Näytetään tekstit, joissa on tunniste yo-kirjoitukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yo-kirjoitukset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Ylioppilaan haastattelu

On jälleen se aika vuodesta, kun liuta uusia ylpeitä ylioppilaita on valmistunut Martinlaakson lukiosta. Martsarilainen onnittelee kaikkia valmistuneita!

Eräs syksyllä valmistuneista oli Inna, joka myös piti syksyn juhlassa ylioppilaan puheen. Saimme kunnian haastatella häntä ylioppilaaksi valmistumisesta.

Ylioppilas Inna

Inna opiskeli LUMA-linjalla, 17D-luokalla. Hän teki lukion kolmessa ja puolessa vuodessa ja oli siten myös viimeisen puolivuotisensa 174-luokalla. "Valmistuin just tässä tämän syksyn aikana", kertoo Inna, ylpeys huokuen hänen äänestään. Totisesti, siitä sietää olla ylpeä!

LUMA-linjalla olleen lukiottaren olettaisi lukeneen paljon luonnontieteitä, eikö totta? Näin ei kuitenkaan tapahtunut Innan tapauksessa: "Kävin samalla tavalla kaikki pakolliset kurssit kun kuka tahansa muukin, mutta humanistisia aineita tuli enemmän opiskeltua, kuten uskontoa, yhteiskuntaoppia ja historiaa." Inna oli lukion aikana myös mukana näytelmäproduktiossa ja kävi draaman lisäksi myös useita kursseja kuvataidetta.

Innan tie lukiossa ei ollut suorin mahdollinen. "Joo, no tota, viitattiin selkeesti mun puheeseen, jossa sanoin että mun tie lukion läpi ei ollut mikään mutkaton. Isompii ongelmii itellä ehkä oli just identiteettikriisi ja muut elämän haasteet - mitä totta kai kaikilla muillakin on edessä." Vau, kuulostaapa tuo ennustavan tulevaisuudelle hyvää. Kiitos, Inna. "Tulee erilaisia tilanteita mistä vaan pitää selvitä", jatkaa Inna, naurahtaen. "Itellä ehkä se, että kun menin lukioon, niin ajattelin että LUMA-aineet ois ne itelle sopivat aineet. Kuitenkin sain todeta, että olenkin humanisti, ja se muutti aika paljon omia suunnitelmia lukion aikana ja ihan tulevaisuuden suhteen. Esimerkiksi en käynyt ollenkaan pitkää matikkaa lopulta, vaikka oli tarkoituksena, ja historiasta innostuin vasta toisen vuoden lopulla oikeen kunnolla", hän kertoo vielä. "Suunnitelmat muuttuu ja se oli yksi haasteista."

Suunitelmien muuttumisesta tulee mieleen suuret muutokset, joita tänä vuonna koettiin koronaviruksen takia erityisesti ylioppilaskirjoituksissa. Millaista oli kirjoittaa koronan aikana? "Tosiaan, kaks mun kirjotuskerroista oli koronan aikana. Mä siis kirjotin kolmella kerralla, ja jos totta puhutaan se ei kauheesti kauheesti eroa siitä normi kirjotuskerrasta", paljastaa Inna. "Siin oli tottakai se, että niitä päiviä sitte sillon keväällä vaihettiin, ja monilla tosi radikaalisti se vaikutti siihen lukusuunnitelmaan, koska niitä aikaistettiin." Naurahtaen helpottuneesti, Inna jatkaa: "Itellä ei ollut sitä ongelmaa, joten oli hyvä tuuri. Ei [korona] nyt sellai sen enempää oikeesti loppupelissä vaikuttanut paljoa. Lähinnä niihin aikatauluihin."

Inna piti ylioppilaan puheen syksyn lakkiaisissa. Hän kertoo puheen pitämisen olleen kunnia. "[Puheen pitäminen oli] erilaista mitä ois voinu kuvitella, koska meillähän oli ylioppilasjuhlat ihan internetissä ja tottakai se vaikuttaa tosi paljon siihen puheen pitämiseen", Inna naurahtaa. "Mä kauan ajattelin et mä en ees välttämättä pääse pitämään sitä", jatkaa hän, äänensävyn muuttuessa totiseksi. 

Loppujen lopuksi Inna pääsi kuitenkin pitämään puheensa - videotallenteella. "Se oli tosi haastavaa oikeesti saada kokonaisuutena kasaan, koska mul ei oo sellast aikasempaa kokemusta kameralle puhumisen suhteen." Suoritus oli kuitenkin loistava, sillä tallenteen perusteella olisi voinut luulla, että kokemusta olisi ollut enemmänkin! Inna kertoo puheen vieneen kuitenkin paljon aikaa. Onnekseen hän sai myös paljon apua mahtavalta perheeltään. "Heti kun sain kuulla, että saan pitää puheen, niin piti tottakai lukea kirja 'Puheen valta käyttöön', ihan vaan koska aikaa oli. Kyllähän se on aika kunnia saada pitää puhe", Inna kertoo tunnelmiaan. "Mielelläni sen pidin", hän lopettaa.

No, puhe on nyt pidetty ja ylioppilaslakki painettu otsaan. On aika astua elämässä eteenpäin. Inna, mitä tulevaisuus merkitsee sinulle? "Sanotaan näin, että en yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainoastaan tiedän sen, että se häikäsee, ja että kun toivo pysyy mukana matkassa, niin kyllä kaikki järjestyy", sanoo Inna, naurahtaen iloisen itsevarmasti. "Tulevaisuus on upee."


Ekstra:

Inna, jooko kannusta meitä pikkusia vähän :)

"Jaa, kannustusta pienille? *Inna nauraa* No tota, en koe olevani yhtään sen, öh, kokeneempi elämän taivaltaja kun muutkaan, mutta sen verran voin sanoa että kaikki aina järjestyy. Varmasti korona ahdistaa ja kirjotukset pelottaa, tulevaisuus kammottaa ja blaa blaa blaa, mutta *Inna naurahtaa jälleen* kyllä kaikella on tapana järjestyä! Eli pitää vaan sitä toiveikkuutta mukana, niin, niinniinniin, aina löytyy joku ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ja jossei löydy, niin sitten oppii. Joo."



** vastauksia paikoin muokattu selkeyden vuoksi **

Haastattelu: Laura

Editointi: Aada

Kuva: Joonas Brinck


keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Miniessee: Abiturienttien murheenkryynit

Syksyn kirjoitusten tulokset julkistettiin jo vähän aikaa sitten, ja 21 onnellista opiskelijaa onnistui
tänäkin syksynä kahlaamaan kirjoitusten läpi lukion loppuun. Noita 21:tä ylioppilasta juhlitaan
huomisissa itsenäisyyspäiväjuhlissa, joissa heidät lakitetaan, mutta monella syksyn kirjoittajalla
lukiourakka kuitenkin jatkuu vielä vähintään puoli vuotta. Joillekin kevään kirjoittajilla kolmannen
jakson alkaminen oli ahdistavaa, jos esimerkiksi syksyn kirjoitukset eivät menneet odotusten mukaan
tai motivaatiopula hankaloittaa opiskelua. Abiturientti Julia Koskisen kirjoittama miniessee
"Abiturienttien murheenkryynit" saattaakin olla hyvin tuttua luettavaa monille abeille.

Abiturienttien murheenkryynit


Yhdentoista takanapäin häämöttävän kouluvuoden jälkeen luulin tietäväni, mitä
kirjoittamisen vaikeudet tarkoittivat: viimeiseen iltaan asti lykättyjä kurssiesseitä,
kurssikokeiden tiedon ripauksia sisältäneitä esseitä tai ihan tavallisia kurssi- ja
koetehtäviäkin. Abiturienttina vietetyn syksyn jälkeen tämä osoittautui kuitenkin
harhaluuloksi - valitettavasti. Uuden ajattelutavan takana vaikuttavat vahvasti syksyn
ylioppilaskokeet, joissa kirjoitustaito joutui yhdellä jos toisellakin koetukselle. Milloin kyse oli
sitten tiedon ja taidon puutteesta, milloin motivaatiosta ja milloin totaalisesta luovuuskriisistä
tai ajan loppumisesta. Kyseisissä kokeissa koeteltiin jokaista kirjoittamisen osa-aluetta, eikä
tämä tuntunut aiheuttavan muuta kuin haasteita. Useimmiten negatiivisia sellaisia.

Globaalisti tarkasteltuna kirjoittamisen vaikeudet ovat varsin erilaisia. Harvoissa maissa
tämä linkittyy millään tavalla ylioppilaskirjoituksiin tai välttämättä edes kouluun. Siinä missä
nämä merkitsevät joillekin koulunkäyntiin tai työhön liittyviä haasteita, tarkoittaa se joillekin
luku- ja kirjoitustaidottomuutta. Laajemmalla skaalalla ylioppilaskirjoitukset saavat siis
verrattavan pienet mittasuhteet, mutta miksi ne silti tuntuvat niin suurelta asialta
suomalaiselle lukiolaiselle? “Kirjoittaminen sujuu helpommin, jos on jotain sanottavaa”, on
Sholem Asch muotoillut. Tämän perusteella voisi ajatella, että meiltä abiturienteilta
kirjoittaminen sujuisi helposti, kun yhdentoista vuoden aikana päntätyt asiat ovat tuoreessa
muistissa. Lisäksi älykkyytemme on lähestymässä elämänkaaremme huippua.

Yksi kirjoittamisen haasteista on keksiä sisällön lisäksi jokin näkökulma käsiteltävään
teemaan. “Ajatukset jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat
tavallisesti kaikkein arvokkaimpia”, tuumasi John Locke aikanaan. Ehkä siinä piileekin yksi
vaikeuksista: ylioppilaskirjoituksissa kun ei voi jäädä odottelemaan ajatusten tipahtelemista
ja itsekseen muotoutumista. Toisaalta paineessa ja jatkuvassa kiireessä tulee helposti
toistettua itseään moneen otteeseen ja käytettyä esimerkiksi samoja täytesanoja. Kuuden
tunnin kirjoittamisen lopputuloksena ei välttämättä siis odotakaan elämäsi paras essee - tai
edes toiseksi paras.

Abiturientin kirjoittamisen suurin heikkous ei ehkä kuitenkaan ole mikään edellä mainituista.
Motivaation ylläpitäminen tai edes sen saavuttaminen on YTL:n vaikein abiturienteille
asettama haaste. Ulkoisen motivaation ollessa kunnossa esimerkiksi energiajuoman ja
kahvin avulla, ei sisäiseen motivaatioon tunnu auttavan välttämättä yhtään mikään. Vaikka
olisikin sanottavaa ja löytyisi edellä mainittu näkökulmakin aiheeseen, ei tämän saattaminen
kirjalliseen muotoon onnistu ilman motivaatiota. Aschin toteamus ei siis valitettavasti kanna
pitkälle, mitä ylioppilaskokeisiin tulee.

Jotta abiturienttivuosi huipentuisi valkoiseen lakkiin, täytyy pänttäämisen ja henkisen
valmistautumisen jälkeen riittää ennen kaikkea motivaatiota tuleviin koitoksiin. Motivaation
ollessa kohdallaan voi ehkä luottaa siihen, ettei vastauskenttä jää ainakaan tyhjäksi. Tähtien
ollessa suotuisassa asemassa jopa Locken mainitsemia arvokkaita tipahtelevia ajatuksiakin
voi tupsahtaa kruunaamaan kirjallisen tuotoksen.


Miniessee: Julia Koskinen