Hola!
Lähdin melkein kaksi vuotta sitten Chileen vaihtoon. Miksi Chile? Niinpä, hyvä kysymys. En oikein itsekään tiennyt aluksi, miksi sinne lähdin :D Alkuperäinen plääni oli lähteä vaihtoon Yhdysvaltoihin erään tuttavaperheen luo, mutta se suunnitelma peruuntui heidän puolesta. Siispä koulumme rehtori Salme ehdotti Chileä, jossa hänen tutun tuttu asui ja järjesti koteja vaihto-oppilaille. Chile vaikutti mielenkiintoiselta espanjan kielen sekä latinokulttuurin takia. Myös ilmasto olisi lämmin ja Suomen talven aikana Chilessä olisi kesä. Chileen lähti lisäkseni koulumme toinen oppilas Ilona. Kaupunkimme nimi oli Curicó ja se sijaitsee Keski-Chilessä kahden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Santiagosta. Asuimme Ilonan kanssa aluksi eri perheissä, mutta kuukauden jälkeen muutin Ilonan perheeseen oman perheeni ongelmieni takia. (Niistä lisää blogissani iidamaailmalla.blogspot.com, jota kirjoitin vaihtovuoden aikana.)
Meidän perheeseen kuului kolme koiraa, kuusi kissaa, kaksi siskoa sekä vanhemmat Juan & Erika. Kulttuuri Chilessä oli tosi erilainen ja paljon läheisempi kuin Suomessa. Aina tervehdittäessä annettiin poskisuudelmat ja kuulumisia kyseltiin paljon enemmän. Aluksi se oli ehkä hieman ahdistavaa, mutta siihen tottui nopeasti.
Valparaison satamakaupunki
Koulupäivät olivat aika raskaita, sillä päivät olivat pitkiä (8-16.30) ja opetus oli tietysti espanjaksi. Siellä piti käyttää myös koulupukuja, mikä tuntui aluksi oudolta. Koulupuku ei kuitenkaan ollut mikään pahin mahdollinen, mutta mieluummin olisin pitänyt omia vaatteita. Erikoista oli se, että välillä oli Día del Jeans -päiviä, jolloin kouluun sai tulla omilla vaatteilla, mutta siitä ilosta piti maksaa 100 pesoa eli noin 10 senttiä. Rahat kerättiin ilmeisesti koulun vanhempainyhdistykselle, mutta tuntui hassulta maksaa omien vaatteiden käyttämisestä kun itse kouluvaatteet olivat maksaneet jo jonkin verran. Koulussa oli kuitenkin ihan kivaakin välillä; tehtiin luokan kanssa pari retkeä ja oli talkoopäiviä.
Meidän luokka
Joulukuussa lähdimme luokkamme kanssa matkalle Barilocheen, Argentiinaan, jossa tutustuimme maan diskokulttuuriin sekä kauniisiin maisemiin. Matkustimme myös perheemme kanssa eteläiseen Chileen Pucóniin tulivuoria ihastelemaan. Teimme myös Ilonan kanssa kahdestaan matkan pohjoiseen La Serenan -rantakaupunkiin.
El Calafate -jäätikkö Argentiinassa
Torres del Painen kansallispuisto eteläisessä Chilessä
San Pedro de Atacaman aavikko
Lokakuussa meidän piti käydä Ilonan kanssa pääkaupungissa Santiagossa vahvistamassa opiskelijaviisumimme. Samana päivänä Santiagossa alkoi eräänlainen sosiaalinen vallankumous. Metrojen lippujen hinnat olivat nousseet ja se oli viimeinen pisara hallitukseen kyllästyneelle kansalle. Ihmiset aloittivat valtavat mielenosoitukset sekä tuhosivat julkisia rakennuksia. Poliisi ja armeija puuttuivat mielenosoituksiin, ehkä vähän liiankin väkivaltaisesti. Olimme tapahtumien alkuhetkellä metrossa, joka lakkasi yhtäkkiä toimimasta emmekä tienneet mistään mielenosoituksista. Päästiin kuitenkin metrosta pois ja kaduilla valtasi sekasorto. Vasta bussimatkalla takaisin Curicóon saatiin tietää mistä oli kyse. Mielenosoitukset jatkuivat koko vuoden ympäri maata. Nyt sosiaalisista ongelmista on alettu puhumaan siellä enemmän ja kohta maahan tehdään uusi perustuslaki. Tämänhetkinen perustuslaki on 60-luvun Pinochen sotilasdiktatuurin ajoilta.
Maaliskuussa palattiin taas kouluun ja ehdimme olla koulussa huimat 2 viikkoa ennen kuin korona hääti meidän pois. Chilestä lähtö oli kyllä yksi iso säätö. Kaikki lennot oli myyty loppuun ja ne olivat superkalliita. Lisäksi lennot, jotka olimme ostaneet, peruttiin. Soitimme jopa Santiagon Suomen suurlähetystöön, jos he olisivat löytäneet meille reitin Suomeen. Saatiin kuitenkin lopulta lennot ja päästiin turvallisesti kotiin. Tosin Santiagon lentokentällä matkalaukusta piti heittää pari kiloa tavaroita pois…
Vaihtovuosi oli kokonaisuudessaan tosi hieno kokemus, vaikka se keskeytyikin ikävästi. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin puhumaan espanjaa sujuvasti. Maailmankatsomus avartui ja näkemykset omasta tulevaisuudesta selkiytyivät. Sain myös toisen perheen, johon pidän edelleen säännöllisesti yhteyttä.
Suosittelen vaihtoon lähtöä niille, jotka eivät pelkää pieniä haasteita, mutta ovat valmiita vastaanottamaan uusia kokemuksia. Vaihtoon voi lähteä myös yliopistossa eikä vaihto työelämässäkään ole poissuljettu.
Iida Parvinen
