Vaihto-oppilasvuosi Chilessä

 Hola!

Lähdin melkein kaksi vuotta sitten Chileen vaihtoon. Miksi Chile? Niinpä, hyvä kysymys. En oikein itsekään tiennyt aluksi, miksi sinne lähdin :D  Alkuperäinen plääni oli lähteä vaihtoon Yhdysvaltoihin erään tuttavaperheen luo, mutta se suunnitelma peruuntui heidän puolesta. Siispä koulumme rehtori Salme ehdotti Chileä, jossa hänen tutun tuttu asui ja järjesti koteja vaihto-oppilaille. Chile vaikutti mielenkiintoiselta espanjan kielen sekä latinokulttuurin takia. Myös ilmasto olisi lämmin ja Suomen talven aikana Chilessä olisi kesä. Chileen lähti lisäkseni koulumme toinen oppilas Ilona. Kaupunkimme nimi oli Curicó ja se sijaitsee Keski-Chilessä kahden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Santiagosta.  Asuimme Ilonan kanssa aluksi eri perheissä, mutta kuukauden jälkeen muutin Ilonan perheeseen oman perheeni ongelmieni takia. (Niistä lisää blogissani iidamaailmalla.blogspot.com, jota kirjoitin vaihtovuoden aikana.)

Meidän perheeseen kuului kolme koiraa, kuusi kissaa, kaksi siskoa sekä vanhemmat Juan & Erika. Kulttuuri Chilessä oli tosi erilainen ja paljon läheisempi kuin Suomessa. Aina tervehdittäessä annettiin poskisuudelmat ja kuulumisia kyseltiin paljon enemmän. Aluksi se oli ehkä hieman ahdistavaa, mutta siihen tottui nopeasti. 

Valparaison satamakaupunki

Koulupäivät olivat aika raskaita, sillä päivät olivat pitkiä (8-16.30) ja opetus oli tietysti espanjaksi. Siellä piti käyttää myös koulupukuja, mikä tuntui aluksi oudolta. Koulupuku ei kuitenkaan ollut mikään pahin mahdollinen, mutta mieluummin olisin pitänyt omia vaatteita. Erikoista oli se, että välillä oli Día del Jeans -päiviä, jolloin kouluun sai tulla omilla vaatteilla, mutta siitä ilosta piti maksaa 100 pesoa eli noin 10 senttiä. Rahat kerättiin ilmeisesti koulun vanhempainyhdistykselle, mutta tuntui hassulta maksaa omien vaatteiden käyttämisestä kun itse kouluvaatteet olivat maksaneet jo jonkin verran. Koulussa oli kuitenkin ihan kivaakin välillä; tehtiin luokan kanssa pari retkeä ja oli talkoopäiviä. 

Meidän luokka

Joulukuussa lähdimme luokkamme kanssa matkalle Barilocheen, Argentiinaan, jossa tutustuimme maan diskokulttuuriin sekä kauniisiin maisemiin. Matkustimme myös perheemme kanssa eteläiseen Chileen Pucóniin tulivuoria ihastelemaan. Teimme myös Ilonan kanssa kahdestaan matkan pohjoiseen La Serenan -rantakaupunkiin. 

El Calafate -jäätikkö Argentiinassa

Torres del Painen kansallispuisto eteläisessä Chilessä

San Pedro de Atacaman aavikko

Lokakuussa meidän piti käydä Ilonan kanssa pääkaupungissa Santiagossa vahvistamassa opiskelijaviisumimme. Samana päivänä Santiagossa alkoi eräänlainen sosiaalinen vallankumous. Metrojen lippujen hinnat olivat nousseet ja se oli viimeinen pisara hallitukseen kyllästyneelle kansalle. Ihmiset aloittivat valtavat mielenosoitukset sekä tuhosivat julkisia rakennuksia. Poliisi ja armeija puuttuivat mielenosoituksiin, ehkä vähän liiankin väkivaltaisesti. Olimme tapahtumien alkuhetkellä metrossa, joka lakkasi yhtäkkiä toimimasta emmekä tienneet mistään mielenosoituksista. Päästiin kuitenkin metrosta pois ja kaduilla valtasi sekasorto. Vasta bussimatkalla takaisin Curicóon saatiin tietää mistä oli kyse. Mielenosoitukset jatkuivat koko vuoden ympäri maata. Nyt sosiaalisista ongelmista on alettu puhumaan siellä enemmän ja kohta maahan tehdään uusi perustuslaki. Tämänhetkinen perustuslaki on 60-luvun Pinochen sotilasdiktatuurin ajoilta. 

Santiago

Maaliskuussa palattiin taas kouluun ja ehdimme olla koulussa huimat 2 viikkoa ennen kuin korona hääti meidän pois. Chilestä lähtö oli kyllä yksi iso säätö. Kaikki lennot oli myyty loppuun ja ne olivat superkalliita. Lisäksi lennot, jotka olimme ostaneet, peruttiin. Soitimme jopa Santiagon Suomen suurlähetystöön, jos he olisivat löytäneet meille reitin Suomeen. Saatiin kuitenkin lopulta lennot ja päästiin turvallisesti kotiin. Tosin Santiagon lentokentällä matkalaukusta piti heittää pari kiloa tavaroita pois…

Vaihtovuosi oli kokonaisuudessaan tosi hieno kokemus, vaikka se keskeytyikin ikävästi. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin puhumaan espanjaa sujuvasti. Maailmankatsomus avartui ja näkemykset omasta tulevaisuudesta selkiytyivät. Sain myös toisen perheen, johon pidän edelleen säännöllisesti yhteyttä. 

Suosittelen vaihtoon lähtöä niille, jotka eivät pelkää pieniä haasteita, mutta ovat valmiita vastaanottamaan uusia kokemuksia. Vaihtoon voi lähteä myös yliopistossa eikä vaihto työelämässäkään ole poissuljettu.

Iida Parvinen  

Vaihtovuosi Saksassa

Kiinnostavatko erilaiset kulttuurit, vieraat kielet ja uudet kokemukset? Siinä tapauksessa vaihtoon lähteminen voisi olla sinun juttusi. Martsarin abi Pihla Paloheimolle se oli.

Olin Etelä-Saksassa, Stuttgartin ja Ulmin lähellä 10 kuukautta vaihdossa. Lähdin Saksaan vasta syyskuun puolessa välissä, koska Baden-Württembergin osavaltiossa, jossa olin, loppuu kesäloma silloin. Meillä oli ensimmäisenä viikonloppuna starttiseminaari, jossa käytiin läpi tärkeimpiä neuvoja edessä olevalle vuodelle. Tapasin siellä yhteyshenkilöt ja muut vaihtoon lähteneet.

Aina kuulee, että aluksi kaikki tuntuu tuntemattomalta ja oudolta ja se pitää paikkansa. Ympärillä on vain vieraita ihmisiä ja uusi kulttuuri. Ensimmäinen viikko kului totuttelussa normaaliin arkeen. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en edes tajunnut, kuinka väsynyt olin jokaisen päivän jälkeen. Koko ajan piti keskittyä siihen, mitä muut sanoivat, koska enää ei ollut itsestään selvää, että ymmärsin. En halunnut käyttää englantia, koska tiesin, etten oppisi saksaa niin hyvin, jos sortuisin siihen. Se vaati minulta enemmän, mutta myös tietenkin kanssaihmisiltäni.

Kävin Saksan lukion 11. luokalla, joka vastaa Suomen lukion toista luokkaa. Sain itse valita aineet, joita opiskelin melko vapaasti, matikka ja äidinkieli (saksa) olivat pakollisia. Näiden pitkien aineiden lisäksi valitsin kolme muuta pitkää ainetta, jotka olivat kemia, englanti ja kuvataide. Kaikkien piti opiskella vähintään kahta luonnontiedettä. Suomessa on siis huomattavasti vapaampaa. Oppitunteja minulla oli minimimäärä, mutta vähemmän kuin kaikilla muilla. Vapaa-aikaa oli siis paljon. Kuljin ensimmäisessä perheessä pyörällä kouluun, toisessa kävellen ja kolmannessa bussilla. Saksalaiset menevät usein lähimpään lukioon, joten pyöräily on hyvin suosittu tapa. 

Saksalaisissa kouluissa ei ole ilmaista kouluruokaa, eikä kaikissa kouluissa edes ole ruokalaa. Koulu alkaa noin puoli kahdeksalta tai kymmentä vaille kahdeksan riippuen koulusta, ja lounastauko on vasta yhdeltä. Sen takia suurin osa tekee leipiä aamupalaksi ja lounaaksi ja sitten illalla kotona syödään päivän ainoa lämmin ateria. Kaikki aina ihmettelivätkin, että eikö suomalaiset liho, kun he syövät viisi kertaa päivässä ja peräti kaksi lämmintä ateriaa. Mutta itse ainakin lihoin muutaman kilon Saksassa, todennäköisesti ruuan takia, koska saksalainen ruoka on ehkä vähän rasvaisempaa ja söin niin paljon vaaleaa leipää. Oli päiviä, jolloin söin pelkästään leipää.

On monia syitä, miksi lähdin vaihtoon. Kolme painavinta syytä olivat, että en tiennyt, mitä teen lukion jälkeen (en kyllä tiedä vieläkään), halusin tehdä jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta ja oppia oikeasti puhumaan saksaa. Miksi juuri Saksa? Olen opiskellut kolmea kieltä: englantia, ruotsia ja saksaa. Koin, että osaan englantia tarpeeksi hyvin ja että saksa on tulevaisuuteni kannalta tärkeämpi kuin ruotsi. Osasin myös saksaa jo valmiiksi paremmin kuin ruotsia. Saksa maana on aika ilmeinen valinta, jos haluaa oppia saksaa, koska Itävallassa ja Sveitsissä puhutaan saksaa omalla tavallaan.

Jouduin vaihtamaan perhettä kaksi kertaa. Vaihdot eivät siis olleet suunniteltuja. Toinen perheeni oli itse asiassa pahempi kuin ensimmäinen, juuri se, mitä jokainen vaihtari pelkää. Kolmas perheeni oli itse asiassa kaverini perhe. He pyysivät minua tulemaan sinne, ilman sitä olisin lentänyt etuajassa takaisin Suomeen. Siitä päästäänkin vaihdon negatiiviseen puoleen. Vaihdossa on vieraiden ihmisten armoilla. Vaikka vaihtovuosi vaatiikin itsenäisyyttä, koin, että välillä minulla ei ollut yhtään sananvaltaa asioista, jotka koskivat minua. Päätökset tehtiin jossain muualla. Tutut ja turvalliset läheiset ovat kaukana Suomessa, joten heihin ei voi turvautua. Parasta vaihdossa on se, että tutustuu uusiin ihmisiin, sekä heidän kanssaan koetut tilanteet. Heistä voi tulla elinikäisiä ystäviä, joita ei voi korvata. Koko vaihtovuosi on unohtumaton kokemus, joka tahtomattakin muutti minua ihmisenä.

Vaikka olin aikaisemminkin itsenäinen, itsenäistyin paljon ja olen nyt eri tavalla itsenäinen kuin ennen vaihtoon lähtöä. Kaikki kokemukset, sekä negatiiviset että positiiviset, kasvattivat minua ihmisenä ja maailmankuvani laajeni. Saksan kielen taitoni paranivat huimasti. Aikaisemmin saksan puhuminen tuntui vaikealta, mutta nykyään se on helppoa ja luonnollista. Heti paluuni jälkeen oli niin outoa kuulla suomea joka puolella, koska joskus kaipasin sitä, että saisin puhua suomea jonkun kanssa. Kun tulin takaisin Suomeen unohdin lähes kaiken, mitä oli tapahtunut vuoden aikana ja nyt puolen vuoden jälkeen siitä olen alkanut muistamaan vaihdon alun tapahtumia, jotka tuntuvat niin kaukaisilta. Saksa ei myöskään enää puske esiin niin vahvasti. Olen sopeutunut takaisin Suomen arkeen (ja pudottanut ne muutamat kilot, jotka lihoin). Olen tyytyväinen päätöksestäni lähteä vaihtoon ja pidän sitä onnistuneena, vaikka vaihdoinkin kaksi kertaa perhettä. 

Vaihtovuosi ei ole tarkoitettu kaikille. Täytyy olla avoin, sopeutuvainen, aloitekykyinen ja itsenäinen. Jos et pysty olemaan erossa perheestä ja kavereista enempää kuin kaksi viikkoa, älä lähde, koska lukuvuosi tai -kausikin on huomattavasti pidempi aika. Ei tarvitse olla älyttömän sosiaalinen, mutta tuntemattomille ihmisille jutteleminen ei saisi olla ongelma. Suosittelen vaihtoon menemistä, jos sitä on jo valmiiksi miettinyt tai jos on kiinnostunut vaihdosta. Tärkeintä on, että kokee olevansa valmis siihen. Vaihtovuosi on täysin uusi kokemus, jota on vaikea selittää, koska se pitää kokea itse. Vaihtoon mennessä jättää kaiken tutun taakseen, perheen, kaverit, harrastukset, koulun yms. Kuulostaa jännittävältä, mutta myös pelottavalta.


Teksti & kuvat: Pihla Paloheimo

Elämäni opettavaisin vuosi

Moi! Minun nimeni on Vilppu ja olin viime lukuvuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, tarkemmin ottaen Cambridgessa, Massachusettsin osavaltiossa mantereen itärannikolla. Asuin paikallisessa isäntäperheessä, josta tuli minulle kuin toinen perhe Atlantin toisella puolen.

Suurimmat syyt vaihtoon lähtemiseen minulle olivat englannin kielen taidon kehittyminen ja uusien kokemusten hakeminen. Koen myös itsenäistyneeni vuoden aikana hurjasti, ja opin huolehtimaan itsestäni. Muiden kulttuurien ymmärtämiseni lisääntyi, ja opin paljon amerikkalaisesta elämäntavasta ja arvoista.

Isäntäperheeseeni kuuluivat isä, äiti sekä parikymppiset veli ja sisko, jotka eivät enää yliopisto-opintojen takia asuneet kotona. Asuimme isohkossa omakotitalossa kaupungin laidalla, mutta metrolle oli matkaa vain reilu kilometri, kiitos Bostonin alueen joukkoliikenteen. Meillä oli myös kahdeksan kanaa takapihalla, joita oli hauska ruokkia, mutta joista minun ei onneksi tarvinnut päivittäin huolehtia.

Kouluni, Cambridge Rindge and Latin, on Yhdysvaltain kolmanneksi vanhin high school ja tunnettu etnisestä monimuotoisuudestaan (racial diversity). Kouluvuosi oli jaettu kahteen osaan, syys- ja kevätlukukausiin. Syksyn lukujärjestyksessäni oli matematiikkaa (Pre-calculus), englantia (English 11), USA:n historiaa (U.S. History 2) ja liikuntafysiologiaa (Exercise Physiology). Eniten tykkäsin liikuntafysiologiasta, joka oli käytännössä biologiaa, sillä opimme kurssilla kehon toiminnista ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista elimistöömme. Suomen lukion kannalta eniten hyötyä oli varmaankin matematiikasta tai englannista, sillä matikassa kävimme monia pitkän matikan toisen vuoden asioita ja englannissa kielitaitoni parani huomattavasti.

Keväällä kurssini olivat ohjelmoinnin alkeet (Introduction to Computer Science), insinööritaito (Engineering), jonkun sortin ihmissuhdetaitokurssi (STARs eli Students Teaching and Advocating Respect) sekä ruuantuotanto- ja ympäristöbiologia (Food, Farming and our Planet). Ehdoton suosikkini oli ohjelmointi, jonka opiskelusta olin haaveillut pitkään, mutta jota en lukio-opintojen ohella ollut ehtinyt aloittaa. Opin kurssilla paljon perusasiaa, ja sain innostusta jatkaa koodauksen opiskelua Suomessa.

Olen harrastanut kilpasuunnistusta yli 10 vuotta, joten olin erittäin häkeltynyt saadessani tietää, että pääsen viettämään vuoteni suunnistajaperheessä. Suunnistus on Jenkeissä todella pieni laji, joten en ikinä kuvitellut pääseväni jatkamaan rakasta harrastustani vuoteni aikana. Yhteinen harrastus toi perheelleni paljon iloa ja matkustimme kilpailujen perässä ympäri maata. Kävimme syksyn aikana Virginian, New Hampshiren ja New Yorkin osavaltioissa suunnistamassa. Kevään puolella matkasimme Arizonaan, Californiaan ja parikin kertaa uudestaan New Yorkiin. Olin erittäin onnekas, sillä vaihto-oppilaista harva pääsee matkustamaan näin ahkerasti. Kiitos kuuluu myös omille vanhemmilleni Suomeen, jotka kustansivat vuoteni.

Vaihto-vuoteni oli samalla sekä elämäni paras, että kamalin vuosi. Kokonaisuutena se oli kuitenkin erittäin onnistunut ja tärkeä kokemus, ja toivon että mahdollisimman moni nuori uskaltaisi lähteä vaihtoon. Ei ollut helppoa jättää koti, ystävät ja perhe, eikä vieraassa maassa aina ollut kivaa, mutta vaikeuksista selvittiin ja sain kavereita, toisen perheen ja yhteisön toiselta puolelta maailmaa. Sen arvoa ei voi mitata rahassa.

“It doesn’t matter where you go or when you go. What matters is that you go.”

Teksti ja kuvat: Vilppu Viinikainen

Vaihtovuosi antaa monia uusia kokemuksia ja opettaa itsenäistymään

Heippa! Mun nimi on Jenna ja olin lukuvuoden 2017-18 vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Vietin mun vuoden Greenville-nimisessä pienessä kylässä Michiganissa ja mun host perheeseen kuuluivat äiti, iskä, mua vuotta nuorempi sisko sekä jo kotoa pois muuttaneet toinen sisko ja veli. Meillä oli myös kaksi kissaa ja yksi koira.

Mun vaihtovuosi starttasi käyntiin elokuussa 2017 New Yorkista. Lähdin siis Explorius Suomi -järjestön kautta, joka järjestää vaihto-oppilaille Soft Landing Camp -nimisen “aloitusleirin” New Yorkissa. Siellä vietin ensimmäiset viisi päivää, kunnes mun oli aika lentää Michiganiin host perheen luo. Mun host perhe oli tosi ihana ja pidän niihin vieläkin melkein päivittäin yhteyttä!

Kävin Greenville High School -nimistä koulua, jossa on tapana laittaa kaikki vaihtarit senioreiksi, että he saavat kokea esim. promi ja graduationin. Mun koulussa järkättiin senioreille ennen koulujen loppumista myös senior mystery trip eli koulu järjesti meille matkan, mistä meille ei kerrottu mitään, vaan me menimme bussiin ja saimme tietää vasta perillä missä olemme. Koulu Jenkeissä oli todella erilaista Suomeen verrattuna. Tottakai riippuu ihan osavaltiosta ja koulusta, mutta esim. mulla koulu oli aika helppoa. Aineina mulla oli matikka, enkku, USAn hissa, kuvis, sosiologia ja current issues. Keväällä mulla vaihtuivat sosiologian ja current issuesin tilalle filosofia ja word&excel kurssi. Joka päivä oli myös sama aikataulu. Koulu alkoi 7.35 ja loppui 14.30. Myös melkein kaikki harrastukset pyörivät koulun ympärillä.

Koulussa meillä oli aika tiukat säännöt. Reppuja ei saanut tuoda luokkaan, vaan ne piti säilyttää kaapeissa. Jos halusi mennä vessaan tai käymään kaapilla, joutui kysymään opettajalta erillisen luvan ja sitten sai “käytäväpassin”, jolloin oli lupa liikkua siellä käytävällä kesken tunnin. Koulualueelta ei saanut poistua kesken päivän ja sen lisäksi oli vielä pukukoodi eli ei saanut käyttää liian lyhyitä shortseja, eikä paitoja, joissa on alle kolmen sormen paksuinen olkain eli periaateessa vaan t-paitoja pystyi käyttämään.

Koulun ohella pääsin reissaamaan jonkun verran. Helmikuussa olin vaihtarimatkalla Havaijilla ja maaliskuun lopulla mun host perheen ja muutaman kaverin kanssa Floridassa, jonne ajoimme autolla 21 tuntia. Sen lisäksi pääsin matkustamaan mun perheen kanssa Michiganin sisällä. Mun vuoden kohokohdiksi nousivat ehdottomasti Havaiji, Florida, New York, senior mystery trip ja prom. Tämän lisäksi mulla oli todella monia muita ihania kokemuksia ja hetkiä mun hostien ja kavereiden kanssa!   

Jos joku miettii vaihtoon lähtemistä, niin suosittelen sitä ehdottomasti! Siinä itsenäistyy, oppii puhumaan sujuvasti kohdemaan kieltä, näkee maailmaa ja oppii ymmärtämään ja arvostamaan eri kulttuureita. Sanoisin myös, että vaikka vaihtarit saavat vuoden monesti näyttämään ja kuulostamaan ihanalta, niin se ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Vaihto-oppilaana oleminen on välillä todella rankkaa ja sinne ei lähdetä “lomailemaan”, niinkuin moni luulee, vaan sinne mennään opiskelemaan. Kaikesta huolimatta tulet aina kokemusta rikkaampana takaisin kotiin! Kymmenen kuukautta Jenkeissä opetti mulle paljon kaikkea ja sain siitä paikasta mulle toisen kodin ja perheen! :)

Teksti: Jenna Piiroinen

Kuvat: Jenna Piiroinen

Vaihtari-Millan tunnelmia kesän alusta

Viime lukuvuonna Martsariin saapui kolme valloittavaa vaihto-opiskelijaa, joista saksalainen Milla kirjoitti vaihtovuotensa lopussa vuodestaan Suomessa ja tunnelmistaan palatessaan takaisin Saksaan.

---

I am Milla Kuusela, 17 years old. Some of you might know me as the finnish girl, who is from Germany.

Why I want to become a exchange student? I want to see different school types. This school is very nice and I like it to be here. I heard so many things, that in Finland is the best school system and the people are nice here, too. So why Finland? Finland is my second home. Finnish is my first language that I learned. Here I have my whole family and it is nice to see all my friends here for a year and not once in a year while I am for the summer in Finland with my parents. My dad want that I go to Sweden for a year. But here I am.

My host family is very nice. I like them. I have two wonderful sisters and parents, who care about me well. In the family we have two horses, two dogs and a lizard. My life in that family has changed me. I am more independently. About that I am more than anything proud. But some things we do together. And this family become my second family.

The time in Finland was/is very nice. I have learned and experienced many new things. I see Finland yet in another way. I used to find it boring to come for the whole holiday to Finland. I think I will come next year to Finland with other thoughts. I met many people and we have become friends. I will see them next year too when I am for the summer here. The best about Finland is I think the people. They are so different than the people in Germany. I do not know why, but I like to be with my finnish friends. The next thing I like about Finland is the nature and the food. For example, I like to ride my bike. Two weeks ago I went to Helsinki by bike. I think in Germany I do not have this idea went to Frankfurt by bike. In Finland you can do so many activities, whether outdoors or indoors. Because of that I have continued my sports in Finland.

I will miss the time here in Finland because than I do not see my friends for a year. It is nice to be a exchange student. It is a other feeling to go to school. I am leaving in the second week in june (13.6.2018). I am than for four weeks at home. And totally I miss really my home. But I will miss my friends and my family here in Finland, too. Than I come back with my parents for the holidays.

Yes, it is very cool to be a exchange student. You can learn so many new things. I think it is important to make various experiences. You can meet new people, learn a new language or improve your english.

Teksti: Milla Kuusela

Koulumme vaihto-oppilaat

Tänä vuonna kouluumme on tullut kaksi uutta vaihto-oppilasta, Saksasta ja Espanjasta. Saksalainen Emilia ja espanjalainen Sandra kertoivat itsestään ja siitä, mitä he odottavat vaihtovuodeltaan Suomessa.


Emilia:


My name is Emilia and I am a 16-year-old girl from Germany. Normally I live in the center of Munich and now I am for the next 10 months here in Finland. What I expect from Finland is that there is a lot of snow in the winter time. But I am open what this year will bring.


Same in German:
Mein Name ist Emilia ich bin 16 Jahre alt und komme aus Deutschland. Genauer gesagt aus München. Ich werde nun die nächsten 10 Monats hier in Finnland verbringen. Was ich von Finnland erwarte, dass es im Winter viel Schnee gibt. Ansonsten lasse ich mich Uberraschen was das Jahr sonst noch so bringt.


My hobbies:
In my free time I really like to do sports. For example in the winter time I like to go downhill skiing or go snowboarding. I also like to go hiking or climbing in the mountains. After school I often go to the boulder hall. With my friends I like to play volleyball or soccer and go to the city or to a swimming place.






Sandra:


I am from Spain and I have arrived in Finland on August 18th. I have been here for a while to be able to say something about it but for now I like the country and I have come here to learn languages and to know Finland.

Same in Spanish:
Yo soy de España, he llegado a finlandia el dia 18 de agosto. Llevo poco tiempo aqui para poder decir algo sobre él pero de momento me esta gustando el país y he venido para aprender idiomas y conocer Finlandia.


My hobbies: I go to the beach with my friends and to the swimming pool, do surfing and listen to music.

Vaihto-oppilaana Australiassa

On vaikea kuvitella, että helmikuusta on aikaa jo reilusti yli kahdeksan kuukautta. Tarkalleen 1. helmikuuta, maanantai-iltapäivänä ryhmä suomalaisia nuoria hyppäsi kanssani lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla, päämääränään Sydney. Ja nyt se sama ryhmä pelkäsi lähestyvää joulukuuta, paluuta koto-Suomeen – ja kodin jättämistä Australiaan.

Viimeinen puolikas vuosi vaihto-oppilaana on ollut kasvattava ja kokemusrikas. Välillä on itkettänyt ja paljon useammin naurattanut. Monia hienoja kokemuksia on jaettu niin isäntäperheen kuin kavereidenkin kanssa. Isäntäperheeseeni kuuluivat äiti ja isä, koira sekä muutamia hanhia ja kanoja. Asuin pienessä kylässä Australian itärannikolla, noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä suurkaupunki-Brisbanesta. Vaikka asuin niin sanotusti ”maaseudulla”, olin keskellä Australian vilkkaimpia turistikohteita, Gold Coastia ja Byron Bayta. Sanoinkuvaamattoman upeaa aluetta rantoineen ja vuorineen onkin mukava esitellä omana kotinaan. Kaiken hiekan ja auringonpaisteenkin keskellä kaipasi kuitenkin Suomen luontoa ja sitä, ettei tarvitse pelätä paljasvarpain kävellessä, että joka ikinen käärme/muurahainen/hämähäkki/iilimato hyökkää kimppuun. Onneksi olen yksi niistä ihmisistä, jotka eivät erityisemmin koe koti-ikävää. Suomi-kavereille ja perheelle tuli jaettua hauskoja sattumuksia ja kyseltyä kuulumisia satunnaisesti WhatsAppissa ja Skypen välityksellä, sekä blogissa, jonka perustin vaihtovuottani varten.

Monista luuloista huolimatta, iso osa vaihtovuodesta on koulussa käymistä, ihan niin kuin normaaliarki Suomessakin on. Koulujärjestelmä Australiassa eroaa kuitenkin Suomen järjestelmästä merkittävästi. Vaikka onkin ollut mielenkiintoista kokea erilainen tapa opiskella, näin seitsemän kuukauden jälkeen alkoi jo kaivata takaisin Martsariin. Siinä missä lukio on kurssisuorituksiin keskittyvä pienoisyliopisto, jossa saa melkein oman mielensä mukaan mennä ja tulla, tuntui anglikaaninen yksityiskoulu paluulta takaisin yläasteelle. Koulupuku ja pakatut koululounaat ovat arkipäivää, ja koulun alueelta lähteminen kesken koulupäivän ei tulisi kuuloonkaan – edes hypäreiden aikana (jotka siis vietetään valvotussa tilassa opiskellen). Sääntöjä riittää, mutta niitä kunnioittamalla ja järkeään käyttämällä selviää mainiosti.

Olin vuosiluokalla 11, siis koulun toisiksi vanhimpia. Koulu aloitetaan Australiassa kuusivuotiaana eli koulusta myös valmistutaan vuosi aikaisemmin kuin Suomessa. Opiskelin viittä eri ainetta: Standard English, 2 Unit Math (keskitason matikka), Biology, Drama ja Visual Art. Muissa aineissa tunnuttiin pyörivän jotakuinkin samoissa aiheissa kuin Suomessakin, mutta englannin opiskelu erosi meidän äidinkielen tunneista täysin. Siinä missä yo-esseekokeessa on aikaa peräti kuusi tuntia yhdelle esseelle, siellä vastaavassa loppukokeessa joutuu työstämään kolme kirjallisuusesseetä kahdessa tunnissa. English keskittyy lähinnä opettajan neuvojen, pitkien sitaattien ja erilaisten tekniikoiden ulkoa muistamiseen ja niiden latelemiseen paperille kokeessa. Oman äänen kuuluminen on ehdoton ei, kuten myös esseelle määrätystä tiukasta rakenteesta poistuminen.

Joka torstai on koulun liikuntapäivä, jolloin saa pukeutua urheilupukuun. Kaksi tuntia käytetään valittuun urheiluun, muuten opiskellaan normaalisti. Olin valinnut jokaiseen termiin eri urheilulajin ja olin sukeltanut, suppaillut (Stand Up Paddleboarding) ja miekkataistellut. Sukelluskurssin suorittaminen koulun kanssa oli mahtava kokemus, eikä ihan heti olisi mahdollista Suomessa!

Kouluvuosi Australiassa jaksottuu neljään eri termiin, joiden välissä lomaillaan aina kahden tai kolmen viikon ajan. Kuuden viikon kesäloma olennaisesti vietetään joulun läheisyydessä päinvastaisista vuodenajoista johtuen. Koska melkein koko vuoden ympäri on mukavan lämmin, on rentouttavaa lomailla ”melkein koko ajan”. Todellisuudessa siellä ei vietetä yhtään enempää aikaa lomalla kuin Suomessakaan. Jokainen termi päättyy perinteisellä karnevaalilla, joita ovat uinti-, yleisurheilu- ja maastojuoksukarnevaalit. Yhden päivän koko koulu viettää omissa tuvissaan, jotka kilpailevat keskenään pisteistä, joita kerätään vuoden ympäri samaan tapaan kuin Tylypahkassa. Meidän koulussa oli neljä tupaa, joista itse kuuluin vihreän värin alla kisaavaan Saint Stepheniin.

Australiasta löytyy mitä ihmeellisimpiä kummallisuuksia, vaikka pinnalta se näyttäisi pelkältä ”tavalliselta” länsimaalta. Kokemuksena aussikulttuuriin tutustuminen on ollut mahtavaa, jotakin niin erilaista Suomeen verrattuna. Vaikka en vieläkään käsitä miten joku voi syödä popcornia lounaaksi ja luulla sen olevan terveellistä, olen oppinut ymmärtämään monia noista outouksista. Ymmärrän maailmaa ja ihmisiä paremmin, mutta uskallan silti väittää olevani sama Sanja, joka Suomesta lähti kahdeksan kuukautta sitten.

Sanja Tuovila

Vaihto-oppilas Hennan kuulumiset Australiasta

Isäntäperheeni on vanhempi pariskunta, joiden kolme lasta ovat kaikki kolmekymppisiä ja muuttaneet pois kotoa. He ovat molemmat jo eläkkeellä, mutta heillä on paljon harrastuksia, joten heillä on paljon tekemistä. 

Perheen yleinen käytäntö on, että illallista syödään yhdessä kuuden aikoihin, mutta muuten kaikki tekevät joko omia juttujaan tai jotain yhdessä. Hostisäni on erittäin etevä käsistään: hän rakentaa ja korjaa paljon esineitä (esim. Muutaman kaappikellon ja korjasi naapurin imurin) vajassaan. Hostäitini taas on stereotyyppinen kodin hengetär: kokkailee paljon ja pitää käsitöistä.

                             

Hostperheeni on ausseille normaaliin tapaan erittäin sosiaalinen: vieraat kotona eivät ole vieras näky, ja kaupungilla moikataan jokaista puolituttuakin. Vieraat tulevat useimmiten ilman varoitusta, ja joskus heitä saattaa olla useampi kerrallaan.  Ellei hostäitini ole kokkaamassa, tekemässä muita kotitöitä tai keskustassa, hän on useimmiten juttelemassa ja juomassa kahvia tai teetä vieraiden kanssa.  Viikonloppuisin ja lomilla käydään usein missä milloinkin hostperheen ystävien kanssa tai heidän lapsiaan tapaamassa, eikä pitkienkään etäisyyksien ajaminen yhden päivän aikana vain vierailun vuoksi ole epätavallista. Hostperheelläni on asuntovaunu, jossa he joskus viipyvät, kun lähtevät lomalle jonnekin muualle Australiaan tai, kuten tällä hetkellä, ovat tapaamassa lapsiaan toisessa kaupungissa.

Olen ollut täällä vasta vähän päälle kuukauden, mutta olen nähnyt jo Australian kaksi suurinta kaupunkia: Melbournen ja Sydneyn. Olen nähnyt Masterchef-keittiön, maistanut vegemitea, käynyt hiihtämässä (kuka olisi uskonut, että tulen Australiaan ja menen hiihtämään!!), kävellyt luonnossa ja paljon muuta. Vielä on kahdeksan kuukautta ja paljon uusia jännittäviä kokemuksia jäljellä. To do-listalla on vielä ainakin surffauksen koittaminen, meressä uiminen, kengurujen bongaaminen ja valliriutalla, sademetsässä sekä AFL-pelissä (Australian football) käyminen.

 

Toivon, että kaikilla siellä Suomessa sujuu opiskelut hyvin, nähdään ensi vuonna!