Marraskuussa matkasi neljä opettajaa Espanjaan mindfulness- ja joogakoulutuksiin, joissa tavoitteena oli etsiä ideoita kouluarkeen erilaisten menetelmien kautta. Espanjassa vierailivat kieltenopettajat Noora ja Päivi-Maria sekä uskonnon, psykologian, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Laura sekä opinto-ohjaaja Minna. Taideopettaja Heli suuntasi yhdessä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Sarin kanssa Islantiin Reykjavikiin job shadowing -jaksolle eri kouluihin. Kieltenopettajat Anne ja Taru pääsivät tutustumaan job shadowing -jaksolla opetukseen puolestaan belgialaisessa koulussa.
Mikä Erasmus-liikkuvuushanke on? Mitä sillä tavoitellaan?
Minna: Haluamme opettajina tukea opiskelijoiden jaksamista, stressin sietoa ja motivaation löytymistä opiskeluun. Tämän hankkeen tavoite on löytää monipuolisia ja konkreettisia opetusmetodeja ja keinoja, joilla voimme tukea erilaisten opiskelijoiden oppimista eri oppiaineissa ja aineiden välisessä yhteistyössä ja juurruttaa niistä toimivimmat käytännöt osaksi koulun toimintakulttuuria.
Pyrimme hankkeen aikana toteutettavan täydennyskoulutuksen kautta löytämään opiskelijoiden motivaation ja hyvinvoinnin lisäämiseen ideoita, joita myös jaamme koko opettajakunnalle kouluyhteisössä.
Millaista koulutusta sait Espanjassa ja miten se liittyi opettamiisi aineisiin?
Laura: Mindfulness-kurssin sisältö liittyi oikeastaan kaikilta osin psykologiaan. Mielikuvaharjoitteiden ja muiden toiminnallisten menetelmien lomassa opiskelimme laajalti mindfullnesin taustateoriaa, joka liittyy tunteiden säätelyyn, tarkkaavaisuuteen, stressinhallintaan, resilienssiin sekä ajatusten kytkeytymiseen tunteisiin ja fysiologisiin rektioihin.
Kurssilla täsmennettiin, että meditaatio on menetelmä ja mindfulness on sen lopputulos. Meditaatio menetelmänä on taasen lähtöisin buddhalaisuudesta, mikä näkyy mindfulnesissa mielentyyneyden, läsnäolon ja myötätunnon korostamisena. Kurssilla opin, että meditaatio ei ole pelkkää jalat ristissä istumista, vaan sitä voi harjoittaa mm. piirtämisen, liikkumisen ja jopa suklaan syönnin kautta! Kurssilla korostettiin myös omien arvojen ja elämäntavoitteiden asettamisen, pohtimisen ja toteuttamisen tärkeyttä, joka on yksi keskeinen teema kaikissa opetettavissa aineissani.
Millaisia eväitä koulutus tarjosi sinulle opettajana ja toisaalta kotiin vietäväksi opiskelijoille?
Noora: Yoga and Meditation for a Mindful Education -kurssi tarjosi minulle opettajana työkaluja oman työn hallintaan. Kurssi myös muistutti esimerkiksi työpäivien tauottamisen tärkeydestä. Mielestäni kurssilla käsiteltiin paljon sellaisia asioita, jotka ovat hyödyllisiä ihan jokaiselle.
Lukion arki on kiireistä niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Jo syksyllä kokeilimme ykkösvuosikurssin opiskelijoiden kanssa mindfulness-harjoituksia ja puhuimme erilaisten rentoutumis- ja hengitysharjoitusten merkityksestä. Erasmus-kurssilta sain paljon uusia ideoita, joista ainakin osaa aion kokeilla eri ryhmien kanssa jo lähiaikoina.
Yhdessä Minnan, Päivi Marian ja Lauran kanssa järjestämme myös muille opettajille mahdollisuuden kuulla kurssien annista.
Neljä Martsarin opettajaa perhtyivät Espanjassa yhdessä muiden maiden opettajien kanssa mindfulnessin saloihin.
Millaisia ideoita sait koulutuksesta?
Päivi-Maria:
Mindfulness-kurssilla käytiin läpi menetelmiä, joilla yksilöt voivat asettaa itselleen realistisia tavoitteita ja saavuttaa ne uupumatta, mutta kuitenkin itseään haastaen. Tässä apuna ovat sellaiset mindfulness-harjoitteet, jotka keskittyvät stressinhallintaan ja muutoksen sietämiseen omassa elämässä. Itsemyötätunnon harjoittelu, tapamme kommunikoida toisten kanssa ja kuunnella heitä aktiivisesti sekä omien tunteiden säätelyn opettelu ovat asioita, joita voimme harjoitella vaikkapa kielten tunneilla tai ryhmänohjaajan tuokioissa.
Olitte seuraamassa Islannissa viikon verran oppitunteja. Millaisia havaintoja teitte opettajien ja opiskelijoiden luokkatyöskentelystä verrattuna Martsariin? Miltä islantilainen koulusysteemi näytti suomalaisen silmin?
Sari: Pääsimme Islannin-viikon aikana vierailemaan kolmessa eri yläkoulussa (lukiolaisten koulu oli juuri loppunut). Päällisin puolin koulutyö ja nuoriso näytti aika samanlaiselta kuin Suomessa, mutta kiinnitimme huomiota nuorten välittömyyteen ja hyvään käytökseen. Paikallisilla “äikän” tunneilla tulkittiin runoja ja luettiin Eddaan pohjautuvaa tarinaa sekä kuvattiin omia videoita. Taito- ja taideaineiden ryhmät olivat pieniä ja luokkatilat viihtyisiä.
Opettajien kanssa keskustelimme paljon oppilaiden kohtaamisesta: opettajat tietoisesti pyrkivät rakentamaan toimivaa vuorovaikutussuhdetta luokan kanssa. Kaikissa kouluissa oli lämminhenkinen ja keskusteleva ilmapiiri, sekä henkilökunnan kesken että luokissa. Selvästi pyrittiin kohtaamaan ja huomaamaan oppilaat, ja he vaikuttivatkin olevan tuttavallisissa väleissä aikuisten kanssa. Tämän eräs opettajista sanoittikin meille: pyritään neuvomaan ja neuvottelemaan, ymmärtämään ajoittaista levottomuutta ja kiinnostuksen puutetta ja sitä kautta mahdollistamaan rento ja välitön vuorovaikutus.
Heli: Opetustuokiot olivat vierailemissamme kouluissa lyhyitä ja toiminallisuutta oli oppitunneilla paljon. Opiskelijoilla oli vapauksia etsiä tehtäviä tehdessään sopivaa opiskelupaikkaa käytäviltä tai luokasta. Osalle vapaus sopi, osa kaiveli puhelimia taskuistaan. Itseohjautuvuus on taitolaji missä tahansa.
Oli mahtavaa seurata takapenkistä toisten opettajien tunteja. Opetuskieli oli islanti, joten meillä vierailijoilla jäi aikaa tarkkailla itse oppitunnin rakennetta, opettajan vuorovaikutusta opiskelijoihin ja opiskelijoiden kykyä vastaanottaa ja motivoitua tehtävänannoista. Koulupäivät ovat nuorille pitkiä ja koulupäivän rakenne toistuva. Itselleni toisten opettajien tuntien seuraaminen muistutti siitä, että oppituntien pitäisi sisältää myös pienen virkistystauon pois tunnin aiheen parista vaikka parin minuutin taukojumpalla.
Miltä kouluarki näytti Belgiassa ja millaisia ideoita saitte vierailun aikana?
Taru ja Anne: Vietimme viikon Mellessä, Belgiassa sijaitsevassa toisen asteen koulussa enimmäkseen vieraiden kielten mutta myös reaaliaineiden oppitunneilla. Myös Belgiassa opettajat korostivat miten tärkeää vuorovaikutus opiskelijoihin on. He kyselivät opiskelijoilta kuulumisia aina tunnin aluksi ja halusivat aidosti näyttää nuorille, että välittävät mitä heille kuuluu. Myös itse opetus oli hyvin vuorovaikutteista. Sen sijaan, että opettaja olisi lainkaan luennoinut oppitunnin aiheesta, kysymyksiä esitettiin puolin ja toisin tiheään tahtiin ja oppitunnit olivat enemmän keskustelevia. Tämä auttoi opiskelijoita pysymään aktiivisina ja se selvästi motivoi heitä oppituntien aikana.
Kännykät olivat oppitunneilla ja jopa muuallakin sisätiloissa kielletty. Opetuksessa käytettiin kuitenkin muuten runsaasti sähköisiä materiaaleja ja erilaisia sovelluksia tietokoneilla, joiden tehtävänä oli myös auttaa vuorovaikutuksen luomisessa. He käyttivät mm. interaktiivisia Google Slides -dioja, joiden avulla opiskelijat pääsivät välillä vastaamaan kysymyksiin omilla koneillaan, muiden tehtävien lisäksi.
Vaikka koulu sijaitsi flaaminkielisellä alueella, koulussa opetettiin paljon myös reaaliaineita opiskelijoille vierailla kielillä, ranskaksi ja englanniksi. Monet opiskelijat olivat kokeneet motivoivana kielen opiskelussa juuri sen, että kieltä opitaan samalla kun sitä käytetään viestinnän ja oppimisen välineenä, kuten aidossa elämässä. Tämä auttoi meitäkin ymmärtämään oppiaineita yhdistävän opetuksen hyötyjä ja mahdollisuuksia.
Teksti ja kuvat: Erasmus-liikkuvuushankkeen opettajat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti