Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätoimittajan jäähyväiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätoimittajan jäähyväiset. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Päätoimittajan jäähyväiset

 Martsarilaisen päätoimittaja Laura on valmistumassa tänä keväänä ja jättämässä Martsarin jälkeensä. Haastattattelimme häntä vielä viimeisen kerran, ja kysyimme terveisiä tulevalle toimitustiimille. 


Minkälainen on ollut roolisi Martsarilaisen päätoimittajana?

- Jaa a. En ollut pitkään edellisen päätoimittajan alaisuudessa, joten en saanut kovin hyvää kuvaa siitä, miten käytännöt ja vastuut menivät. Olen vain pitänyt hauskaa päätoimittajan roolissa. Tottakai päätoimittajalle lankesi tehtäväksi esimerkiksi vuosikertomus.  


Minkälaista päätoimittajana oleminen on sitten ollut, jos sinulla ei ollut siitä selvää käsitystä etukäteen?

- Pakko sanoa, että vaikka mulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tein, niin päätoimittajan nimikkeen tuoma vastuu motivoi tuottamaan sisältöä ja ideoimaan uutta (vaikka kaikkea ei koskaan saanutkaan aikaiseksi). 


Onko sinulle jäänyt mieleen jotain hauskoja tai mielenkiintoisia asioita ajaltasi toimituksessa, jotka haluaisit jakaa muille?

- Muistan että joskus tapeltiin viimeisistä juuressipseistä toimituksen kanssa opettajien hihittäessä vierellä. Muistan myös, kuinka toimitus oli täynnä pelottavia, kaiken osaavia ja tietäviä abeja aloittaessani siellä ykkösellä.    


Miten nämä poikkeusajat ovat vaikuttaneet lehden toimintaan?

- Korona-ajan alkuvaiheessa lehden tuottavuus oli aika hyvää normaaliin aikaan verrattuna. Kun ihmiset jäivät harrastuksitta, oli toimituksella enemmän aikaa ja energiaa lehdelle. Sitten taas syksyllä ihmisten into vähän lopahti, ja sisällönkin tuotto laski. Ainakin itsestäni on tullut aika innoton zombi koronan aikana. 


Etäopetusjaksojen aikana kuitenkin nähtiin lehdessä monia piristäviä julkaisuja, kuten Kotona koska korona -sarjiksia. Miten nämä syntyivät?

- Ehkä mulla oli vaan liikaa vapaa-aikaa. Aa, muuten niille jotka ei tiedä, käytin nimimerkkiä Peura sarjisten tekoon, koska ne oli mun mielestä liian säälittäviä julkaistavaksi omalla nimellä. Jos ne on jonkun päivää piristänyt, niin ihan hyvä vaan.


Mitä vielä haluaisit sanoa seuraavalle päätoimittajalle ja toimitustiimin kokoonpanolle? 

- Jos ihmisillä on lehteä tehdessä hauskaa, tekee toimitus työnsä oikein. Pitäkää vastaisuudesskin hauskaa älkääkä stressatko. 


Vielä viimeisiä sanoja? 

- Kaikille lukion pikkusille voin sanoa, että toimitustiimi on mukavaa porukkaa ja sitä vetää kivat opettajat. Jos kiinnostaa kirjoittaminen ja media, tai ihan vaan opettajien tuomien eväiden syönti rennossa tunnelmassa, niin liittykää vaan rohkeasti mukaan! 

Teksti: Aada

Aada ja Laura aloittivat ykkösellä
Martsarilaisen toimituksessa.












lauantai 20. huhtikuuta 2019

Viimeinen puheenvuoro

Hämmästyksekseni huomasin taas tänään, että uusi päivä vielä tuntemattomine tekemisineen on edessäni. Nyt kun lukio on jätetty taakse ja viimeisistä ylioppilaskirjoituksistakin on vierähtänyt yli kaksi viikkoa, päivät täyttyvät jokaisella abilla hieman erilaisella tekemisellä. Jotkut ehtivät tuskin hengähtää töiden tai pääsykoeponnistuksen keskellä, kun taas toiset ovat singahtaneet ulkomaille tai ulkopaikkakunnille matkustamaan, ja toiset taas nauttivat kiireettömistä vapaapäivistä ja venähtäneistä yöunista kotonaan.


Vaikka edessä on avautunut ovia lukemattomiin mahdollisuuksiin, Martsari ja lukioelämä on tuskin
kuitenkaan vielä hiipunut abiturienttien mielistä. Martsarin käytävillä, koulun järjestämillä retkillä ja
erilaisissa tapahtumissa vietetyt vuodet painuvat varmasti taka-alalle muiden ajatusten täyttäessä
elämän, mutta eivät ne katoa. Martsarilaisia me olemme vielä silloinkin, kun vanhainkodissa
jutustellaan nuoruusvuosista ja kerrotaan käyneemme lukiota 2010-luvun loppupuolella Länsi-
Vantaalla.

Martsarilainen-lehdessä on ollut upeaa huomata se sama kehityskaari, jonka itse on lukiossa
kokenut. Martsarilainen toimi vielä pelkästään paperilehtenä vuonna 2015, jolloin viimeiset vanhan
opetussuunnitelman mukaan opiskelleet ykköset, minä mukaan lukien, astuivat ensimmäistä kertaa
Mercuria-talon lasiovista sisään. Opiskelijavetoinen digi-Martsarilainen perustettiin vuonna 2016,
samalla kun uusi opetussuunnitelma toi mukanaan uudenlaisia opetusmenetelmiä ja kaikenlaisia
teknisiä muutoksia. Vaihdosta palanneena hyppäsin mukaan Martsarilaisen toimitukseen ja astuin
ensimmäistä kertaa Abitin maailmaan yhdessä uusien ykkösten kanssa.

Uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomat uudistukset ja niitä seurannut kritiikki on pikkuhiljaa
vaihtunut uusien menetelmien tarjoamien mahdollisuuksien havaitsemiseen ja yhä uudet
martsarilaiset ovat saaneet tottua uuteen opetussuunnitelmaan omana opetussuunnitelmanaan.
Samalla myös Martsarilainen on aktivoitunut sekä saanut uusia kasvoja ja monipuolisuutta
juttuvalikoimaan. Kiitos tästä kuuluu Martsarilaisen toimitukselle, joka on auttanut Martsarilaista
hyppäämään uusiin ulottuvuuksiin. Onkin suuri ilo antaa nyt Martsarilainen uuden päätoimittajan,
Kristiina Kamppisen, käsiin. Martsarilainen-lehti on mukana voimistamassa lukiolaisten oman äänen
kuuluvuutta ja siinä sillä on mahdollisuuksia rajattomasti!

Muistakaahan rakkaat martsarilaiset: antakaa oman äänenne kuulua, sillä jokainen ääni on yhtä
tärkeä!

Sanja Tuovila
Martsarilaisen päätoimittaja 2018-2019