Hämmästyksekseni huomasin taas tänään, että uusi päivä vielä tuntemattomine tekemisineen on edessäni. Nyt kun lukio on jätetty taakse ja viimeisistä ylioppilaskirjoituksistakin on vierähtänyt yli kaksi viikkoa, päivät täyttyvät jokaisella abilla hieman erilaisella tekemisellä. Jotkut ehtivät tuskin hengähtää töiden tai pääsykoeponnistuksen keskellä, kun taas toiset ovat singahtaneet ulkomaille tai ulkopaikkakunnille matkustamaan, ja toiset taas nauttivat kiireettömistä vapaapäivistä ja venähtäneistä yöunista kotonaan.
Vaikka edessä on avautunut ovia lukemattomiin mahdollisuuksiin, Martsari ja lukioelämä on tuskin
kuitenkaan vielä hiipunut abiturienttien mielistä. Martsarin käytävillä, koulun järjestämillä retkillä ja
erilaisissa tapahtumissa vietetyt vuodet painuvat varmasti taka-alalle muiden ajatusten täyttäessä
elämän, mutta eivät ne katoa. Martsarilaisia me olemme vielä silloinkin, kun vanhainkodissa
jutustellaan nuoruusvuosista ja kerrotaan käyneemme lukiota 2010-luvun loppupuolella Länsi-
Vantaalla.
Martsarilainen-lehdessä on ollut upeaa huomata se sama kehityskaari, jonka itse on lukiossa
kokenut. Martsarilainen toimi vielä pelkästään paperilehtenä vuonna 2015, jolloin viimeiset vanhan
opetussuunnitelman mukaan opiskelleet ykköset, minä mukaan lukien, astuivat ensimmäistä kertaa
Mercuria-talon lasiovista sisään. Opiskelijavetoinen digi-Martsarilainen perustettiin vuonna 2016,
samalla kun uusi opetussuunnitelma toi mukanaan uudenlaisia opetusmenetelmiä ja kaikenlaisia
teknisiä muutoksia. Vaihdosta palanneena hyppäsin mukaan Martsarilaisen toimitukseen ja astuin
ensimmäistä kertaa Abitin maailmaan yhdessä uusien ykkösten kanssa.
Uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomat uudistukset ja niitä seurannut kritiikki on pikkuhiljaa
vaihtunut uusien menetelmien tarjoamien mahdollisuuksien havaitsemiseen ja yhä uudet
martsarilaiset ovat saaneet tottua uuteen opetussuunnitelmaan omana opetussuunnitelmanaan.
Samalla myös Martsarilainen on aktivoitunut sekä saanut uusia kasvoja ja monipuolisuutta
juttuvalikoimaan. Kiitos tästä kuuluu Martsarilaisen toimitukselle, joka on auttanut Martsarilaista
hyppäämään uusiin ulottuvuuksiin. Onkin suuri ilo antaa nyt Martsarilainen uuden päätoimittajan,
Kristiina Kamppisen, käsiin. Martsarilainen-lehti on mukana voimistamassa lukiolaisten oman äänen
kuuluvuutta ja siinä sillä on mahdollisuuksia rajattomasti!
Muistakaahan rakkaat martsarilaiset: antakaa oman äänenne kuulua, sillä jokainen ääni on yhtä
tärkeä!
Sanja Tuovila
Martsarilaisen päätoimittaja 2018-2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti