Hiljaisuus Vertin rakkaudenosoituksena
Tunnetusti introvertti on ihminen, joka hälinän ja menon keskellä kaipaa kovasti takaisin omaan pieneen koloonsa. Kaikki introvertit eivät tietenkään ole samanlaisia yksinäisiä susia vaan, niin kuin valtavirtakin, kaipaavat elämäänsä ihmissuhteita. Toki kyseinen Vertti saattaa korvata määrän laadulla, jolloin suhteet on laskettavissa sormilla. Ekstrovertti useimmiten on aivan toista maata; hänen ihmissuhteiden määrään tarvitsee sormien lisäksi mukaan varpaat, ja pari lainataan kaverilta.
Olen itse kuvailtu introvertti. Rakastan omaa tilaa ja hiljaisuutta. Kuitenkin siitä on valmis uhraamaan osan kavereille, jotka seurani kelpuuttavat.
Vaikka introvertille ihmissuhteet tuntuu usein enemmän suoritukselta, jossa viedään omia voimia äärirajoille, tuovat ne väriä elämään. Ja miten muutenkaan ihmissuhteet toimisivat ilman kommunikointia? Puhetta, hälinää, aihe vaihtuu tiuhaan, toinen kertoo vitsiä samaan aikaan, kun toisella on vielä juttu kesken. Kuunnellessa silmät seuraavat puheen säestämiä käsien liikkeitä, pienen pieniä ilmeiden muutoksia ja yrittävät samaan aikaan pitää katsekontaktia yllä. Vertti voi itsekin ottaa tovereistaan mallia ja aloittaa keskustelun ihan oma-aloitteisesti. Vaikkei se olekaan osa todellista häntä ja yhtä luontevaa, muut lähtevät silti mukaan.
Mitä tapahtuu, kun introvertti väsyy? Keskusteleminen, kuunteleminen ja kiinnostuneelta vaikuttaminen ovat kuluttaneet maagisen “sosiaalisen akun” loppuun. Se on introvertille elintärkeä itsetuntemuksen osa-alue, joka kertoo, milloin kannattaa ottaa aikaa itselleen ja hyvällä omatunnolla vältellä muita ihmisiä. Onneksi akut ovat uudelleen ladattavissa – yksin oleminen tuntuu taivaalliselta ja sitä osaa arvostaa entistä enemmän.
Introvertti on tietenkin kykenevä kuuntelemaan itsensä lisäksi myös muita. Petra Lehto esittelee artikkelissaan Introverttien kolme supervoimaa (evermind.fi 4.11.2021) otsikon mukaisesti introvertin kolme parasta puolta. Lehto listaa yhdeksi supervoimaksi introvertin kuuntelutaidot. Hän kirjoittaa: “Kuuntelemalla keskustelukumppaneitaan introvertti osoittaa arvostavansa heidän ajatuksiaan.” Introvertti antaa tilaa keskustelulle. Hän ei kuitenkaan passiivisesti istu mykkänä, vaan näyttää kiinnostuksen eleillään: Vertti on läsnä siinä hetkessä, koska hän “ei ole koko ajan suunta päänä kailottamassa omia näkemyksiään – – ."
Todellinen kommunikointi käydään eleillä. Sanat on keksitty vain selkeyttämään sitä, mitä tunnemme ja pyrimme eleillämme näyttämään, heille, jotka eivät pysty kehonkieltä lukemaan sujuvasti. Harjaantunut introvertti osaa kuunnella rivien välistä ja huomata mikroilmeistä asioita, joita keskustelukumppani ei erikseen mainitse. Vertti osaa siis kuunnella korvien lisäksi myös silmillään.
Amnesty-järjestön vuonna 2016 tuottamassaan Look beyond borders -nimisessä muutaman minuutin pituisessa lyhytelokuvassa voi nähdä, kuinka paljon pelkkä silmiin katsominen saa aikaan. Kaksi ennestään tuntematonta ihmistä asetetaan vastakkain istumaan, katsomaan toisiaan silmiin neljän minuutin ajaksi. Toinen istujista on Eurooppaan tullut turvapaikanhakija ja toinen taas itse eurooppalainen. Yhteensä heitä on kaksitoista, eli kuusi paria. Sanoja ei vaihdeta paljoakaan, jolloin puhumattomuus antaa tilaa ilmeiden, eleiden ja muun ei-verbaalisen kommunikoinnin tarkasteluun. Lopussa parivaljakot halaavat keskenään. He ymmärsivät toisiaan ilman sanoja.
Luontevaa keskustelua pystyy käymään helposti ilman sanoja. Siihen toki vaaditaan ihmistuntemusta ja kyseisen ihmisen tuntemista. Pieni vilkaisu, suun mutristaminen oikealla tavalla tai kulmien nostaminen saattavat olla jo tarpeeksi. Toisaalta hätätapauksissa ventovieras voi toisen eleistä huomata, ettei kaikki ole hyvin.
On selvää, että sanat värittävät yhdessäoloa. Toisaalta myös hiljaisuus voi olla värikästä, mikäli sillä on tunnelma, laatu ja sävy. Joku saattaisi tulkita pienen hiljaisen hetken kiusalliseksi, kun toiselle se on taas hetki hengähtää ennen seuraavaan aiheeseen siirtymistä. Amnestyn lyhytelokuvassa selkeästi hiljaisuudesta huokuu hermostuneisuus, empatia ja kiinnostus – Värikästä, eikö?
Kukaan tuskin yllättyy kuullessaan, että introverttikin kykenee rakentamaan kaverisuhteiden lisäksi intiimin parisuhteen. Uuteen kumppaniin tutustuessa introvertti saattaa koetella omia rajojaan kuin normaalinkin kaverin kohdalla. Kuitenkin Vertin valtaa mielenrauha: oikean kumppanin kanssa ei tarvitse esittää ekstroverttiä. Kun introvertti löytää ihmisen, jonka kanssa pystyy olemaan niin kuin itsekseen, se on rakkautta.
Rakkaus on enemmän kuin “Minä rakastan sinua.” sanoi sen millä kielellä tahansa. Näillä kolmella sanalla on toki oma roolinsa parisuhteessa. Rakkaus on yksilöllinen kokemus, jossa haluaa antaa toiselle rakkautta ja tuntea tulevansa rakastetuksi. Välittämisen voi näyttää ilman sanojakin, kuten Lehtokin mainitsee artikkelissaan, kuuntelemalla taikka eleillä ja teoilla. Sanoillakaan ei ole siinä vaiheessa väliä, jos teot sanovat toisin.
Ei ole mikään absoluuttinen totuus, että kaikille tulisi riittää rakkaudenosoitukseksi pieni hiljainen hetki tai silmiin katsominen. Taustalla piilee yhdessäolon luontevuus ja oman tilan saaminen, vaikka toinen olisikin ihan kyljessä kiinni. Kumppanin läsnä ollessa sosiaalisen akun ei tulisi kulua samalla tavalla kuin kaverien seurassa vaan päinvastoin; kumppani voi parhaimmillaan antaa lisää energiaa ja olemalla tukipilari hälinän keskellä, joku johon voi aina tukeutua.
Löydän itseni liian usein hamuilemassa täyteen ahdatussa koulun ruokalassa ympärilleni miettien, kuinka pieni pilkahdus, edes sekunnin mittainen katsekontakti, saisi akut riittämään päivän loppuun. Kaino hymy leviää kasvoille, kun huomaa toisenkin näkevän ja nyökkäävän tervehdykseksi. Koetilanteessakin, jossa puhutut sanat ovat jyrkästi kiellettyjä, hetken katse kertoo: “Jää odottamaan.” Jos näen toisen luokan ulkopuolella, tunnen itseni kuulluksi, vaikken sanoja käyttänytkään.
Kommunikointi ja kanssakäyminen eivät ole pelkästään sanoja. Keskusteluun kuuluu eleet ja ilmeet, hetken hiljaisuudet sekä sävyt. Kommunikoinnille ei siis ole yhtä muottia tai lokeroa. Vuorovaikutusta käydään niin hiljaisuudessa kuin vilkkaan hälinänkin keskellä. Tärkeintä on, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi käytti sanoja tai ei. Introvertti näyttää rakkautensa hiljaisuutena: antaen tilaa, ladaten akkuja, olemalla joku jolle kertoa tai johon tukeutua.
- Nimimerkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti