille lämmintä ja mahdollisimman stressitöntä syksyä :)

 

 

 

Kuka olet, mistä tulet?
Olen Nhung Tran eli Nunu ja tulen Helsingistä.

Mitä opetat, miten päädyit alalle?
Opetan biologiaa, maantiedettä ja terveystietoa. Kiinnostuin biologiasta jo lapsena, kun aloin pohtimaan elämän alkuperää ja syntyä. Maantieteestä ja terveystiedosta kiinnostuin opintojen myötä. Minulla oli yläasteella ja lukiossa loistavat biologian, maantieteen ja terveystiedon opettajat, jotka saivat minut innostumaan opetustyöstä.

Mikä on ensivaikutelmasi Martsarista?
Oikein hyvä ensivaikutelma. Martsarissa on motivoituneita opiskelijoita ja innostunut työyhteisö. On kiva opettaa täällä.

Minkälaisen teemapäivän haluaisit koulussa toteutettavan?
Koska haluan turvata tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvään elämään, minua kiinnostaisi toteuttaa opiskelijoiden kanssa Agenda 2030-teemapäivä YK:n kestävän kehityksen tavoitteista.

Muita terveisiä oppilaille?
Mukavaa alkanutta lukuvuotta kaikille!

 

 

 

Kuka olet, mistä tulet?
Olen Meeri Väätäinen, biologian ja maantieteen opettaja ja ekologi

 ja tulen Pohjois-Savosta, Nilsiästä. 

Mitä opetat, miten päädyit alalle?

Opiskellut olen Jyväskylän yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa ja Kööpenhaminan yliopistossa Tanskassa, jossa tein pro gradu -tutkielmani. Pääaineeni oli ekologia ja evoluutiobiologia ja lisäksi erikoistuin luonnonsuojelubiologiaan ja luonnontuntemukseen. Sivuaineena suoritin opettajan opinnot. Opintojen aikana ja valmistuttuani työskentelin jonkun aikaa tutkimusavustajana, mutta sosiaalisena ihmisenä opetusala tuntui lopulta enemmän omalta.

 

Mikä on ensivaikutelmasi Martsarista?
Ensivaikutelmani Martsarista on ollut erittäin positiivinen. Tämä on sopivan kokoinen paikka, jossa on hyvä ilmapiiri.

 

Minkälaisen teemapäivän haluaisit koulussa toteutettavan?
Tällaisena ”saapasjalkabiologina” mikä tahansa retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen liittyvä teemapäivä voisi kiinnostaa minua kovasti.

 

Muita terveisiä oppilaille?
Terveisinä etenkin opiskelumotivaation kanssa kamppaileville opiskelijoille voisin sanoa, että muistakaa, että tieto tuo vapautta. Mitä enemmän ja monipuolisemmin asioista tiedätte, sitä paremmat mahdollisuudet teillä on itse valita, mitä elämässänne teette.

Uusia martsarilaisia - haastattelijoina ja haastateltuina!

“Kuvis on rentoa ja se kehittää luovuutta” - kuinka luovuus tasapainottaa lukion 

Taideaineita suositellaan lukiossa tasapainottamaan rankkojen lukuaineiden opiskelua ja keventämään moduleita. 

       Leo Lantz (oikea) istumassa Martinlaakson lukion sohvalla. 

EMILIA KÖNÖNEN

26.8. 14:05  -  Päivitetty 1.9. 14:56

Leo Lantz istuu minua vastapäätä, koulun tietokone sylissä ja katsoo ohikulkevaa ihmistä. Koulun aloituksesta on kulunut muutama viikko, ja Leo alkaa sopeutua Martinlaakson lukioon ja luma-linjalla opiskeluun. 

- Se mihin lukioon hain oli isoin päätös minkä olen tehnyt elämässäni. Tähän asti olen ollut tyytyväinen päätökseeni.

Keväällä hän, kuten tuhannet muut nuoret, mietti mihin jatkaisi yhdeksännen luokan jälkeen. Leolle Martsarin LUMA-linja vaikutti kivalta. Hän tiesi, että lukio on hänelle paras paikka ja kiinnostus luonnontieteisiin ajoi hänet Luma-linjalle. Luma-linjan korkeatasoisuus ja erityiset kokemukset houkuttelivat kuuttakymmentä ihmistä hakemaan linjalle, mutta vain kolmekymmentä pääsi sisään, Lantz oli yksi heistä. 

 

Peruskoulun päätyttyä Lantz jätti Vantaan kansainvälisen koulun ja englanninkielisen opiskelun taakseen ja suuntasi suomenkieliseen luma-painotukseen. Leo kertoo, että aika Martinlaaksossa on alkanut hyvin, vaikka koulussa on eroja peruskouluunsa. Hän mainitsee hyvän kouluruoan ja ison rakennuksen. Lukio on vasta alkanut, ja hän odottaa sitä että pääsee tutustumaan muihin ihmisiin. 

Lantz muistelee kuinka pohti mahdollisesti jatkavansa IB-lukioon päästyään kansainvälisestä koulusta, koska kaverinsa menivät sinne, mutta päätti, että se ei ollut hänen juttunsa. 

- En jaksanut enää puhua englantia, ja kaikkien asioiden nimet on muutenkin hyödyllisempää opetella suomeksi. 

Leon vanhemmat laittoivat Leon englanninkieliselle ensimmäiselle luokalle, ja yläkouluun asti hän opiskeli enimmäkseen englannin kielellä. Opiskelu englanniksi oli hänestä kiva juttu. Se ei poikennut suomeksi opiskelusta millään muulla tavalla, kuin että aineet olivat englanniksi. Leon mielestä se oli hyvä, että hän opiskeli asioita englanniksi. Se auttaa häntä nyt, kun lukiossa englanti on todella helppo tasoista hänen entiseen opiskeluun verrattuna. Miinuspuolena englanniksi opiskelussa on se, että nyt Leolla on vaikeuksia biologiassa ja fysiikassa, koska osaa ennestään termit vain englanniksi. 

Leo on tottunut lukioon hyvin. Hänestä lukion koulupäivät tuntuvat lyhyemmiltä, mutta työmäärä on paljon suurempi. Tässä vaiheessa hänen lempiaineet ovat erityisesti matematiikka, sitten biologia, maantieto ja fysiikka. 

- Matikka on kivaa minusta, koska siinä vain tehdään tehtäviä. Opettajamme on hyvä, ja ylipäätään matikka on hyödyllistä tulevaisuutta varten. 

Leo oli flunssassa lukion toisella viikolla, ja oli poissa noin kolme päivää. Hän kertoo, kuinka tehtävät alkaa kasaantua heti, kun ei pääse tunneille. Leo sanoo, että hänen koulutyömääränsä on suurentunut todella paljon. Yhdeksännellä luokalla hän käytti noin 30 minuuttia arkipäivisin koulujuttuihin. Nyt lukiossa työmäärään kuluu noin tunti yhdessä arkipäivässä. Työmäärän muutos vaikuttaa hänen vapaa-ajan määrään. 

Vapaa-ajalla Leo viettää aikaa ystäviensä kanssa, ja harrastaa vähän jalkapalloa.

- Kavereiden kanssa meillä ei ole koskaan mitään suunnitelmaa. Me tehdään vaan mitä siinä keksitään.

Hän ei ole erityisen huolestunut vapaa-ajan vähenemisestä, mutta tietää, että koulun vaikutus tulee näkymään hänen elämässään enemmän. 

Lantz asuu vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa paritalossa Vantaalla, Kaivokselassa. Hänen kotoaan ajaa Martinlaaksoon pyörällä vain noin 15 minuuttia. Lyhyt koulumatka oli hänelle tärkeä kriteeri, koska entiseen kouluun hänellä oli pidempi, ja aikaa vievä, matka. Uusi lyhyt koulumatka tuo hänelle lisää vapaa-aikaa, jota koulutyö vie häneltä pois. 

Kysyn taideaineiden opiskelusta, ja Leo vaikuttaa heti kiinnostuneemmalta haastatteluuni. Hän kertoo, että hän on harrastanut kuvataidekoulussa kuvataidetta kymmenen vuotta. Hän ei käy kuviksessa enää, mutta aikoo ottaa kuvataidekursseja lukiossa. 

- Kuviksessa on kivaa se, että onnistuu. Onnistuminen on kiva tunne.

Lantz pitää piirtämisestä eniten, mutta on tyytyväisin, jos maalaus onnistuu. Hän kertoo, että vaikka piirtämisen prosessi on mukavin, koska kuvaa voi muokata helposti, hän arvostaa maalaamisen onnistumista eniten. Maalaamisessa, jos joku menee pieleen, teosta on vaikeampi muokata. Maalaukseen pitää keskittyä enemmän, se vie enemmän aivokapasiteettia. Mutta jos maalaus onnistuu, ja se täyttää Lantzin odotukset, se tuo onnistumisen tunnetta hänelle paljon enemmän kuin piirtäminen.

- Kaikki kuuluisimmat taideteokset ovat maalauksia syystä.

Leo sanoo, että kuvataide on kehittänyt hänen luovuuttaan ja visualisointi-kykyä. Hän keksii ideoita ja asioita helposti, ja osaa nähdä asioita päässään ennen kuin ne on olemassa. Nämä taidot ovat auttaneet häntä opinnoissa, ja ne tulevat auttamaan häntä tulevaisuudessakin. 

Lanz ei enää piirrä vapaa-ajalla, mutta jos mahdollisuus tulee kuvataiteen tekemiseen, hän on valmis tehtävään. 

- Jos tarvii jotakuta joka osaa kuvista, niin mä satun olemaan hyvä siinä. 

Martinlaaksossa taideaineita suositellaan koulun tasapainoon. Leo seuraa tätä kehotusta, tasapainottamalla raskaita luma-opintoja kuvataiteen kursseilla. Muidenkin oppilaiden pitäisi muistaa, että taideaineet keventävät koulunkäyntiä ja tuovat luovuutta ja tasapainoa opiskelijan elämään.

Lukukausi alkoi kesäisissä tunnelmissa...

Kuva: A.H.

 

Lukuvuoden avajaisia vietettiin Martinus-salissa

 

Tilaisuuden aloitti pieni draamallinen näytös: Meri ja Aada.

Martinus on lukiomme yhteydessä oleva kulttuuritalo, jota lukiomme käyttää tilaisuuksiimme säännöllisesti. Martinuksen avajaisiin osallistuivat ykköset ja abit. Kakkoset katselivat striimatun juhlan Studioteatterissa. 

OPKH:n jäsenet Jessica, Aada ja Siiri kertoivat opiskelijakunnan toiminnasta ja rohkaisivat uusia jäseniä mukaan.

Rehtorimme Salme Sulander toivotti kaikki uudet ja vanhat tervetulleiksi kouluun. Salme on pidetty rehtori lukiossamme niin opettajien kuin opiskelijoidenkin keskuudessa.

Musaklubi sai lukuvuoden ensiesiintymisensä avajaisissa. Kappale "Muotitietoinen" sopi koulunaloitukseen hyvin.

Kakkoset seurasivat avajaisten striimiä Studioteatterissa.

Kuvat ja tekstit: toimitusväki