Elämäni opettavaisin vuosi

Moi! Minun nimeni on Vilppu ja olin viime lukuvuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, tarkemmin ottaen Cambridgessa, Massachusettsin osavaltiossa mantereen itärannikolla. Asuin paikallisessa isäntäperheessä, josta tuli minulle kuin toinen perhe Atlantin toisella puolen.

Suurimmat syyt vaihtoon lähtemiseen minulle olivat englannin kielen taidon kehittyminen ja uusien kokemusten hakeminen. Koen myös itsenäistyneeni vuoden aikana hurjasti, ja opin huolehtimaan itsestäni. Muiden kulttuurien ymmärtämiseni lisääntyi, ja opin paljon amerikkalaisesta elämäntavasta ja arvoista.

Isäntäperheeseeni kuuluivat isä, äiti sekä parikymppiset veli ja sisko, jotka eivät enää yliopisto-opintojen takia asuneet kotona. Asuimme isohkossa omakotitalossa kaupungin laidalla, mutta metrolle oli matkaa vain reilu kilometri, kiitos Bostonin alueen joukkoliikenteen. Meillä oli myös kahdeksan kanaa takapihalla, joita oli hauska ruokkia, mutta joista minun ei onneksi tarvinnut päivittäin huolehtia.

Kouluni, Cambridge Rindge and Latin, on Yhdysvaltain kolmanneksi vanhin high school ja tunnettu etnisestä monimuotoisuudestaan (racial diversity). Kouluvuosi oli jaettu kahteen osaan, syys- ja kevätlukukausiin. Syksyn lukujärjestyksessäni oli matematiikkaa (Pre-calculus), englantia (English 11), USA:n historiaa (U.S. History 2) ja liikuntafysiologiaa (Exercise Physiology). Eniten tykkäsin liikuntafysiologiasta, joka oli käytännössä biologiaa, sillä opimme kurssilla kehon toiminnista ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista elimistöömme. Suomen lukion kannalta eniten hyötyä oli varmaankin matematiikasta tai englannista, sillä matikassa kävimme monia pitkän matikan toisen vuoden asioita ja englannissa kielitaitoni parani huomattavasti.

Keväällä kurssini olivat ohjelmoinnin alkeet (Introduction to Computer Science), insinööritaito (Engineering), jonkun sortin ihmissuhdetaitokurssi (STARs eli Students Teaching and Advocating Respect) sekä ruuantuotanto- ja ympäristöbiologia (Food, Farming and our Planet). Ehdoton suosikkini oli ohjelmointi, jonka opiskelusta olin haaveillut pitkään, mutta jota en lukio-opintojen ohella ollut ehtinyt aloittaa. Opin kurssilla paljon perusasiaa, ja sain innostusta jatkaa koodauksen opiskelua Suomessa.

Olen harrastanut kilpasuunnistusta yli 10 vuotta, joten olin erittäin häkeltynyt saadessani tietää, että pääsen viettämään vuoteni suunnistajaperheessä. Suunnistus on Jenkeissä todella pieni laji, joten en ikinä kuvitellut pääseväni jatkamaan rakasta harrastustani vuoteni aikana. Yhteinen harrastus toi perheelleni paljon iloa ja matkustimme kilpailujen perässä ympäri maata. Kävimme syksyn aikana Virginian, New Hampshiren ja New Yorkin osavaltioissa suunnistamassa. Kevään puolella matkasimme Arizonaan, Californiaan ja parikin kertaa uudestaan New Yorkiin. Olin erittäin onnekas, sillä vaihto-oppilaista harva pääsee matkustamaan näin ahkerasti. Kiitos kuuluu myös omille vanhemmilleni Suomeen, jotka kustansivat vuoteni.

Vaihto-vuoteni oli samalla sekä elämäni paras, että kamalin vuosi. Kokonaisuutena se oli kuitenkin erittäin onnistunut ja tärkeä kokemus, ja toivon että mahdollisimman moni nuori uskaltaisi lähteä vaihtoon. Ei ollut helppoa jättää koti, ystävät ja perhe, eikä vieraassa maassa aina ollut kivaa, mutta vaikeuksista selvittiin ja sain kavereita, toisen perheen ja yhteisön toiselta puolelta maailmaa. Sen arvoa ei voi mitata rahassa.

“It doesn’t matter where you go or when you go. What matters is that you go.”

Teksti ja kuvat: Vilppu Viinikainen

Vaihtovuosi antaa monia uusia kokemuksia ja opettaa itsenäistymään

Heippa! Mun nimi on Jenna ja olin lukuvuoden 2017-18 vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Vietin mun vuoden Greenville-nimisessä pienessä kylässä Michiganissa ja mun host perheeseen kuuluivat äiti, iskä, mua vuotta nuorempi sisko sekä jo kotoa pois muuttaneet toinen sisko ja veli. Meillä oli myös kaksi kissaa ja yksi koira.

Mun vaihtovuosi starttasi käyntiin elokuussa 2017 New Yorkista. Lähdin siis Explorius Suomi -järjestön kautta, joka järjestää vaihto-oppilaille Soft Landing Camp -nimisen “aloitusleirin” New Yorkissa. Siellä vietin ensimmäiset viisi päivää, kunnes mun oli aika lentää Michiganiin host perheen luo. Mun host perhe oli tosi ihana ja pidän niihin vieläkin melkein päivittäin yhteyttä!

Kävin Greenville High School -nimistä koulua, jossa on tapana laittaa kaikki vaihtarit senioreiksi, että he saavat kokea esim. promi ja graduationin. Mun koulussa järkättiin senioreille ennen koulujen loppumista myös senior mystery trip eli koulu järjesti meille matkan, mistä meille ei kerrottu mitään, vaan me menimme bussiin ja saimme tietää vasta perillä missä olemme. Koulu Jenkeissä oli todella erilaista Suomeen verrattuna. Tottakai riippuu ihan osavaltiosta ja koulusta, mutta esim. mulla koulu oli aika helppoa. Aineina mulla oli matikka, enkku, USAn hissa, kuvis, sosiologia ja current issues. Keväällä mulla vaihtuivat sosiologian ja current issuesin tilalle filosofia ja word&excel kurssi. Joka päivä oli myös sama aikataulu. Koulu alkoi 7.35 ja loppui 14.30. Myös melkein kaikki harrastukset pyörivät koulun ympärillä.

Koulussa meillä oli aika tiukat säännöt. Reppuja ei saanut tuoda luokkaan, vaan ne piti säilyttää kaapeissa. Jos halusi mennä vessaan tai käymään kaapilla, joutui kysymään opettajalta erillisen luvan ja sitten sai “käytäväpassin”, jolloin oli lupa liikkua siellä käytävällä kesken tunnin. Koulualueelta ei saanut poistua kesken päivän ja sen lisäksi oli vielä pukukoodi eli ei saanut käyttää liian lyhyitä shortseja, eikä paitoja, joissa on alle kolmen sormen paksuinen olkain eli periaateessa vaan t-paitoja pystyi käyttämään.

Koulun ohella pääsin reissaamaan jonkun verran. Helmikuussa olin vaihtarimatkalla Havaijilla ja maaliskuun lopulla mun host perheen ja muutaman kaverin kanssa Floridassa, jonne ajoimme autolla 21 tuntia. Sen lisäksi pääsin matkustamaan mun perheen kanssa Michiganin sisällä. Mun vuoden kohokohdiksi nousivat ehdottomasti Havaiji, Florida, New York, senior mystery trip ja prom. Tämän lisäksi mulla oli todella monia muita ihania kokemuksia ja hetkiä mun hostien ja kavereiden kanssa!   

Jos joku miettii vaihtoon lähtemistä, niin suosittelen sitä ehdottomasti! Siinä itsenäistyy, oppii puhumaan sujuvasti kohdemaan kieltä, näkee maailmaa ja oppii ymmärtämään ja arvostamaan eri kulttuureita. Sanoisin myös, että vaikka vaihtarit saavat vuoden monesti näyttämään ja kuulostamaan ihanalta, niin se ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Vaihto-oppilaana oleminen on välillä todella rankkaa ja sinne ei lähdetä “lomailemaan”, niinkuin moni luulee, vaan sinne mennään opiskelemaan. Kaikesta huolimatta tulet aina kokemusta rikkaampana takaisin kotiin! Kymmenen kuukautta Jenkeissä opetti mulle paljon kaikkea ja sain siitä paikasta mulle toisen kodin ja perheen! :)

Teksti: Jenna Piiroinen

Kuvat: Jenna Piiroinen