Ken lienee se seesteistä esittävä ihminen
leikkimässä menneisyydellään,
verraten itseään tietynlaiseen eläjään?
Identiteetin leimaa heitellen lienee
henkilö eksynyt ennen minnekään etenemistäkään.
Sellainen henkilö elää pelastuksen spektristä
erittäin etäällä ehtimättä seuraamme
etenemättä kirien, keskuutemme,
keskellemme, elämiimme, sieluihimme,
Meiksi itseksemme
Yksi meistä
Tervetuloa!
Menneisyyttä mietiskelemättä
mieluummin eläisin hetkessä.
Itse asiassa siten elää jokainen.
Se hetki vain menee pikaisesti,
ellei siirrä silmiään siitä, mitä ei näe.
Ainakaan vielä.
Mietimme liikaa menneitä sekä sitä,
mitä ehtisimme vielä miettiä pitkäänkin
esittämättä kiinnostusta siihen, mikä liikkuu edessämme.
Keskuudessamme.
Meissä itsessämme
Yksi meistä
Ensimmäisessä säkeistössä esittelemäni henkilö
ei liene erilainen tapaus siitä, mihin viittasin.
Mutta sitä miettiäkseni en mene menneisyyteen,
siihen hetkeen, jossa luit sen tekstin.
Me elämme hetkessä.
Ja pian se hetki menee silmiemme edestä.
Siihen viittaaminenkin rikkoo identiteettini.
Ehkä se seesteistä esittävä olenkin minä.
Hetkestä toiseen elin elämääni
Keskuudessanne
Teissä itsessänne
Yksi teistä
Vain hetken verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti