Abishow teki koronatauon jälkeen mahtavan paluun

Martsarin opettajat, kakkoset ja ykköset ja koko koulun henkilökunta saattelivat tänään abit lukulomalle abishown myötä. Ilmassa oli yhteisölliyyden tuntua ja riemua, sillä koronan vuoksi juhlasalitilaisuuksia ei ole juuri järjestetty. Perinteisiin ohjelmanumeroihin kuuluivat tietenkin abivideo, uudelleen sanoitettujen huumoribiisien esittäminen sekä erilaiset leikit. Abit muistivat ryhmänohjaajiaan pienin asiaankuuluvin läksiäislahjoin. Tänä vuonna myös opettajat laulaa lurauttivat jäähyväislaulun yllätysnumerona. Abit siirtyivät shown jälkeen rekka-ajelulle mukavassa pikkupakkasessa ja talviauringon paisteessa.

Mahtavaa lukulomaa abeille!

Kotona koska korona # 2.6

Kuva: Peura

Ylioppilaan haastattelu

On jälleen se aika vuodesta, kun liuta uusia ylpeitä ylioppilaita on valmistunut Martinlaakson lukiosta. Martsarilainen onnittelee kaikkia valmistuneita!

Eräs syksyllä valmistuneista oli Inna, joka myös piti syksyn juhlassa ylioppilaan puheen. Saimme kunnian haastatella häntä ylioppilaaksi valmistumisesta.

Ylioppilas Inna

Inna opiskeli LUMA-linjalla, 17D-luokalla. Hän teki lukion kolmessa ja puolessa vuodessa ja oli siten myös viimeisen puolivuotisensa 174-luokalla. "Valmistuin just tässä tämän syksyn aikana", kertoo Inna, ylpeys huokuen hänen äänestään. Totisesti, siitä sietää olla ylpeä!

LUMA-linjalla olleen lukiottaren olettaisi lukeneen paljon luonnontieteitä, eikö totta? Näin ei kuitenkaan tapahtunut Innan tapauksessa: "Kävin samalla tavalla kaikki pakolliset kurssit kun kuka tahansa muukin, mutta humanistisia aineita tuli enemmän opiskeltua, kuten uskontoa, yhteiskuntaoppia ja historiaa." Inna oli lukion aikana myös mukana näytelmäproduktiossa ja kävi draaman lisäksi myös useita kursseja kuvataidetta.

Innan tie lukiossa ei ollut suorin mahdollinen. "Joo, no tota, viitattiin selkeesti mun puheeseen, jossa sanoin että mun tie lukion läpi ei ollut mikään mutkaton. Isompii ongelmii itellä ehkä oli just identiteettikriisi ja muut elämän haasteet - mitä totta kai kaikilla muillakin on edessä." Vau, kuulostaapa tuo ennustavan tulevaisuudelle hyvää. Kiitos, Inna. "Tulee erilaisia tilanteita mistä vaan pitää selvitä", jatkaa Inna, naurahtaen. "Itellä ehkä se, että kun menin lukioon, niin ajattelin että LUMA-aineet ois ne itelle sopivat aineet. Kuitenkin sain todeta, että olenkin humanisti, ja se muutti aika paljon omia suunnitelmia lukion aikana ja ihan tulevaisuuden suhteen. Esimerkiksi en käynyt ollenkaan pitkää matikkaa lopulta, vaikka oli tarkoituksena, ja historiasta innostuin vasta toisen vuoden lopulla oikeen kunnolla", hän kertoo vielä. "Suunnitelmat muuttuu ja se oli yksi haasteista."

Suunitelmien muuttumisesta tulee mieleen suuret muutokset, joita tänä vuonna koettiin koronaviruksen takia erityisesti ylioppilaskirjoituksissa. Millaista oli kirjoittaa koronan aikana? "Tosiaan, kaks mun kirjotuskerroista oli koronan aikana. Mä siis kirjotin kolmella kerralla, ja jos totta puhutaan se ei kauheesti kauheesti eroa siitä normi kirjotuskerrasta", paljastaa Inna. "Siin oli tottakai se, että niitä päiviä sitte sillon keväällä vaihettiin, ja monilla tosi radikaalisti se vaikutti siihen lukusuunnitelmaan, koska niitä aikaistettiin." Naurahtaen helpottuneesti, Inna jatkaa: "Itellä ei ollut sitä ongelmaa, joten oli hyvä tuuri. Ei [korona] nyt sellai sen enempää oikeesti loppupelissä vaikuttanut paljoa. Lähinnä niihin aikatauluihin."

Inna piti ylioppilaan puheen syksyn lakkiaisissa. Hän kertoo puheen pitämisen olleen kunnia. "[Puheen pitäminen oli] erilaista mitä ois voinu kuvitella, koska meillähän oli ylioppilasjuhlat ihan internetissä ja tottakai se vaikuttaa tosi paljon siihen puheen pitämiseen", Inna naurahtaa. "Mä kauan ajattelin et mä en ees välttämättä pääse pitämään sitä", jatkaa hän, äänensävyn muuttuessa totiseksi. 

Loppujen lopuksi Inna pääsi kuitenkin pitämään puheensa - videotallenteella. "Se oli tosi haastavaa oikeesti saada kokonaisuutena kasaan, koska mul ei oo sellast aikasempaa kokemusta kameralle puhumisen suhteen." Suoritus oli kuitenkin loistava, sillä tallenteen perusteella olisi voinut luulla, että kokemusta olisi ollut enemmänkin! Inna kertoo puheen vieneen kuitenkin paljon aikaa. Onnekseen hän sai myös paljon apua mahtavalta perheeltään. "Heti kun sain kuulla, että saan pitää puheen, niin piti tottakai lukea kirja 'Puheen valta käyttöön', ihan vaan koska aikaa oli. Kyllähän se on aika kunnia saada pitää puhe", Inna kertoo tunnelmiaan. "Mielelläni sen pidin", hän lopettaa.

No, puhe on nyt pidetty ja ylioppilaslakki painettu otsaan. On aika astua elämässä eteenpäin. Inna, mitä tulevaisuus merkitsee sinulle? "Sanotaan näin, että en yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainoastaan tiedän sen, että se häikäsee, ja että kun toivo pysyy mukana matkassa, niin kyllä kaikki järjestyy", sanoo Inna, naurahtaen iloisen itsevarmasti. "Tulevaisuus on upee."

Ekstra:

Inna, jooko kannusta meitä pikkusia vähän :)

"Jaa, kannustusta pienille? *Inna nauraa* No tota, en koe olevani yhtään sen, öh, kokeneempi elämän taivaltaja kun muutkaan, mutta sen verran voin sanoa että kaikki aina järjestyy. Varmasti korona ahdistaa ja kirjotukset pelottaa, tulevaisuus kammottaa ja blaa blaa blaa, mutta *Inna naurahtaa jälleen* kyllä kaikella on tapana järjestyä! Eli pitää vaan sitä toiveikkuutta mukana, niin, niinniinniin, aina löytyy joku ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ja jossei löydy, niin sitten oppii. Joo."

** vastauksia paikoin muokattu selkeyden vuoksi **

Haastattelu: Laura

Editointi: Aada

Kuva: Joonas Brinck

Martinlaakson lukiossa kirjoitettiin Suomen paras elämänkatsomustiedon yo-tulos tänä lukuvuonna

Martsarilainen Viivi Laamanen kirjoitti valtakunnallisesti parhaan elämänkatsomustiedon yo-koetuloksen syksyn kirjoituksissa. Tämän johdosta filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry. palkitsi Viivin kunniakirjalla, kirjalahjakortilla sekä tervehdysvideolla. Tässä haastattelussa Viivi kertoo hieman itsestään ja kokemuksistaan.

Miksi halusit kirjoittaa elämänkatsomustiedon? Mitä muita aineita kirjoitit? 

Halusin kirjoittaa elämänkatsomustiedon, koska se on mielestäni tärkeä ja kiinnostava aine. Kirjoitin lisäksi äidinkielen, keskipitkän ruotsin, pitkän englannin, pitkän matematiikan, biologian, yhteiskuntaopin sekä psykologian.

Miten valmistauduit ylioppilaskokeisiin?

Oppikirjojen pänttääminen ei sovi minulle. Toki jaksoin oppikirjoja jonkin verran lukea, enimmäkseen hypäreillä kylläkin. Suurin osa valmistautumisesta tapahtui oppitunneilla. Pystyin lukion aikana keskittymään oppitunneilla hyvin asiaan, lukuun ottamatta matematiikan tunteja, joten kirjoituksiin lukeminen onnistui aika lailla lukematta oppikirjoja. Pänttäämisen sijaan keskityin asiaan abikursseilla, katsoin paljon dokumentteja, katsoin Youtubesta hyödyllisiä videoita, luin Helsingin Sanomia sekä ulkomaalaisia uutissivustoja ja luin paljon kirjoja. 

Millaiseksi koet elämänkatsomustiedon merkityksen oppiaineena? 

Elämänkatsomustiedon merkitys on suurempi kuin monet luulevat. Elämänkatsomustiedossa oppii ymmärtämään maailmaa, toisia ihmisiä, itseään sekä historiaa. Arkielämässä monet asiat tuntuvat mustavalkoisilta, mutta harvat ovat ja elämänkatsomustieto auttaa näkemään värit mustan ja valkoisen välissä. Kursseilla oppii muun muassa evoluutiosta, toisista uskonnoista, medialukutaitoa, tulevaisuuden skenaarioista sekä sen ennustamisesta, erilaisista identiteeteistä, maailmankatsomuksista sekä niiden osista ja historiasta. Elämänkatsomustieto on sekoitus erilaisia tieteenaloja, esimerkiksi psykologiaa, historiaa ja filosofiaa, joten kursseilla oppii hyvin paljon. Opiskeltavat asiat tukevat myös toisten aineiden opiskelua, esimerkiksi psykologian opinnoissa elämänkatsomustiedosta on paljon hyötyä ja toisin päin.

Mikä on ollut kiinnostavinta elämänkatsomustiedon opiskelussa?

Vaikea sanoa. Minua kiinnosti kaikki kursseihin liittyvä, joten kaikista kiinnostavinta asiaa on vaikea valita. Ympäripyöreästi ilmaistuna oman ajattelun ja ymmärryksen laajentaminen on ollut minulle kiinnostavinta sekä tärkeintä.

Minkälaisia muistoja sinulla jää Martsarista?

Minulle jää paljon hyviä muistoja sekä jonkin verran huonoja, koska opiskelu on kaikesta hauskasta huolimatta rankkaa. Martsarista jää kuitenkin päällimmäiseksi hyvät fiilikset ja muistot, vaikka pitkä matikka turhautti ja nälkä kerkesi usein iskeä ennen lounasaikaa. Hyviä muistoja jää ystävistä, hauskoista tapahtumista, kuten penkkareista, mukavasta ja huumorintajuisesta henkilökunnasta sekä Amican punajuurikroketeista.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? 

Sain jo tietää, että aloitan syksyllä opinnot Helsingin yliopistossa psykologia pääaineenani. Katson minne se vie enkä suunnittele liikaa.

Miten aiot juhlistaa valkolakkia?  

Pidämme kotona pienet juhlat sukulaisille virallisena valmistujaispäivänä. Siihen taitaa juhlistaminen jäädä.

ONNEA Viivi meiltä kaikilta martsarilaisilta ja onnea psykologian opiskeluille ja tulevaisuudelle!

“Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiinsa.”

Haastattelija: Laura Paljakka, uskonnon, psykologian ET:n ja filosofian opettaja.