Normaali
Luomakunnan suopein olemus
istuu viimeinkin riesanasi sellaisenaan
esittämättä mitään teennäisiä mielistelyjä
noustakseen joillain sokeiden toheloiden
esittämillä vertailumietteillä, sillä se iskee sinut
turtuneeksi tuntematta edes huvittuneisuutta tuskastasi.
Ilmaistessanne mieltymystänne mihinkään lienette
hirnumassa kilpaa viisiperäisen hevosen seurassa, sillä
moisia olosuhteita ei olekaan koko todellisuudessa.
Ilmaistessanne sen sijaan inhoanne mihinkään
siivoilette, istuskelette, siirrytte pisteestä pisteeseen,
iloitsette elämän pienistä hetkistä, kenties sitten
suolistaen nuo, jotka noita tuokioita toivatkin.
Tätä nimenomaan miettii minun mieleni.
Äläkä sano sitä hyperaktiiviseksi. Omasi ei vain pysy perässä.
Kun tuskanne suurenevat suhteellisiksi,
Alatte talloa aivan kaikkia alapuolellanne.
Ilmaisemani ilmaantuessa ilkun
kumpaakin osapuolta tasapuolisesti,
kikattaen pienistäkin herpaantumisistanne.
Erotellessasi gerbiilin sisäelimistään ensimmäinen
intuitioni on kritisoida sitä heikkoudestaan.
Näihin seikkoihin vedoten et eläne ilman verta.
Tyhmyyspäissään törmäilevät,
ynseät, synnittömyydellä ylpeilevät
lyyhistyjät nimittänevät itseään epätyypillisiksi
sanoen tapaansa parhaaksi vaihtoehdoksi.
Itsehän olen koko olemassaolon normaalein olemus.
Näin normaalia olentoa ei olekaan toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti