Suurimmat syyt vaihtoon lähtemiseen minulle olivat englannin kielen taidon kehittyminen ja uusien kokemusten hakeminen. Koen myös itsenäistyneeni vuoden aikana hurjasti, ja opin huolehtimaan itsestäni. Muiden kulttuurien ymmärtämiseni lisääntyi, ja opin paljon amerikkalaisesta elämäntavasta ja arvoista.
Isäntäperheeseeni kuuluivat isä, äiti sekä parikymppiset veli ja sisko, jotka eivät enää yliopisto-opintojen takia asuneet kotona. Asuimme isohkossa omakotitalossa kaupungin laidalla, mutta metrolle oli matkaa vain reilu kilometri, kiitos Bostonin alueen joukkoliikenteen. Meillä oli myös kahdeksan kanaa takapihalla, joita oli hauska ruokkia, mutta joista minun ei onneksi tarvinnut päivittäin huolehtia.
Kouluni, Cambridge Rindge and Latin, on Yhdysvaltain kolmanneksi vanhin high school ja tunnettu etnisestä monimuotoisuudestaan (racial diversity). Kouluvuosi oli jaettu kahteen osaan, syys- ja kevätlukukausiin. Syksyn lukujärjestyksessäni oli matematiikkaa (Pre-calculus), englantia (English 11), USA:n historiaa (U.S. History 2) ja liikuntafysiologiaa (Exercise Physiology). Eniten tykkäsin liikuntafysiologiasta, joka oli käytännössä biologiaa, sillä opimme kurssilla kehon toiminnista ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista elimistöömme. Suomen lukion kannalta eniten hyötyä oli varmaankin matematiikasta tai englannista, sillä matikassa kävimme monia pitkän matikan toisen vuoden asioita ja englannissa kielitaitoni parani huomattavasti.
Keväällä kurssini olivat ohjelmoinnin alkeet (Introduction to Computer Science), insinööritaito (Engineering), jonkun sortin ihmissuhdetaitokurssi (STARs eli Students Teaching and Advocating Respect) sekä ruuantuotanto- ja ympäristöbiologia (Food, Farming and our Planet). Ehdoton suosikkini oli ohjelmointi, jonka opiskelusta olin haaveillut pitkään, mutta jota en lukio-opintojen ohella ollut ehtinyt aloittaa. Opin kurssilla paljon perusasiaa, ja sain innostusta jatkaa koodauksen opiskelua Suomessa.
Olen harrastanut kilpasuunnistusta yli 10 vuotta, joten olin erittäin häkeltynyt saadessani tietää, että pääsen viettämään vuoteni suunnistajaperheessä. Suunnistus on Jenkeissä todella pieni laji, joten en ikinä kuvitellut pääseväni jatkamaan rakasta harrastustani vuoteni aikana. Yhteinen harrastus toi perheelleni paljon iloa ja matkustimme kilpailujen perässä ympäri maata. Kävimme syksyn aikana Virginian, New Hampshiren ja New Yorkin osavaltioissa suunnistamassa. Kevään puolella matkasimme Arizonaan, Californiaan ja parikin kertaa uudestaan New Yorkiin. Olin erittäin onnekas, sillä vaihto-oppilaista harva pääsee matkustamaan näin ahkerasti. Kiitos kuuluu myös omille vanhemmilleni Suomeen, jotka kustansivat vuoteni.
Vaihto-vuoteni oli samalla sekä elämäni paras, että kamalin vuosi. Kokonaisuutena se oli kuitenkin erittäin onnistunut ja tärkeä kokemus, ja toivon että mahdollisimman moni nuori uskaltaisi lähteä vaihtoon. Ei ollut helppoa jättää koti, ystävät ja perhe, eikä vieraassa maassa aina ollut kivaa, mutta vaikeuksista selvittiin ja sain kavereita, toisen perheen ja yhteisön toiselta puolelta maailmaa. Sen arvoa ei voi mitata rahassa.
“It doesn’t matter where you go or when you go. What matters is that you go.”
Teksti ja kuvat: Vilppu Viinikainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti