Uusien opettajien esittely

Martsarilaisen toimitus haastatteli lukiomme uusimpia opettajia!

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Oscar Brander ja toimin biologian, maantieteen ja terveystiedon aineenopettajana tämän lukuvuoden. Tampereella olen kasvanut ja lukioni käynyt, jonka jälkeen muutin yliopistopaikan perässä Ouluun opiskelemaan pääaineenani biologiaa. Samalla opiskelin sekä maantieteen että terveystiedon sivuaineet, hieman biokemiaakin. Helsinkiin muutin opintojeni loppupuolella ja tein graduni Helsingin yliopistossa. Biologiassa itseäni eniten kiinnostaa solu- ja molekyylibiologia, genetiikka sekä bioteknologia. Vapaa-ajallani harrastan kiipeilyä ja soitan pianoa sekä kitaraa. Shakkiakin on tullut monta vuotta pelailtua. Aikanaan olen myös kuvataidetta harrastanut, mutta se on nykyään jäänyt enemmän taka-alalle.

Mitkä fiilikset Martsarista?

Täällä on paljon tilaa oleskella ja harrastaa, mikä on mielestäni hienoa. Martsarin opiskelijat vaikuttavat myös oikein reippailta ja aidoilta. Työyhteisö on ottanut minut hyvin vastaan ja työkaverit ovat oikein mukavia. 

Mikä oli lapsuuden haaveammattisi, ja miten lopulta päädyit opettajaksi Martsariin?

Minulla ei ole koskaan nuorempana ollut selkeää unelma-ammattia. Lukion loppupuolella mietin, että mistä oppiaineesta pidin eniten ja hain sen perusteella korkeakouluun. Pidin valtavasti myös maantieteestä, mutta pitkän pohdinnan jälkeen päädyin opiskelemaan biologiaa. Olisin voinut ryhtyä myös tutkijaksi, mutta mikään tietty aihe biologiassa ei ollut ylitse muiden. Opettajana sen sijaan pääsen käsittelemään kaikkia niitä lukuisia mielenkiintoisia aiheita, jotka minutkin aikanaan sai tälle polulle.

Millaisena muistat omat oppiaineidesi opettajat ajalta, kun olit itse oppilas/opiskelija?

Muistelemme usein kaveriporukan keskuudessa lämmöllä meidän entisiä opettajiamme, eikä biologian ja maantieteen opettajat ole poikkeus. Yläasteella opettaja demonstroi monia ilmiöitä oppilaiden avulla, jonka takia asiat jäivätkin hyvin mieleen. Oppilaan pää saattoi esimerkiksi joutua esittämään maapalloa opettajan demonstroidessa karttaprojektioita. 

Terveisiä Martsarin opiskelijoille?

Ykkösille erityisesti: opiskelkaa avoimin mielin kaikkia eri oppiaineita. Älkää tuomitko koko oppiainetta pelkästään aikaisempien kokemusten perusteella. Koko koulun opiskelijoille toivotan tasapuolisesti antoisaa lukuvuotta!

Abiturientti Hanna pitää lukiovuosiensa kohokohtana Erasmus-matkaa Portoon

Martsarilainen esitteli opiskelijamme Hanna Portinin, kun hän aloitti lukio-opintonsa Martsarissa kolme vuotta sitten.  Pyysimme Hannaa miettimään, millainen paikka Martsari on ollut hänelle lukiovuosien aikana, ja mitkä muistot ovat hänellä päällimmäisenä mielessä.

- Vuosien varrelta mieleeni ovat painuneet erityisesti hyvät muistot puurojuhlista ja marrasbileistä. Puurojuhlan erilaiset ja hauskat ohjelmanumerot ovat ikimuistoisia. Niihin on ollut hauskaa osallistua niin osana yleisöä, kuin myös esiintyjänä koulun bändissä, kertoo Hanna.  

Hanna ehti kokea myös korona-ajan etäopiskeluajat ja striimatut juhlat, joten hän arvostaa koulun yhteishenkeä nostattavia juhlatilaisuuksia. 

- Abivuoden tapahtumia, kuten penkkareita, muistelen hyvillä mielin. Tapahtumien ja juhlien määrä lisääntyi merkittävästi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.

Hanna osallistui Martsarin kansainvälisyystoimintaan vierailemalla Portossa Portugalissa keväällä 2022. Hanna aikoo matkustaa Portoon lukion jälkeen tapaamaan uusia matkalla saamiaan ystäviä. Häntä viehätti myös kaupungin tunnelma.

- Erasmus-matka Portugaliin lukion toisena vuotena oli ikimuistoinen ja ehdottomasti oma suosikkimuistoni koko lukioajalta. Matkan aikana sain paljon uusia ystäviä niin muiden maiden ryhmistä kuin myös omista lukiolaisistamme, Hanna kertoo.

Martsarissa on monipuoliset mahdollisuudet opiskella eri aineita. Jo lukion alkuaikoina Hanna kiinnostui psykologian opiskelusta, ja hän haaveilee psykologian opiskelupaikasta yliopistossa. 

- Uudet ystävät, juhlat, matkat, tapahtumat ja monipuoliset kurssit – tätä kaikkea Martsari on minulle tarjonnut! Viimeiset kolme vuotta Martsarissa ovat toteuttaneet kaikki odotukseni, Hanna kuvailee.

Hanna saa ylioppilaslakin lauantaina 3. kesäkuuta 2023.

Opiskelijakunnan hallituksessa saa uusia ystäviä vaikuttamisen ohella

Martsarin opiskelijakunnan muodostavat kaikki lukiomme opiskelijat. Hallitukseen pääsee mukaan lukiossamme kuka vain, ja paikat erityisiin virkoihin äänestetään hallituksen sisällä. Tänä keväänä paikkansa puheenjohtajana jätti kaksi kautta luotsannut Miro Vauhkonen. Miro on aktiivinen vantaalainen, joka on osallistunut vaikuttamiseen paitsi koulun sisällä myös Vantaan nuorisovaltuustossa. Miroa kiinnostaakin politiikka, johon on hyvä harjaantua jo kouluaikoina. Miro muistelee kauttaan "Korona puudutti, mutta kivaa oli!" Hänen kausillaan iso osa kokouksista jouduttiin pitämään etänä. 

Kuva OPKH:n järjestämästä repliikistä eli yleiskokouksesta.

Uudeksi puheenjohtajaksi nousi toisen vuoden opiskelija Siiri Vaahersalo, joka kertoo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana olleensa liian arka lähtemään toimintaan mukaan. Siiri on kokenut OPKH:n toiminnan mahdollisuutena vaikuttaa koulun päätöksentekoon ja opiskelijoiden asioihin. Hän toivoo, että kokouksissa olisi aina kuitenkin rento ja hauska tunnelma. 

 Abit jättivät saatesanoina seuraavanlaista palautetta: 

  "Sain tosi paljon uusia ystäviä opkh:sta ja olen saanut vaikuttaa asioihin sekä rohkaistunut tekemään asioita. On ollut kaiken puolin kivaa olla opkh:ssa". 

"Kokoukset olivat mukavia ylimääräisiä tapaamisia kurssien ohella ja järjestetyt tapahtumat olivat kivoja. Asioiden suunnittelu ja niistä päättäminen oli kiinnostavaa ja toiminta ei vienyt liikaa aikaa muulta".

 "Ollut kaiken kaikkiaan todella hyvä kokemus. Päällimmäisenä hienot kokemukset ja muistot, monet uudet ystävät, joita OPKH:sta saanut sekä tietysti paras vastuuopettaja Heli<3". 

Tällä hetkellä uudet tuulet puhaltavat OPKH:ssa, sillä mukana on niin ykkösiä kuin kakkosiakin. 

Myös OPKH:n vastuuopettajan pesti vaihtuu ja Heli Groschup kiittää kaikkia kuluneista vuosista ja toivottaa Emilia Lahdelle antoisia ohjausvuosia eteenpäin. Tervetuloa uudet jäsenet heti ensi syksynä hallitukseen. Voit tulla kerran kaksi katsomaankin, olisiko toiminta sinua varten. Ovet ovat auki uusille!

Teksti: työryhmä

Kuvat: HG

Sumppiksen edustajia ja OPKH

Abishow teki koronatauon jälkeen mahtavan paluun

Martsarin opettajat, kakkoset ja ykköset ja koko koulun henkilökunta saattelivat tänään abit lukulomalle abishown myötä. Ilmassa oli yhteisölliyyden tuntua ja riemua, sillä koronan vuoksi juhlasalitilaisuuksia ei ole juuri järjestetty. Perinteisiin ohjelmanumeroihin kuuluivat tietenkin abivideo, uudelleen sanoitettujen huumoribiisien esittäminen sekä erilaiset leikit. Abit muistivat ryhmänohjaajiaan pienin asiaankuuluvin läksiäislahjoin. Tänä vuonna myös opettajat laulaa lurauttivat jäähyväislaulun yllätysnumerona. Abit siirtyivät shown jälkeen rekka-ajelulle mukavassa pikkupakkasessa ja talviauringon paisteessa.

Mahtavaa lukulomaa abeille!

Käytävällä kuultua #2

 

Päätoimittajan jäähyväiset

 Martsarilaisen päätoimittaja Laura on valmistumassa tänä keväänä ja jättämässä Martsarin jälkeensä. Haastattattelimme häntä vielä viimeisen kerran, ja kysyimme terveisiä tulevalle toimitustiimille. 

Minkälainen on ollut roolisi Martsarilaisen päätoimittajana?

- Jaa a. En ollut pitkään edellisen päätoimittajan alaisuudessa, joten en saanut kovin hyvää kuvaa siitä, miten käytännöt ja vastuut menivät. Olen vain pitänyt hauskaa päätoimittajan roolissa. Tottakai päätoimittajalle lankesi tehtäväksi esimerkiksi vuosikertomus.  

Minkälaista päätoimittajana oleminen on sitten ollut, jos sinulla ei ollut siitä selvää käsitystä etukäteen?

- Pakko sanoa, että vaikka mulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tein, niin päätoimittajan nimikkeen tuoma vastuu motivoi tuottamaan sisältöä ja ideoimaan uutta (vaikka kaikkea ei koskaan saanutkaan aikaiseksi). 

Onko sinulle jäänyt mieleen jotain hauskoja tai mielenkiintoisia asioita ajaltasi toimituksessa, jotka haluaisit jakaa muille?

- Muistan että joskus tapeltiin viimeisistä juuressipseistä toimituksen kanssa opettajien hihittäessä vierellä. Muistan myös, kuinka toimitus oli täynnä pelottavia, kaiken osaavia ja tietäviä abeja aloittaessani siellä ykkösellä.    

Miten nämä poikkeusajat ovat vaikuttaneet lehden toimintaan?

- Korona-ajan alkuvaiheessa lehden tuottavuus oli aika hyvää normaaliin aikaan verrattuna. Kun ihmiset jäivät harrastuksitta, oli toimituksella enemmän aikaa ja energiaa lehdelle. Sitten taas syksyllä ihmisten into vähän lopahti, ja sisällönkin tuotto laski. Ainakin itsestäni on tullut aika innoton zombi koronan aikana. 

Etäopetusjaksojen aikana kuitenkin nähtiin lehdessä monia piristäviä julkaisuja, kuten Kotona koska korona -sarjiksia. Miten nämä syntyivät?

- Ehkä mulla oli vaan liikaa vapaa-aikaa. Aa, muuten niille jotka ei tiedä, käytin nimimerkkiä Peura sarjisten tekoon, koska ne oli mun mielestä liian säälittäviä julkaistavaksi omalla nimellä. Jos ne on jonkun päivää piristänyt, niin ihan hyvä vaan.

Mitä vielä haluaisit sanoa seuraavalle päätoimittajalle ja toimitustiimin kokoonpanolle? 

- Jos ihmisillä on lehteä tehdessä hauskaa, tekee toimitus työnsä oikein. Pitäkää vastaisuudesskin hauskaa älkääkä stressatko. 

Vielä viimeisiä sanoja? 

- Kaikille lukion pikkusille voin sanoa, että toimitustiimi on mukavaa porukkaa ja sitä vetää kivat opettajat. Jos kiinnostaa kirjoittaminen ja media, tai ihan vaan opettajien tuomien eväiden syönti rennossa tunnelmassa, niin liittykää vaan rohkeasti mukaan! 

Teksti: Aada

Aada ja Laura aloittivat ykkösellä
Martsarilaisen toimituksessa.

Vaihto-oppilasvuosi Chilessä

 Hola!

Lähdin melkein kaksi vuotta sitten Chileen vaihtoon. Miksi Chile? Niinpä, hyvä kysymys. En oikein itsekään tiennyt aluksi, miksi sinne lähdin :D  Alkuperäinen plääni oli lähteä vaihtoon Yhdysvaltoihin erään tuttavaperheen luo, mutta se suunnitelma peruuntui heidän puolesta. Siispä koulumme rehtori Salme ehdotti Chileä, jossa hänen tutun tuttu asui ja järjesti koteja vaihto-oppilaille. Chile vaikutti mielenkiintoiselta espanjan kielen sekä latinokulttuurin takia. Myös ilmasto olisi lämmin ja Suomen talven aikana Chilessä olisi kesä. Chileen lähti lisäkseni koulumme toinen oppilas Ilona. Kaupunkimme nimi oli Curicó ja se sijaitsee Keski-Chilessä kahden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Santiagosta.  Asuimme Ilonan kanssa aluksi eri perheissä, mutta kuukauden jälkeen muutin Ilonan perheeseen oman perheeni ongelmieni takia. (Niistä lisää blogissani iidamaailmalla.blogspot.com, jota kirjoitin vaihtovuoden aikana.)

Meidän perheeseen kuului kolme koiraa, kuusi kissaa, kaksi siskoa sekä vanhemmat Juan & Erika. Kulttuuri Chilessä oli tosi erilainen ja paljon läheisempi kuin Suomessa. Aina tervehdittäessä annettiin poskisuudelmat ja kuulumisia kyseltiin paljon enemmän. Aluksi se oli ehkä hieman ahdistavaa, mutta siihen tottui nopeasti. 

Valparaison satamakaupunki

Koulupäivät olivat aika raskaita, sillä päivät olivat pitkiä (8-16.30) ja opetus oli tietysti espanjaksi. Siellä piti käyttää myös koulupukuja, mikä tuntui aluksi oudolta. Koulupuku ei kuitenkaan ollut mikään pahin mahdollinen, mutta mieluummin olisin pitänyt omia vaatteita. Erikoista oli se, että välillä oli Día del Jeans -päiviä, jolloin kouluun sai tulla omilla vaatteilla, mutta siitä ilosta piti maksaa 100 pesoa eli noin 10 senttiä. Rahat kerättiin ilmeisesti koulun vanhempainyhdistykselle, mutta tuntui hassulta maksaa omien vaatteiden käyttämisestä kun itse kouluvaatteet olivat maksaneet jo jonkin verran. Koulussa oli kuitenkin ihan kivaakin välillä; tehtiin luokan kanssa pari retkeä ja oli talkoopäiviä. 

Meidän luokka

Joulukuussa lähdimme luokkamme kanssa matkalle Barilocheen, Argentiinaan, jossa tutustuimme maan diskokulttuuriin sekä kauniisiin maisemiin. Matkustimme myös perheemme kanssa eteläiseen Chileen Pucóniin tulivuoria ihastelemaan. Teimme myös Ilonan kanssa kahdestaan matkan pohjoiseen La Serenan -rantakaupunkiin. 

El Calafate -jäätikkö Argentiinassa

Torres del Painen kansallispuisto eteläisessä Chilessä

San Pedro de Atacaman aavikko

Lokakuussa meidän piti käydä Ilonan kanssa pääkaupungissa Santiagossa vahvistamassa opiskelijaviisumimme. Samana päivänä Santiagossa alkoi eräänlainen sosiaalinen vallankumous. Metrojen lippujen hinnat olivat nousseet ja se oli viimeinen pisara hallitukseen kyllästyneelle kansalle. Ihmiset aloittivat valtavat mielenosoitukset sekä tuhosivat julkisia rakennuksia. Poliisi ja armeija puuttuivat mielenosoituksiin, ehkä vähän liiankin väkivaltaisesti. Olimme tapahtumien alkuhetkellä metrossa, joka lakkasi yhtäkkiä toimimasta emmekä tienneet mistään mielenosoituksista. Päästiin kuitenkin metrosta pois ja kaduilla valtasi sekasorto. Vasta bussimatkalla takaisin Curicóon saatiin tietää mistä oli kyse. Mielenosoitukset jatkuivat koko vuoden ympäri maata. Nyt sosiaalisista ongelmista on alettu puhumaan siellä enemmän ja kohta maahan tehdään uusi perustuslaki. Tämänhetkinen perustuslaki on 60-luvun Pinochen sotilasdiktatuurin ajoilta. 

Santiago

Maaliskuussa palattiin taas kouluun ja ehdimme olla koulussa huimat 2 viikkoa ennen kuin korona hääti meidän pois. Chilestä lähtö oli kyllä yksi iso säätö. Kaikki lennot oli myyty loppuun ja ne olivat superkalliita. Lisäksi lennot, jotka olimme ostaneet, peruttiin. Soitimme jopa Santiagon Suomen suurlähetystöön, jos he olisivat löytäneet meille reitin Suomeen. Saatiin kuitenkin lopulta lennot ja päästiin turvallisesti kotiin. Tosin Santiagon lentokentällä matkalaukusta piti heittää pari kiloa tavaroita pois…

Vaihtovuosi oli kokonaisuudessaan tosi hieno kokemus, vaikka se keskeytyikin ikävästi. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin puhumaan espanjaa sujuvasti. Maailmankatsomus avartui ja näkemykset omasta tulevaisuudesta selkiytyivät. Sain myös toisen perheen, johon pidän edelleen säännöllisesti yhteyttä. 

Suosittelen vaihtoon lähtöä niille, jotka eivät pelkää pieniä haasteita, mutta ovat valmiita vastaanottamaan uusia kokemuksia. Vaihtoon voi lähteä myös yliopistossa eikä vaihto työelämässäkään ole poissuljettu.

Iida Parvinen