Lähiöön sijoittuva näytelmä valloitti katsojien sydämet Martsarissa

Ohjaajan puheenvuoro: Näytelmän valmistaminen on monivaiheinen prosessi 

Keväällä 2024 esittelin näytelmäehdotukseni produktioon ilmoittautuneille opiskelijoille. Kirsikka Saaren romaanin pohjalta oululaisen äidinkielen  ja kirjallisuuden sekä teatterin opettaja Ilona Ruohomäen dramatisoima  Hölmö nuori sydän -käsikirjoitus sai nuorilta innostuneen vastaanoton. Kun kirjailija ja dramatisoija antoivat luvat tekstiensä käyttöön melko vapaasti, oli päätös lukuvuoden pitkästä näytelmästä tehty. Lyhensin ja vähensin hieman  käsikirjoituksen roisia kielenkäyttöä ja  jaoin kässärit ja roolit näyttelijäjoukollemme kesäkuussa. Roolitukseen  vaikuttivat opiskelijoiden omat toiveet  sekä kokemukseni aikaisemmasta  piennäytelmästä, jossa oli mitattu jo tämän ryhmän jäsenten intoa opiskella vuorosanoja. 

Martsarin teatteriperinteisiin kuuluu  ryhmälähtöinen työskentely. Kaikki  halukkaat opiskelijat saavat osallistua  näytelmän valmistukseen ja siten  ryhmään osuu monenlaista tekijää ja  osaamista. Hölmön nuoren sydämen  -proggisporukassa oli luistelua, tanssia ja voimistelua harrastavia nuoria,  joten esitykseen tuotiin mukaan muutama tanssikohtaus. Liikunnanopettaja Nina harjoitutti ja suunnitteli  koreografiat pieniin tanssillisiin numeroihin. Päädyin tanssikohtauksiin,  koska Martsarin lukiossa tanssia  nähdään harvoin, lähinnä vanhojen  tanssien yhteydessä. Näyttelijänä  toimineen Danielan isä puolestaan  opetti poikarooleissa näytteleville  taistelu- ja tappeluotteita, joita tarvittiin parissakin kohtauksessa. 

Martsarissa on innostuneita musiikin  harrastajia. Näytelmän musiikin harjoitutti musiikinopettaja Anna Heinonen. Niko Kuisma bassossa, Onni  Makkonen kitarassa ja näyttelijänäkin  esiintynyt laulaja Minea Malmbäck  muodostivat näytelmän herkkäsoundisen bändin. Kolme esitettyä kappaletta asettuivat juonellisesti näytelmän  loppuun, mitä pidin kokonaisuuden  kannalta ensin vähän ongelmallisena.  Bändi olisi voinut tulla esitellyksi yleisölle jo aikaisemminkin. Näytelmän  pituus oli kuitenkin jo kasvamassa vauhdilla yli asetetun aikarajan, ja päätin, että karheus saa olla osa esitystä. Ratkaisuksi bändin esittelyyn  jo näytöksen alussa sovimme opettajaporukalla, että Onni soittaa kitaraa  yleisön saapuessa saliin. 

Tekniikan väki oli tänä vuonna poreilevan puhelias ja eloisa joukko, jolla  oli hauskaa keskenäänkin tekniikkakopissa. Ryhmää luotsasi fysiikan opettaja ja ääni- ja valoteknikon koulutuksen omaava Henri Lommi. Henri  otti vastuun täysin ääni- ja valotekniikan käyttötarpeista. Hän karsi ja lisäsi  ääniä ja musiikkeja, joita ahkerasti  tarjoilimme Annan ja muun ryhmän taholta. Tämäkin on ryhmälähtöisyyttä, että kaikilla on vaikutusmahdollisuus kokonaisuuteen ja myös tekijöiden erityisosaamista arvostetaan. 

Lähtökohdiltani olen ennen muuta  taidekasvattaja. Ajattelen, että tehtäväni on innostaa, saatella taiteen äärelle, tarjota välineitä ja menetelmiä, antaa nuorten tuoda esiin parhaat puolensa ja luovuutensa. Heillä  tulee olla vaikutusmahdollisuuksia  annetuissa rajoissa näytelmän val mistukseen. Näin kävikin ja ryhmäläi sille alkoi virrata omia ideoita yksityis kohtien sujuvuudesta. Mahtavaa oppimista ja oman ajattelun kehitty mistä prosessin edetessä! Osa päätyi  esitykseen ja loput ehkä nuorten  seuraaviin projekteihin. 

Syksyn 2024 jatkunut harjoittelukausi  oli pitkä ja ryhmän dynamiikka tuli  siinä ajassa tutuksi. Kävimme läpi kaikenlaisia ryhmän kehitysvaiheita kuherruskuukaudesta epä toivoon ja lopulliseen  yhteensulautumiseen.  

Meistä kasvoi ryhmä,  jossa jokaisella oli oma tärkeä paikkansa. 

Niin kuin ryhmätöissä aina, tässäkin proggiksessa opimme vuorovaikutustaitoja, sitoutumista, vastuunottamista ja joukkuepelaamista. Niiden lisäksi tutuksi tuli teatteritaiteen keinoja ja näyttelijäntaitoja. Mielestäni  haastavinta opettajana oli antaa ryhmäläisille sopivasti tilaa ja pysyä  samaan aikaan tiukkana. Tunneilmaisun opettaminen ottaa aikansa, koska nuoret jännittivät aluksi myös toisiaan.  Ilmaisun rentouteen auttavat harjoitukset, mielikuvat sekä aika. Toistoilla  on tärkeä merkitys esityksen valmistumisessa ja se voi joskus turhauttaa  nuoria. Myös suunnitelmien muuttaminen, kun jokin harjoiteltu asia ei tunnukaan toimivan, voi tuntua väsyttävältä. Näyttelijän tilankäyttö ja fyysinen ilmaisu lavalla ovat myös haastavia taitoja etenkin kun studioteatterimme lava on isolle ryhmälle pieni. Oppimista riittää seuraavaankin haasteeseen! 

Ohjaajana uskallan nykyisin luottaa jo prosessiin, että takarajaan eli ensi-iltaan mennessä saadaan näytelmä kasaan, mutta täytyy tunnustaa, että minun suurin epätoivon hetkeni oli  marras-joulukuun vaihteessa. Tammikuun ensi-ilta lähestyi, ja osa näyttelijöistä seisoi lavalla vielä ennen joululomaa tekstiplarit kädessä. Ilmoitin  loppujen harjoitusten määrän ja se auttoi: Seuraavilla harjoituskerroilla kaikilla oli vuorosanat hallussa. Siitä  lähti käyntiin vauhdilla etenemkirjoittaessani näytöskausi on saatu  päätökseen. Viimeiseen esitykseen  saimme kirjailija Kirsikka Saaren vieraaksemme. Hänen mielestään esityksessä oli keveyttä, raikkautta ja  se oli nuorten itsensä näköinen. Ohjaajana yksityiskohtia olisi voinut hioa vielä loputtomiin, mutta 21:n kohtauksen valmistaminen oli koulutyön ohella kaikille voimainponnistus. Tunnen  paitsi helpotusta myös pientä tyhjyyttä  ja haikeutta siitä, että ryhmämme  hajoaa ja tämä meitä yhdistänyt lämminhenkinen prosessimme on tullut päätökseen. En voi olla muuta kuin  kiitollinen, että sain tehdä taidetta mukavien nuorten kanssa. 

Lopputulokseksi teimme nuorisoteatteria, joka palautteen mukaan upposi kohdeyleisöömme. Eräs katsomossa ollut lukiolainen kertoi, ettei ole elämässään nähnyt mitään muuta teatteriesitystä kuin oman lukion Hölmö nuori sydän. Tarina puhutteli häntä, ja  monet muutkin martsarilaiset ihailivat ikätovereittensa rohkeutta ja heittäytymiskykyä. Ryhmämme jäsenistä useampaa puraisi teatterikärpänen niin  pahasti, että suunnitelmissa on tehdä  abivuonna teatteritaiteen lukiodiplomi. 

Me taidekasvattajat täällä Martsarissa  olemme onnistuneet, jos pystymme  tarjoamaan taide-elämyksiä niin tekijöille kuin kokijoillekin. 

Näyttelijät: 

Ellison Daniela 

Hatula Louna 

Huopaniemi Lenni 

Junno Miko 

Laaksonen Jenny 

Leikos Jonna 

Luoma-aho Oona 

Malmbäck Minea 

Moilanen Sara 

Mäkinen Elina 

Niinikoski Luka 

Pajukanta Anni 

Porri Suvi 

Siitonen Aaro 

Talikka Otso 

Tiusanen Alex 

Tynkkynen Taru 

Teksti: Heli Groschup 

Lavastus ja puvustus: Annika Mikkonen ja Inka Lahtinen 

Tekniikka: Alina Turunen, Miro Turunen, Alex Muiruri, Joel Siltala 

Bändi: Onni Makkonen, Niko Kuisma,  Minea Malmbäck 

Tanssi: Alex Tiusanen

Dramatisointi: Ilona Ruohomäki

Joulukuussa juhlittiin 107-vuotiasta Suomea ja uusia ylioppilaita

 

Joulukuun alun pimeyteen saatiin valopilkku, kun Martinuksessa vietettiin Martinlaakson perinteistä itsenäisyyspäiväjuhlaa, jonka yhteydessä juhlitaan tuttuun tapaan myös syksyn uusia ylioppilaita.

Tilaisuus sisälsi mm. koskettavia puheita, musiikkiesityksiä sekä opiskelijakunnan lausiman perinteisen veteraanien vapaudenviestin. Ohjelmanumerossa vaihdetaan "viestikapula" abeilta kakkosille. Syksyn juhlanumeroissa korostui uusien opiskelijoidemme osuus juontajista näyttelijöihin.

Syksyn yo-juhlassa on aina myös kotimaisen kirjallisuuden pohjalta valmistettu pienoisnäytelmä. Tänä vuonna palattiin Martsarin perinteisiin, kun musiikin ja draaman opettaja Annan Heinonen ohjasi lavalle Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä katkelmia. Vapaaehtoisista näyttelijöistä koostuva ryhmä oli suuri. Veljeksien roolituksessa oli otettu vapauksia ja Toukolan pojat olivatkin hevirokkareita.

Tunnelmallinen ja arvokas juhla oli mieleenpainuva ja Martsarin näköinen. Onnittelemme kaikkia uusia ylioppilaita hienosta suorituksesta ja opintojen päätökseen saattelemisesta sekä kiitämme esiintyjiä ja kannustavaa juhlayleisöä!

Kuvat ja teksti: Martsarin opettajat

Marrasbileet toivat valoa syksyyn

Martsarissa valmistauduttiin jälleen pitkään talveen Marrasbileet-syysjuhlilla, joita on vietetty viime vuosina juuri Halloween-ajan kynnyksellä. Ohjelmassa oli taattua Martsarin viihdettä: karaoke, tatuointi- ja korttipaja, lautapelikisoja ja pingistä sekä tietysti paikalle oli tilattu myös tunnelmaa nostattava bilebändi, jonka ohjelmavalikoima tarjoili laajan kattauksen musiikkia eri vuosikymmeniltä ympäri maailman. OPKH oli valmistanut nostalgisen kammokujan, jossa saattoi ikustaa itsensä luurangon kanssa.

Tilaisuus alkoi tietenkin lasin kohotuksella ja jatkui kunkin vieraan haluamalla tavalla läpi illan. Marrasbileet järjestettiin muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa ja sen suosio oli niin suuri, että juhlista päätettiin tehdä perinne. Marrasbileet keräsivät tälläkin kertaa paikalle runsaasti opiskelijoita ja opettajia. Tunnelma oli lämmin ja yhteishenkeä kohottava. 

Teksti ja kuvat: Ku3-ryhmä

Erasmus-matka Suomen syyssateiden keskeltä Turkkiin oli helteinen ja tiivistahtinen kokemus

Tieteen ja taiteen STEAM-teemamatka 6-12.11.2024 kohdistui tällä kertaa Turkin ja Syyrian rajalla sijaitsemaan Mersiniin, jossa vastassa olivat paikallisen koulun väki. Viikon STEAM-ohjelmaan osallistui myös opettajia ja opiskelijoita Suomen ja Turkin lisäksi Slovakiasta ja Portugalista. Seuraava matkakuvaus on Zahran, Rozin ja Anniinan toimittama.

Matkustimme Turkkiin lentäen Helsinki-Vantaalta ensin Istanbuliin ja sieltä Cukurovaan. Matka tuntui menevän nopeasti, mutta meitä jännitti, koska emme tienneet, mitä kaikkea matka tuo tullessaan.

Asetuimme asumaan Mersinin kaupunkiin Hotelli Navonaan. Majoitus oli mielestämme miellyttävä ja siisti. Aamiainen sisälsi paikalliseen tyyliin turkkilaista teetä, hedelmiä, monipuolisen juustovalikoiman ja turkkilaisia leivonnaisia kuten halvaa.

Su Koleji-koulurakennus

Matkaohjelmaan kuuluivat vierailut Erasmus-kouluun ja erilaisiin kohteisiin sekä oppituntien sisältöihin osallistuminen. Erasmus-koulun nimi oli Su Koleji, ja sen oppilaat olivat alakouluikäisiä. Koulussa opiskeli noin 200 oppilasta. Koulurakennus oli oikeastaan kerrostalo ja kerroksia oli peräti kuusi. Kerrokset eivät olleet kovin suuria, joten luokkia mahtui kuhunkin kerrokseen vain joitakin. Luokkahuoneet olivat keskimäärin paljon pienempiä kun omassa koulussamme, mutta myös ryhmäkoot olivat pienempiä.

Tutustuimme matkan aikana oppilaisiin jokaisesta osanottajamaasta. Toisena päivänä menimme portugalilaisten ja turkkilaisten opiskelijoiden kanssa vapaa-ajalla illalliselle ja rannalle. Vietimme monia iltoja yhdessä ja me suomalaiset kävimme turkkilaisen tytön ja hänen äitinsä kanssa maistelemassa paikallisia herkkuja sekä ostoksilla. Vaihdoimme Instagram-tilejä opiskelijoiden kanssa ja viestittelimme matkan jälkeenkin.

 

Illanviettoa turkkilaisten, portugalilaisten ja suomalaisten kesken. 

Teimme retkiä matkan aikana koulupäivisin erilaisiin turkkilaisiin kohteisiin, kuten luoliin, Science centeriin, merelle ja teimme pitkiä bussimatkoja kohteisiin.  Se oli kiinnostavaa, koska saimme tutustua turkkilaiseen maisemaan, kulttuuriin sekä ilmastoon.  Opimme koulupäivien aikana  myös mm. koodausta, valmistimme spagettisiltoja ja testasimme niiden rakenteita, pelasimme STEAM-pakopeliä ja teimme erilaisia kokeita. STEAM tulee sanoista Science, technology, engineering, arts, math.

Matkalla olivat mukana myös opettajat Mia ja Heli (oikealla)

Parasta matkassa olivat uudet kokemukset ja uudet ystävyyssuhteet, koska ne tulevat pysymään muistoissa koko loppuelämän. Kansainvälinen vaihto opetti, että kannattaa uskaltaa lähteä mukaan uusiin juttuihin. Oudoimmalta tuntuivat uudet leikit ja pelit, koska niitä ei osannut etukäteen ja piti heittäytyä ennakkoluulottomasti mukaan niihin. Osallistuminen kannatti, koska se oli hauskaa. Elämyksellistä oli uudenlainen musiikki. Koimme hauskaksi työpajat ja vapaa-ajalla tutustumisen sekä yhdessäolon.

Suosittelemme Erasmus-vaihtoja ja kansainvälisiin ohjelmiin osallistumista, koska niistä saa unohtumattomia uusia kokemuksia ja ystäviä, ne opettavat paljon uutta itsestään ja muista, sekä niissä näkee erilaisia kulttuureja ja maailmaa aivan uudella tavalla.

Teksti ja kuvat: Anniina Karumaa, Zahra Heidari ja Roz Omarbl

Syksyn ihmissuhdetaitokurssit täyttyivät ensimmäisen vuoden opiskelijoista Kärkölän leirikeskuksessa

Martsarin ihmissuhdetaitoleirit, tuttavallisemmin IS-leirit,  ovat vuosikymmeniä vanha perinne, jonka tarkoitus on tutustuttaa uusia opiskelijoita toisiinsa, opetella vuorovaikutustaitoja ja lisätä itsetuntemusta. Leirit järjestetiin tänä syksynä Kärkölän leirikeskuksessa. Tänä vuonna IS-leireille osallistui yhteensä noin 100 ensimmäisen vuoden opiskelijaa. Oman koulun opettajan lisäksi leireillä ovat mukana nuoriso-ohjaaja sekä tutorit huolehtimassa monipuolisesta ohjelmasta. 

Ohjelmaan sisältyvät erilaiset keskustelu-, pari- ja pienryhmäharjoitukset, yhdessäoloa, pohdintatehtäviä, pelejä ja leikkejä. Leiriellä pyritään keskittymään läsnäoloon ja hetkeen ilman kännykkää. Saunominen, lautapelien pelaaminen, lentopallo ja pingis viihdyttivät silloin, kun ryhmäytysharjoituksista pidettiin taukoa. Syksyn leireillä kävi hyvä tuuri, sillä kivat ulkoilusäät suosivat leirejä lähes poikkeuksetta.

Vuodesta toiseen IS-leirien palaute on myönteistä ja nuoret suosittelevat leirin valitsemista seuraavillekin Martsarin sukupolville. Opiskelijat solmivat leirin aikana uusia tuttavuuksia, ja leirin lämmin tunnelma ja tulijoiden avoin mieli avaavat mahdollisuuksia koko lukioaikaisiin ystävyyssuhteisiin. 

Teksti ja kuvat: HG, IS-leiri 3

Lukuvuoden ylppärit ovat ohitse!

Lämmin syksy kääntyi jo viileämpään suuntaan ennen kuin syksyn ylioppilaskirjoitukset olivat ohitse. Syksyn kirjoituksiin osallistui paljon ensikertalaisia, mutta myös jo kirjoitusten konkareita, joiden tavoitteena on korottaa ylioppilaskirjoitusten arvosanoja. 

Tuttuun tapaan liikuntasali täyttyi erityisesti reaaliaineiden kirjoittajista. Sen sijaan äidinkielen kirjoittajia on syksyisin vain kourallinen. . Pasteijat, karjalanpiirakat, viinirypäleet, suklaat ja energiajuomat ovat kirjoittajien suosituimpia eväitä viiden tunnin kokeeseen. Alustavia pisteitä on jo jaettu, mutta lopulliset arvosanat selviävät marraskuussa. Syksyn ylioppilaita juhlitaan 5.12. Martinus-salissa itsenäisyyspäiväjuhlan yhteydessä. 

Teksti ja kuva: HG

            

Esittelyssä Martsarissa syksyllä aloittanut uusi opomme Vilja

 Heippa kaikille, 

Minä olen Vilja Nurmento, Martsarin uusi opo. Olen sosiaalinen, humoristinen ja hyvää ruokaa rakastava savolainen höpöttäjä. Olen viimeiset pari vuotta pyörinyt lukio-opoilun parissa ja sitä ennen ehdin hetken olla myös peruskoulun puolella. Opohommissa ehdottomasti parasta on teidän nuorten kohtaaminen ja yhdessä asioiden selvittäminen. 

Kuten ohjausalalla tapoihin tuntuu kuuluvan, en itsekään nuorempana tiennyt mitä haluaisin työkseni tehdä. Tämä koulutusala ja ura onkin itselleni kolmas. Ehkä juuri tästä omakohtaisesta tietämättömyyden kokemuksesta johtuen, olen elinikäisen oppimisen puolestapuhuja ja eteenpäin kannustaja. Ikinä ei ole liian myöhäistä innostua uudesta asiasta! 

Mitä teet vapaa-ajallasi? 

Vapaa-aikani kuluu urheillen, hyviä leffoja ja sarjoja katsellen sekä ystävien ja perheen parissa. Lisäksi pidän kovasti tietokilpailuista ja käymmekin säännöllisesti ystävieni kanssa tietovisassa. Menestys niissä toki voi olla välillä heikohkoa, mutta uuden oppiminen on aina innostavaa. Aiemmin pohjoisemmassa asuessani myös laskettelu kuului erittäin vahvasti arkeeni, mutta täällä pk-seudulla mäkien valloitus on jäänyt vähemmälle.  

Millaista musiikkia kuuntelet?

Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen. Rakastan musiikkia ja minulle se onkin yksi ilmaisukeino. Tästä syystä kuuntelen aina erityylistä musiikkia, riippuen siitä mitä sillä hetkellä teen. Esimerkiksi juostessa tai salilla musiikin täytyy olla nopeatempoista, aamuisin rauhallista ja instrumentaalista mutta muutoin arjessa musiikki voi olla mitä tahansa räpistä jazziin, metalliin tai teknoon. Tätä kuvastaa hyvin esimerkiksi viimeisimmät keikkakokemukseni: Coldplay, London Symphony Orchestra: Ode to Joy, Hans Zimmer ja Faithless. 

Anna jokin kirjanlukuvinkki ja miksi se?

Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta-kirja. Nappasin kirjan käteeni sen ajankohtaisen ja yhteiskunnallisen tilannekuvauksen vuoksi, mutta loppuviimein kirja päätyi kertomaan myös karua tarinaa ulkopuolisuuden tunteesta. Kirja ei välttämättä ole mikään kevyt iltalukeminen, mutta suosittelen kirjaa sen opettavaisuuden takia: jokainen meistä haluaa kuulua joukkoon ja jos omaa paikkaa ei tunnu löytyvän, voi vahingossa ajautua hyvin eri poluille kuin olisi aluksi suunnitellut. Ole siis kaveri ja tuki kaikille - et koskaan voi tietää kuka kokee olevansa yksin. 

Kerro jokin salainen paheesi.

Ehdottomasti irtokarkit. Minua ei saa päästää yksin CandyTowniin sillä kohtuullisuus ja minä emme juttele karkkikaupoilla keskenämme. 

Teksti ja kuvat: Vilja